2.4.2 Pyhäjoen vesistö

Pyhäjoen vesistöalueella on luokiteltu 25 järvi- ja 16 virtavesimuodostumaa. Ne kaikki sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaan kuntiin. Järvimuodostumista 14 (yhteen lasketusta pinta-alasta 78 %) ja virtavesimuodostumista kaksi (yhteen lasketusta uomapituudesta 34 %) on hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa (taulukko 2.9). Näistä neljässätoista on tunnistettu ihmistoiminnoista aiheutuvia merkittäviä paineita ja riski tilan heikentymisestä. Nykyisen tilan säilyttämiseksi tarvitaan käynnissä olevien toimenpiteiden tehostamista tai uusia toimenpiteitä. Kahdessa vesimuodostumassa riskiä ei todettu, joten tilan säilyminen turvataan pääsääntöisesti nykyisillä toimenpiteillä, koko suunnittelualueella tehtävillä perus- ja muilla perus­toimenpiteillä, koko alueelle esitettävillä vesienhoidon täydentävillä toimenpiteillä sekä valtakunnallisilla ja alueellisilla ohjauskeinoilla.

Hyvä tai erinomainen ekologinen tila ei tarkoita, että vesimuodostuma olisi luonnontilainen tai että esimerkiksi kunnostustarvetta ei lainkaan olisi.

Taulukko 2.9. Pyhäjoen vesistöalueen hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevat vesimuodostumat. R = Tunnistettu tilan heikentymisen riski, HyMo = hydrologis-morfologiset muutokset. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. L = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella, HgAM = alitus mittausten perusteella.

Taulukossa 2.10 on tiedot 25 vesimuodostumasta, joiden ekologinen tila oli vuoden 2019 luokittelun perusteella korkeintaan tyydyttävä. Näiden vesimuodostumien tilan parantaminen edellyttää käynnissä olevien toimenpiteiden tehostamista ja/tai uusia vesienhoidon toimenpiteitä, jotka kohdistetaan tunnistettuihin paineisiin. Vesistöalueella on seitsemän voimakkaasti muutetuksi nimettyä virtavesimuodostumaa. Niissä merkittävä hydrologis-morfologinen paine ei välttämättä aina johda toimenpiteiden tarpeeseen. Näiden vesimuodostumien tila on esitetty suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.

Taulukko 2.10. Pyhäjoen vesistöalueen vesimuodostumat, joiden ekologinen tila 2019 on korkeintaan tyydyttävä. HyMo = hydrologis-morfologiset muutokset. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. * = voimakkaasti muutettu, ** = keinotekoinen vesimuodostuma (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). L = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella, HgYM = ylitys mittausten perusteella, HgAM = alitus mittausten perusteella.

esien tilassa tapahtuneet muutokset

Edelliseen luokitteluun verrattuna kuuden järven tilaluokka on parantunut ja kahden heikentynyt. Ison Rytkynjärven, Ainalin, Apajan ja Korkatin tilaluokka nousi hyväksi, joskin niiden hyvä tila on riskissä heikentyä. Osmangin tila nousi välttävästä tyydyttävään. Pyhäjärven Pyhäselkä nousi erinomaiseen tilaluokkaan, mutta tilan ylläpitämiseksi tarvitaan toimenpiteitä. Pyhäjärven Junttiselän tila laski välttäväksi. Junttiselällä on ollut kohonneita klorofylli- ja kokonaisfosforipitoisuuksia sekä toistuvia kevättäyskierron aikaisia happamuus­piikkejä ja niistä aiheutuneita kalakuolemia. Pyhäjärven Junttiselkä vaikutti myös alapuolisen Pyhäjoen yläosan tilan heikentymiseen. Aikoinaan lähes kuivatun Juurusjärven tila laski tyydyttäväksi, kun hydrologinen muutos otettiin nyt huomioon. Isosta Vatjusjärvestä ja Komujärvestä on kattavimmin tietoa, myös vuosittaista tietoa biologisista laatutekijöistä. Niiden tilaluokka ei ole muuttunut.

Pyhäjoen ala- ja keskiosan, Piipsanjoen ja Kärsämäenjoen tila on parantunut. Näissä kaikissa kalaston tilaa ilmentävä luokka on kohentunut edelliseen luokittelujaksoon verrattuna. Pienten ja keskisuurten jokien kalaston luokkarajoja on tarkennettu edellisen luokittelujakson jälkeen, mutta se ei vaikuttanut Piipsanjoen ja Kärsämänjoen kalaston luokittumiseen.

