3.4.4 Oulujoki ja sen sivujoet

Alueeseen kuuluu Oulujoki Oulujärven ja Perämeren välillä sekä tähän laskevat sivujoet valuma-alueineen ja niillä sijaitsevine järvineen (osavaluma-alueet 59.1 ja 59.2). Vesimuodostumat sijoittuvat pääosin Pohjois-Pohjanmaalle. Kainuun puolella (Puolanka) on yhdeksän järveä ja yksi joki.

Alueella on luokiteltu 43 järveä ja 11 virtavesimuodostumaa. Järvistä 36 (84 % vesimuodostumista ja 75 % järvien yhteen lasketusta pinta-alasta) ja virtavesistä seitsemän (64 % vesimuodostumista ja 67 % uomien yhteen lasketusta pituudesta) on hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa (taulukko 3.4). Kuudessa järvessä ja neljässä virtavesimuodostumassa on tunnistettu merkittäviä ihmistoiminnoista aiheutuvia paineita ja riski tilan heikentymisestä. Tilan säilyttämiseksi tarvitaan käynnissä olevien toimenpiteiden tehostamista tai uusia toimenpiteitä. Muissa hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevissa vesimuodostumissa vastaavaa tilan heikentymisen riskiä ei todettu, joten nykytilan säilyminen turvataan pääsääntöisesti nykyisillä toimenpiteillä, koko suunnittelualueella tehtävillä perus- ja muilla perustoimenpiteillä, koko alueelle esitettävillä vesienhoidon täydentävillä toimenpiteillä sekä valtakunnallisilla ja alueellisilla ohjauskeinoilla.

Voimakkaasti muutetuksi on nimetty Oulujoen alaosa sekä Oulujoen keski- ja yläosa. Oulujoen alaosan tila on tyydyttävä ja keski- ja yläosan hyvä suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Oulujoen ala-, keski- ja yläosalla on toteutettu useita toimenpiteitä. Kunnostustarvekartoitukset on tehty Naamanjoelle ja Piltunginjoelle. Poikajoelle on laadittu kunnostussuunnitelma. Merikosken kalatien toimivuutta on kehitetty teknisillä ratkaisuilla ja voimalaitoksen käyttöä hyödyntämällä. Hupisaarten puroalue on kunnostettu ja vesitetty ympärivuotisesti. Montan keräilylaite on valmistunut ja sen käyttöä kehitetään saatujen kokemusten perusteella. Lisäksi vesistöalueella on toteutettu useita vaelluskaloihin liittyviä tutkimuksia ja toimenpiteitä mm velvoiteistutusten kehittäminen, jotka tukevat toimenpideohjelman tavoitteita. Toimenpiteiden jatkuvuuden varmistamiseksi ja kehittämiseksi alueella toimii aktiivisesti Oulujoen moninaiskäyttöhanke (OUMO) ja toiminnan ohjaamiseksi on yhteistyössä laadittavana Oulujoki-visio (ARVOVESI).

Hyvä tai erinomainen ekologinen tila ei tarkoita, että vesimuodostuma olisi luonnontilainen tai että esimerkiksi kunnostustarvetta ei lainkaan olisi.

Taulukko 3.16. Oulujoen ja sen sivujokien hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevat vesimuodostumat. R = Tunnistettu riski tilan heikentymisestä. HyMo = hydrologis-morfologiset muutokset. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. * = voimakkaasti muutettu vesimuodostuma (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). L = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella, HgAM = alitus mittausten perusteella ja HgS = ahvenen elohopeapitoisuus silmällä pidettävä. Taulukkoon on merkitty erikseen Kainuun vesimuodostumat. Muut vesimuodostumat sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaalle. Samannimisten vesimuodostumien erottamiseksi niille on merkitty lähivaluma-alueen tunnus ja nimi.

