8.2.6 Metsätalous

Keski-Suomi on metsäinen maakunta. Valtakunnan metsien 12. inventoinnin mukaan Keski-Suomessa on metsätalousmaata 1 437 000 ha, josta metsämaata on 1 373 000 ha. Metsämaasta on puuntuotannossa 93 %. Metsätalousmaan osuus Keski-Suomen maapinta-alasta on noin 86 %.  Keski-Suomen soista on ojitettu 83 %.

Kunnostusojitusmäärät ovat vähentyneet voimakkaasti viime vuosina. Kunnostusojitusta tehtiin 90-luvuilla vuosittain Keski-Suomessa keskimäärin lähes 5000 ha:n alalla, eniten (7 480 ha/v) kunnostusojitettiin vuonna 1992. Samana vuonna uudisojituksen määrä oli 2 550 ha. Vuosina 2015–2018 kunnostusojitusalat ovat olleet vuosittain noin 1 800 ha, vuonna 2019 ojitettiin tätäkin vähemmän (1 400 ha). Avohakkuuala on Keski-Suomessa ollut viime vuosina noin 12 000 ha/v. Avohakkuualassa on vuosittain ollut jonkin verran vaihtelua, mutta keskimäärin se on pysytellyt samalla tasolla kuin nykyisin. Lannoituksia tehtiin Keski-Suomessa 70-luvun puolivälissä enimmillään noin 31 000 ha:n alalla. Lannoitukset lähes loppuivat 90-luvun puolivälissä, jonka jälkeen lannoitusalat ovat lähteneet taas nousuun. Vuonna 2018 lannoituspinta-ala oli Keski-Suomessa 8 845 ha, josta alasta 76 % oli kasvatuslannoituksia ja 24 % terveyslannoituksia.

Metsänhoidon toimenpiteillä on merkittävä vaikutus metsien hiilitaseeseen: metsien hoidossa ja käsittelymenetelmien valinnassa on jatkossa otettava entistä enemmän huomioon sekä hiilen mahdollisimman tehokas sidonta että toisaalta myös metsistä saatavien tuotteiden potentiaali korvata mm. fossiilisia polttoaineita ja rakennusmateriaaleja. Samaan aikaan on huomioitava metsätalouden kannattavuus ja huolehdittava luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Kysymys metsien hiilinielun ja monimuotoisuuden säilyttämisestä kytkeytyy monelta osin metsätalouden vesiensuojeluun.

Vuonna 2017 saadut tutkimustulokset viittasivat siihen, että metsätalouden typpi- ja fosforikuormitus olisi huomattavasti aiemmin arvioitua suurempaa. Myös uudistusikäisten, turvemailla kasvavien metsien osuuden todettiin olevan kasvussa, mikä ennakoi hakkuutarpeen ja sen myötä kuormituksen kasvua. Metsistä ja Soilta tuleva Vesistökuormitus 2020 -hanke (MetsäVesi-hanke) tuotti vesistökuormituksesta uudet arviot vuonna 2020. Suurinta ravinnekuormitus on alueilla, missä on paljon ojitettuja soita ja vaikutukset näkyvät aiempaa arvioitua pitempään. Lisähaasteen metsien hoidolle asettaa ilmastonmuutos, jonka on ennustettu äärevöittävän Suomen sääolosuhteita ja samalla laajentavan puiden kasvulle suotuisan alueen rajaa pohjoisemmaksi.

Metsätalouden merkittävimmät vesistöjä kuormittavat toimenpiteet ovat kunnostusojitus, maanmuokkaus, puunkorjuu, energiapuun korjuu ja metsänlannoitus. Näiden toimenpiteiden seurauksena vesistöihin kohdistuva kiintoaine-, humus-, ravinne- ja rautakuormitus lisääntyy. Metsätalouden osuus Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen ravinteiden kokonaiskuormituksesta on noin 7 % fosforin ja 6 % typen osalta. Vaihtelua eri suunnittelualueiden välillä on paljon. Esimerkiksi Pihlajaveden reitillä metsätalouden osuus oli lähes 20 % fosforin ja vähän yli 15 % typen kokonaiskuormituksesta. Saarijärven reitillä vastaavasti kuormitusosuus oli lähes 13 % fosforin ja lähes 11 % typen kuormituksesta. Ravinne- ja kiintoaineskuormituksella voi olla hyvin merkittäviä paikallisia vaikutuksia vesistöjen tilaan erityisesti vesistöjen latvaosissa, pienissä lammissa ja puroissa. Näillä alueilla metsätalous on usein ainoa ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen lähde. Metsätalous on arvioitu merkittäväksi paineeksi Keski-Suomessa 105 vesimuodostumassa.

