3.2.4 Metsätalous

Metsäteollisuuden tuotanto on kokonaisuudessaan kasvanut hieman viimeisen vuosikymmenen aikana. Kasvu on kuitenkin tapahtunut lähinnä 2017 vuoden jälkeen ja vuonna 2020 kasvun odotettiin jälleen hiipuvan. Metsäteollisuustuotteista paino- ja kirjoituspaperin kysyntä ja tuotanto vähenee edelleen, sen sijaan sellun ja pakkauskartongin kysyntä ja tuotanto on kasvanut samoin kuin sahatavaran tuotanto. Sahatavara on tosin hyvin suhdanneherkkä tuote.

Keski-Suomen metsien hakkuumäärä on ollut lievästi kasvava viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuosina 2017–2018 hakkuut lisääntyivät selvästi, mutta vuosina 2019 ja 2020 hakkuut olivat taas selvästi alemmalla tasolla. Maakunnan kestävä runkopuun hakkuumäärä on Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) tulosten mukaan 7,24 milj. m³, ja runkopuun hakkuumäärät ovat vaihdelleet 6–7 milj. m³ välillä vuosittain. Suhdanne-ennusteiden mukaan hakkuumäärän voidaan odottaa pysyvän lähivuodet kutakuinkin samalla tasolla. Maakunnan metsät ovat siis toimineet koko ajan hiilinieluina.

Hakatusta puumäärästä noin 10–15 % tulee tällä hetkellä turvemaiden metsistä. Jatkossa määrä ja osuus ovat kasvavia, koska turvepohjaisten metsien osuus maakunnassa on noin viidennes. Vuosien 2021–2025 Keski-Suomen metsäohjelmassa vuotuinen kunnostusojitustavoite on 1 800 ha vuodessa. Aikaisemmassa metsäohjelmassa se oli 2 750 ha ja sitä aikaisemmassa 5 500 ha vuodessa. Viime vuosina vuotuinen kunnostusojitusmäärä on jäänyt alle 2 000 hehtaariin ja vuonna 2019 se oli 1 400 ha/v. Kunnostusojitusmäärään ei ole odotettavissa huomattavaa muutosta vuositasolla, vaikka metsänkasvun ja hiilensitomisen kannalta se saattaisi olla perusteltuakin. Toisaalta monimuotoisuus ja vesiensuojelulliset seikat puoltavat alhaisempia ojitusmääriä.

Metsätalouden vesiensuojelun ohjeet uusittiin vuonna 2013, mutta niihin on tehty lukuisia päivityksiä eri yhteyksissä sen jälkeen. Vesienhoitosuunnitelmien valmistelun yhteydessäkin ohjeistuksia on päivitetty aina uusimman tutkimustiedon mukaisesti. Vesiensuojelun suunnitteluun on kehitetty ja kehitetään edelleen paikkatietoa hyödyntäviä menetelmiä, joilla voidaan arvioida kunnostusojitusalueilta tai maanmuokkausalueilta sellaisia kohtia, joissa eroosion ja sen aiheuttamien haitallisten vesistövaikutusten riski on suuri. Uusilla työvälineillä voidaan myös arvioida valuma-alueen kokonaiskuormitusta ja saada tietoa vesiensuojelun tehostamisen tarpeesta. Uusien parempien suunnittelutyövälineiden ja paremman hankkeiden toteutuksen avulla metsätalouden aiheuttama haitallinen vesistökuormitus saadaan edelleen vähenemään. Viime vuosina on tutkittu myös puun ja puuaineksen hyödyntämistä yhtenä vesiensuojeluratkaisuna muiden joukossa tai rinnalla, ja alustavat tulokset ovat olleet ihan lupaavia. Jatkotutkimusta kuitenkin vielä tarvitaan ennen mahdollista laajamittaisempaa käyttöönottoa.

MetsäVesi -hankkeessa tuotettiin metsistä ja soilta tulevasta vesistökuormituksesta uudet arviot vuonna 2019. Uudet metsätalouden ravinnekuormitusarviot ovat Suomessa noin kaksi kertaa suurempia kuin hallinnossa ja raportoinneissa aikaisemmin käytetyt arviot. Valtakunnan tasolla metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta nousee 6 %:sta 12 %:iin ja fosforikuormituksesta vastaavasti 8 %:sta 14 %:iin. Metsistä ja soilta tulevien ravinteiden kokonaiskuormitusarviot, jotka sisältävät metsätalouden aiheuttaman kuormituksen lisäksi luonnonhuuhtouman, ovat samaa suuruusluokkaa kuin aiemmat arviot. Metsätalouden osuus on aiemmin arvioitua suurempi ja luonnonhuuhtouman osuus vastaavasti pienempi. Uusissa typpi- ja fosforikuormitusarvioissa näkyy selvästi metsäojitusten vaikutus. Vaikutus jatkuu myös aiemmin arvioitua pidempään. Metsätalouden aiheuttama ravinnekuormitus on suurinta alueilla, missä on paljon ojitettuja soita. Valumaveden typen ja orgaanisen hiilen pitoisuuksissa ja kuormituksessa havaittiin kasvua vuosina 1978–2018. Samanaikaisesti ilmasto on lämmennyt, hydrologia on muuttunut ja hapan laskeuma on pienentynyt. Pitoisuuksien nousu oli voimakkaampaa alueilla, joilla on runsaasti ojitettuja soita.

Haastetta metsien hoidolle asettaa myös ilmastonmuutos, jonka on ennustettu äärevöittävän Suomen sääolosuhteita ja samalla myös laajentavan puiden kasvulle suotuisan alueen rajaa pohjoisemmaksi. Metsänhoidon toimenpiteillä on merkittävä vaikutus metsien hiilitaseeseen: metsien hoidossa ja käsittelymenetelmien valinnassa on jatkossa otettava entistä enemmän huomioon sekä hiilen mahdollisimman tehokas sidonta että toisaalta myös metsistä saatavien tuotteiden potentiaali korvata mm. fossiilisia polttoaineita ja rakennusmateriaaleja. Samaan aikaan on huomioitava metsätalouden kannattavuus ja huolehdittava luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Kysymys metsien hiilinielun ja monimuotoisuuden säilyttämisestä kytkeytyy monelta osin metsätalouden vesiensuojeluun. Metsätaloustoimenpiteiden kuten ojitusten ja maanmuokkausten aiheuttama eroosiovaikutus tulee mahdollisesti lisääntymään ilmaston lämmetessä ja valuntaolojen muuttuessa. Eroosion ehkäisemiseksi tehtävät toimenpiteet sekä valumavesien hallinta tulevat jatkossa korostumaan.