2.4.5 Suunnittelualueen muut pintavedet

Kalajoelta Temmesjoelle ulottuvalla rannikkoalueella on kahdeksan jokea ja neljä järveä, jotka sijaitsevat päävesistöalueiden välialueilla tai muodostavat omat pienet vesistöalueensa. Ne sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaan kuntiin. Yppärinjoki ja Haapajoki ovat voimakkaasti muutettuja ja Haapajärven tekojärvi keinotekoinen. Alueita luonnehtii tasaisuus ja maan kohoaminen. Lisäksi virtavesiin kohdistuu samanlaisia maankuivatuksesta ja käytöstä johtuvia ongelmia kuin muihinkin suunnittelualueen vesistöihin, myös kuormitusta happamista sulfaattimaista. Meren rannalla, esimerkiksi Siikajoen kunnassa, laajoja alueita hoidetaan laiduntamalla. Liminkaoja on yksi harvoja jokia, joissa tavataan merivaelteista harjusta.

Taulukkoon 2.21 on koottu tiedot tarkastelualueen niistä vesimuodostumista, joiden ekologinen tila on vuoden 2019 luokittelun perusteella hyvä. Vesimuodostumista neljässä on tunnistettu riski tilan heikkenemisestä. Niiden tilan säilyttämiseksi tarvitaan käynnissä olevien toimenpiteiden tehostamista ja/tai uusia toimenpiteitä. Säikänlahdessa vastaavaa riskiä tilan heikkenemisestä ei ole, joten nykytilan säilyminen turvataan nykyisillä toimenpiteillä, koko suunnittelualueella tehtävillä perus- ja muilla perustoimenpiteillä, koko alueelle esitettävillä vesienhoidon täydentävillä toimenpiteillä sekä valtakunnallisilla ja alueellisilla ohjauskeinoilla.

Hyvä ekologinen tila ei tarkoita, että vesimuodostuma olisi luonnontilainen tai että esimerkiksi kunnostustarvetta ei lainkaan olisi.

Taulukko 2.21. Rannikkoalueen hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevat pienet joet ja järvet. R = Tunnistettu tilan heikentymisen riski, HyMo = hydrologis-morfologiset muutokset. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. L = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella.

Taulukossa 2.22 on tiedot välialueiden seitsemästä vesimuodostumasta, joiden ekologinen tila on vuoden 2019 luokittelun perusteella korkeintaan tyydyttävä. Näiden vesimuodostumien tilan parantaminen edellyttää käynnissä olevien toimenpiteiden tehostamista ja/tai uusia vesienhoidon toimenpiteitä. Keinotekoisissa ja voimakkaasti muutetuissa vesimuodostumissa (Haapajärven tekojärvi, Haapajoki ja Yppärinjoki) merkittävä hydrologis-morfologinen paine ei välttämättä aina johda toimenpiteiden tarpeeseen. Näiden vesimuodostumien tila esitetään suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.

Taulukko 2.22. Rannikon pienet joet ja järvet, joiden ekologinen tila 2019 on korkeintaan tyydyttävä. - luokittelu puuttuu, HyMo = hydrologis-morfologiset muutokset. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. * = voimakkaasti muutettu, ** = keinotekoinen vesi­muodostuma (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). L = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella. HgS = ahventen elohopeapitoisuus  > 70 % ympäristönlaatunormista ja siten silmällä pidettävä.

Ekologisessa tilassa tapahtuneet muutokset

Liminkajärven tilaluokka on parantunut tyydyttävästä hyväksi, mutta muun muassa merkittävien paineiden perusteella tila on riskissä heikentyä. Lumijoen tilaluokka on puolestaan noussut välttävästä tyydyttäväksi. Hörskönjoen tilaa ei ole aiemmin arvioitu vesienhoidon luokittelumenettelyn mukaan.

