2.4.1 Kalajoen vesistö

Kalajoen vesistöalueella on luokiteltu 27 järvi- ja 21 virtavesimuodostumaa, jotka kaikki sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaan kuntiin. Järvistä 17 (järvien yhteen lasketusta pinta-alasta 45 %) ja virtavesistä neljä (yhteen lasketusta uomapituudesta 27 %) on hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa (taulukko 2.5). Näistä kolmessatoista on tunnistettu ihmistoiminnoista aiheutuvia merkittäviä paineita ja riski tilan heikentymisestä, joten nykyisen tilan säilyttämiseksi tarvitaan käynnissä olevien toimenpiteiden tehostamista tai uusia toimenpiteitä. Muissa hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevissa vesimuodostumissa riskiä ei todettu. Näissä tilan säilyminen turvataan pääsääntöisesti nykyisillä toimenpiteillä, koko suunnittelualueella tehtävillä perus- ja muilla perustoimenpiteillä sekä koko alueelle esitettävillä vesienhoidon täydentävillä toimenpiteillä ja ohjauskeinoilla. Hyvä tai erinomainen ekologinen tila ei tarkoita, että vesimuodostuma olisi luonnontilainen tai että esimerkiksi kunnostustarvetta ei lainkaan olisi.

Taulukko 2.5. Kalajoen vesistöalueen hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevat vesimuodostumat. R = tunnistettu tilan heikentymisen riski, HyMo = hydrologis-morfologiset muutokset. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. L = kemialliseen tilaan vaikuttava elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella.

Taulukossa 2.6 on tiedot 27 vesimuodostumasta, joiden ekologinen tila on vuoden 2019 luokittelun perusteella korkeintaan tyydyttävä. Näiden vesimuodostumien tilan parantaminen edellyttää käynnissä olevien toimen­piteiden tehostamista ja/tai uusia vesienhoidon toimenpiteitä, jotka kohdistetaan tunnistettuihin paineisiin. Vesistöalueella on kaksi keinotekoisista ja yhdeksän voimakkaasti muutettua vesimuodostumaa. Niissä merkittävä hydrologis-morfologinen paine ei välttämättä aina johda toimenpiteiden tarpeeseen. Näiden vesimuodostumien tila on esitetty suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.

Taulukko 2.6. Kalajoen vesistöalueen vesimuodostumat, joiden ekologinen tila 2019 on korkeintaan tyydyttävä. HyMo = hydrologis-morfologiset muutokset. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. * = voimakkaasti muutettu, ** = keinotekoinen vesimuodostuma (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). L = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella, HgYM = ylitys mittausten perusteella ja HgS = silmällä pidettävä mittausten perusteella.

Ekologisessa tilassa tapahtuneet muutokset

Kalajoen vesistöalueella jäi edellisellä luokittelujaksolla luokittelematta viisi järveä. Uuden aineiston perusteella ne luokiteltiin nyt yhtä lukuun ottamatta hyvään tilaan. Kahdeksan aiemmin luokitellun järven tilaluokka nostettiin uuden aineiston perusteella. Settijärven tilaluokka laskettiin tyydyttäväksi aiemmin huomiotta jääneen voimakkaan säännöstelyn (talvialenema 50 % keskisyvyydestä) ja rakenteellisten muutosten vuoksi. Useiden järvien ravinteiden ja levien määrää epäsuorasti kuvaavan klorofyllin pitoisuudet ovat laskeneet, mutta muutos ei vielä riittänyt luokan nostamiseen. Toisaalta useiden hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevien järvien tila on riskissä heikentyä.  

Viiden virtavesimuodostuman tilaluokka on parantunut edellisestä luokittelujaksosta. Näistä Kalajoen alaosan tila on noussut välttävästä tyydyttäväksi ja Vääräjoen, Hinkuanjoen ja Syväojan tila hyväksi, joskin se on vielä riskissä heikentyä. Voimakkaasti muutetun Erkkisjärven laskuojan tila on parantunut huonosta välttäväksi. Malisjoen ja Lohijoen tilaluokan laskemisen taustalla on se, että virtavesien rakenteelliset muutokset, kuten perkaukset ja pohjapadot, on otettu aikaisempaa tarkemmin huomioon luokittelussa. Seurantajaksolle ei sattunut happaman kuormituksen syntymiselle otollisia olosuhteita, mikä olisi voinut näkyä happamien sulfaattimaiden jokien tilaluokissa.

