6.1.3 Vesistöjen hydrologis-morfologinen tila

Vesistöjen hydrologis-morfologinen (HyMo) tila kertoo vesimuodostuman vesiolosuhteista, vaelluskelpoisuudesta sekä uoman rakenteesta. Yksittäisinä tekijöinä voidaan mainita esimerkiksi virtaama, vedenkorkeus, putouskorkeus sekä pohjan ja rannan rakenne. Näillä tekijöillä on vaikutuksia niin vesieliöiden fyysiseen elinympäristöön kuin koko elinkiertoonkin.

Vesien hyväksikäyttö on muuttanut eri tavoin vesimuodostumien HyMo-tilaa. Esimerkiksi perkaukset ja ruoppaukset ovat vaikuttaneet uoman rakenteeseen, kun taas säännöstely ja padotukset sen vesiolosuhteisiin.

Valtakunnallisen ohjeistuksen mukaisesti (Suomen ympäristökeskuksen raportteja 37/2019) vesistörakentamisen aiheuttamat HyMo-muutokset on tehty tarkentavalla pistearvioinnilla kaikille 150 tyypitellylle jokimuodostumalle ja 325 järvimuodostumalle alla olevien tekijöiden perusteella.

Jokien hydrologis-morfologisten muutosten arviointitekijät:

1. patojen ja muiden rakenteiden aiheuttamat nousuesteet (% yläpuolisesta uomasta)
2. allastuminen eli rakennettu putouskorkeus (%)
3. rakennettu osuus (% rantaviivan tai uoman kokonaispituudesta) (peratut, pengerretyt, suojatut, uudet uomat ja kuivat uomat) ja rakentamisen vaikutukset vedenalaisiin habitaatteihin
4. lyhytaikaissäännöstelyn (viikko- ja vrk-säännöstelyn) voimakkuus normaalissa vesitilanteessa
5. muutos kevään ylivirtaamassa (%) tai kriittisten alivirtaamatilanteiden yleisyys (%).

Järvien hydrologis-morfologisten muutosten arviointitekijät:

1. keskimääräinen talvialenema (m)
2. keskimääräisen talvialeneman suhde keskisyvyyteen (%) / vesipinta-alan muutos (%)
3. lasku ja nosto (m) (raja-arvot riippuvat nykyisestä keskisyvyydestä)
4. muutetun/rakennetun rantaviivan osuus järven rantaviivan kokonaispituudesta (%)
5. siltojen ja penkereiden vaikutus
6. vaellusesteet.

Nämä muutostekijät on määritelty 5-portaisella asteikolla 0 (erittäin vähäinen) – 4 (erittäin suuri muutos). Eri tekijöiden muutospisteet on laskettu yhteen ja summan perusteella vesimuodostumille on määritetty muuttuneisuusluokka ja HyMo-tilan muutos (taulukko 8).

Taulukko 8. Hydrologis-morfologisen (HyMo) muuttuneisuusluokan määrittäminen muutospisteiden perusteella.

*) Jos muutospisteiltään hyvässä tilassa yhdenkin tekijän muutos on kolme tai neljä pistettä, niin HyMo-tila on silloin yhtä luokkaa alempi.

Jos muutokset ovat olleet hyvin suuria, pintavesivesimuodostuma voidaan nimetä voimakkaasti muutetuksi tai keinotekoiseksi muun muassa seuraavin perustein:

• Nykyinen hydrologis-morfologinen tila estää hyvän ekologisen tilan

HyMo-muutospisteet (pisteraja-arvot suuntaa antavia) pintavesimuodostumissa, jos

1. a) muuttuneisuutta kuvaava kokonaispistemäärä on 10 tai suurempi
2. b) vähintään kahden osatekijän pistearvo on 3 tai suurempi (etenkin kahden 3 pisteen tilanteessa tulee harkita huolella, onko HyMo muuttuneisuus niin suurta, ettei hyvää ekologista tilaa voida saavuttaa)
3. c) joet: rakennettua osuutta kuvaavan osatekijän pistearvo on 4 / järvet: talvialeneman pistearvo 4
4. d) joet: allastumista kuvaavan osatekijän pistearvo on 4.

• Tärkeää --> hyvää ekologista tilaa ei voida saavuttaa hydrologis-morfologisin tilaa parantavin toimenpitein aiheuttamatta merkittävää haittaa tärkeille käyttömuodoille.

Nimetyillä vesimuodostumilla on alhaisemmat omat ympäristötavoitteet ja erilainen luokittelusysteemi kuin muilla vesimuodostumilla. Niin sanotuissa rajatapauksissa vesimuodostumaa ei ole nimetty voimakkaasti muutetuksi.

Vesistöjen säännöstelystä ja rakentamisesta kerätyt tiedot perustuvat pääosin ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmään (HERTTA). Tätä työtä varten on käytetty lähinnä järjestelmän vesistötyöt -osiota sekä hydrologisten tietojen osiota. HERTTA-järjestelmästä löytyy muun muassa tietoa erilaisista vesistöhankkeista, kuten säännöstelyistä, tulvasuojeluhankkeista, järvenlaskuista ja vesistöjen kunnostuksista sekä niihin sisältyvistä rakenteista ja toimenpiteistä. Hydrologisten muutosten arvioinnissa HERTTAan tallennetut hydrologiset havainnot ovat olleet tärkeä tietolähde. Vesistömuutosten arvioinnissa tietojärjestelmien ohella asiantuntija-arviot ovat olleet merkittävässä asemassa. Morfologisia muutoksia on arvioitu myös muun muassa kartta- ja ilmakuva- ja viistokuvatarkastelun perusteella.