Huomioita kemiallisesta tilasta

Kaikkien vesimuodostumien kemiallinen tila on huono johtuen siitä, että bromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet ylittävät mallinnusten perusteella niille asetetun erittäin tiukan ympäristönlaatunormin. Humustyypin vesimuodostumissa ylittyy mallinnusten perusteella lisäksi elohopealle asetettu ympäristönlaatunormi ahvenessa. On kuitenkin huomattava, että kemiallisen tilan määrittelyssä elohopean laatunormi on puolet pienempi kuin ravinnoksi käytettävän kalan elohopean raja-arvo. Haapajärven tekojärvessä elohopeapitoisuus jäi alle ympäristönlaatunormin, mutta on silmällä pidettävällä tasolla. Olkijoessa, Piehinginjoessa ja Pattijoessa veden metallipitoisuudet (kadmium, biosaatava lyijy ja biosaatava nikkeli) alittuivat mittausten perusteella. Seurantajaksolle ei sattunut happaman kuormituksen syntymiselle otollisia olosuhteita.

Toimenpiteiden kohdentaminen 

Maa- ja metsätalouden toimenpiteet sekä monet muut ravinne-, kiintoaine- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet suunnitellaan lähtökohtaisesti laajoille alueille. Osa vesienhoidon toimenpiteistä, kuten vesien kunnostaminen, säännöstelyn kehittäminen tai kalan kulun edistäminen kohdistetaan yksittäisiin vesimuodostumiin. Taulukkoon 2.23 on koottu tiedot kohdentamisen tarpeesta ja yksittäisiin vesi­muodostumiin kohdistettavista toimenpiteistä rannikon välialueilla. Taulukossa on lisäksi mallintamalla arvioitu vähentämistarve nykytoiminnoista syntyvälle fosfori- ja typpikuormalle (alle 10 %, 10–30 %, 30–50 % ja yli 50 %). Se kertoo osaltaan ravinnekuormituksen vähentämiseksi suunnattavien toimenpiteiden tarpeesta. Arvio on luotettavin suurimmissa vesimuodostumissa, muissa vain suuntaa antava.

Taulukko 2.23. Ravinnekuormitusta vähentävien sekä muiden ekologista tilaa parantavien toimenpiteiden tarve rannikon pienissä vesimuodostumissa: +++ hyödynnetään kaikkia käytettävissä olevia keinoja (paine erittäin merkittävä), ++ hyödynnetään mahdollisimman kattavasti eri toimenpiteitä (paine yksinäänkin merkittävä), + hyödynnetään kustannustehokkaimpia toimenpiteitä (paine vähäinen ja/tai merkittävä yhdessä muiden paineiden kanssa), - painearvioinnin perusteella ei tarvetta toimenpiteille. Taulukossa ovat mukana myös vesi­muodostumat, joiden hyvä tai erinomainen ekologinen tila on riskissä heikentyä ilman uusia toimenpiteitä tai toimenpiteiden tehostamista. Värikoodi vesimuodostuman nimiruudussa ilmentää ekologista tilaa (vihreä=hyvä, keltainen=tyydyttävä, oranssi=välttävä). * = voimakkaasti muutettu, ** = keinotekoinen (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). Joissakin vesimuodostumissa saattaa ilmetä myöhemmin kunnostustarvetta, vaikka kunnostusta ei ole nykytilanteessa tunnistettu tarpeelliseksi toimenpiteeksi.

Maatalous

Maatalouden alueellisesti suunnitellut ja luvussa 2.2.1 kuvatut toimenpiteet koskevat koko aluetta. Vesimuodostumakohtaisesti toimenpiteitä tulee kohdentaa taulukon 2.23 mukaisesti. Myös vedenpidätyskykyä parantavia toimenpiteitä on syytä kohdistaa koko alueelle, mutta erityisesti Yppärinjoelle. Siellä maatalouden kuivatukset ovat heikentäneet vedenpidätyskykyä merkittävästi. Neuvonnalla voidaan kohdentaa toimenpiteitä tila- ja lohkokohtaisesti vesiensuojelullisesti tarkoituksen­mukaisesti. Rannikolla esiintyy yleisesti happamia sulfaattimaita, jotka tulee ottaa huomioon maatalouden kuivatuksessa.

