6.2.1 Ulkoinen kuormitus

Vesistöön tulee ravinnekuormitusta luonnonhuuhtoumana sekä ihmisen toiminnan vaikutuksesta. Luonnonhuuhtoumalla tarkoitetaan luonnontilaisilta maa-alueilta vesistöön tulevaa huuhtoutumaa sekä maalle sataneen veden ja lumen aiheuttamaa kuormitusta. Ihmistoiminnasta aiheutuva kuormitus voidaan jakaa hajakuormitukseen ja pistekuormitukseen. Hajakuormituslähteitä ovat maa- ja metsätalous, loma- ja haja-asutus sekä vesistöön ilman kautta tuleva laskeuma. Pistekuormituslähteitä ovat teollisuus, asumajätevesipuhdistamot, kalankasvatus ja turvetuotanto. Vesiensuojelutoimenpiteillä voidaan vaikuttaa pistekuormituksen ja hajakuormituksen aiheuttamaan kuormitukseen lukuun ottamatta laskeumaa.

Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueelta vesistöön tuleva fosforikuormitus on keskimäärin 326 t/vuosi ja typpikuormitus 8 730 t/vuosi. Vesistökuormituksesta tulee luonnon huuhtoutumana runsas 40 % sekä fosforin että typen kuormituksesta (kuva 6). Laskeumana vesistöihin tulee fosforista noin 9 % ja typestä vajaa viidennes. Vesiensuojelutoimilla voidaan vaikuttaa noin 54 %:iin vesistöön tulevasta fosforikuormituksesta ja noin 36 %:iin typpikuormituksesta.

Hajakuormituksen osuus fosforikuormituksesta on noin 50 % ja typpikuormituksesta noin 42 %. Hajakuormituksen painopistealueita on muun muassa Saarijärven reitillä, Viitasaaren reitin pohjoisosassa, Laukaan ja Hankasalmen ja Jämsän alueilla sekä Jyväskylän ympäristössä. Maatalous on suurin vesistökuormittaja Keski-Suomessa: sen osuus fosforikuormituksesta on noin 26 % ja typpikuormituksesta 14 %. Metsätalouden osuus fosforikuormituksesta on lähes 7 % ja typestä runsas 6 %. Metsätalouden kuormitus näkyy ravinnekuormitusta enemmän kiintoainekuormituksessa, kemiallisessa hapenkulutuksessa ja virtaaman muutoksissa. Metsätalous kuormittaa erityisesti latvavesien puroja ja lampia, joiden valuma-alueilla se on usein suurin ja usein myös ainut kuormittaja. Haja-asutuksen osuus fosforikuormituksesta on lähes 7 %. Typpikuormituksesta sen osuus jää selvästi pienemmäksi (noin 2 %).

Fosforikuormituksesta tulee pistekuormituksena lähes 9 % ja typpikuormituksesta runsaat 13 %. Pistemäisten fosfori- ja typpikuormituslähteiden päästöjen kehitys Keski-Suomessa vuosina 2012–2018 ilmenee kuvasta 7.

Teollisuuden osuudeksi saadaan vajaat 5 % fosforin ja runsas 2 % typen kokonaiskuormituksesta. Pääosa teollisuuden ravinnekuormituksesta tulee metsäteollisuudesta: Äänekosken tehdasintegraatilta (mm. Metsä Fibre Oy) sekä UPM Jämsänkosken tehtaalta (UPM Kaipolan tehdas on lopettanut 2020 joulukuussa, mutta on mukana kuormitusluvuissa). Ravinnekuormituksen lisäksi teollisuuslaitoksilta tulee happea kuluttavaa kuormitusta sekä kiintoainekuormitusta.

Yhdyskuntajätevesien osuus on noin 3 % fosforin kokonaiskuormituksesta, mutta typenkuormituksesta sen osuus on selvästi suurempi (noin 10 %). Jyväskylän Seudun Nenäinniemen puhdistamon osuus yhdyskuntien jätevesien ravinnekuormituksesta on merkittävä: osuus sekä fosfori- että typpikuormituksesta on noin 75 %. Yhdyskuntien puhdistamoilta tulee alapuoliseen vesistöön myös happea kuluttavaa kuormitusta ja kiintoainekuormitusta. Jätevedet saattavat heikentää myös vesistöjen hygieenistä tilaa.