Huomioita kemiallisesta tilasta

Kaikkien vesimuodostumien kemiallinen tila on huono, koska bromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet ylittävät mallinnusten perusteella niille asetetun erittäin tiukan ympäristönlaatunormin. Humustyypin vesimuodostumissa ylittyy mallinnusten perusteella lisäksi elohopealle asetettu ympäristönlaatunormi ahvenessa. Jaksolla 2012–2017 mittaustuloksia on Kalajoen alaosalta, Pidisjärvestä ja Hautaperän tekojärvestä. Kalajoen alaosalla ja Pidisjärvessä ahventen elohopeapitoisuus on silmällä pidettävä. Hautaperän tekojärvessä ahvenen elohopeapitoisuuden ympäristönlaatunormi ylittyi, mikä on tavallista tekojärvissä. Kadmiumin, biosaatavan lyijyn ja biosaatavan nikkelin pitoisuudet eivät ylittäneet ympäristönlaatu­normeja Kalajoen alaosalla eivätkä Vääräjoella. Kalajoen alaosalla nikkelin pitoisuudet olivat kuitenkin yli 70 % ympäristönlaatunormista ja siten silmällä pidettäviä.

Tulvariskien hallinnan sovittaminen yhteen vesienhoidon kanssa

Kalajoen alaosan merkittävällä tulvariskialueella (Alavieska–Ylivieska) tulvariskien hallintakeinoista jää- ja hyydepatojen räjäyttämisellä voi olla haitallisia vaikutuksia vesien tilaan, mutta lyhytkestoisena ja harvoin toistuvana se ei aiheuta riskiä vesimuodostuman tilan heikkenemisestä. Valuma-alueella tehtävä vedenpidätyskyvyn lisääminen sekä luonnonmukainen tilapäinen varastointi edistävät oikein toteutettuna vesien hyvän tilan saavuttamista, koska maaperään pidättyy veden lisäksi ravinteita ja kiintoaineita. Suurella tulvalla alueiden vedenpidätyskyky ei riitä, jolloin vesistöön voi kulkeutua suuria määriä ravinteita ja kiintoainetta. Tulvapenkereiden rakentaminen poistaa luontaisia tulva-alueita ja muuttaa joen luonnollisia piirteitä. Vesienhoidon ja tulvariskien hallinnan tavoitteita tulee sovittaa yhteen tulvapenkereitäkin rakennettaessa.

Toimenpiteiden kohdentaminen 

Maa- ja metsätalouden toimenpiteet sekä monet muut ravinne-, kiintoaine- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet suunnitellaan lähtökohtaisesti laajoille alueille. Osa vesienhoidon toimenpiteistä, kuten vesien kunnostaminen, säännöstelyn kehittäminen tai kalan kulun edistäminen kohdistetaan yksittäisiin vesimuodostumiin. Taulukkoon 2.7 on koottu tiedot toimenpiteiden kohdentamisen tarpeesta ja yksittäisiin vesimuodostumiin kohdistettavista toimenpiteistä. Taulukossa on lisäksi mallintamalla arvioitu vähentämis­tarve nykytoiminnoista syntyvälle fosfori- ja typpikuormalle (alle 10 %, 10–30 %, 30–50 % ja yli 50 %). Se kertoo osaltaan ravinnekuormituksen vähentämiseksi suunnattavien toimenpiteiden tarpeesta. Arvio on luotettavin suurimmissa vesimuodostumissa, muissa suuntaa antava. Suurella osalla Kalajoen vesistöalueen vesimuodostumista on tarvetta vähentää ihmistoiminnoista aiheutuvaa ravinnekuormaa merkittävästi, jotta niille asetetut hyvän tilan raja-arvot olisi mahdollista saavuttaa.