Metsätalous

Metsätalouden toimenpiteet on käyty läpi luvussa 2.2.1. ”Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen” -toimenpidettä kohdistetaan taulukon 2.23. mukaisesti ja erityisesti metsätalouden vesienhoidon painopistealueille, kunhan aineisto valmistuu. Toimenpiteessä otetaan huomioon myös vanhat ojitusalueet sekä vedenpidätyskyvyn parantaminen erityisesti Yppärinjoella. Myös muussa metsätaloudessa tulee huomioida em. painopistealueet. Happamuus on useassa vesimuodostumassa merkittävä paine ja tulee ottaa huomioon kunnostusojituksissa.

Asutus

Taajamien viemäriverkostoja laajennetaan siellä, missä se on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi. Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttöä ja ylläpitoa ranta- ja pohjavesialueilla toteutetaan sen mukaisesti kuin vuoden 2017 lainsäädäntömuutoksessa edellytetään. Käsittelyä tehostetaan säännösten vaatimukset täyttäviksi niillä kiinteistöillä, joilla käsittelyvaatimuksista saatu poikkeus tai vapautus raukeaa. Muilla alueilla muutokset tehdään kiinteistön peruskorjausta vastaavan remontin yhteydessä. Joissakin vesimuodostumissa haja- ja/tai loma-asutus on tunnistettu merkittäväksi paineeksi.

Turvetuotanto

Alueella on vähäisessä määrin turvetuotantoa, esimerkiksi Yppärinjoella, mutta missään vesimuodostumassa se ei ole merkittävä paine. Alueellisesti suunniteltuja vesienhoidon toimenpiteitä toteutetaan.

Peruskuivatukset

Muun muassa Lumijoen kunnan alueella on toteutettu tilusjakohanke, jossa pyrittiin huomioimaan myös vesiensuojelu. Nykyisin tehtävät ojitukset ovat pääosin peruskorjaushankkeita. Niissä kuivatusta tehostetaan usein mm. nykyaikaisen salaojituksen mahdollistamiseksi, minkä lisäksi uusia alueita voi tulla perus­kuivatuksen piiriin tilusjärjestelyissä (uusjakohankkeet). Vesienhoidon toimenpiteitä (ml. luonnonmukainen peruskuivatus) tarvitaan kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentämiseksi, luonnontilaisten kaltaisten piirteiden säilyttämiseksi ja palauttamiseksi ja vedenpidätyskyvyn parantamiseksi sekä happamien sulfaattimaiden vesiensuojelun tehostamiseksi.

Happamuuden hallinta

Happamuuden hallinnan toimenpiteet ja niiden tarve suunnittelualueella on kuvattu luvussa 2.2.1. Happamien sulfaattimaiden yleiskartoitusta ei kaikilla rannikon pienillä valuma-alueilla ole vielä julkaistu, mutta se valmistunee vuoden 2021 aikana. Maatalousmailla yleiskartoituksia täydennetään aikanaan happamien sulfaattimaiden riskikartoituksella. Siinä otetaan huomioon muun muassa hapontuottopotentiaalin suuruus ja ympäristövaikutukset. Ohjaus maankuivatushankkeissa jo tunnistetuilla riskialueilla on ollut edellytys sille, etteivät happamuusongelmat ole lisääntyneet. Niiden esiintymiseen ovat vaikuttaneet myös sääolosuhteet. Aiempien maankäyttö- ja kuivatushankkeiden aiheuttamat happamuusongelmat ovat eräissä rannikon pienvesissä jatkuvia.

Riskialueilla tarvitaan käytettävissä olevien kuormitusta vähentävien ja estävien teknisten toimenpiteiden mahdollisimman laajamittaista käyttöä. Riskialueiden maankäytössä, kuten kuivatushankkeissa, kiinnitetään huomiota kaivu- ja kuivatussyvyyksiin, kuivatusolojen säätöön ja muihin happamuuden torjuntatoimiin. Säätösalaojitusten ja -kastelun ohella happamien sulfaattimaiden todetuilla riskialueilla voi saada korkeampaa tukea myös happamien sulfaattimaiden nurmien perustamiseen.