Taulukossa 3.17 on tiedot osa-alueen kymmenestä vesimuodostumasta, joiden ekologinen tila on vuoden 2019 luokittelun perusteella korkeintaan tyydyttävä. Tilan parantaminen edellyttää käynnissä olevien toimenpiteiden tehostamista ja/tai uusia vesienhoidon toimenpiteitä, jotka kohdistetaan tunnistettuihin paineisiin. Myös kunnostustarvetta saattaa olla, vaikka taulukkoon sitä ei ole erikseen kirjattu.

Taulukko 3.17. Oulujoen ja sen lähijokien kattaman alueen vesimuodostumat, joiden ekologinen tila 2019 on korkeintaan tyydyttävä. HyMo = hydrologis-morfologiset muutokset. * = voimakkaasti muutettu vesimuodostuma (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. L = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella arvioituna, HgS = elohopean laatunormi ahvenessa mittausten perusteella silmällä pidettävällä tasolla. Taulukkoon on merkitty erikseen Kainuun vesimuodostumat. Muut vesimuodostumat sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaalle.

Vesien tilassa tapahtuneet muutokset

Vesistöalueella kuuden järven tilaluokka on parantunut edellisestä luokittelusta. Yhden järven (Pienanjärvi) tilaluokka on huonontunut. Muutokset johtuvat pääosin uudesta luokitteluaineistosta ja osin menetelmistä. Edellisen kierroksen luokittelu oli näissä tapauksissa tehty vähäisen aineiston, karttatarkastelun tai mallinnuksen perusteella. Uusimmassa luokittelussa on ollut käytettävissä uutta tai kattavampaa tietoa tilaluokan määrittelemiseksi. Virtavesien tilaluokka on pysynyt ennallaan.

Huomioita kemiallisesta tilasta

Kaikkien vesimuodostumien kemiallinen tila on huono johtuen siitä, että bromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet ylittävät mallinnusten perusteella niille asetetun erittäin tiukan ympäristönlaatunormin. Humustyypin vesimuodostumissa ylittyy mallinnusten perusteella lisäksi elohopealle asetettu ympäristönlaatunormi ahvenessa. Mittauksissa ylityksiä ei todettu, mutta Oulujoen alaosassa, Sanginjoessa, Utosjoessa sekä Pirttijärvessä, Sanginjärvessä ja Otermanjärvessä ahventen elohopeapitoisuus on yli 70 % ympäristönlaatunormista ja siten silmällä pidettävä. On kuitenkin huomattava, että kemiallisen tilan määrittelyssä elohopean laatunormi on puolet pienempi kuin ravinnoksi käytettävän kalan elohopean raja-arvo.

Oulujoen alaosalta on mittaustuloksia alkyylifenoleista ja etoksylaateista (nonyylifenoli, oktyylifenolit), aromaattisista hiilivedyistä (naftaleeni) ftalaateista, perfluoratuista yhdisteistä, organoklooripestisideistä ja muista pestisideistä. Niiden ympäristönlaatunormit alittuvat. Metalleista kadmium, biosaatava lyijy, elohopea, biosaatava nikkeli alittuvat mittausten perusteella. Biosaatava nikkeli on silmällä pidettävä yhden yksittäisen suuren pitoisuuden vuoksi. Seurantajaksolle ei sattunut happaman kuormituksen syntymiselle otollisia olosuhteita.

Toimenpiteiden kohdentaminen 

Maa- ja metsätalouden toimenpiteet sekä monet muut ravinne-, kiintoaine- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet suunnitellaan lähtökohtaisesti laajoille alueille. Osa vesienhoidon toimenpiteistä, kuten esimerkiksi vesien kunnostaminen, säännöstelyn kehittäminen tai kalan kulun edistäminen kohdistetaan yksittäisiin vesimuodostumiin. Taulukkoon 3.18 on koottu tiedot kohdentamisen tarpeesta ja yksittäisiin vesimuodostumiin kohdistettavista toimenpiteistä. Taulukossa on lisäksi mallintamalla arvioitu vähentämistarve nykytoiminnoista syntyvälle fosfori- ja typpikuormalle (alle 10 %, 10–30 %, 30–50 % ja yli 50 % nykyisestä kuormituksesta). Se kertoo osaltaan ravinnekuormituksen vähentämiseksi suunnattavien toimenpiteiden tarpeesta. Arvio on luotettavin suurimmissa vesimuodostumissa, muissa suuntaa antava.