Metsätalouden toimenpiteet eivät ole yleensä suoraan ympäristönsuojelulainsäädännössä luvanvaraisia, vaan luvanvaraisuus määräytyy toimenpiteiden vaikutusten kautta. Vesilain mukaan on vuoden 2012 alusta lähtien muusta kuin vähäisestä ojituksesta tullut ilmoittaa kirjallisesti ELY-keskukselle vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä. Valtioneuvoston asetuksessa vesitalousasioista on tarkemmin säädetty ilmoituksen sisällöstä ja siinä vaadittavista asioista. Tarkastaessaan ilmoituksen ELY-keskus harkitsee myös ojitushankkeen luvanvaraisuuden vesilain 5 luvun 3 §:n perusteella. Mikäli ojitus voi aiheuttaa ympäristönsuojelulain 5 §:n mukaista vesistön pilaantumista vesialueella tai vesilain 3 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja seurauksia, on hankkeelle haettava vesitalouslupaa aluehallintovirastolta. Ympäristölupaa ei metsätaloushankkeille ole yleensä edellytetty. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan suurempiin (yli 200 ha) metsä-, suo- tai kosteikkoluonnon muuttamistapauksiin.

Metsätalouden toimenpideoppaassa on kuvattu laajasti metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteitä ja niitä ohjaavia lakeja, suosituksia, strategioita ja ohjelmia (vesilaki, metsälaki, metsänhoidon suositukset, yksityistielaki, kansallinen biotalousstrategia, kansallinen energia- ja ilmastostrategia, kansallinen metsästrategia 2025, metsäsertifioinnit, valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta). Lisäksi oppaasta löytyvät toimialalle esitettävät ohjauskeinot.

8.2.6.1 Edellisen kauden toimenpiteiden toteutuminen

Vuosina 2016–2018 eli nykyisen kauden puolivälissä kunnostusojituksia on Luken tilaston mukaan tehty Keski-Suomessa yhteensä 5 357 ha (1 786 ha/v). Toimenpideohjelmaa laadittaessa arvioitiin ojitusmääräksi Keski-Suomessa 3 500 ha/v. Kunnostusojituksia on tehty noin puolet arvioidusta määrästä, mikä on vesiensuojelun kannalta hyvä asia.  

ELY-keskukseen tulleiden ojitusilmoitusten vesiensuojelusuunnitelmien (v. 2015–2019 aineisto) mukaan vesiensuojelu hoidetaan kunnostusojituksissa ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi laskeutusaltaita on yksi 9 hehtaaria kohti ja pienimuotoista pintavalutusta on noin 18 %:lla ojitusalasta. Kunnostusojituksen vesiensuojelua tehostetaan perusrakenteiden lisäksi pintavalutuskentillä, kosteikoilla ja pohja- ja putkipadoilla. Toimenpiteitä suunniteltaessa tavoitteena oli tehostaa kunnostusojituksen perusvesiensuojelua 156 rakenteella arvioidulla ojitusmäärällä 21 000 ha eli noin 35 % kunnostusojituspinta-alasta olisi tehostetun vesiensuojelun piirissä. Ojitusilmoitusten perusteella pohja- ja putkipatoja tehdään 39 kpl. Näyttäisi siltä, että kunnostusojituksen tehostustoimenpiteitä tehtäisiin tavoitteiden mukaisesti suhteessa ojitusalaan, mikäli toimenpidettä toteutetaan vuosien 2016–2018 ojitusilmoitusten mukaisesti.

Vuosina 2016–2018 tehtiin uudistushakkuita Keski-Suomessa noin 38 125 ha (12 708 ha/v) eli noin 6 % enemmän kuin suunniteltaessa arvioitiin. Talousmetsän luontolaadun laadunseurantaraportin mukaan puutteellisia suojakaistoja oli Keski-Suomessa 17 %. Vesiensuojeluntasoa arvioitiin 45 kohteessa, joista 22 % erinomaisia, 67 % hyviä, 9 % välttäviä ja heikkoja 3 %.  

Keski-Suomessa on lannoitettu metsiä Luken tilaston mukaan vuosina 2016–2018 yhteensä 20 222 ha (6 740 ha/v), mikä on lähes 50 % enemmän kuin arvioitu lannoituspinta-ala. Lannoituksista lähes kolme neljäsosaa oli kasvatuslannoituksia. Terveyslannoitusten määrässä on mukana tuhkalannoitus, jonka määrän on arvioitu jatkossa lisääntyvän. Laadullista seurantaa ei lannoitusten suojakaistoista ole saatavissa.  

