6.1.5 Tyypittely ja luokittelu

6.1.5.1 Pintavesien tyypittelyn periaatteet

Pintavedet on jaettu maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan eri tyypeiksi. Tyypittelyä tarvitaan, jotta kullekin vesistölle voidaan asettaa omat tilaa koskevat tavoitteet sen luontaisten ominaisuuksien mukaan. Tyypittely on tärkeä osa vesienhoidon suunnittelua, koska tyyppi määrää muun muassa vesien tilaluokittelussa käytettävät raja-arvot.

Jokien tyypittely perustuu valuma-alueen kokoon, vallitsevaan maaperän laatuun (turvemaa tai kangasmaa) sekä maantieteelliseen sijaintiin. Järvien tyypittely perustuu järven pinta-alaan, syvyyssuhteisiin, veden viipymään, valuma-alueen maaperän laatuun (veden humuspitoisuus) ja maantieteelliseen sijaintiin. Suomen tyypittelyjärjestelmässä järvityyppejä on yhteensä 13 ja jokityyppejä 11 (taulukko 9). Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella järvityyppejä on kymmenen ja jokityyppejä seitsemän.

Suomen ympäristökeskuksen laatima ohje pintaveden tyypin määrittämiseksi (Pilke, A. 2012) löytyy ympäristöhallinnon Internet-sivuilta: http://www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas.

Taulukko 9. Suomen järvi- ja jokityypit lyhenteineen. Kursivoituja tyyppejä ei esiinny Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella.

6.1.5.2 Pintavesityypit Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueella

Keski-Suomessa pintavesien tyypittely on tarkastettu toisella suunnittelukaudella uusien tarkentuneiden ohjeiden mukaan. Kolmannella suunnittelukaudella tyypiteltiin lisää yksi järvimuodostuma (Myllylampi). Muita muutoksia tyypittelyn osalta ei tullut.

Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen tyypitellyistä järvimuodostumista on eniten keskikokoisia ja pieniä vähähumuksisia järviä (23 %), pieniä humusjärviä (19 %) ja matalia runsashumuksisia järviä (15 %, taulukko 10). Suuret vähähumuksiset järvet kattavat pinta-alaltaan peräti 60 % tarkastelluista pintavesistä. Tällaisia järviä ovat esimerkiksi Konnevesi, Päijänne, Keitele, Pyhäjärvi (Saarijärvellä), Suontee, Kolima, Alvajärvi ja Kivijärvi. Suurista keskusjärvistä vain Keurusselkä (pohjoinen) kuuluu suuret humusjärvet tyyppiin. Pienten ja keskikokoisten vähähumuksisten järvien osuus pinta-alasta on 11 % ja keskikokoisten humusjärvien 11 %. Muiden järvityyppien osuudet vaihtelevat välillä 0,1–4 prosenttiin. Järvimuodostumia on tyypitelty yhteensä 3147 km².

Tyypitellyistä jokimuodostumista lukumääräisesti eniten on keskisuuria kangasmaiden jokia (35 %) sekä keskikokoisia turvemaiden jokia (19 %) ja pieniä turvemaiden jokia (17 %, taulukko 11). Erittäin suuria kangasmaiden jokia ovat vain Vaajavirta ja Kuhankosken alue. Suuria turvemaiden jokia ovat Riekonkoski, Muittarinkoski-Kalmujoki, Heijostenkoski-Tuhmajoki ja Kouheroistenkoski. Jokipituuden (km) perusteella keskikokoisia turvemaiden jokia on yhteensä 441 km (34 %), keskikokoisia kangasmaiden jokia 323 km (25 %), pieniä turvemaiden jokia 289 km (23 %), pieniä kangasmaiden jokia 154 km (12 %), suuria kangasmaiden jokia 56 km (5 %) ja suuria turvemaiden jokia 13 km (1 %). Jokimuodostumia on tyypitelty yhteensä 1 281 km. Kuvassa 4 on esitetty Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen vesimuodostumien tyypittely.

Taulukko 10. Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen järvimuodostumien (kpl) jakautuminen pintavesityyppeihin suunnittelualueittain. Selitykset: 14.2 Suur-Päijänteen alue, 14.3 Leppäveden - Kynsiveden alue, 14.4 Viitasaaren reitti, 14.5 Jämsän reitti, 14.6 Saarijärven reitti, 14.7 Rautalammin reitti, 14.8 Sysmän reitti 14.9 Mäntyharjun reitin keskiosa, 35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitti, 35.6 Keuruun reitti ja 35.7 Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti.

Taulukko 11. Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen jokimuodostumien (kpl) jakautuminen pintavesityyppeihin suunnittelualueittain. Selitykset: 14.2 Suur-Päijänteen alue, 14.3 Leppäveden - Kynsiveden alue, 14.4 Viitasaaren reitti, 14.5 Jämsän reitti, 14.6 Saarijärven reitti, 14.7 Rautalammin reitti, 14.8 Sysmän reitti 14.9 Mäntyharjun reitin keskiosa, 35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitti, 35.6 Keuruun reitti ja 35.7 Iso-Längelmävesi ja Hauhon reitti.

