2.1 Pintavesien tila
Kalajoki–Temmesjoki-suunnittelualue (15 300 km2) kattaa päävesistöalueet sekä näiden väliin jäävät pienet, ns. rannikon välialueet. Ihmisen toiminta on heikentänyt pintavesien tilaa merkittävästi. Järviä on vähän ja maasto on tasaista, mikä lisää jokien tulvaherkkyyttä.
Ekologinen tila
Suunnittelualueella on luokiteltu 82 järvi- ja 69 virtavesimuodostumaa. Järvistä 51 (niiden yhteen lasketusta pinta-alasta 64 %) ja virtavesistä 11 (uomien yhteen lasketusta pituudesta 19 %) luokittui hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan. Voimakkaasti muutetuksi nimettiin 21 virtavesimuodostumaa ja yksi järvi. Keinotekoisia järviä suunnittelualueella on viisi. Kuvasta 2.1 saa yleiskuvan vesien tilasta. Vesimuodostumakohtaiset tiedot ovat vesistöaluekohtaisissa luvuissa.
Kuva 2.1. Kalajoki–Temmesjoki-suunnittelualueen pintavesien ekologinen tila. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien tila on esitetty suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Tarkemmat tiedot löytyvät vesistökohtaisista taulukoista.
Kemiallinen tila
Kaikkien vesimuodostumien kemiallinen tila on huono. Tämä johtuu siitä, että bromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet ylittävät asiantuntija-arviona niille asetetun ympäristönlaatunormin. Tilanne on sama kaikkialla Suomessa. Veden metallipitoisuudet (kadmium, biosaatava lyijy ja biosaatava nikkeli) eivät ylittäneet niille asetettuja ympäristönlaatunormeja, joten metallien osalta tila on ollut luokittelujaksolla hyvä. Metalleja on mitattu kymmenessä virtavesimuodostumassa: Kalajoen alaosa ja siihen laskeva Vääräjoki, Pyhäjoen ala- ja keskiosa ja Pyhäjokeen laskeva Tähjänjoki, Siikajoen alaosa ja Siikajokeen laskeva Luohuanjoki, Temmesjoki, Olkijoki, Piehinginjoki ja Pattijoki. Kalajoen alaosalla, Siikajoen alaosalla ja Tähjänjoella biosaatavan nikkelin pitoisuudet olivat yli 70 % ympäristönlaatunormista ja siten silmällä pidettäviä. Tähjänjoella myös kadmiumin pitoisuus on silmällä pidettävällä tasolla. Vaikka kadmiumin laatunormin ylityksiä ei todettu, voi se ylittyä happamien sulfaattimaiden (alunamaiden) jokivesissä ja kaivosten alapuolisissa vesissä.
Elohopean suhteen suuri osa vesimuodostumista on huonossa kemiallisessa tilassa. On kuitenkin huomattava, että kemiallisen tilan määrittelyssä elohopean laatunormi on tiukka, vain puolet ravinnoksi käytettävälle kalalle asetetusta elohopean raja-arvosta. Tilan arvioinnissa on otettu huomioon humusvesien riski kalaelohopean laatunormin ylittymiselle. Kaikki humustyypin vesimuodostumat (humusjärvet ja turvemaiden joet) asetettiin elohopean laskeuman suhteen kemialliselta tilaltaan hyvää huonommaksi, mikäli erillistä mittaustietoa ei ollut saatavilla. Mittaustuloksia on Kalajoen alaosalta, Pidisjärvestä, Hautaperän tekojärvestä, Pyhäjoen ala- ja keskiosalta, Isosta Vatjusjärvestä, Ainalista, Korkatista, Pyhäjärven Junttiselältä, Siikajoen alaosalta, Uljuan ja Kortteisen tekojärvistä sekä Iso Lamujärvestä. Hautaperän tekojärven ahvenissa ympäristönlaatunormi ylittyi, mikä on tekojärvissä tavallista. Uljuan tekojärven ahventen elohopeapitoisuus ylittyi niukasti vuonna 2013 ja alittui vuonna 2017 ja on silmällä pidettävä. Kalajoen alaosalla, Pidisjärvessä, Kortteisen tekojärvessä ja Isossa Lamujärvessä ahventen elohopeapitoisuus on yli 70 % ympäristönlaatunormista ja on silmällä pidettävä. Piipsjärvessä elohopean ympäristönlaatunormi ahvenessa ylittyi vuoden 2010 mittaustulosten perusteella.