Huomioita kemiallisesta tilasta

Kaikkien vesimuodostumien kemiallinen tila on huono johtuen siitä, että bromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet ylittävät mallinnusten perusteella niille asetetun erittäin tiukan ympäristönlaatunormin. Humustyypin vesimuodostumissa ylittyy mallinnusten perusteella lisäksi elohopealle asetettu ympäristön­laatunormi ahvenessa. Jaksolla 2012–2017 mittaustuloksia on Pyhäjoen ala- ja keskiosalta, Iso Vatjusjärvestä, Ainalista, Korkatista ja Pyhäjärven Junttiselältä. Pitoisuudet alittivat selvästi elohopean ympäristönlaatunormin. Komujärven ahventen elohopeapitoisuudesta on aineistoa vuodelta 2010, jolloin pitoisuudet alittivat ympäristönlaatunormin. Järvikuiviona 1900-luvun alusta lähtien olleesta Piipsjärvestä on mittaustuloksia vuodelta 2010, jolloin ahventen elohopeapitoisuus ylittyi. Järven vesipinta on nostettu 1970-luvun lopulla lähes luontaiselle tasolle. On kuitenkin huomattava, että kemiallisen tilan määrittelyssä elohopean laatunormi on puolet pienempi kuin ravinnoksi käytettävän kalan elohopean raja-arvo. Vedestä mitattujen metallien pitoisuudet (kadmium, biosaatava lyijy ja biosaatava nikkeli) eivät ylittäneet ympäristönlaatunormeja Pyhäjoen ala- ja keskiosalla ja Pyhäjokeen laskevassa Tähjänjoessa. Tähjänjoessa nikkelin ja kadmiumin pitoisuudet olivat yli 70 % ympäristönlaatunormista ja siten silmällä pidettäviä. Seurantajaksolle ei sattunut happaman kuormituksen syntymiselle otollisia olosuhteita.

Tulvariskien hallinnan sovittaminen yhteen vesienhoidon kanssa

Pyhäjoen merkittävällä tulvariskialueella jää- ja hyydepatojen räjäyttämisellä voi olla haitallisia vaikutuksia vesien tilaan, mutta lyhytkestoisena ja harvoin toistuvana se ei aiheuta pysyvää riskiä vesimuodostuman tilan heikentymisestä. Vesienhoidon ja tulvariskien hallinnan tavoitteita tulee sovittaa yhteen uusissa uoman ruoppauksissa ja perkauksissa sekä tulvapenkereitä rakennettaessa. Toimenpiteistä tulvatasanteet ja -uomat sekä säännöstelyn kehittäminen voivat tukea vesienhoidon tavoitteita, kunhan ne huomioidaan suunnittelussa ja toteutuksessa.

Toimenpiteiden kohdentaminen 

Maa- ja metsätalouden toimenpiteet sekä monet muut ravinne-, kiintoaine- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet suunnitellaan lähtökohtaisesti laajoille alueille. Osa vesienhoidon toimenpiteistä, kuten esimerkiksi vesien kunnostaminen, säännöstelyn kehittäminen tai kalan kulun edistäminen kohdistetaan yksittäisiin vesimuodostumiin. Taulukkoon 2.11 on koottu tiedot toimenpiteiden kohdentamisen tarpeesta ja yksittäisiin vesimuodostumiin kohdistettavista toimenpiteistä. Taulukossa on lisäksi mallintamalla arvioitu vähentämistarve nykytoiminnoista syntyvälle fosfori- ja typpikuormalle (alle 10 %, 10–30 %, 30–50 % ja yli 50 %). Se kertoo osaltaan ravinnekuormituksen vähentämiseksi suunnattavien toimenpiteiden tarpeesta. Arvio on luotettavin suurimmissa vesimuodostumissa, muissa suuntaa antava. Suurella osalla Pyhäjoen vesimuodostumista on tarvetta vähentää ihmistoiminnoista aiheutuvaa ravinnekuormaa merkittävästi, jotta niille asetetut hyvän tilan raja-arvot olisi mahdollista saavuttaa.

Taulukko 2.11. Ravinnekuormitusta vähentävien sekä muiden ekologista tilaa parantavien toimenpiteiden tarve Pyhäjoen vesistöalueella: +++ hyödynnetään kaikkia käytettävissä olevia keinoja (paine erittäin merkittävä), ++ hyödynnetään mahdollisimman kattavasti eri toimenpiteitä (paine yksinäänkin merkittävä), + hyödynnetään kustannustehokkaimpia toimenpiteitä (paine vähäinen ja/tai merkittävä yhdessä muiden paineiden kanssa), - painearvioinnin perusteella ei tarvetta toimenpiteille. Taulukossa ovat mukana myös vesimuodostumat, joiden hyvä tai erinomainen ekologinen tila on riskissä heikentyä ilman uusia toimenpiteitä tai toimenpiteiden tehostamista. Värikoodi vesi­muodostuman nimiruudussa ilmentää ekologista tilaa (sininen=erinomainen, vihreä=hyvä, keltainen= tyydyttävä, oranssi=välttävä, ruskea=huono). * = voimakkaasti muutettu vesimuodostuma (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Joissakin vesimuodostumissa saattaa ilmetä myöhemmin kunnostustarvetta, vaikka kunnostusta ei ole nykytilanteessa tunnistettu tarpeelliseksi toimenpiteeksi.

