4.4.1 Kiiminkijoen vesistö

Kiiminkijoen vesistöalueella on luokiteltu 67 järvi- ja 21 virtavesimuodostumaa. Valtaosa niistä sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla. Kainuun alueella (Puolanka) on 24 järveä ja 7 virtavesimuodostumaa.

Järvistä 55 (77 % yhteen lasketusta järvipinta-alasta) ja virtavesimuodostumista 16 (77 % uomien yhteen lasketusta pituudesta) on hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa (taulukko 4.4). Merkittäviä ihmistoiminnoista aiheutuvia paineita ja riski tilan heikentymisestä on kuitenkin tunnistettu 22 vesi­muodostumassa. Näissä tarvitaan toimenpiteiden tehostamista tai uusia toimenpiteitä. Muissa hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevissa vesimuodostumissa tilan heikentymisen riskiä ei todettu, joten nykytilan säilyminen turvataan pääsääntöisesti nykyisillä toimenpiteillä, koko suunnittelualueella tehtävillä perus- ja muilla perustoimenpiteillä, koko alueelle esitettävillä vesienhoidon täydentävillä toimenpiteillä sekä valtakunnallisilla ja alueellisilla ohjauskeinoilla.

Hyvä tai erinomainen ekologinen tila ei tarkoita, että vesimuodostuma olisi luonnontilainen tai että esimerkiksi kunnostustarvetta ei lainkaan olisi.

Taulukko 4.4. Kiiminkijoen vesistöalueen hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevat vesimuodostumat. R = tunnistettu tilan heikentymisen riski. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. Kiiminkijoen Natura-alue (jokireitti, lietetatar, kalasto) kattaa koko vesistön, joten sitä ei ole merkitty taulukkoon. HgYM = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean laatunormin ylitys ja HgAM = alitus mittausten perusteella, HgS = elohopean laatunormi mittausten perusteella silmällä pidettävä. Taulukkoon on merkitty erikseen Kainuun vesimuodostumat. Muut vesimuodostumat sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaalle. Samannimisten vesimuodostumien erottamiseksi niille on merkitty lähivaluma-alueen tunnus ja nimi.

Taulukossa 4.5 on tiedot vesistöalueen 17 vesimuodostumasta, joiden ekologinen tila oli vuoden 2019 luokittelussa enintään tyydyttävä. Näiden vesimuodostumien tilan parantaminen edellyttää käynnissä olevien toimenpiteiden tehostamista ja/tai uusia vesienhoidon toimenpiteitä, jotka tulee kohdistaa tunnistettuihin paineisiin. Ravinne- ja kiintoainekuormitus on suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle. Ravinteita tulee vesistöihin pääasiassa hajakuormituksena, mutta muitakin ravinteiden lähteitä on tunnistettu. Joidenkin järvien tilaa heikentää sisäinen kuormitus, joka heikentää talviaikaista happitilannetta. Joissakin tapauksissa kaikkia ihmistoiminnan paineita ei ole pystytty yksilöimään (muu tuntematon paine) ja useissa vesimuodostumissa rehevyyden taustalla vaikuttaa olevan luontainen rehevyys (maaperän fosforipitoinen vivianiitti).

Taulukko 4.5. Kiiminkijoen vesistöalueen vesimuodostumat, joiden ekologinen tila 2019 on enintään tyydyttävä. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. Kiiminkijoen Natura-alue (jokireitti, lietetatar, kalasto) kattaa koko vesistön, joten sitä ei ole erikseen merkitty. HgAM = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean laatunormin alitus mittausten perusteella.

Vesien tilassa tapahtuneet muutokset

Vesistöalueella 22 järven ja neljän joen (Vepsänjoki, Särkijoki, Kallaoja ja Tilanjoki-Pirttijoki) tilaluokka on parantunut edellisestä luokittelusta. Vastaavasti kolmen järven (Iso-Timonen, Särkijärvi ja Ruottisenjärvi) ja kahden virtavesimuodostuman (Alaoja-Heteoja ja Ruottisenoja) tilaluokka on laskenut. Keskeisin syy tilaluokan muutoksille on edellistä luokittelua kattavampi aineisto. Lisäksi uusimmassa luokittelussa lyhytviipymäisille järville on turvemaavaltaisilla alueilla käytetty humuksisten tai runsashumuksisten järvien luokkarajoja, koska lyhytviipymäisten järvien luokkarajat eivät huomioi humuspitoisuuden vaihtelua. Kiiminkijoen valuma-alueella turvemaiden osuus on yli 25 %. Humusjärvien luokkarajoilla on luokiteltu Kaihlanen, Hakojärvi, Juorkuna-Mätäsjärvi, Hamarinjärvi, Torvenjärvi, Onkamonjärvi, Jolosjärvi ja Kivijärvi. Luokittelun epävarmuutta lisää se, että Kiiminkijoen valuma-alueella on maaperästä johtuvaa luontaista rehevyyttä, jonka tarkemmasta esiintymisestä ei ole tietoa. Viinivaaran itäpuolen neljän järven (Marttisjärvi, Pikku-Timonen, Iso-Timonen ja Iso-Olvasjärvi) rehevöitymisen syistä ja alkuperästä on käynnissä selvitys.