Eroosiohaittojen torjuntaan liittyviä vesiensuojelurakenteita oli tehty vuoden 2018 loppuun mennessä vain viidennes suunnitellusta. Toisen vesienhoitokauden lopulla on todennäköisesti tulossa toteutukseen muutama hanke. Tehostettua vesiensuojelun suunnittelua on tehty lähes suunniteltu määrä. Koulutusta ja neuvontaa on tehty noin 64 hengelle/vuosi eli tavoitteesta on jääty selvästi jälkeen. Tavoitteena oli 80 suunnittelijan/toimijoiden/urakoitsijan koulutus ja 70 metsänomistajan neuvonta vuodessa. Vesiensuojelun kannalta on kuitenkin keskeistä, että toteutunut määrä koostuu pääosin suunnittelijoiden, toimijoiden ja urakoitsijoiden koulutuksesta. Ojitettujen, mutta jatkokasvatuskelvottomien soiden jättäminen ennallistumaan -toimenpiteen seurantatietoa ei saatu lainkaan. Tämä on valitettavaa, koska toimenpide olisi metsätalouden vesiensuojelun kannalta hyvä.

8.2.6.2 Metsätalouden vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle 2022–2027

Metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteet ovat 3. suunnittelukaudella pääosin sisällöltään samat kuin toisella suunnittelukaudella. Kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet ja kunnostusojituksen tehostetun vesiensuojelun toimenpiteet on koottu yhden toimenpiteen ”Kunnostusojituksen vesiensuojelu ja suunnittelu osana suometsänhoitoa” alle. Näin erillisistä toimenpiteistä on muodostunut yhtenäisempi kokonaisuus aiempaan verrattuna. Toimenpiteen vesiensuojelumenetelmiä ja vesiensuojelutasoa on mahdollista jatkossa kuvata myös sanallisesti, kun ojitusilmoituksen digitalisointihankkeeseen sisältyvä ja hankkeessa päivitettävä sähköinen ojitusilmoitus saadaan valmiiksi. Ilmoituksessa olevat vesiensuojelurakennetiedot, perkaamatta jätettävät ojat ja kokonaan ojittamatta jätettävät alueet siirtyvät suoraan VESTY-rekisteriin, josta ne saadaan kerättyä esim. suunnittelualueittain.

Uudistushakkuiden suojakaistat toimenpiteeseen on lisätty suojakaistan vesiensuojelullista laatua kuvaava suure (laatutieto), joka saadaan Suomen metsäkeskuksen luontolaadun seurannan hakkuisiin liittyvistä vesiensuojelun tarkastuksista. Laatutieto arvioidaan laajemmalta alueelta esimerkiksi vesienhoitoalueittain loppuarvioinnissa ja väliarvioinnissa, jos luotettavaa tietoa on saatavilla. Toimenpiteen kustannusten arvioinnin vuoksi yksikkönä on mukana myös suojakaistan pinta-ala (ha). Pinta-alan laskenta tapahtuu entiseen tapaan.

Tehostettu vesiensuojelusuunnittelu ja metsätalouden eroosiohaittojen torjunta on yhdistetty tällä kaudella yhden otsikon alle metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen. Toimenpiteiden yhdistäminen samaan toimenpidekokonaisuuteen on järkevää, koska ne liittyvät keskeisesti toisiinsa. Toimenpiteet suunnitellaan kuitenkin erikseen, koska niiden yksiköt ovat erilaisia ja suunnittelun ja rakenteiden toteutuksen välillä voi olla aikaviivettä. Suunnittelun tuloksena voi olla myös, että mitään rakennetta ei ole tarpeen tehdä. Vesiensuojelun tehostamisen yksikköinä ovat ha/vuosi ja kpl vesiensuojelurakenteita/kausi.

Ojitusten haittojen ehkäiseminen pohjavesialueilla toimenpide säilyy ennallaan. Samoin koulutus- ja neuvonta -toimenpide säilyy ennallaan (yksikkönä henkilöä/vuosi).

Lannoitusten suojakaista on poistettu toimenpiteistä, koska luotettavaa tietoa lannoitusmääristä, lannoitusten sijoittumisesta sekä suojakaistojen määrästä ei ole saatavissa. Lannoitusten vesiensuojelun edistäminen on siirretty ohjauskeinoihin. Myös ojitettujen, mutta jatkokasvatuskelvottomien soiden jättäminen ennallistumaan -toimenpide poistetaan yksittäisenä toimenpiteenä, mutta sisällytetään kunnostusojituksen vesiensuojeluun ja suunnitteluun.

Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteistä kunnostusojituksen vesiensuojelu ja suunnittelu osana suometsänhoitoa on muu perustoimenpide (MP). Muut vesienhoitotoimenpiteet ovat täydentäviä toimenpiteitä (T).

Toimenpiteiden yksityiskohtaisempi kuvaus sekä yksikkökustannukset on esitetty metsätalouden vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelua käsittelevässä oppaassa, joka löytyy linkistä: www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas. Oppaassa on arvioitu myös eri vesiensuojelumenetelmien vaikutusta metsätalouden kuormitukseen ja toimenpiteiden vaikutuksia vesien ekologiseen ja kemiallisen tilaan, tulvariskiin, ilmastonmuutoksen varautumiseen, luonnon monimuotoisuuteen ja maisemaan sekä käsitelty metsätalouden vesiensuojeluun liittyviä rahoitusjärjestelmiä.  