Taulukko 3.18. Ravinnekuormitusta vähentävien sekä muiden ekologista tilaa parantavien toimenpiteiden tarve Oulujoessa ja sen sivujoissa: +++ hyödynnetään kaikkia käytettävissä olevia keinoja (paine erittäin merkittävä), ++ hyödynnetään mahdollisimman kattavasti eri toimenpiteitä (paine yksinäänkin merkittävä), + hyödynnetään kustannustehokkaimpia toimenpiteitä (paine vähäinen ja/tai merkittävä yhdessä muiden paineiden kanssa), - painearvioinnin perusteella ei tarvetta toimenpiteille. Taulukossa ovat mukana myös vesimuodostumat, jotka ovat vesienhoidon mukaisessa tavoitetilassa, mutta joiden ekologinen tila on riskissä heikentyä ilman uusia toimenpiteitä tai toimenpiteiden tehostamista. Värikoodi vesimuodostuman nimiruudussa ilmentää ekologista tilaa (vihreä=hyvä, keltainen=tyydyttävä, oranssi=välttävä).. * = voimakkaasti muutettu vesimuodostuma (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). Joissakin vesimuodostumissa saattaa ilmetä myöhemmin kunnostustarvetta, vaikka kunnostusta ei ole nykytilanteessa tunnistettu tarpeelliseksi toimenpiteeksi.

Asutus

Viemäriverkostoja laajennetaan siellä, missä se on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi. Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttöä ja ylläpitoa ranta- ja pohjavesialueilla toteutetaan sen mukaisesti kuin vuoden 2017 lainsäädäntömuutoksessa edellytetään. Käsittelyä tehostetaan säännösten vaatimukset täyttäviksi niillä kiinteistöillä, joilla käsittelyvaatimuksista saatu poikkeus tai vapautus raukeaa. Muilla alueilla muutokset tehdään kiinteistön peruskorjausta vastaavan remontin yhteydessä. Pirttijärvessä haja- ja/tai loma-asutus on tunnistettu merkittäväksi paineeksi (taulukko 3.18). Taajama-alueilla kiinnitetään erityistä huomiota hulevesien hallintaan.

Maatalous

Luvussa 3.2.1 on esitetty koko suunnittelualuetta koskevat maatalouden toimenpiteet. Oulujärven alapuolisella valuma-alueella tarvitaan laajaa kustannustehokkaimpien maatalouden kuormitusta vähentävien toimenpiteiden käyttöönottoa. Neuvonnalla voidaan kohdentaa toimenpiteitä (mm. talviaikaista kasvipeitteisyyttä, peltojen suojavyöhykkeitä ja monivaikutteisia kosteikkoja) tila- ja lohkokohtaisesti vesiensuojelullisesti tarkoituksenmukaisesti. Vesimuodostumakohtaisesti toimenpiteitä tulee kohdentaa taulukon 3.18 mukaisesti. Suurin osa maataloudesta on keskittynyt Oulujokilaakson alaosaan. Maatalouden vaikutukset näkyvät voimakkaimmin Muhosjoen ja sen sivujoen Poikajoen tilassa, minkä vuoksi maatalouden vesienhoitotoimenpiteitä tulee suunnata erityisesti sinne. Oulujoen ja sen sivujokien alueella on karjataloutta vähemmän kuin vesienhoitoalueen eteläisellä osa-alueella. Rakennetut nautaeläinten jaloittelutarhat eivät merkittävästi kuormita vesistöjä. Käytännössä eläinten ulkoilualueiden kirjo on moninainen ja neuvonnalla tulee pyrkiä asianmukaisten jaloittelutarhojen ja ulkotarhojen sekä riittävän kokoisten laitumien käyttöön. Jaloittelutarhojen ja ulkotarhojen vesiensuojelutilanne tulee selvittää.