Huomioita kemiallisesta tilasta

Kaikkien vesimuodostumien kemiallinen tila on huono johtuen siitä, että bromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet ylittävät mallinnusten perusteella niille asetetun erittäin tiukan ympäristönlaatunormin. Lisäksi ahvenelle asetettu elohopean ympäristönlaatunormi ylittyy mittausten perusteella Kivarinjärvessä, mutta alittuu Juopulinjärvessä, Isossa Olvasjärvessä ja Ruottisenjärvessä. Kiiminkijoen alaosalla elohopeapitoisuus oli 82 % ympäristönlaatunormista, joten se on silmälläpidettävä. On kuitenkin huomattava, että kemiallisen tilan määrittelyssä elohopean laatunormi on puolet pienempi kuin ravinnoksi käytettävän kalan elohopean raja-arvo. Kadmiumin, liukoisen lyijyn ja liukoisen nikkelin pitoisuudet alittivat ympäristönlaatunormit.

Toimenpiteiden kohdentaminen 

Maa- ja metsätalouden toimenpiteet sekä monet muut ravinne-, kiintoaine- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet suunnitellaan lähtökohtaisesti laajoille alueille. Osa vesienhoidon toimenpiteistä, kuten esimerkiksi vesien kunnostaminen, säännöstelyn kehittäminen tai kalan kulun edistäminen kohdistetaan yksittäisiin vesimuodostumiin. Taulukkoon 4.6 on koottu tiedot kohdentamisen tarpeesta ja yksittäisiin vesi­muodostumiin kohdistettavista toimenpiteistä. Taulukossa on lisäksi mallintamalla arvioitu vähentämistarve nykytoiminnoista syntyvälle fosfori- ja typpikuormalle (alle 10 %, 10–30 %, 30–50 % ja yli 50 % nykyisestä kuormituksesta). Se kertoo osaltaan ravinnekuormituksen vähentämiseksi suunnattavien toimenpiteiden tarpeesta. Arvio on luotettavin suurimmissa vesimuodostumissa, muissa vain suuntaa antava.

Taulukko 4.6. Ravinnekuormitusta vähentävien sekä muiden ekologista tilaa parantavien toimenpiteiden tarve Kiiminkijoen vesistöalueella: +++ hyödynnetään kaikkia käytettävissä olevia keinoja (paine erittäin merkittävä), ++ hyödynnetään mahdollisimman kattavasti eri toimenpiteitä (paine yksin merkittävä), + hyödynnetään kustannustehokkaimpia toimenpiteitä (paine vähäinen ja/tai merkittävä yhdessä muiden paineiden kanssa), - painearvioinnin perusteella ei tarvetta toimenpiteille. Taulukossa ovat mukana myös vesimuodostumat, jotka ovat vesienhoidon mukaisessa tavoitetilassa, mutta joiden tila on riskissä heikentyä ilman uusia toimenpiteitä tai toimenpiteiden tehostamista. Värikoodi vesimuodostuman nimiruudussa ilmentää ekologista tilaa (sininen=erinomainen, vihreä=hyvä, keltainen=tyydyttävä, oranssi=välttävä, ruskea=huono). Joissakin vesimuodostumissa saattaa ilmetä myöhemmin kunnostustarvetta, vaikka kunnostusta ei ole nykytilanteessa tunnistettu tarpeelliseksi toimenpiteeksi.

Maatalous

Maatalouden alueellisesti suunnitellut ja luvussa 4.2.1 kuvatut toimenpiteet koskevat koko Kiiminkijoen vesistöaluetta. Vesimuodostumakohtaisesti toimenpiteitä tulee kohdentaa taulukon 4.6 mukaisesti. Neuvonnalla voidaan kohdentaa toimenpiteitä tila- ja lohkokohtaisesti vesiensuojelullisesti tarkoituksen­mukaisesti.  