Rehevien järvien kunnostaminen

Rannikkovesien alueella on erittäin pieniä, pääosin vesimuodostumiksi nimeämättömiä järviä, joilla voi ilmetä hoitokauden aikana kunnostustarvetta. Toimenpiteitä ei ole kohdistettu tällaisiin kohteisiin, mutta kunnostustoimia voi tulla toteutettavaksi osana muita hankkeita (mm. Liminkajärven kunnostus valmistui vuonna 2020 osana laajempaa Liminkaojan valuma-alueen hanketta).

Säännöstelyn kehittäminen

Pienten rannikkovesien alueella on käynnissä säännöstelyn kehittämishanke, johon kuuluu Haapajärven tekojärven, Haapajoen, Pattijoen sekä Piehinkijoen suualueen säännöstelyn kehittäminen. Säännöstelyhanke saatetaan loppuun kolmannen hoitokauden alkupuolella, jolloin otetaan käyttöön uudet, vesienhoidon tavoitteiden kannalta paremmat säännöstelykäytännöt ja ympäristövirtaamat. Em. hankkeeseen liittyy Siniluodon- ja Kuljunlahden säännöstelyn kehittäminen. Sitä tarkastellaan rannikkovesien yhteydessä (luku 6.6).

Kalankulun edistäminen

Piehinkijoessa on kaksi kalatietä. Niiden toimivuudesta ei ole tietoa. Toimenpiteeksi esitetään kalateiden toimivuuden selvittämistä ja tarvittavia toimenpiteitä sen parantamiseksi.

Virtavesikunnostukset

Alueella on kahdeksan virtavesimuodostumaa. Näistä seitsemän rakenteellinen tila on niin heikko, että elinympäristökunnostukselle on tarvetta. Kohteista kolme on peruskuivatuksen ja tulvasuojelun vuoksi kokonaan tai osittain suoritettuja ja kanavoituja virtavesimuodostumia, jotka on nimetty voimakkaasti muutetuiksi. Niiden kunnostamisessa tulee käyttää luonnonmukaisen peruskuivatuksen toimenpiteitä. Tarkemmat toimenpiteet ja kunnostusalueet selviävät hankesuunnitteluvaiheessa, kun kartoitetaan vesimuodostumakohtaiset kunnostusmahdollisuudet ja -tarpeet.

Sisämaan vesistöihin tai suoraan mereen laskevia puroja ei ole juuri kunnostettu. Kevätkutuisten kalojen elinmahdollisuuksien ja monimuotoisuuden parantamiseksi tarvitaan paikoin morfologista tilaa parantavia toimenpiteitä. Alueella kunnostetaan yhdestä kahteen puroa tai muuta pientä virtavettä, jotka määritellään tarkemmin tulevan hoitokauden aikana.

Koko Kalajoki–Temmesjoki-suunnittelualueen kaikki toimenpiteet sekä niiden määrä- ja kustannustiedot löytyvät kootusti luvusta 2.5.

Tilatavoitteen saavuttaminen

Maa- ja metsätaloudelle esitetyt täydentävät toimenpiteet tehostavat selkeästi ravinne- ja kiintoaine­kuormituksen vähentämistä laajamittaisesti käyttöön otettuina. Monien maatalouden toimenpiteiden vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta viiveellä. Vanhoilta ojitusalueilta tuleva metsätalouden ravinnekuormitus tulee jatkumaan vielä pitkään, sillä alueet ovat laajoja ja tehokkaiden toimenpiteiden löytäminen kuormituksen vähentämiseen vaatii vielä tutkimusta.

