12.1 Ihmistoiminnan aiheuttama pohjaveden vaarantuminen

Pohjavesienhoidossa tarkastellaan vain niitä pohjaveden määrän ja laadun muutoksia, jotka ihmistoiminta eri osa-alueineen on pohjavesialueella saattanut aiheuttaa. Muutoksia on arvioitu 1-, 1E-, 2-, 2E- ja E-luokan pohjavesialueiden osalta.

Keskeinen käsite arvioinnissa on pohjavesialueen riskinalaisuus, joka määräytyy pohjaveden määrän ja laadun perusteella. Pohjavesialue määritellään riskinalaiseksi, kun sillä on ihmistoimintoja, jotka ovat todetusti vaarantaneet joko pohjaveden määrää tai laatua. Vaarantumisen toteaminen perustuu mitattaviin muutoksiin pohjaveden määrässä tai laadussa. Pohjavesialueen määrällinen riskinalaisuus arvioidaan pohjaveden pinnankorkeuden perusteella. Käytännössä arvio tehdään vertaamalla ihmistoiminnan mahdollisesti muuttamaa pinnankorkeutta luonnontilaiseen pinnankorkeuteen. Tässä voidaan hyödyntää esimerkiksi vertailualuetta, joka voi olla luonnontilainen osavaluma-alue samasta pohjavesialueesta tai jokin luonnontilainen, olosuhteiltaan ja ominaisuuksiltaan samanlainen pohjavesialue. Arviointiin voidaan lisäksi käyttää pohjavesialueelta mahdollisesti otettavan pohjaveden määrän suhdetta pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden määrään.

Määrällisen riskinalaisuuden arvioinnissa pohjavesialue todetaan ei-riskinalaiseksi, jos pohjaveden pinnankorkeus pysyy vakaana eikä pohjaveden ottomäärä ylitä pohjaveden muodostumismäärää. Ihmistoiminta ei myöskään saa aiheuttaa muutoksia, joiden seurauksena pohjavesialueen pohjaveteen yhteydessä olevien pintavesien tila huononisi oleellisesti tai pohjavesialueen pohjavedestä suoraan riippuvaisille maa- ja pintavesiekosysteemeille aiheutuisi oleellista haittaa.

Arvioinnissa pohjavesialue voidaan todeta määrällisesti riskinalaiseksi, kun pohjaveden pinnankorkeus on olennaisesti laskenut luonnontilaisesta tai pohjavesialueelta on poistunut merkittävä määrä pohjavettä. Pohjavesialueen kemiallinen riskinalaisuus arvioidaan tätä varten valittujen pohjaveden laatumuuttujien avulla. Nämä ovat epäorgaanisia ja orgaanisia aineita, joille on annettu ympäristönlaatunormi (liitteet 8, 9 ja 10). Kaikilla pohjaveden laatumuuttujilla ei ole ympäristönlaatunormia, mutta niillä saattaa olla talous- tai juomavettä koskeva laatuvaatimus ja -suositus. Näillä ei kuitenkaan voida arvioida pohjaveden kemiallista tilaa. Ihmistoiminnan mahdollisesti muuttamia pohjaveden laatumuuttujia voidaan kuitenkin vertailla luonnontilaisiin pohjaveden laatumuuttujiin. Luonnontilaisesti kohonneet haitta-ainepitoisuudet, esimerkiksi raskasmetallit, ovatkin useimmiten erotettavissa ihmistoiminnan kohottamista haitta-ainepitoisuuksista.

Käytännössä pohjavesialueen kemiallinen riskinalaisuus arvioidaan vertaamalla mitattujen havaintopisteiden pohjaveden laatumuuttujia vastaaviin ympäristönlaatunormeihin. Vertailua varten pohjaveden laatumuuttujista pyritään arvioimaan myös niiden luonnontilaiset peruspitoisuudet tai -tasot pohjavesialueella. Parhaimmassa tapauksessa pohjaveden laatumuuttujista on saatavilla tietoa tasavälisesti pitkältä ajalta, jolloin voidaan määritellä niiden pitoisuusvaihtelut ja mahdolliset merkitykselliset ja pysyvät nousevat tai laskevat muutossuunnat. Kemiallisen riskinalaisuuden arvioinnissa pohjavesialue todetaan ei-riskinalaiseksi, jos yhdenkään pohjaveden laatumuuttujan ympäristönlaatunormi ei ylity yhdessäkään pohjavesialueen havaintopisteessä. Ihmistoiminta ei myöskään saa aiheuttaa muutoksia, joiden seurauksena pohjavesialueen pohjaveteen yhteydessä olevien pintavesien tila huononisi oleellisesti tai pohjavesialueen pohjavedestä suoraan riippuvaisille maa- ja pintavesiekosysteemeille aiheutuisi oleellista haittaa. Arvioinnissa pohjavesialue voidaan todeta kemiallisesti riskinalaiseksi, jos yhdenkin pohjaveden laatumuuttujan ympäristönlaatunormi ylittyy yhdessäkin pohjavesialueen havaintopisteessä.