Metsätalous

Metsätaloudessa vesienhoidon toimenpiteitä (luku 3.2.1) kohdennetaan erityisesti latvavesistölle, jossa vaikutukset näkyvät. ”Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen” -toimenpidettä kohdistetaan taulukon 3.18. mukaisesti ja erityisesti metsätalouden vesienhoidon painopistealueille, kunhan aineisto valmistuu. Toimenpiteessä huomioidaan myös vanhat ojitusalueet ja vedenpidätyskyvyn parantaminen. Myös kunnostusojitusten suunnittelussa ja vesiensuojelussa sekä metsänuudistamisen suojavyöhykkeissä painopistealueet tulee huomioida. Kunnostusojituksissa tarvitaan tehokkaita vesiensuojelumenetelmiä erityisesti Naamanjoella ja Sanginjoella sekä metsätalouden kuormittamilla järvillä (taulukko 3.18).

Turvetuotanto

Vuonna 2019 alueella oli tuotannossa 1 360 ha (tuotanto-, tuotantokuntoinen ja kunnostettavana oleva pinta-ala). Turvetuotanto ei ole merkittävä paine alueen vesimuodostumissa, mutta alueellisesti suunnitellut turvetuotannon perustoimenpiteet koskevat kaikkia tuotanto­alueita. Mahdollisilla uusilla tuotantoalueilla tulee olla ympärivuotinen pintavalutuskenttä tai vastaavan tehoinen vesiensuojelumenetelmä. Lupakäsittelyssä otetaan huomioon mahdollinen pohjamaiden aiheuttama vesistön happamoitumisriski. Vivianiitti- ja muut rautasedimenttiesiintymät, sekä potentiaaliset happamat sulfaattimaat tulee huomioida turvetuotannossa sekä sen jälkihoidossa ja jälkikäytössä.

Peruskuivatukset

Nykyisin tehtävät ojitukset ovat pääosin peruskorjaushankkeita. Niissä kuivatusta kuitenkin usein tehostetaan mm. nykyaikaisen salaojituksen mahdollistamiseksi, minkä lisäksi joitakin uusia alueita voi tulla perus­kuivatuksen piiriin tilusjärjestelyissä (uusjakohankkeet). Tälle alueelle ei odoteta peruskuivatushanketta, mutta jos sellainen toteutuu, tulee siinä käyttää luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmiä. Toimenpiteitä tarvitaan kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentämiseksi, nykyisen vesilain tarkoittaman luonnontilaisten kaltaisten piirteiden säilyttämiseksi ja palauttamiseksi, vedenpidätyskyvyn parantamiseksi sekä erityisesti happamien sulfaattimaiden vesiensuojelun tehostamiseksi.

Happamuuden hallinta

Happamuuden hallinnan toimenpiteet ja niiden tarve suunnittelualueella on kuvattu luvussa 3.2.1. Oulujoen alaosalla Sanginjoen happamuus on ollut ajoittain vesieliöstön kannalta kriittisellä tasolla. Pahimmillaan siitä on aiheutunut kalakuolemia. Ilmiö johtuu erityisesti happamilta turvemailta nopeasti vesistöön johtuvista voimakkaista sateista ja sulamisvesistä, osaksi myös maaperän happamista sulfaattimaista ja musta­liuskeista. Ylivalumien aikana vedet eivät pääse suotautumaan happamien pintaturpeiden lisäksi riittävästi syvempien maakerrosten läpi. Tämä voimistaa happamuutta ja heikentää veden viipymää. Happamuus­kuormitus laskee Sanginjoen vuosittaisten pH-minimien keskiarvon alhaiseksi, tasolle 5,1.

Ohjaus maankuivatushankkeissa jo tunnistetuilla riskialueilla on ollut edellytys sille, etteivät happamuus­ongelmat ole lisääntyneet. Niiden esiintymiseen ovat vaikuttaneet myös sääolosuhteet. Riskialueiden maankäytössä, kuten kuivatushankkeissa, kiinnitetään huomiota kaivu- ja kuivatussyvyyksiin, kuivatusolojen säätöön ja muihin happamuuden torjuntatoimiin. Vesienhoidon toimenpiteistä ”Happamien sulfaattimaiden nurmet” -toimenpiteelle tarvitaan taloudellista kannustinta myös Oulujoen alueella, josta se puuttui edellisellä ohjelmakaudella.