Metsätalous

Metsätaloudessa korostuvat kiintoaine-, ravinne- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet. Vesienhoidon toimenpiteitä (ks. luku 4.2.1) kohdennetaan koko vesistöalueelle. Toimenpiteessä ”Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen” huomioidaan myös vanhat ojitusalueet ja vedenpidätyskyvyn parantaminen. Myös kunnostusojitusten suunnittelussa ja vesiensuojelussa sekä metsänuudistamisen suojavyöhykkeissä tulee huomioida vesiensuojelun tarve koko vesistöalueella ja erityisesti myöhemmin määritettävillä painopistealueilla. Metsätaloustoimien suunnittelussa ja toteutuksessa pyritään siihen, että kuormitusta ei synny. Kunnostusojituksia ja niistä aiheutuvaa kuormitusta voidaan vähentää siirtymällä eri-ikäisrakenteiseen metsänkasvatukseen. Vesiensuojelumenetelminä käytetään pintavalutusta, putkipatoja ja uusia menetelmiä kuten puumateriaalin lisäämistä altaisiin ja uomiin. Koulutus ja metsänomistajien neuvonta on yksi tärkeimmistä metsätalouden vesienhoitotoimenpiteistä. Rannikolla se korostuu happamien sulfaattimaiden osalta.

Asutus

Taajamien viemäriverkostoja laajennetaan siellä, missä se on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi. Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttöä ja ylläpitoa ranta- ja pohjavesialueilla toteutetaan sen mukaisesti kuin vuoden 2017 lainsäädäntömuutoksessa edellytetään. Käsittelyä tehostetaan säännösten vaatimukset täyttäviksi niillä kiinteistöillä, joilla käsittelyvaatimuksista saatu poikkeus tai vapautus raukeaa. Muilla alueilla muutokset tehdään kiinteistön peruskorjausta vastaavan remontin yhteydessä. Haja- ja/tai loma-asutus on tunnistettu merkittäväksi paineeksi Juopulinjärvessä.

Turvetuotanto

Turvetuotanto ei ole merkittävä paine alueen vesimuodostumissa, mutta alueellisesti suunnitellut perustoimenpiteet koskevat kaikkia turvetuotantoalueita. Mahdollisilla uusilla tuotantoalueilla tulee olla ympärivuotinen pintavalutuskenttä tai vastaavan tehoinen vesiensuojelumenetelmä. Lupakäsittelyssä otetaan huomioon mahdollinen pohjamaiden aiheuttama vesistön happamoitumisriski. Vivianiitti- ja muut rauta­sedimenttiesiintymät, sekä potentiaaliset happamat sulfaattimaat tulee huomioida turvetuotannossa ja sen jälkihoidossa sekä jälkikäytössä.

Peruskuivatukset

Mahdollisissa hankkeissa pyritään luonnonmukaisiin menetelmiin ja vesiensuojelun tason parantamiseen. Kiintoainekuormitus Kiiminkijoen vesistöihin pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä. Rannikolla kuivatustoiminnassa huomioidaan happamat sulfaattimaat.

Happamuuden hallinta

Happamuuden hallinnan toimenpiteet ja niiden tarve suunnittelualueella on kuvattu luvussa 4.2.1. Kiiminkijoen vesistöalueella kuivatusolojen säätö ja maataloudessa lisäksi säätösalaojitus ja -kastelu ovat tehokkaita toimenpiteitä happamuuden torjunnassa. Toimenpiteiden ohella keskeistä on happamuuteen ja sen torjuntaan liittyvä yleinen neuvonta ja tiedotus. Erityisen tärkeää se on rannikon läheisillä metsätalousalueilla.

Rehevien järvien kunnostaminen

Kiiminkijoen alueella järvien tilaan vaikuttaa pääosin ulkoinen kuormitus, mutta osalla järvistä sisäinen kuormitus tai muu rehevöityminen on tunnistettu paineeksi joko yksin tai yhdessä muun kuormituksen kanssa. Hoitokaudella kunnostustoimia kohdistetaan Aitto-, Vepsän-, Jolos-, ja Loukkojärvelle sekä Isolle Olvasjärvelle. Lisäksi tavoitteena on kunnostaa kolmesta neljään vesimuodostumaksi nimeämätöntä pientä rehevää järveä, jotka tarkentuvat tilaselvitysten myötä hoitokauden aikana. Selvitystarvetta rehevyyden taustoista on erityisesti Ison Olvasjärven ja Kälväsvaaran eteläpuoleisilla järvillä.

Virtavesikunnostukset

Tilatavoitteen saavuttamiseksi virtavesikunnostuksia tarvitaan kolmessa joessa: Alaoja_Heteoja, Jaalankajoki ja Jolosjoki. Myös Kiiminkijoessa voi olla tarpeen kunnostaa yksittäisiä osittain kunnostettuja tai kunnostamattomia koskia kalataloudellisten tavoitteiden vuoksi. Purokunnostuksia tehdään yhdestä kolmeen kohteella, jotka tarkentuvat hoitokauden aikana mm. inventointien perusteella.

