7.4.14 Linnakangas, Lumijoki

Linnakankaan pohjavesialue sijoittuu Lumijoen keskustaajaman itäpuolelle. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 4,38 km2, josta muodostumisaluetta 1,69 km2. Pohjavesialue muodostuu matalasta, selännemäisestä harjusta, jonka ydinosa on pääasiassa karkeaa kivistä soraa ja lievealue hiekkaa. Paikoin hiekkoja on levinnyt laajalle ympäristöön rantavoimien vaikutuksesta. Hiekkojen yhteydessä tavataan yleisesti myös silttikerroksia. Harjun ydinosassa maa-aineksen vedenläpäisevyys on kohtalaisen hyvä. Alueen keskiosassa pohjaveden päävirtaussuunta on luoteeseen. Alue saa täydennystä vesivaroihin etelän suunnasta tulevasta valunnasta. Pohjavesiä purkautuu monin paikoin alueen pohjoisreunalla. Laadultaan pohjavesi on lievästi hapanta ja pehmeää.

Vedenotto ja riskitoiminnot

Pohjavesialueella sijaitsevasta Hirvasniemen vedenottamosta otetaan vettä noin 300 m3/vrk. Vedenottamo on elintärkeä Lumijoen kunnan vedenhankinnan kannalta. Merkittävimmät pohjaveden riskitekijät ovat maa­talous, haja-asutus sekä vuonna 2013 käytöstä poistettu ampumarata. Ampuma­radalla on ollut hirvi-, kivääri- ja pistooliradat sekä haulikkorata. Alueelle on tehty pilaantuneisuus­selvitys vuonna 2007 ja maaperän lisätutkimus sekä riskinarviointi syksyllä 2017. Pohjavedessä havaittiin ympäristölaatunormin ylittäviä lyijyn, antimonin, koboltin ja kromin pitoisuuksia. Pohjavesialueella on aikoinaan ollut paljon maa-ainesten ottoa, minkä takia pohjaveden suojakerros on monin paikoin ohut. Pohjavesialueen tila arvioidaan kaikesta huolimatta hyväksi.

Toimenpiteet

Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on päivitetty vuonna 2012. Vesienhoitokaudella 2022–2027 toimenpiteet kohdistuvat entiselle ampumaradalle. Vuonna 2017 tehdyn lisätutkimuksen mukaan ampumaradalla tulee seurata pohjaveden laatua kerran vuodessa kuuden vuoden ajan. Lisäksi on esitetty pilaantuneen maa-aineksen eristämistä. Pohjavesinäytteenoton yhteydessä otetaan näyte myös yhdestä pintaveden tarkkailu­pisteestä. Mikäli pohja- tai pintavedessä havaitaan haitta-aineiden pitoisuustason selvää kohoamista, kunnostus­toimenpiteitä ja tarkkailuohjelmaa tulee arvioida uudelleen.