Metsätalouden vesienhoitotoimenpidevalikko ja toimenpiteiden kuvaus (suluissa suunnitteluyksikkö): 

Muut perustoimenpiteet:

• Kunnostusojituksen vesiensuojelu ja suunnittelu osana suometsänhoitoa (yksikkönä ha/kausi)

Vesiensuojelutoimenpiteinä ovat kohteen olosuhteista riippuen ojakohtaiset toimet (kaivu- ja perkauskatkot, lietekuopat, pohjapadot) ja valuma-aluekohtaiset ratkaisut (laskeutusaltaat, pintavalutuskentät, kosteikot, virtaamansäätöpadot, kaksitasouomat). Näillä ratkaisuilla ja niiden yhdistelmillä pyritään säätämään virtaamaa, pienentämään eroosiota ja pidättämään liikkeelle lähtenyttä kiintoainetta ja ravinteita.

Vesiensuojelun lähtökohtana toimenpiteessä on kokonaisvaltainen suunnittelu, johon kuuluu ojituksen tarveharkinta, ojien kunnostuksen suunnittelu ja toteutus yksityiskohtaisesti ja kustannustehokkaasti käyttäen alueelle parhaiten sopivia vesiensuojelumenetelmiä, ojien kaivaminen vain sellaiseen syvyyteen, mikä on tarpeen puuston elinvoimaisuuden ylläpitoon tai kasvun parantamiseen sekä eroosioherkkien ojien tai niiden osien kunnostamatta jättäminen. Kunnostamatta voidaan jättää myös kohteita, joissa puustoa on riittävästi haihduttamiseen. Nykyisten suositusten mukaan 120 m³/ha puusto Etelä-Suomessa on riittävä pitämään pohjavedenpinnan puiden kasvulle suotuisalla tasolla. Tällöin on mahdollista siirtää ojien kunnostus tilanteeseen, jossa puustopääoma lasketaan tuon rajan alle esim. uudistamishakkuun yhteydessä. Ojitetuilla turvemailla voi tulla kyseeseen myös metsän jatkuva kasvatus kohteen ja alueen ominaisuudet ja edellytykset huomioiden. Myös tuhkalannoituksella voidaan siirtää ojien kunnostustarvetta myöhempään ajankohtaan.

Täydentävät toimenpiteet

• Uudistushakkuiden suojakaistat (yksikkönä hehtaaria suojakaistaa/kausi)

Toimenpiteellä tarkoitetaan muokkaamattoman suojakaistan jättämistä uudistushakkuualan ja vesistön välille. Uudistushakkuilla tarkoitetaan tässä yhteydessä hakkuita, jotka toteutetaan uuden puusukupolven aikaansaamiseksi. Suojakaistan maanpintaa ei rikota ja aluskasvillisuus sekä pensaskerros jätetään koskemattomaksi. Suojakaistaa ei saa myöskään lannoittaa eikä sillä saa käyttää kasvinsuojeluaineita. Sen sijaan suojakaistalta voidaan poistaa arvopuusto, mikäli puustonpoisto tapahtuu vettä johtavia uria jättämättä. Samoin hakkuutähteet korjataan suojakaistoilta. Nykyisten vesiensuojelusuositusten mukaan muokkaamattoman suojakaistan vähimmäisleveys on 5 metriä, mutta leveys voi vaihdella 20–30 metriin saakka. Suojakaistan tarve vaihtelee rinteen kaltevuuden ja maaperän eroosioherkkyyden mukaan. Tällä hetkellä käytössä olevilla paikkatietoanalyysimenetelmillä voidaan tapauskohtaisesti tarkentaa suojakaistan levyttä, mikä tehostaa suojakaistan toimivuutta.

• Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen (yksikkönä ha/vuosi ja kpl vesiensuojelurakenteita/kausi)

Toimenpidekokonaisuus sisältää tehostetun vesiensuojelusuunnittelun (ha) sekä vesiensuojelua parantavien rakenteiden toteuttamisen (kpl rakenteita). Toimenpiteeseen kuuluvat esimerkiksi Metsäkeskuksen luonnonhoidon alueellinen suunnittelu sekä muu hankekohtainen valuma-aluesuunnittelu esim. hankerahoituksella, valtionavulla (ELY, Metsäkeskus) tai Metsähallituksen omilla maillaan tekemänä. Luonnonhoitohankkeena tai muulla rahoituksella erillisissä hankkeissa toteutettu toimenpide sisältää virtaamanhallintaan liittyvät toimenpiteet, pintavalutuskentät, laskeutusaltaat tarpeen mukaan virtaamansäädöllä, pohja- ja virtaamansäätöpadot sekä kosteikot, joilla pyritään vähentämään eroosioherkillä alueilla jo toteutettujen ojitusten haittavaikutuksia. Tulevaisuudessa toimenpiteeseen voidaan lukea uusina menetelminä mukaan myös puuaineksen ja biohiilen käyttö valumaveden puhdistuksessa, jos näillä menetelmillä saadaan hyvät puhdistustulokset. Toimenpiteitä voidaan tehostaa kohdealueella sille parhaiten sopivia vesiensuojelurakenteita yhdistelemällä.