Rehevien järvien kunnostukset

Heikentyneessä kunnossa olevien järvien tilaan vaikuttaa alueella pääosin ulkoinen kuormitus, ja tilan parantaminen keskittyy valuma-alueille. Järviin kohdistuvia suoria kunnostuksia esitetään toteutettavaksi Ahmasjärvellä, Iso-Vuotungilla ja Sanginjärvellä. Alueellisena toimenpiteenä kunnostuksia voidaan tehdä sisäisestä kuormituksesta tai muusta rehevöitymisestä kärsivillä yksittäisillä järvillä, hoitokauden aikana tarkentuvilla kohteilla. 

Säännöstelyn kehittäminen

Oulujoen alaosalle esitetään alimman voimalaitoksen säännöstelyn kehittämistä kalakulun edistämiseksi sekä Hupisaarten ympäristövirtaaman vähäistä lisäystä sekä toimivuuden varmistamista. Lisäksi esitetään selvitystä Merikosken vähävetisen uoman ympäristövirtaaman toteuttamismahdollisuuksista sekä siitä aiheutuvista haitoista ja ekologista hyödyistä. Naamanjoen alaosalle esitetään varmistettavaksi ekologinen virtaama.

Kalankulun edistäminen

Oulujärven alapuolisella valuma-alueella kalankulkua esitetään edistettäväksi Naamajoella. Voimakkaasti muutettujen vesien tilaluokittelussa on katsottu, ettei Oulujoen keski- ja yläosan tilatavoitteen saavuttaminen vaadi kalankulun järjestämistä voimalaitosten ohi, koska toimenpiteen ekologinen vaikuttavuus on arvioitu vähäiseksi.

Virtavesikunnostukset

Virtavesikunnostuksia tehdään Naamajoessa, Poikajoessa ja Potkunjoessa. Lisäksi kunnostetaan kolmen puroa tai pientä virtavettä. Kohteet tarkentuvat myöhemmin mm. inventointien perusteella, ARVOVESI-hankkeessa sekä alueen yhteistyötahoilta saatavien tietojen perusteella. Kunnostusten ylläpitoon kuuluvat Hupisaarten puroilla tehtävät toimet. Oulujoen alaosan toimenpiteenä esitetään Montan kanavan kunnostamista.

Koko Oulujoen vesistön muodostaman suunnittelualueen kaikki toimenpiteet sekä niiden määrä- ja kustannustiedot löytyvät kootusti luvusta 3.5.

Tilatavoitteen saavuttaminen

Maa- ja metsätaloudelle esitetyt täydentävät toimenpiteet tehostavat selkeästi ravinne- ja kiintoaine­kuormituksen vähentämistä laajamittaisesti käyttöön otettuina ja tarkoituksenmukaisesti kohdennettuina. Monien maatalouden toimenpiteiden vaikutukset näkyvät kuitenkin viiveellä. Vanhoilta metsäojitusalueilta tulevan kuormituksen hallinta on haasteellista ja kuormitus tulee jatkumaan vielä pitkään. Maa- ja metsätalouden jokea rehevöittävä ravinnekuormitus siirtyy suurimmaksi osaksi kevättulvan ja mahdollisten muiden tulvien aikana joesta nopeasti merialueelle vaikuttaen erityisesti siellä. Haja-asutuksen kuormitusta tulee ympäri vuoden.