Turvetuotannon kuormitusosuus jää maakunnan kokonaiskuormituksesta fosforin ja typen osalta vähäiseksi (alle 1 %), mutta paikallisesti se saattaa olla merkittävä kuormittaja. Turvetuotannosta tulee ravinnekuormituksen lisäksi alapuoliseen vesistöön myös kiintoainekuormitusta sekä kemiallista happea kuluttavaa kuormitusta. Keski-Suomen turvetuotannosta noin puolet on sijoittunut Saarijärven reitille.

Myös kalankasvatuksen osuus Keski-Suomen vesistöihin tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta on vähäinen. Kuormitus voi kuitenkin paikallisesti vaikuttaa alapuolisen vesistön tilaan.

Kuva 6. Fosfori- ja typpikuormitus sektoreittain Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella.

Kuva 7. Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen pistemäiset fosfori- ja typpikuormitukset vuosina 2012–2018 (VAHTI/YLVA).

Fosfori- ja typpikuormitusta on tarkasteltu myös vesistöalueen pinta-alaa kohden. Tämä tarkastelu havainnollistaa kuormituksen suuruutta ja mahdollistaa osa-alueiden kuormitusten vertailun. Eniten syntyy fosforikuormitusta vesistöalueen pinta-alaa kohden Leppäveden - Kynsiveden alueella ja typpikuormitusta Suur-Päijänteen alueella. Vähiten ravinnekuormitusta tulee vesistöalueen pinta-alaa kohti Ähtärin ja Pihlajaveden reittien suunnittelualueen Pihlajaveden reitillä sekä Mäntyharjun reitillä (kuva 8).

Kuva 8. Fosfori- ja typpikuormitus vesistöalueen pinta-alaa kohden Keski-Suomessa. * Mukana kuormituksessa ovat Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella olevat valuma-alueet (kuva 1).

Hajakuormituksen jakautuminen valuma-alueen pinta-alaa kohden on esitetty fosforin osalta kuvassa 9 ja typen osalta kuvassa 10. Kuviin on liitetty myös pistekuormittajat ja niiden aiheuttamat kuormitukset. Kuvien informaatio on käsitelty tarkemmin osa-aluekohtaisessa tarkastelussa (luku 6.4). Pistekuormitustiedot perustuvat VAHTI/YLVA-järjestelmään tallennettuihin laitosten tarkkailutuloksiin perustuviin päästötietietoihin vuosilta 2012–2018. Päästöinä on käytetty edellä olevan jakson keskiarvoa. Pistekuormituslähteissä on vielä mukana lopetettujen laitosten/tuotantoalueiden kuormitus siltä osin, kun niiltä on tullut kuormitusta jaksolla 2012–2018. Hajakuormitustiedot on saatu VEMALA-mallista vuosilta 2012–2019.

Kuva 9. Keskimääräinen vesistöihin tuleva fosforin pistekuormitus (kg/vuosi) ja hajakuormitus valuma-alueen pinta-alaa kohden (kg/km2/vuosi). (Pistekuormituslähteissä on vielä mukana lopetettujen laitosten/tuotantoalueiden kuormitus siltä osin, kun niiltä on tullut kuormitusta jaksolla 2012–2018).

Kuva 10. Keskimääräinen vesistöihin tuleva typen pistekuormitus (kg/vuosi) ja hajakuormitus valuma-alueen pinta-alaa kohden (kg/km2/vuosi). (Pistekuormituslähteissä on vielä mukana lopetettujen laitosten/tuotantoalueiden kuormitus siltä osin, kun niiltä on tullut kuormitusta jaksolla 2012–2018).

Vesissä havaittu tummentuminen, niin Suomessa kuin muualla pohjoisella pallonpuoliskolla, johtuu lisääntyneestä humuksen huuhtoutumisesta vesistöihin. Huuhtoutumisen lisääntymisen arvellaan aiheutuvan useamman eri tekijän vaikutuksesta. Tutkimustulosten mukaan keskeisimpinä tekijöinä ovat ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen ja muutokset sadannassa sekä happaman laskeuman vähentyminen. Myös valuma-alueen maankäytön muutokset voivat lisätä humusaineiden huuhtoumaa.