• Koulutus ja neuvonta (henkilöä/vuosi)

Metsätalouden vesiensuojelun koulutus suunnataan suunnittelijoille, toimihenkilöille ja urakoitsijoille sekä neuvonta metsänomistajille. Vesiensuojelun kannalta on tärkeää, että erityisesti suunnittelijoiden koulutuksessa syvennetään kuivatustarpeeseen, kuivatustekniikkaan ja vesiensuojelurakenteiden mitoitukseen liittyvää perustietämystä ja osaamista. Tärkeä jatkuva koulutusaihe on paikkatietotyökalujen käyttö suunnittelun apuvälineenä. Urakoitsijoille suunnattuun koulutukseen kuuluu myös vesiensuojelu ja koulutuksessa korostetaan myös työn laatua ja omavalvontaa. Myös muu vesiensuojeluun liittyvä toimihenkilöille annettava koulutus sekä maanomistajille järjestettävä henkilökohtainen vesiensuojeluneuvonta voidaan lukea kuuluvaksi tähän toimenpiteeseen.

• Ojitusten haittojen ehkäiseminen pohjavesialueilla (yksikkönä hankkeet kpl/kausi, kohdistetaan pohjavesialueeseen)

Toimenpiteillä estetään pohjaveden laadun vaarantumista ja pohjaveden pinnan alenemista erityisesti pohjavesialueilla, joilla pohjavesi on lähellä maanpintaa ja joissa ojitukset ovat ulottuneet kivennäismaahan. Käytännön toimenpiteinä voivat olla matalamman ojasyvyyden käyttäminen, ojien täyttö, vesien johtamisen muuttaminen tai humuspitoisen pintaveden pääsyn estäminen pohjaveteen.

Pohjavesialueilla toimijoilla ja suunnittelijoilla sekä myös viranomaisilla on käytössä riskinarviointityökalu ojien kunnostamisen vaikutusten arviointiin. Ojitusilmoituslomakkeeseen tullaan lisäämään ojitusilmoituksen sähköistämisen yhteydessä suunnittelijan täydennettäväksi tarkoitettuja pohjavesialuetta ja sen olosuhteita kuvaavia kohtia, joista ELY-keskuksen pohjavesiasiantuntijalle selviää suunnittelun kohteena olevan alueen tilanne.

8.2.6.3 Esitys vesienhoitotoimenpiteiksi kaudelle 2022–2027

Toimenpidesuunnittelun lähtökohtia ja tavoitteita Keski-Suomessa

• Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteet on suunniteltu alueellisena toimenpiteenä vesienhoidon suunnittelualueille.

• Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteiden suunnittelussa toimenpidemäärät (kunnostusojitus, uudistushakkuut) on arvioitu aikaisempien vuosien toteutuman perusteella ja toimenpiteiden on arvioitu jatkuvan samansuuruisena vuosina 2022–2027:

  • Kunnostusojitus: valtakunnallisen linjauksen mukaisesti suunnittelun lähtökohtana on Luken tilastoista saatu v. 2017–2018 toteumatieto, joka Keski-Suomessa on 10 878 ha/suunnittelukausi (1813 ha/v) Ojitusala on jaettu suunnittelualueille puustoisten turvemaiden suhteessa.

  • Uudistushakkuualaksi on arvioitu 12 000 ha/v. Suojakaistan leveyden pohjadata on saatu valtakunnallisesti Metsäkeskuksesta suunnittelualueittain. Määrittelyssä on käytetty tietoa vesistöön rajoittuvista metsänkäyttöilmoituksista, vesistöinä on käytetty Ranta10-aineistoa, ja vesistöjen rantaviiva on bufferoitu 30 m:n kaistalla. Tuloksena on saatu vesistöön rajoittuvien metsänkäyttöilmoitusten rantaviivan pituus m/v (10 vuoden keskiarvo). Suojakaistan pinta-ala on saatu kertomalla suojavyöhykkeen pituus suojakaistan leveydellä, jona on käytetty 15 m. Keski-Suomen osuus suunnittelualueen suojakaistamäärästä on saatu jakamalla se Keski-Suomen osuudella suunnittelualueen metsäpinta-alasta. Suojakaistan laatutieto saadaan Metsäkeskuksen luontolaadun seurannan tarkastuksista.