Taulukko 2.7. Ravinnekuormitusta vähentävien sekä muiden ekologista tilaa parantavien toimenpiteiden tarve Kalajoen vesistöalueella: +++ hyödynnetään kaikkia käytettävissä olevia keinoja (paine erittäin merkittävä), ++ hyödynnetään mahdollisimman kattavasti eri toimenpiteitä (paine yksinäänkin merkittävä), + hyödynnetään kustannustehokkaimpia toimenpiteitä (paine vähäinen ja/tai merkittävä yhdessä muiden paineiden kanssa), - painearvioinnin perusteella ei tarvetta toimenpiteille. Taulukossa ovat mukana myös vesimuodostumat, joiden hyvä tai erinomainen ekologinen tila on riskissä heikentyä ilman uusia toimenpiteitä tai toimenpiteiden tehostamista. Värikoodi vesimuodostuman nimiruudussa kertoo ekologisen tilan v. 2019 (sininen=erinomainen, vihreä=hyvä, keltainen=tyydyttävä, oranssi=välttävä, punainen=huono). *  = voimakkaasti muutettu, ** = keinotekoinen vesimuodostuma (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). Joissakin vesimuodostumissa saattaa ilmetä myöhemmin kunnostustarvetta, vaikka kunnostusta ei ole nykytilanteessa tunnistettu tarpeelliseksi toimenpiteeksi.

Maatalous

Kalajoen vesistöalueella tarvitaan kaikkien luvussa 2.2.1 kuvattujen maatalouden kuormitusta vähentävien toimenpiteiden mahdollisimman laajaa käyttöönottoa. Neuvonnalla toimenpiteitä voidaan kohdentaa tila- ja lohkokohtaisesti siten, että ne ovat vesiensuojelullisesti tarkoituksenmukaisia. Vesimuodostumakohtainen tarve toimenpiteille käy ilmi taulukosta 2.7. Vedenpidätyskykyä parantavia toimenpiteitä tarvitaan koko alueella, mutta erityisesti niitä tulee kohdentaa vesimuodostumiin, jossa vedenpidätyskyky on todettu merkittäväksi paineeksi (taulukko 2.7).

Kalajoen keski- ja yläosalla on selvitetty mahdollisuutta pellolta tulevien valumavesien kemialliseen puhdistamiseen ja neutralointiin kohteissa, jossa kuivatusvesiä joudutaan tulvapengerrysten takia pumppaamaan jokeen. 

Alueella olevan lantakeskittymän (karjanlanta ja turkislanta) vuoksi erittäin tärkeitä ovat toimenpiteet ja investoinnit, jotka tukevat ja edistävät lannan ympäristöystävällistä käyttöä sekä lannan käsittelyä ja jalostamista lannan levitysalan ja ravinteiden hyötykäytön lisäämiseksi. Tällaisia menetelmiä voivat olla lannan mekaaninen ja kemiallinen separointi, biokaasutus, kompostointi ja lannan tuotteistaminen lannoitteiksi sekä etälantaloiden rakentaminen. Myös lannan energiankäyttöä edistäviä toimenpiteitä ja investointitukia tulee hyödyntää. Lannan jalostamista ja kuljettamista muualle tulee voimakkaasti pyrkiä edistämään.

Vesiensuojelunäkökohdat huomioon ottaen rakennetut nautaeläinten jaloittelutarhat eivät merkittävästi kuormita vesistöjä. Käytännössä eläinten ulkoilualueiden kirjo on moninainen. Neuvonnalla tulee pyrkiä asianmukaisten jaloittelutarhojen ja ulkotarhojen sekä riittävän kokoisten laitumien käyttöön. Jaloittelutarhojen ja ulkotarhojen vesiensuojelutilanne tulee selvittää.

Peltomaiden korkean fosforipitoisuuden vuoksi alueelle tulee suunnata myös maatalouden uusia vesiensuojelumenetelmiä (kipsi, rakennekalkki, kuitu).