Suunnittelualueen toimenpiteet, niiden määrät ja kustannustiedot löytyvät kootusti luvusta 4.5.

Tilatavoitteen saavuttaminen

Maa- ja metsätaloudelle esitetyt täydentävät toimenpiteet tehostavat ravinne- ja kiintoaine­kuormituksen vähentämistä laajamittaisesti käyttöön otettuina ja tarkoituksenmukaisesti kohdennettuina. Monien maatalouden toimenpiteiden vaikutukset näkyvät kuitenkin viiveellä. Vanhoilta metsäojitusalueilta tulevan kuormituksen hallinta on haasteellista ja kuormitus tulee jatkumaan vielä pitkään. Paikoin suuret ravinnepitoisuudet ovat mahdollisesti ainakin osin luontaisia, maaperästä riippuvia. Kiiminkijoen alajuoksulla hyvän ekologisen tilan säilyminen ei edellytä nykyistä tehokkaampaa ravinnekuormituksen vähentämistä. Jokisuun jatkuva liettyminen edellyttää kuitenkin mahdollisimman tehokasta kiintoainekuormituksen vähentämistä. Ensiarvoisen tärkeää se on myös Kiiminkijoen yläosalla sekä lohen ja taimenen luontaisen lisääntymisen turvaamisessa.

Viranomaisohjauksella sekä tiedotuksella ja neuvonnalla voidaan välttää happamuusongelmia jatkossa. Kuivatusta on rannikon läheisellä alueella erityisesti metsä- ja maataloudessa sekä infra- ja muussa rakentamisessa. Hankekohtaiset täsmäkartoitukset sekä niiden perusteella tehtävät kuivatusratkaisut voivat edesauttaa vesistöjen pH-tason säilyttämistä riittävänä. Riskialueilla toimivien turvetuotantoalueiden kuivatussyvyyden, tuotannon loppuvaiheen ja jälkikäytön riittävä ohjaus tulee varmistaa, jottei sivuvesien tila heikkene happamuuden vuoksi. Pääosin metsätalouden kuivatusten korostama orgaaninen happamuus ei todennäköisesti vähene tulevalla hoitokaudella, mutta sen lisääntyminen samoin kuin sulfaattimailla tai mustaliuskealueilla riskinä olevan sulfidiperäisen happamuuden lisääntyminen voitaneen estää käytettävin toimenpitein.

Kiiminkijoen vesistön vesimuodostumat ovat jo nykyisellään pääosin hydrologialtaan ja morfologialtaan hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Esitetyt elinympäristökunnostukset varmistavat, ettei hydrologinen tai morfologinen muuttuneisuus rajoita tavoitetilan saavuttamista yhdessäkään vesimuodostumassa.

Aiemmissa toimenpideohjelmissa on listattu vesimuodostumat, joiden tilatavoitteen saavuttamista lykättiin alkuperäisestä tavoitteesta (2015) vuoteen 2021 tai vuoteen 2027. Kiiminkijoen vesistössä syyt liittyivät luonnonolosuhteisiin, käytännössä vesiympäristön hidas toipuminen etenkin, jos kuormitus on voimakasta tai jatkunut pitkään. Tilatavoitteen saavuttamisesta on nyt tehty uusi arvio (taulukko 4.7). Useissa vesimuodostumissa tilatavoitteen saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä ei ole realistinen tavoite. Tämän vuoksi ja myös tilan ylläpitämiseksi toimenpiteitä on tärkeää jatkaa pitkäjänteisesti. Joissakin järvissä tulee lisäksi selvittää hyvää huonompaan tilaan johtavaa syytä. Tämä saattaa johtaa joissakin tapauksissa johtaa tyypittelyn korjaamiseen, mikäli taustalla on maaperästä johtuva luontainen rehevyys, johon nykyinen tyypittely ei sovellu.

Taulukko 4.7. Arvio hyvän ekologisen tilan saavuttamisesta Kiiminkijoen vesistöalueella. Taulukossa ovat mukana vesimuodostumat, joissa tavoitteen saavuttamisen ajankohtaa on aiemmin lykätty tai sitä on nyt arvioitu ensimmäisen kerran. Perustelussa oletetaan, että kaikki esitetyt toimenpiteet saadaan toteutetuksi hoitokauden aikana, ellei toisin ole merkitty.

Hyvän kemiallisen tilan tavoite on asetettu vuoteen 2027. Erityisten alueiden tavoitteet eivät aiheuta tarvetta poiketa vesienhoidon tavoitteista. Jo tavoitetilassa olevien vesimuodostumien tilan säilyttämiseen tulee kiinnittää huomiota koko vesistöalueella. Pienvesien tilan säilyminen tulee turvata.