• Kunnostusojituksia suunniteltaessa tulee ottaa huomioon, että puuston haihdunta ylläpitää kuivatusta ojitusalueilla tukkeutuneista ja umpeenkasvaneista ojista huolimatta. Jos puustoa on Etelä- ja Keski-Suomessa 120 m³/ha, pitäisi puuston haihdutuspotentiaalin tutkimusten mukaan olla riittävän suuri ylläpitämään kuivatusta.

• Kuivatuksen kannalta tarpeettoman syviä ojia ei tule kaivaa, vaan ojasyvyys tulee pitää mahdollisimman matalana. Tutkimusten mukaan vedenpinnan taso tulisi olla vähintään 30–40 cm maanpinnan tasoa alempana ojien välissä olevalla metsämaalla. Ilman perusteltua syytä ei kaivusyvyyttä 60–110 cm tule ylittää.

• Terveys- ja tuhkalannoitukset turvemailla lisäävät ja nopeuttavat puuston kasvua ja hiilensidontaa. Niillä voitaneen joissain tapauksissa korvata kunnostusojituksen tekeminen kokonaan. Tällöin lannoitus on kuitenkin tehtävä riittävän aikaisessa ja vielä hyvän puuston kasvun vaiheessa, jolloin lisääntyvä kasvu, hiilensidonta ja haihdutus pitävät vedenpinnan riittävän alhaisella tasolla.

• Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen

  • Yhteensä tehostettua vesiensuojelusuunnittelua on arvioitu tehtävän 9 000 ha/vuosi (54 000 ha/kausi). Määrä koostuu Metsähallituksen, Metsäkeskuksen ja arviolta kahden erillisen hankkeen tehostetun suunnittelun määrästä. Toimenpide kohdennetaan suunnittelualueille metsätalouden aiheuttamien paineiden perusteella.

  • Vesiensuojelurakenteita on arvioitu toteutettavan yhteensä 150 kpl kaudella 2022–2027. Metsähallitus on arvioinut toteuttavan rakenteita yhteensä 24 hankkeessa, Metsäkeskus 6 hankkeessa ja loput tehtäisiin kahdessa erillisessä hankkeessa. Metsähallituksen hankkeita on enemmän, mutta ne ovat pienempiä ja niissä toteutetaan rakenteita vähemmän kuin Metsäkeskuksen hankkeissa. Toimenpide on jaettu suunnittelualueille metsätalouden aiheuttamien paineiden perusteella.

• Keski-Suomessa on tavoitteena kouluttaa urakoitsijoita, suunnittelijoita ja toimijoita metsätalouden vesiensuojelussa yhteensä 47 henkilöä/vuosi (280 henkilöä/kausi). Tavoitteena on, että metsäammattilaiset kävisivät koulutuksessa 2 kertaa kauden aikana sekä osallistuisivat suunnittelukauden aikana myös valtakunnallisiin Webinaareihin. Metsänomistajille annetaan henkilökohtaista neuvontaa kunnostusojituksen yhteydessä 910 henkilölle/kausi (ojitusilmoitusten lukumäärä x 2). Tämän lisäksi annetaan neuvontaa kauden aikana yhteensä 200 maanomistajalle, mikä koostuu luonnonhoitohankkeiden yhteydessä tapahtuvasta neuvonnasta (neuvontaa annetaan vähintään kaikille niille maanomistajille, joiden maille tulee rakenteita) sekä muusta Metsäkeskuksen antamasta neuvonnasta. Yhteensä neuvontaa annetaan maanomistajille noin 185 henkilöä/vuosi (1110 henkilö/kausi). Metsänomistajille erilaisissa tilaisuuksissa annattavaa yleisluontoista neuvontaa ei sisällytetä tähän toimenpiteeseen. Yhteensä koulutusta ja neuvontaa on tavoitteena antaa 230 henkilölle vuodessa (1380 henkilöä/kausi).

Metsätalouden vesiensuojelu perustuu yleensä tarkkaan toimenpidekohtaiseen suunnitteluun. Vesiensuojeluratkaisut harkitaan toimenpidekohtaisesti, jolloin maaston kaltevuuteen, maalajin eroosioherkkyyteen, virtaamiin ja vesistöjen läheisyyteen liittyvät seikat tulevat parhaiten huomioiduiksi. Yksityiskohtaisempia vesiensuojelusuunnitelmia tehdään tällä hetkellä mm. kunnostusojitushankkeiden yhteydessä. Kunnostusojituksissa eroosion ehkäisemiseksi ja kiintoaineksen kulkeutumisen rajoittamiseksi tehtäviä toimenpiteitä ovat mm kaivukatkot, lietekuopat, pohja- ja putkipadot, laskeutusaltaat, kosteikot ja pintavalutuskentät. Päätehakkuiden, maanmuokkauksen ja lannoitusten yhteydessä vesiensuojelumenetelminä käytetään suojakaistoja sekä kevyempiä maanmuokkausmenetelmiä. Ojitusmätästyksessä tulee käyttää samoja vesiensuojelumenetelmiä kuin kunnostusojituksessa.