Happamat sulfaattimaat huomioidaan kuivatusten suunnittelussa ja ohjauksessa. Kuivatusolojen säätöä sovelletaan erityisesti peruskuivatuksissa ja säätösalaojitusta tai -kastelua tila- ja lohkokohtaisissa kuivatuksissa. Keskeisimmät riskialueet ovat Vääräjoella Sievin alueen alavilla peltoalueilla sekä Alavieskan­järven alueilla, mutta toimenpiteitä tulee toteuttaa myös muilla yleiskartoituksen osoittamilla sulfaattimaiden esiintymisalueilla. Riskialueiden turvetuotantoalueiden jälkikäyttömuotona viljelyä tulisi harjoittaa vain tarkkaan kartoitustietoon ja suunnitteluun perustuen.

Metsätalous

Suunnittelualueella tarvittavat metsätalouden vesienhoitotoimenpiteet on käyty läpi luvussa 2.2.1. Kalajoella metsätaloustoiminnan painopiste on vesistöjen latvaosilla, koska rannikkoalue ja jokivarret ovat tehokkaassa viljelykäytössä. Tämän takia kunnostusojitusten vesiensuojelu koskee erityisesti latvavesistöjä. Kunnostus­ojituksen tehostettu vesiensuojelu ei edellisellä hoitokaudella toteutunut Kalajoen vesistöalueella täysin suunnitellussa määrin. Metsätalouden vesiensuojelun tehostamista kohdennetaan taulukon 2.7. mukaisesti painottaen metsätalouden vesienhoidon painopistealueita, kunhan aineisto valmistuu. Toimenpiteessä huomioidaan myös vanhat ojitusalueet ja vedenpidätyskyvyn parantaminen.

Asutus

Nivalasta Ylivieskaan ulottuvan siirtoviemäriosuuden ja puhdistamon laajennuksen valmistuttua lähes koko Kalajokilaakson jätevedet puhdistetaan Kalajoen keskuspuhdistamossa. Siirtoviemäriin liitetään mahdollisuuksien mukaan linjojen läheisyydessä oleva asutus. Muutoin taajamien viemäriverkostoja laajennetaan siellä, missä se on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi. Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttöä ja ylläpitoa ranta- ja pohjavesialueilla toteutetaan sen mukaisesti kuin vuoden 2017 lainsäädäntömuutoksessa edellytetään. Käsittelyä tehostetaan säännösten vaatimukset täyttäviksi niillä kiinteistöillä, joilla käsittelyvaatimuksista saatu poikkeus tai vapautus raukeaa. Muilla alueilla muutokset tehdään kiinteistön peruskorjausta vastaavan remontin yhteydessä.

Turvetuotanto

Alueellisesti suunnitellut perustoimenpiteet koskevat kaikkea turvetuotantoa. Mahdollisilla uusilla tuotanto­alueilla tulee olla ympärivuotinen pintavalutuskenttä tai vastaavan tehoinen vesiensuojelumenetelmä. Turvetuotantoa ja sen lopettamista (jälkihoito) koskevassa lupakäsittelyssä otetaan huomioon vastaanottavan vesistön tila sekä vesistön ja pohjamaiden happamoitumisriski. Jälkikäytön tulee olla suunnitelmallista ja siinä tulee huomioida happamuusriski. Turvetuotannon on arvioitu olevan happamuuskuormituksen takia merkittävä paine Syväojassa.

Peruskuivatukset

Nykyisin tehtävät ojitukset ovat pääosin peruskorjaushankkeita. Niissä kuivatusta kuitenkin usein tehostetaan muun muassa nykyaikaisen salaojituksen mahdollistamiseksi. Lisäksi joitakin uusia alueita voi tulla peruskuivatuksen piiriin tilusjärjestelyissä (uusjakohankkeet). Vesienhoitokaudella 2016–2021 on toteutettu molempia, esimerkiksi Kiiskilän uusjako. Täydentäviä toimenpiteitä (ml. luonnonmukainen peruskuivatus) tarvitaan kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentämiseksi, vesilain tarkoittaman luonnontilaisten kaltaisten piirteiden säilyttämiseksi ja palauttamiseksi sekä vedenpidätyskyvyn parantamiseksi. Erityisesti niille on tarvetta happamien sulfaattimaiden vesiensuojelun tehostamisessa.

Happamuuden hallinta

Happamuuden hallinnan toimenpiteet ja niiden tarve suunnittelualueella on kuvattu luvussa 2.2.1. Kalajoen vesistöalueella hankekohtaista neuvontaa ja maankäytön ohjausta on voitu kartoitustiedon karttuessa toteuttaa runsaasti. Riittävä tiedotus on jatkossakin ensisijainen ohjauskeino happamuusongelmien välttämisessä. Alueella valmistunut yleiskartoitus on mahdollistanut hankkeiden aiempaa laadukkaamman toteutuksen. Yleiskartoituksessa löytyi myös happamia hiekkoja, jotka tulee ottaa huomioon maankäytössä. Yleiskartoituksia täydennetään happamien sulfaattimaiden riskikartoituksella maatalousmailla. Riskinä otetaan huomioon muun muassa hapontuottopotentiaalin suuruus ja ympäristövaikutukset. Ohjaus maan­kuivatushankkeissa jo tunnistetuilla riskialueilla on ollut edellytys sille, etteivät happamuusongelmat ole lisääntyneet. Happamuusongelmien esiintymiseen ovat vaikuttaneet myös sääolosuhteet.

Riskialueilla tarvitaan käytettävissä olevien kuormitusta vähentävien ja estävien teknisten toimenpiteiden mahdollisimman laajamittaista käyttöä. Riskialueiden maankäytössä, kuten kuivatushankkeissa, kiinnitetään huomiota kaivu- ja kuivatussyvyyksiin, kuivatusolojen säätöön ja muihin happamuuden torjuntatoimiin. Säätösalaojitusten ja -kastelun ohella happamien sulfaattimaiden todetuilla riskialueilla voi saada korkeampaa tukea myös happamien sulfaattimaiden nurmien perustamiseen.

Rehevien järvien kunnostaminen

Järvien tilaan vaikuttaa alueella pääosin ulkoinen kuormitus, ja tilan parantaminen keskittyy valuma-alueille. Järviin kohdistuvia suoria kunnostuksia toteutetaan Saarisella, Vuohtajärvellä, Kangaspäänjärvellä sekä yksittäisillä myöhemmin tarkentuvilla kohteilla. Niissä paineena on sisäinen kuormitus tai sekä sisäinen- että ulkoinen muihin sektoreihin liittyvä kuormitus.

Säännöstelyn kehittäminen

Vesistöalueella ovat käynnissä Hautaperän tekojärven ja Kuonanjärven säännöstelyn kehittämishankkeet. Ne viedään loppuun hoitokaudella 2022–2027. Vesistöalueen latvoilla on viisi järveä (Reisjärvi, Vuohtojärvi, Kiljanjärvi, Korpinen ja Iso-Juurikka), joiden säännöstelyllä edistetään muun muassa Kalajan järvikuivion tulvasuojelua. Ilmaston muuttumisen vuoksi niiden säännöstelyn käyttöä ja säännöstelylupiakin on tarve muuttaa. Kehittämishankkeen yhteydessä muutetaan säännöstelyä järvien ja alapuolisten virtavesien ekologisen tilan kannalta paremmaksi. Myös Settijärven ja sen alapuolisen Settijoen säännöstelyä on esitetty kehitettäväksi, jotta ekologinen tila paranee. Kalajoen pääuoman voimalaitoksilla harjoitettavan lyhytaikais­säännöstelyn haittoja on esitetty vähennettäväksi voimalaitosten säännöstelyn synkronointia parantamalla ja ainakin alimman voimalaitoksen lyhytaikaissäännöstelyä lieventämällä.

Kalankulun edistäminen

Kalankulkua on suunniteltu edistettäväksi valtion omistamilla säännöstelypadoilla Kalajanjoella, Settijoella ja Kuonajoella. Lähes kaikille vesistöalueella sijaitseville pohjapadoille on esitetty kunnostustoimenpiteitä, joilla parannetaan vesieliöiden elinalueita sekä varmistetaan kalojen ja muiden vesieliöiden vapaa liikkuminen kaikissa olosuhteissa. Kalan kulun varmistamista Kalajoen pääuoman voimalaitosten ohi ei ole esitetty tarpeelliseksi toimenpiteeksi tavoitetilan saavuttamiseksi, koska toimenpiteen ekologiset vaikutukset on arvioitu vähäisiksi.

Virtavesikunnostukset

Vesistöalueen suurimmissa joissa pääosa aiemmin peratuista virta-alueista on kunnostettu, joten mittavia kunnostushankkeita ei tarvita. Toimenpiteitä tarvitaan pääasiassa pieniin jokiin ja puroihin tai suurempien jokien rajoitettuihin kohteisiin, kuten pohjapatoihin tai täydennyskunnostusta vaativiin virta-alueisiin. Kaikkiaan virtavesikunnostuksia esitetään tehtäväksi 15 vesimuodostumassa. Näistä seitsemän on peruskuivatuksen ja tulvasuojelun vuoksi kokonaan tai osittain suoritettuja ja kanavoituja virtavesiä, jotka on nimetty voimakkaasti muutetuiksi. Niiden kunnostamiseksi on esitetty luonnonmukaisen peruskuivatuksen toimenpiteitä. Tarkemmat toimenpiteet ja kohdealueet selviävät hankesuunnitteluvaiheessa, kun vesimuodostumakohtaiset kunnostusmahdollisuudet ja -tarpeet kartoitetaan. Vasta joitakin vesistöalueen perattuja puroja on kunnostettu. Hoitokaudella kunnostetaan ennalta määriteltyjen kohteiden lisäksi kolmesta neljään puroa tai muuta pientä virtavettä. Kohteet valitaan muun muassa inventointien antamien lisätietojen perusteella.

Suunnittelualueen kaikki toimenpiteet sekä niiden määrä- ja kustannustiedot on esitetty kootusti luvussa 2.5.

Tilatavoitteen saavuttaminen

Maa- ja metsätaloudelle esitetyt täydentävät toimenpiteet tehostavat merkittävästi ravinne- ja kiintoaine­kuormituksen vähentämistä laajamittaisesti käyttöön otettuina. Mikäli lannan levitysalaa saadaan edelleen laajennettua, peltojen fosforipitoisuudet laskevat ajan mittaan. Fosforipitoisuuden aleneminen pellossa on kuitenkin hidasta, joten huuhtoumatkin pienenevät hitaasti. Osa muistakin maatalouden toimenpiteiden vaikutuksista näkyy viiveellä. Nopeampaa vähennystä ravinnekuormitukseen saadaan kipsi-, rakennekalkki- tai kuitukäsittelyllä. Maa- ja metsätaloudesta aiheutuva, jokea rehevöittävä ravinnekuormitus siirtyy suurimmaksi osaksi kevättulvan ja mahdollisten muiden tulvien aikana nopeasti merialueelle ja vaikutuksia ilmenee siellä. Haja-asutus kuormittaa vesiä melko tasaisesti ympäri vuoden. Kalajoen rehevöitymiseen vaikuttavat lähinnä kesäaikana jokeen tulevat ravinteet. Vanhoilta ojitusalueilta tuleva metsätalouden ravinnekuormitus tulee jatkumaan vielä pitkään, sillä alueet ovat laajoja ja tehokkaiden toimenpiteiden löytäminen kuormituksen vähentämiseen vaatii vielä tutkimusta.

Esitetyillä toimenpiteillä voidaan vähentää jonkin verran happamuuskuormitusta. Vähenemä ei ole riittävä ainakaan vuosina, jolloin sääolosuhteet aiheuttavat sekä voimakasta haponmuodostusta maaperään että happamuus- ja metallikuormituksen nopeaa johtumista vesistöihin runsaiden valuntojen aikana. Kuivatus­syvyyden rajoittaminen vähentää uusien sulfidikerrosten altistumista hapettumiselle, mutta jo olemassa olevan kuivatuksen happamoittava vaikutus voi näkyä vielä pitkään. Happamilta sulfaattimailta realisoitunut kuormitus vähenee hitaasti vasta useiden kymmenien vuosien kuluessa. Happamuudesta jo kärsivien vesistöjen haittoja ei ole mahdollista ehkäistä laajoilla kuivatusalueilla ilman epärealistisen suurta maankäytön muuttamista. Myös turvemailta peräisin olevan orgaanisen happamuuden aiheuttamat pH-vaihtelut voimakkaan maan­kuivatuksen alueella voivat jopa kasvaa lämpimien ja sateisten kausien äärevöityessä. Toimenpiteiden avulla vesistöjen lisähappamoituminen saataneen estettyä. Se vaatii kuitenkin resursseja toimenpiteiden toteutukseen sekä maankäytön riittävään ohjaukseen ja tiedotukseen.

Hydrologisen ja morfologisen tilan parantamiseksi suunnitellut toimenpiteet on mitoitettu siten, että niiden toteuttamisen jälkeen hydrologis-morfologinen muuttuneisuus ei rajoita vesimuodostumien tavoitetilan saavuttamista. Osa toimenpiteistä on maatalouden ja metsätalouden toimenpiteitä, joilla maan vedenpidätys­kykyä pyritään parantamaan. Vaikka toimenpiteisiin saataisiin riittävästi rahoitusta, saattaa ammattitaitoisten suunnittelijoiden ja toteuttajien rajallinen määrä hidastaa toteutusta. Useimmat toimenpiteet ovat sen laatuisia, että niiden vaikutus ekologiseen tilaan näkyy viiveellä, sillä eliöstön toipuminen alkaa vasta kunnostus­toimenpiteiden jälkeen ja kestää usein vuosikymmenen tai jopa kauemmin.

Aiemmissa toimenpideohjelmissa on listattu vesimuodostumat, joiden tilatavoitteen saavuttamisvuotta lykättiin alkuperäisestä tavoitteesta (2015) vuoteen 2021 tai vuoteen 2027. Osassa vesimuodostumia syyt olivat teknisiä (esimerkiksi lupakäsittelyn hitaus tai tarvittavien menetelmien puuttuminen), osassa luonnonolosuhteet (muun muassa vesiympäristön hidas toipuminen etenkin, jos kuormitus on ollut voimakasta tai jatkunut pitkään). Tilatavoitteen saavuttamisesta on nyt tehty uusi arvio (taulukko 2.8). Joissakin vesimuodostumissa tilatavoitteen saavuttaminen ei ole realistista vielä vuoteen 2027 mennessä. Tämän vuoksi ja myös tilan ylläpitämiseksi toimenpiteitä tulee jatkaa pitkäjänteisesti.

Taulukko 2.8. Arvio hyvän ekologisen tilan saavuttamisesta Kalajoen vesistöalueella. Taulukossa ovat mukana vesimuodostumat, joissa tavoitteen saavuttamisen ajankohtaa on aiemmin lykätty tai sitä on nyt arvioitu ensimmäisen kerran. * voimakkaasti muutettu, ** keino­tekoinen vesimuodostuma, joiden tila on suhteessa parhaaseen saavutetta­vissa olevaan tilaan. Lisäksi taulukkoon on merkitty kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys (L = laskeuman ja luonnonolojen perusteella ja HgYM mittausten perusteella) sekä elohopean ympäristönlaatunormi silmällä pidettävä (HgS). Perustelussa oletetaan, että kaikki esitetyt toimenpiteet saadaan toteutetuksi hoitokauden aikana, ellei toisin ole merkitty.

Hyvän kemiallisen tilan tavoite on asetettu vuoteen 2027. Erityisten alueiden tavoitteet eivät aiheuta tarvetta poiketa vesienhoidon tavoitteista. Jo tavoitetilassa olevien vesimuodostumien tilan säilyttämiseen tulee kiinnittää huomiota koko vesistöalueella. Myös pienvesien tilan säilyminen tulee turvata.