Liite 8. Epäorgaanisten vedenlaatumuuttujien ympäristönlaatunormeja

 

Pohjavesialueiden riskinalaisiksi nimeämiseen ja niiden pohjaveden kemiallisen tilan arviointiin käytettävät kansalliset ympäristönlaatunormit.

EPÄORGAANISET AINEET

Dimensio

Laatunormi

Peruste

Metallit

 

 

 

Elohopea

µg/l

0,06*

A

Kadmium

µg/l

0,4*

A

Koboltti

µg/l

2

B

Kromi

µg/l

10

A

Kupari

µg/l

20

A

Lyijy

µg/l

5**

D

Nikkeli

µg/l

10

D

Sinkki

µg/l

60

A

Puolimetallit

 

 

 

Antimoni

µg/l

2,5

D

Arseeni

µg/l

5

D

Muut

 

 

 

Ammonium, NH4+

mg/l

0,25

D

Ammoniumtyppi, NH4+-N

mg/l

0,20

D

Kloridi

mg/l

25

E

Sulfaatti

mg/l

150

E

Huomautus*:

Aineen esiintyessä pohjavedessä tulee varmistaa, ettei pohjavesialue aiheuta merkittävää riskiä pintavesiekosysteemeille. Aineelle on prioriteettiainedirektiivissä (neuvoston vahvistama yhteinen kanta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla sekä direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY, 86/280/ETY ja 2000/60/EY muuttamisesta) asetettu pohjaveden ohjearvoa alhaisempi ympäristönlaatunormi pintavedelle.

Huomautus**:

Talousveden kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista hyväksyttävä veteen liukenevan lyijyn pitoisuus on 5 µg/l. Käytettäessä perustetta D tämä tulisi huomioiduksi.

 Perusteiden selitykset:

A = 2 × Aineen taustapitoisuuden 90 %-piste (Soveri ym. 2001) 

B = 0,5 × Juomavetenä käytettävän pohjaveden sallittu enimmäispitoisuus (Reinikainen 2007) 

C = 0,5 × [Aineen taustapitoisuuden 90 %-piste (Soveri ym. 2001) + talousveden laatuvaatimus (Sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetus 461/2000)] 

D = 0,5 × Talousveden laatuvaatimus tai -suositus (Sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetus 461/2000)

E = 1 × Vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäiseminen (Sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetus 461/2000)

 Soveri, J., Mäkinen, R. & Peltonen, K. (2001). Pohjaveden korkeuden ja laadun vaihteluista Suomessa 1975–1999. Suomen ympäristö 420. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

 Reinikainen, J. (2007). Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet. Suomen ympäristö 23. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.