Taulukossa 29 on esitetty Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen metsätalouden vesienhoitotoimenpiteet kaudelle 2022–2027. Metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteet on kohdennettu ja painotettu vesienhoidon suunnittelussa alueellisesti laaja-alaisille ja/tai muuten kuormitusherkemmille valuma-alueille sekä alueille, joissa metsätalous on merkittävänä paineena. Kuvassa 22 on esitetty ne vesimuodostumat, joissa metsätalous on arvioitu merkittäväksi paineeksi joko yksin tai yhdessä muiden kanssa painetarkastelun perusteella.

Vuosina 2022–2027 metsätalouden vesienhoitotoimenpiteiden investointikustannukset ovat Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella noin 7 milj. € ja käyttö- ja ylläpitokustannukset noin 0,24 milj. € vuodessa. Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteiden vuosikustannuksiksi tulee noin 0,9 milj. €. Investointikustannukset ovat noin 44 % suuremmat, käyttö ja ylläpitokustannukset 18 % pienemmät sekä vuosikustannukset samaa suuruusluokkaa kuin kaudelle 2016–2021 arvioidut metsätalouden vesienhoitotoimenpiteiden kustannukset.

Taulukko 29. Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteet kaudella 2022–2027 Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella.(*

(* Mukana Saarijärven reitillä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen puolella 138 ha kunnostusojitusta sekä 6 ha uudistushakkuiden suojakaistaa sekä näiden kustannukset. Lukuihin sisältyy Pirkanmaan ELY-keskuksen alueeseen nykyisin kuuluvan Kuhmoisten kunnan alueen toimenpiteitä seuraavissa toimissa: uudistushakkuiden suojakaistat.

Kuva 22. Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen vesimuodostumat, joissa metsätalous on merkittävänä paineena (paineiden määritysperiaate on kuvattu kappaleessa 6.1.2). Kuvassa on lisäksi esitetty taustatietona VEMALA-mallin arvio metsätaloudesta tulevasta fosforikuormituksesta (kg/v/km² maa-ala, vuosien 2012­ꟷ2019 keskiarvo) 3. valuma-alueen tarkkuudella.

8.2.6.4 Metsätalouden ohjauskeinoja

Esitykset ohjauskeinojen kehittämiseksi kaudelle 2022–2027 sekä ohjauskeinojen toteuttamisen vastuu- ja yhteystyötahot on esitetty Kymijoen-Suomenlahden sekä Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelmissa.

Keskeinen metsätalouden valtakunnallisten toimenpiteiden kehittämistarve koskee keinoja, joilla edistetään ja mahdollistetaan parhaiden ja kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimenpiteiden käytön tehostamista. Kuormituksen ja vesistöjä sekä pohjavesiä muuttavan toiminnan vähentämiseksi tarvitaan valtakunnallisia ja alueellisia hallinnonalojen yhteisiä hankkeita. Monet ehdotetuista toimenpiteistä edellyttävät etukäteen tehtäviä selvityksiä ja kehittämistyötä. Riittävien resurssien varmistaminen koulutukseen, neuvontaan, tutkimukseen ja vesiensuojelun kehittämistyöhön on tuotu esiin ohjauskeinojen kehittämistarpeissa. Valtakunnalliset ohjauskeinot on esitetty tarkemmin metsätaloutta koskevassa vesienhoidon suunnitteluoppaassa.

Ohjauskeinoissa esitetään menetelmien kehittämistä suometsien hoidon kokonaisvaltaiseen suunnitteluun. Näiden avulla huomioidaan paremmin vesiensuojelutarpeet ja mahdollisuudet, esim. metsätalouden toimenpidealueen ulkopuolelle jäävät ojitetut alueet sekä soidensuojelualueet vesiensuojelu- ja ennallistamistoimenpiteenä. Kokonaisvaltaiseen suunnitteluun kuuluu myös pohjavesien suojelusta ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia pyritään hillitsemään hyödyntämällä uusinta tietoa sen vaikutuksista puustoon, vesitalouteen ja ojien kunnostukseen. Metsien eri-ikäisrakenteisella kasvatuksella voi olla erityisesti turvemailla, pohjavesialueilla ja vesistöjen rantametsissä positiivinen vesiensuojeluvaikutus. Eri-ikäiskasvatus voi vähentää huuhtoumia ja kuivatustarvetta, kun puusto ylläpitää haihduntaa ja lisäksi se vähentää turvemaiden hiilidioksidipäästöjä ylläpitäessään pohjaveden pinnankorkeutta ja estäen siten turpeen hajoamista. Asiantuntijoiden arviona eri-ikäiskasvatus tulee tulevaisuudessa lisääntymään, kun menetelmästä saadaan kokemuksia, mutta menetelmän laajaa käyttöönottoa hidastavat mm. lisääntyvät korjuukustannukset ja metsien puuston rakenne. Turvemaiden tullessa uudistamisikään, voidaan osa ojituksista välttää tai niitä voidaan siirtää tuhkalannoituksilla. Lannoitusten lisääntyessä tulee kuitenkin huolehtia siitä, että vesistöjen varteen jätetään riittävät suojavyöhykkeet. Ohjauskeinona kolmannelle vesienhoitokaudelle on esitetty myös, että pintavesien osalta laaditaan ja otetaan käyttöön yhtenäisten kriteerien mukaisesti koko Suomen kattavat metsätalouden vesiensuojelun painopistealueet.