Kuva 4. Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen pintavesimuodostumien tyypittely.

6.1.5.3 Pintavesien ekologisen luokittelun periaatteet

Vesienhoitolain mukainen pintavesien ekologisen tilan luokittelu perustuu ihmistoiminnan aiheuttamiin vesistövaikutuksiin. Mitä enemmän vesistö poikkeaa luonnontilaisesta, sen huonompi sen ekologinen tila on. Luokitellut vedet jaetaan ekologisen tilansa perusteella viiteen tilaluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pintavedet ovat jo luonnostaan erilaisia muun muassa maantieteellisistä syistä ja maaperästä johtuen. Näin ollen kullekin vesimuodostumatyypille on määritelty omat luokittelumuuttujien vertailuolot ja luokkarajat.

Ekologisen tilan arvioinnissa pääpaino on biologisissa laatutekijöissä, joten biologisen aineiston keräämiseen on jatkossa keskityttävä entistä enemmän. Luokittelussa verrataan planktonlevien, vesikasvien, pohjalevien, pohjaeläinten ja kalojen tilaa kuvaavien muuttujien arvoja oloihin, joissa ihmisen vaikutus on vähäinen. Veden fysikaaliskemiallisen tilan laatutekijät ja hydrologis-morfologiset tekijät otetaan huomioon ekologisen tilan arviointia tukevina tekijöinä. Mikäli biologisten laatutekijöiden tiedot ovat puutteellisia, vesien tilasta tehdään asiantuntija-arvio, jossa otetaan huomioon fysikaalis-kemialliset ja hydrologis-morfologiset tekijät sekä kuormitus ja muu muuttava toiminta. Asiantuntija-arviossa voidaan käyttää apuna VEMALA-vesistömallijärjestelmällä laskettuja kokonaisravinnepitoisuuksia. Joissakin tapauksissa tila luokitellaan viereisen vesimuodostuman perusteella, esimerkiksi lyhytviipymäisissä järvissä yläpuolisen vesimuodostuman perusteella.

Pintavesien ekologinen luokittelu tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja se perustui pääosin vuosien 2000–2007 seuranta-aineistoihin. Toisen suunnittelukauden luokittelu, joka valmistui vuonna 2013, on toteutettu pääosin vuosien 2006–2012 aineistoilla. Kolmannen suunnittelukauden luokittelu perustuu lähinnä vuosien 2012–2017 seuranta-aineistoihin, toki myös uudempia aineistoja on käytetty apuna.

Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen vesimuodostumista biologiseen aineistoon perustuva ekologinen luokittelu on kolmannella suunnittelukaudella tehty 188 vesimuodostumalle (osuus 49,6 %, taulukko 12 ja kuva 5).  Kun muodostuman aineisto koostuu fysikaalis-kemiallisista tekijöistä ja a-klorofyllista, on ekologinen tila arvioitu vedenlaatuluokituksen (osuus 40,2 %) perusteella. Asiantuntija-arvioiden suuri osuus (20,2 %) selittyy sillä, että muodostumista on ollut aineistoa niukasti saatavilla.

Vesien tilan luokittelujärjestelmä on kehitetty Suomen ympäristökeskuksessa ja vesien luokittelutyö on tehty ELY-keskuksissa. Luonnonvarakeskus on vastannut kalastoaineistojen käsittelystä ja luokittelusta. Suomen ympäristökeskuksen raportissa 37/2019 on kuvattu pintavesien tilan luokittelua ja arviointiperusteita kolmannella kaudella. Luokittelutyössä on käytetty ELY-keskuksen omia seuranta-aineistoja, velvoitetarkkailuaineistoja sekä muita käyttökelpoisia ja luotettavia aineistoja mm. kuntien vesistöseurantoja ja kaukokartoitusaineistoja.

Taulukko 12. Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen pintavesimuodostumien ekologisen tilan luokittelun taso.

Kuva 5. Keski-Suomen toimenpideohjelma-alueen pintavesimuodostumien ekologisen tilan luokittelun taso.

6.1.5.4 Pintavesien kemiallisen tilan luokittelun periaatteet

Kolmannen kauden kemiallisen tilan luokittelu perustuu pääsääntöisesti vuosien 2012–2017 mittaustuloksiin. Lisäksi vuoden 2018 aineistoa on hyödynnetty, koska haitallisten aineiden mittaustuloksia olisi muuten ollut vähän saatavilla. Soveltuvin osin on asiantuntija-arvioiden taustalla voitu käyttää myös vanhempaa aineistoa erityisesti niille aineille, jotka eivät olleet mukana edellisellä luokittelukaudella. Vesien kemiallisen tilan luokittelu on tehty ELY-keskusten ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä.