4.2.3 Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen
Vesistöalueella uiton vuoksi tehdyt perkaukset ja muut vesistöjärjestelyt ovat muuttaneet huomattavasti kaiken kokoisia virtavesiä ja myös monia järviä. Uittosäännön kumoamiseen liittyen valtaosaa jokiuomista on kunnostettu ja järvien vesipinta on palautettu lähelle luonnontilaista. Kunnostuksilla on pystytty melko hyvin palauttamaan koskien ja suvantojen vuorottelu, monimuotoiset virtaus- ja syvyysolosuhteet sekä järvien luontainen vedenkorkeusvaihtelu. Vesivoimarakentaminen on vaikuttanut selvästi eniten Iijoen alaosaan, joka on porrastettu voimalaitoksilla peräkkäisiksi patoaltaiksi. Merkittävä osuus vanhasta uomasta on jäänyt vähävetiseksi. Suunnittelualueella pienten virtavesien rakenteessa ja hydrologiassa on tapahtunut haitallisia muutoksia etenkin metsätaloustoimien vuoksi.
Pieniä virtavesiä on alueella erittäin paljon, eikä toimenpiteiden todellisesta tarpeesta ole vielä riittävää kuvaa. Joissakin Iijoen vesistön puroissa ja joissa esiintyy uhanalaista jokihelmisimpukkaa, jonka turvaamiseksi virtavesien suojeluun ja kunnostuksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Säännöstelyn kehittäminen
Säännösteltyjä järviä on etenkin vesistöalueiden latvoilla. Voimakkainta säännöstely on Iijoen vesistöalueella sijaitsevissa Kostonjärvessä ja järviryhmässä, johon kuuluvat Irninjärvi_Ala-Irni, Iso- ja Keski-Kero sekä Polojärvi. Niitä säännöstellään voimatalouden, mutta myös tulvasuojelun edistämiseksi. Lievempää säännöstely on Iijoen vesistöalueella Kurkijärvi–Tuuliaisessa, Soilussa ja Pintamojärvessä, joita säännöstellään voimatalouden tarpeisiin, sekä Kuivajoen vesistöalueella Oijärvessä, jossa säännöstelyn syynä on tulvasuojelu. Iijoen vesistön latvajärvien säännöstely vaikuttaa alapuolisten jokien lisäksi usean pääuomassa tai sen välittömässä läheisyydessä olevan järvien veden korkeuksiin. Näistä merkittävimpiä ovat Jongunjärvi ja Jokijärvi. Iijoen alaosan voimalaitoksilla harjoitetaan voimakasta lyhytaikaissäännöstelyä.
Suunnittelualueella on kehitetty säännöstelykäytäntöjä viimeisten vuosikymmenten aikana. Kehittämishankkeissa on huomioitu myös ekologiset seikat, kuten järvien mahdollisimman pieni kevätalenema ja riittävä tulvakorkeus sekä viime vuosina myös jokien ympäristövirtaama. Ilmaston muuttuminen ja tulvariskien hallinnan tavoitteet vaativat jatkuvaa säännöstelykäytännön hienosäätöä. Hankkeissa on syytä huolehtia myös vesienhoidon tavoitteista. Iijoella Pudasjärven alueella on tunnistettu merkittäviä tulvariskejä. Tulvariskien hallinnan toimenpiteet ja niiden mahdolliset vaikutukset vesienhoidon tavoitteisiin käsitellään jäljempänä vesistöaluekohtaisissa tarkasteluissa. Vaikka alueella on tehty paljon säännöstelyn kehittämiseen liittyvää työtä, Kurkijärvi–Tuuliaisen ja Soilun säännöstelyn vaikutukset alapuolisten jokien ekologiseen tilaan tunnetaan puutteellisesti.
Kalankulun edistäminen
Varsinkin Iijoen vesistöalueella on ollut aikaisemmin paljon uittopatoja, jotka ovat estäneet vesieliöiden vapaan liikkumisen. Valtaosa padoista on poistettu ja korvattu virtavesieliöiden liikkumisen mahdollistavilla pohjapadoilla. Iijoen alaosan voimalaitospadot estävät toistaiseksi kalojen vaelluksen mereltä vesistöalueelle, jossa on yli 800 ha poikastuotantoon soveltuvia virta-alueita. Säännöstelyjärvistä vain Kostonjärven luusuaan on tehty kalatie. Kalatie on myös Iijoen yläosalla sijaitsevan Taivalkosken voimalaitoksen yhteydessä. Muut suunnittelualueen säännöstely- ja voimalaitospadot ovat ehdottomia nousuesteitä. Kalankulkua on kuitenkin edistetty Iijoen alaosalla olevissa lukuisissa pohjapadoissa.
Etenkin puroissa ja noroissa tierummut ja paikoin siltarakenteet rajoittavat vesieliöiden vapaata liikkumista. Niiden aiheuttaman esteellisyyden vähentäminen on osa purojen elinympäristökunnostusta. Vesieliöiden vapaa liikkuminen tienalitusrakenteiden läpi tulee varmistaa aina, kun rakenteita tehdään tai kunnostetaan.
