4.5 Säännöstelyn kehittäminen

Säännöstelyjen kehittämisellä tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla käytössä olevia säännöstelyjä parannetaan siten, että ne yhteiskunnallisilta, taloudellisilta ja ekologisilta vaikutuksiltaan vastaavat paremmin vesistön käytölle ja vesiympäristön tilalle asetettuja tavoitteita. Säännöstelyillä aikaansaatavia hyötyjä voidaan lisätä ja haittoja vähentää tarkistamalla säännöstelykäytäntöä sekä toteuttamalla hoito- ja kunnostustoimenpiteitä voimassa olevien lupaehtojen puitteissa tai muuttamalla säännöstelylupien ehtoja.

Valtion ympäristöhallinto on mukana säännöstelyjen kehittämisessä yleisestä edusta huolehtivana viranomaisena. Yleensä säännöstelyjen kehittämishankkeet toteutetaan ELY-keskusten johdolla. Valtion rooli korostuu erityisesti vesilain 19 luvun 7 pykälän perusteella toteutettavissa hankkeissa. Lisäksi vuoden 2014 alusta voimaan tullut vesilain säädös (VL 18:3a) vesistöalueen padotus- ja juoksutusselvityksestä on uusi keino kehittää säännöstelyä erityisesti ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.

Keski-Suomen alueella useiden järvien säännöstelyjä on kehitetty 1990-luvulta lähtien. Päijänteen säännöstelystä tehtiin laajat selvitykset 1990-luvun lopulla. Uusi säännöstelykäytäntö tuli voimaan vuonna 2006. Tätä ennen oli jo tarkistettu Pyhäjärven (1998) ja Kivijärven (2005) säännöstelyt. Selvitykset Leppäveden säännöstelyn ja toisaalta Kuuhankaveden säännöstelyn kehittämiseksi alkoivat yli 10 vuotta sitten. Eri vaiheiden jälkeen säännöstelykäytäntöjen muutokset tulivat käyttöön Leppävedellä vuonna 2016 ja Kuuhankavedellä vuonna 2021. Uusimpana säännöstelyn kehittämiskohteena on ollut Saarijärven sekä Pieni- ja Iso-Lumperoisen säännöstely. Säännöstelyn muutostavasta sovittiin hankkeen ohjausryhmässä vuonna 2012, ja käytännössä säännöstelyn muutos tuli voimaan vuonna 2016. Tämän hankkeen kehittämistarkasteluissa Suomen ympäristökeskuksella oli keskeinen rooli.