6.4.5 Saarijärven reitti
Kuormitus
Saarijärven reitin pinta-ala on 3 120 km2. Reitin kokonaisfosforikuormitus on noin 50 t/v ja typpikuormitus noin 1074 t/v. Ihmistoiminnasta aiheutuva fosfori- ja typpikuormitus on reitin pinta-alaa kohden tarkasteltuna muihin Keski-Suomen reitteihin verrattuna keskimääräistä suurempi. Luonnonhuuhtouman osuus reitin fosforikuormituksesta on noin 42 % ja typpikuormituksesta runsas puolet. Sateen mukana laskeumana reitin vesistöihin tulee noin 5 % fosforin ja noin 10 % typen kokonaiskuormituksesta.
Noin 56 % fosfori- ja 44 % typpikuormituksesta tulee hajakuormituksesta, joka rehevöittää reitin vesistöjä erityisesti reitin keski- ja alaosassa. Maatalous on reitin suurin kuormittaja niin fosforin kuin typenkin osalta: sen osuus fosforikuormituksesta on kolmannes ja typpikuormituksesta viidennes. Maatalouden kuormitus on suurinta reitin alaosassa sekä Mahlunjärven ja Kyyjärven valuma-alueilla. Metsätalouden kuormitusosuus on Saarijärven reitillä Keski-Suomen suunnittelualueista toiseksi suurinta. Sen osuus fosforikuormituksesta on 12,6 % ja typpikuormituksesta noin 11,3 %. Kuormitus on suurinta Kyyjärveen laskevien jokien valuma-alueilla sekä Kylkijoen ja Vahankajoen valuma-alueilla. Haja-asutuksen fosforikuormitus on runsaat 5 % ja typpikuormitus vähän yli 2 % ja kuormitus painottuu Saarijärven, Lumperoisen, Summasjärven ja Naarajärven alueille sekä osalle Lanneveden valuma-aluetta.
Pistekuormituksen osuus on lähes 2 % reitin fosforikuormituksesta ja runsaat 4 % reitin typpikuormituksesta. Suurimmat pistekuormittajat ovat Saarijärven kaupungin jätevedenpuhdistamo, Karstulan ja Kyyjärven kuntien jätevedenpuhdistamot sekä Kaijansuon ja Savonnevan turvetuotantoalueet. Yhdyskuntien jätevesien osuus jää alle prosentin fosforikuormituksesta ja on vajaat 3 % typpikuormituksesta. Reitillä on runsaasti turvetuotantoalueita: vuonna 2019 yhteensä 3 020 ha, joista suurimmat sijaitsevat reitin luoteis- ja länsiosassa. Keski-Suomen puolella turvetuotantoalueita on yhteensä 2 640 ha ja loput ovat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. Yhden uuden tuotantoalueen lupa on vireillä aluehallintovirastossa ja yhden lupa ei vielä ole lainvoimainen (pinta-alaa yhteensä 43 ha) (tilanne vuonna 2020). Lisäksi ELY-keskuksen tiedossa on, että vuoden 2019 jälkeen alueelta poistuu noin 500 ha tuotantoaluepinta-alaa, jossa on mukana useita isoja turvetuotantoalueita. Turvetuotannon osuus koko reitin fosforikuormituksesta on runsaan prosentin ja typpikuormituksesta vajaat 2 %. Turvetuotanto on keskittynyt reitillä Vahankajoen, Kyyjärven ja Karankajärven valuma-alueille.
Vesien tila
Reitin ylin järvi on Kyyjärvi, josta vedet laskevat useiden jokien ja järvien kautta Kuhnamoon. Muita suuria järvialtaita ovat Pääjärvi, Saarijärvi, Summasjärvi sekä Pyhäjärvi. Alueen järvisyys on noin 9 %. Soita alueesta on reilu neljännes. Reitin vesille on tunnusomaista korkea humuspitoisuus sekä korkeat ravinnepitoisuudet, varsinkin reitin yläosassa. Saavathan reitin vedet alkunsa Suomenselän suoalueilta.
Yli puolet reitin järvimuodostumista on tyypiltään runsashumuksisia järviä (Rh, MRh). Hyvin lyhytviipymäisiä (Lv) sekä keskihumoosisia (Mh, Ph, Kh) järviä on yhteensä noin kolmasosa ja vähähumuksisia (SVh, Vh) noin 10 % muodostumista. Valtaosa (yli 60 %) jokimuodostumista on turvemaiden ja reilu kolmasosa kangasmaiden jokia.
Saarijärven reitillä vesien tila on heikointa muihin suunnittelun osa-alueisiin verrattuna. Järvimuodostumista noin 40 % on ekologiselta tilaltaan korkeintaan tyydyttävässä ja jokimuodostumista 55 % tyydyttävässä tilassa. Kolmannella luokittelukaudella myös Valkkunan ja Iso-Lumperoisen luokka on muuttunut hyvästä tyydyttäväksi. Pinta-alaltaan yli 5 km2:n järvistä tyydyttävässä tilassa ovat Kyyjärvi, Pääjärvi, Saarijärvi ja Lannevesi. Isoista järvistä vain Pyhäjärvi on erinomaisessa ekologisessa tilassa sekä Summasjärvi, Mahlunjärvi, Kyynämöinen ja Karankajärvi hyvässä tilassa. Välttävässä tilassa järvistä ovat Iso-Korppinen, Ylä-Karanka ja Luksanjärvi.
HyMo-tila
Saarijärven reitin järvimuodostumista neljä ja jokimuodostumista 24 on korkeintaan tyydyttävässä hydrologis-morfologisessa tilassa. Järvien muuttuneisuus on muutoin vähäistä (hyvässä tai erinomaisessa tilassa 45 muodostumaa), mutta vain yhdeksän jokimuodostumaa on vähintään hyvässä tilassa. Suojoki, Parantalankoski ja Leuhunjoki on nimetty voimakkaasti muutetuiksi muodostumiksi.
Saarijärven reitillä on kolme merkittävämpää, toiminnassa olevaa vesivoimalaitosta, joista aiheutuu säännöstelyvaikutuksia. Leuhunkosken voimalaitoksen säännöstely vaikuttaa Saarijärveen sekä Iso- ja Pieni-Lumperoiseen ja myös voimalaitoksen alapuoliseen vesistöön. Vastaavasti Hietamankosken säännöstely näkyy Kiimasjärven ja Naarakosken välisessä vesistössä. Molemmilla voimaloilla harjoitetaan lyhytaikaissäännöstelyä, jota pidetään luonnolle haitallisimpana säännöstelymuotona. Myös Saarijärven, Pieni Lumperoisen ja iso Lumperoisen vuosisäännöstelyn aiheuttama talviaikainen vedenpinnan noin 1,5 metrin alenema on suuri haitta. Lisäksi voimalat ovat sulkeneet reitin pääuoman vuoteen 2021 asti. Parantalan voimala sijaitsee pääreitin sivussa ja vaikuttaa vain Pyhäjärven vedenkorkeuksiin. Pyhäjärven säännöstelyä on lievennetty 1990-luvun lopulla, mutta vedenpinnan vaihtelu poikkeaa edelleen luonnonmukaisesta vaihtelusta.
Reitin suuri suoala on johtanut merkittäviin kuivatustoimenpiteisiin. Ojitusten ja turvekerroksen poiston seurauksena valuma-alueen vedenpidätyskyky on heikentynyt ja valumavedet virtaavat pääuomaan aiempaa nopeammin. Saarijärven reitin pääuoman yli- ja alivesien erotus on suurimmillaan lähes kolme metriä eli maakunnan suurin.
Saarijärven reitin HyMo-tilaa on parannettu lukuisilla virtavesien elinympäristökunnostuksilla. Pääreitin koskivesistä uittosäännön kumoamiseen liittyen on kunnostettu Kimingin koskireitti, Kouheroistenkoski, Heijostenkosket, Tuhmakoski, Kalmujoki, Lehtola-Muittarin koskialueet, Riekonkoski, Majakoski, Summakoski ja Naarakoski. Lisäksi on kunnostettu muun muassa Isojoen-Lannejoen koskireitti (2010–2013) ja Murronjoki (2015–2016) sekä Peltojoki (2016), Vuosjoki (2018) ja Pyhäkoski (2018 nykyvesitilanteen mukaan).
Kalojen kulkua on parannettu 1990-luvulla Pyhäkosken padon yhteyteen kaloille rakennetulla kulkuaukolla sekä vuonna 2020 Hietamankoskeen (Suojoki) ja vuonna 2021 Leuhunkoskeen (Leuhunjoki) valmistuneilla kalateillä. Kalojen kulku koko pääreitillä mahdollistui Leuhunkosken kalatien tultua käyttöön. Voimalaitosten kalatiet pidetään toiminnassa toukokuulta lokakuulle eli kalojen aktiivisen vaellusvaiheen ajan.
Saarijärven säännöstelyn kehittämiseksi on tehty selvityksiä Keski-Suomen ELY-keskuksen johdolla vuosina 2009–2012. Selvitysten perusteella eri intressitahojen kesken on sovittu muutoksista säännöstelykäytäntöön. Uusi säännöstelytapa on otettu käyttöön vuonna 2016, mikä on parantanut Saarijärven sekä Iso- ja Pieni-Lumperoisen virkistyskäyttöä. Myös vedenpinnan talviaikainen alenema on pienentynyt aiempaan verrattuna hieman. Kevään aikana vedenpinta nousee vesiluonnon kannalta aiempaa paremmalle korkeudelle. Kesän vedenpinnalle sovittiin myös tavoitearvot.