Toimijoiden vesiensuojelu- ja paikkatieto-osaamisen koulutukseen ja maanomistajien neuvontaan esitetään lisäpanostusta. Neuvontaa tulisi kohdentaa erityisesti herkkien vesistöjen alueille, ja metsänomistajille tulisi kertoa eri metsänkäsittelymenetelmien mahdollisuuksista vesiensuojelun tehostamisen kannalta, kuten jatkuvasta kasvatuksesta sekä suojavyöhykkeen merkityksestä vesien ekologiseen tilaan ja elohopean huuhtoutumisen hallintaan. Pinta- ja pohjavesiä koskevien metsätalouden paikkatietoaineistojen kehittäminen ja käyttöönoton edistäminen on edelleen tarpeen. Suunnittelukaudella 2022–2027 edistetään toimijoille ja suunnittelijoille riskienarviointityökalun kehittämistä ja käyttöönottoa kunnostusojituksen vaikutusten arviointiin pohjavesialueilla. Aineiston käyttöönottoa valmistellaan ja edistetään yhdessä metsätaloustoimijoiden kanssa.

Tutkimusta koskevina ohjauskeinoina esitetään metsätalouden vesiensuojelun kehittämistä happamilla sulfaattimailla, metsien jatkuvan kasvatuksen menetelmän kehittämistä, kuivatustekniikan ja vesiensuojelumenetelmien kehittämistä, metsälannoitusten tilastoinnin ja seurannan kehittämistä sekä kitu- ja joutomailla sijaitsevien suoalueiden vesiensuojelullisten käyttömahdollisuuksien selvittämistä. Vesienhoitosuunnitelmista järjestetyn kuulemisen perusteella tutkimusta koskeviin ohjauskeinoihin lisättiin vielä turvemaiden maanmuokkauksen ja erityisesti ojitusmätästysten seurannan kehittäminen. Uusi tutkimustieto ja siihen liittyvät ratkaisut on tärkeää saada nopeasti käytäntöön koulutuksen ja neuvonnan kautta, erityisesti niiden toimenpiteiden osalta, jotka vaikuttavat myös ilmastonmuutoksen torjuntaan ja vaikutusten ehkäisyyn.

Ohjauskeinona esitetään sektorirajat ylittävän vesiensuojelullisen yhteistoiminnan kehittämistä siten, että mahdollisuudet vesiensuojelurakenteiden yhteiskäyttöön paranevat, esimerkiksi yhteisten pintavalutuskenttien ja kosteikkojen perustamisen osalta. Yhteisiin vesiensuojelullisiin päämääriin voidaan päästä myös lisäämällä yhteistä, eri sektorien välistä suunnittelua valuma-alueilla. Menettelyn käyttöönotto edellyttää toimintamallin luomista hyvin suunniteltujen ja toteutettujen pilottien avulla. Sektorien väliseen yhteistyöhön kuuluu mm. liettymishaittojen seurannan kehittäminen ja rautapitoisen humuksen sekä elohopean ja muiden raskasmetallien huuhtoutumisen selvittäminen. Jos haitallisia vesistövaikutuksia havaitaan, niitä vähentäviä vesiensuojelumenetelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön.

8.2.6.5 Toimenpiteiden toteutus- ja seurantavastuut

Vastuu metsätalouden vesiensuojelun käytännön toteutuksesta on metsäomistajilla tai heidän valtuuttamillaan toimijoilla. Maa- ja metsätalousministeriöllä ja Suomen metsäkeskuksella on keskeinen rooli toiminnan ohjauksessa. Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on pääosin maa- ja metsätalousministeriöllä. Muita vastuu- ja yhteistyötahoja ovat ympäristöministeriö, ELY-keskukset, Tapio Oy, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, tuottajajärjestöt, metsänhoitoyhdistykset, metsäpalveluyrittäjät ja MTK.