Sanginjoen happamuushaitat eivät tule merkittävästi vähenemään tulevina vuosina vesienhoidon toimen­piteiden avulla, sillä happamien turvemaiden kuivatus on eri sektoreilla toimenpiteisiin nähden liian laaja-alaista ja orgaanisen happamuuden syntyminen alun perin osin myös luontaista. Joen alhaisten pH-tasojen nosto vaatisi voimakasta ja jatkuvatoimisesti kontrolloitua virtaveden kalkitusta, jonka kustannukset ja käytännöllisyys muodostuisivat haastaviksi. Orgaanisen happamuuden aiheuttamat pH-vaihtelut voimakkaan maankuivatuksen alueella voivat jopa kasvaa lämpimien ja sateisten kausien äärevöityessä. Sulfidiperäiset happamuusongelmat eivät toimenpiteiden ja hankkeiden ohjauksen ansiosta todennäköisesti vesistössä lisäänny. Se vähentää happamuusriskien syntymistä myös muissa Oulujoen alaosan rannikon läheisissä vesissä.

Oulujoen keski- ja yläosan ekologisen tilan parantaminen säännöstelykäytäntöä kehittämällä ei ole mahdollista vähäistä enempää aiheuttamatta haittaa vesivoiman tuotannolle. Myöskään virtavesien elinympäristöjen palauttaminen padotuille alueille siinä määrin, että sillä olisi vähäistä suurempaa vaikutusta ekologiseen tilaan ei ole mahdollista aiheuttamatta merkittävää haittaa voimataloudelle. Oulujoen alaosan vesimuodostumassa tiedot Merikosken vähävetisen uoman ympäristövirtaaman ja kunnostuksen toteuttamismahdollisuuksista ja vaikutuksista ovat tavanomaista puutteellisemmat. Luokitteluohjeessa korostetun varovaisuusperiaatteen mukaisesti Oulujoen alaosan tilaluokka asetettiin tyydyttävään tilaan suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Tulevalla hoitokaudella hankitaan riittävästi tietoa Merikosken ympäristövirtaaman toteutettavuudesta, haitoista ja ekologisista hyödyistä luokittelun varmistamiseksi. Pääosa Oulujoen vesistöalueen alaosalla sijaitsevista morfologialtaan merkittävästi muutetuista suuremmista virtavesistä on jo kunnostettu.

Aiemmissa toimenpideohjelmissa on listattu vesimuodostumat, joiden tilatavoitteen saavuttamisvuotta lykättiin alkuperäisestä tavoitteesta (2015) vuoteen 2021 tai vuoteen 2027. Osassa vesimuodostumia syyt olivat teknisiä (esimerkiksi lupakäsittelyn hitaus tai tarvittavien menetelmien puuttuminen), osassa syynä olivat luonnonolosuhteet (mm. vesiympäristön hidas toipuminen etenkin, jos kuormitus on voimakasta tai jatkunut pitkään). Tilatavoitteen saavuttamisesta on nyt tehty uusi arvio (taulukko 3.19). Useissa vesimuodostumissa tilatavoitteen saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä ei ole realistinen tavoite. Tämän vuoksi ja myös tilan ylläpitämiseksi toimenpiteitä on tärkeää jatkaa pitkäjänteisesti.

Taulukko 3.19. Arvio Oulujoen ja sen sivujokien vesimuodostumien hyvän ekologisen tilan saavuttamisajankohdasta. Taulukossa ovat mukana vesimuodostumat, joissa tavoitteen saavuttamisen ajankohtaa on aiemmin lykätty tai sitä on nyt tarvetta arvioida ensimmäisen kerran. L = elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella arvioituna. * voimakkaasti muutettu vesimuodostuma (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). Perustelussa oletetaan, että kaikki esitetyt toimenpiteet saadaan toteutetuksi hoitokauden aikana, ellei toisin ole merkitty. HgS = elohopean laatunormi ahvenessa mittausten perusteella silmällä pidettävällä tasolla.

Hyvän kemiallisen tilan tavoite on asetettu vuoteen 2027. Erityisten alueiden tavoitteet eivät aiheuta tarvetta poiketa vesienhoidon tavoitteista. Jo tavoitetilassa olevien vesimuodostumien tilan säilyttämiseen tulee kiinnittää huomiota koko vesistöalueella. Myös pienvesien tilan säilyminen tulee turvata.