6.1.2 Merkittävien tilaa heikentävien tekijöiden tunnistaminen

Kolmannella suunnittelukaudella eri kuormituslähteiden kuormituksen suuruutta verrattiin alueella muodostuvaan luonnonhuuhtoumaan. Fosforikuormituksen ollessa vähintään luonnonhuuhtouman verran kuormituslähde arvioitiin merkittäväksi (fosforilla raja-arvo oli 1,0). Vastaavasti typen kuormituslähde arvioitiin merkittäväksi, kun kuormitus oli puolet luonnonhuuhtoumasta (raja-arvo 0,5). Silmälläpidettäväksi sektorin fosforikuormitus arvioitiin, jos se oli vähintään 40 % (raja-arvo 0,4) ja typpikuormitus 30 % (raja-arvo 0,3) luonnonhuuhtoutumasta. Silmälläpidettäviä kuormituslähteitä voitiin nimetä merkittäväksi yhdessä muiden kanssa. Raja-arvot määriteltiin noin 500 vesimuodostuman aineiston perusteella vertaamalla vesimuodostuman fysikaalis-kemiallisen tilan arviota vesimuodostumaan tulevan kuormituksen suuruuteen. Tarkemmin menettelyä on kuvattu vesienhoidon suunnitteluoppaassa.

Hydrologis-morfologiset toimenpiteet on kohdistettu HyMo-paineisiin (muutoksiin). Paineiden arvioinnissa käytettiin HyMo-muuttuneisuuden arviointiin tarkoitettuja kriteereitä ja niiden perusteella annettuja pistemääriä. Voimakkaasti muutetuilla vesimuodostumilla muutokset ovat aina merkittäviä, jos vesimuodostuma on katsottu niiden perusteella voimakkaasti muutetuksi. Muutokset voivat olla merkittäviä myös silloin, kun vesimuodostuman tila on arvioitu hyvää huonommaksi tai tila on vaarassa heikentyä ja hydrologis-morfologiset muutokset ovat vähäistä suurempia. HyMo-painetekijöitä ja -tyyppejä ovat muun muassa morfologinen muutos – maatalous/tulvasuojelu/vesiliikenne/muu, este – tulvasuojelu/vesivoima/virkistyskäyttö/muu, hydrologinen muutos – vesivoima/muu ja muu – sisäinen kuormitus tai muu rehevöityminen.

Ohje merkittävien pintavesien tilaa heikentävien tekijöiden tunnistamisesta löytyy sivulta:

https://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi/vesiensuojelu/Vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/Suunnitteluopas.