Happamuus- tai metallikuormituksen vähentyminen ei ole riittävää etenkään vuosina, jolloin sääolosuhteet aiheuttavat voimakasta haponmuodostusta maaperään sekä happamuus- ja metallikuormituksen nopeaa johtumista vesistöihin runsaiden valuntojen aikana. Happamilta sulfaattimailta realisoitunut kuormitus vähenee hitaasti vasta useiden kymmenien vuosien kuluessa, joten siitä jo kärsivien vesistöjen happamuushaittoja ei voitaisi ehkäistä alueen laajoilla maa- ja metsätalouden ja infrarakentamisen kuivatusalueilla ilman epärealistisen suurta maankäytön muuttamista esim. aiemmin vallinneeseen heikon kuivatuksen tilaan. Tämän vuoksi mm. Haapajoen tai pienten jatkuvasti happamuudesta kärsivien pienvesien tila ei tulevina hoitokausina merkittävästi parane. Laajasti käyttöön otettavien toimenpiteiden avulla vesistöjen lisä­happamoituminen saataneen kuitenkin estettyä tulevina hoitokausina. Se vaatii kuitenkin lisää resursseja toimenpiteiden toteutuksen lisäksi maankäytön riittävään viranomais- ja muuhun ohjaukseen ja tiedotukseen.

Hydrologisen ja morfologisen tilan parantamiseksi suunnitellut toimenpiteet on mitoitettu siten, että niiden toteuttamisen jälkeen hydrologis-morfologinen muuttuneisuus ei estä tavoitetilan saavuttamista. Vaikka toimenpiteisiin saataisiin riittävästi rahallisia resursseja, saattaa ammattitaitoisten suunnittelijoiden ja toteuttajien rajallinen määrä hidastaa toteutusta. Useimmat toimenpiteet ovat sen laatuisia, että vaikutus ekologiseen tilaan näkyy viiveellä, sillä eliöstön toipuminen alkaa vasta kunnostustoimenpiteiden jälkeen ja kestää usein vuosikymmenen tai jopa enemmän.

Aiemmissa toimenpideohjelmissa on listattu vesimuodostumat, joiden tilatavoitteen saavuttamista lykättiin alkuperäisestä tavoitteesta (2015) vuoteen 2021 tai vuoteen 2027. Osassa vesimuodostumia syyt olivat teknisiä (esimerkiksi lupakäsittelyn hitaus tai tarvittavien menetelmien puuttuminen), osassa syynä olivat luonnonolosuhteet (mm. vesiympäristön hidas toipuminen etenkin, jos kuormitus on voimakasta tai jatkunut pitkään). Tilatavoitteen saavuttamisesta on nyt tehty uusi arvio (taulukko 2.24). Osassa vesimuodostumia tilatavoitteen saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä ei ole realistista. Tämän vuoksi ja myös tilan ylläpitämiseksi toimenpiteitä on tärkeää jatkaa pitkäjänteisesti.

Taulukko 2.24. Arvio hyvän ekologisen tilan saavuttamisesta rannikon pienissä vesimuodostumissa Oulujoen eteläpuolella. Taulukossa ovat mukana vesimuodostumat, joissa tavoitteen saavuttamisen ajankohtaa on aiemmin lykätty. * = voimakkaasti muutettu, ** = keinotekoinen vesimuodostuma, joiden tila on suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Lisäksi taulukkoon on merkitty kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella (L). HgS = ahventen elohopeapitoisuus > 70 % ympäristönlaatunormista ja siten silmällä pidettävä. Perustelussa oletetaan, että kaikki esitetyt toimenpiteet saadaan toteutetuksi hoitokauden aikana, ellei toisin ole merkitty.

Hyvän kemiallisen tilan tavoite on asetettu vuoteen 2027. Erityisten alueiden tavoitteet eivät aiheuta tarvetta poiketa vesienhoidon tavoitteista. Jo tavoitetilassa olevien vesimuodostumien tilan säilyttämiseen tulee kiinnittää huomiota koko vesistöalueella. Myös pienvesien tilan säilyminen tulee turvata.