Maatalous

Monissa vesimuodostumissa tullaan tarvitsemaan kaikkien luvussa 2.2.1 kuvattujen maatalouden kuormitusta vähentävien toimenpiteiden mahdollisimman laajaa käyttöönottoa. Pienten vesistöjen ja pienvesien suojeluun esitettyihin toimenpiteisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Vesimuodostumakohtaisesti toimenpiteitä tulee kohdentaa taulukon 2.11. mukaisesti. Neuvonnalla voidaan kohdentaa toimenpiteitä tila- ja lohkokohtaisesti vesiensuojelullisesti tarkoituksenmukaisesti. Tarvitaan paikallisesti suunnattuna monipuolisesti täydentäviä toimenpiteitä, kuten peltojen suojavyöhykkeitä ja monivaikutteisia kosteikkoja. Pyhäjoen vesistöalueella kaltevia peltoja on enemmän kuin muilla suunnittelualueen vesistöalueilla, jolloin myös suojavyöhykkeillä voidaan saada enemmän vaikutusta. Kalteville pelloille tulee suunnata myös talviaikaista kasvipeitteisyyttä.

Pyhäjoen valuma-alueella on paljon karjataloutta. Peltojen fosforipitoisuudesta ei ole käytettävissä tuoretta tietoa, mutta osassa karjatalousvaltaisia kuntia (esimerkiksi Haapavesi, Kärsämäki ja Pyhäjärvi) peltojen fosforipitoisuudet ovat aiemmin laskeneet. Tämä viittaa siihen, että karjanlanta on saatu hyödynnettyä tehokkaasti ja laaja-alaisesti, jolloin peltojen kuormituspotentiaali on pienentynyt. Toisaalta ainakin Pyhäjoen kunnassa peltojen fosforipitoisuudet ovat keskimäärin huomattavasti korkeampia kuin muualla vesistöalueella ja pitoisuudet ovat jopa nousseet. Huomiota tulee edelleen kiinnittää lannan ympäristöystävälliseen käyttöön. Siinä tulee hyödyntää myös ympäristökorvausjärjestelmän sekä investointitukien mahdollisuudet. Uusia vesiensuojelumenetelmiä (kipsi, rakennekalkki, kuitu) tulee ottaa käyttöön ongelmallisimmilla alueilla nopeamman vesistövaikutuksen aikaan saamiseksi.

Metsätalous

Metsätalouden toimenpiteet on käyty läpi luvussa 2.2.1. Pyhäjoen valuma-alueella metsätaloustoiminnan painopiste on vesistöjen latvaosilla rannikkoalueen ja jokivarren ollessa tehokkaammin viljelykäytössä. Tämän takia vesienhoidon tehostettuja metsätalouden toimenpiteitä suunnataan latvavesistölle, jossa vaikutukset myös näkyvät. Vesistöalueella on paljon kunnostusojitusta. Kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu ei edellisellä hoitokaudella toteutunut Pyhäjoen vesistöalueella täysin suunnitellussa määrin. ”Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen” -toimenpidettä kohdistetaan taulukon 2.7. mukaisesti ja erityisesti metsätalouden vesienhoidon painopistealueille, kunhan aineisto valmistuu. Toimenpiteessä huomioidaan myös vanhat ojitusalueet ja vedenpidätyskyvyn parantaminen.

Asutus

Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttöä ja ylläpitoa ranta- ja pohjavesialueilla toteutetaan sen mukaisesti kuin vuoden 2017 lainsäädäntömuutoksessa edellytetään. Käsittelyä tehostetaan säännösten vaatimukset täyttäviksi niillä kiinteistöillä, joilla käsittelyvaatimuksista saatu poikkeus tai vapautus raukeaa. Muilla alueilla muutokset tehdään kiinteistön peruskorjausta vastaavan remontin yhteydessä. Haja- ja/tai loma-asutus on tunnistettu merkittäväksi paineeksi kahdessa vesimuodostumassa, vaikka sen merkitys vesien tilaan on melko vähäinen.

Teollisuus

Kanteleen Voiman voimalaitoksen jäähdytysvedet laskevat Haapaveden Kirkkojärveen eli Haapajärveen ja siitä edelleen Pyhäjoen ala- ja keskiosan vesimuodostumaan. Lämpökuorman vaikutukset näkyvät molemmissa vesimuodostumissa voimalaitoksen käyttöasteesta riippuen. Lämmön talteenoton tai lämpökuorman tarkastelemiseksi ja vähentämiseksi esitetään vesienhoidon toimenpidettä Laitosten käyttö, ylläpito ja tehostaminen. Valion Haapaveden jäähdytysvedet laskevat Kukkeripuron kautta myös Haapajärveen, mutta niiden ei ole arvioitu olevan merkittävä paine.

Turvetuotanto

Pyhäjoen vesistöalueen tuotanto-, tuotantokuntoinen ja kunnostettavana oleva pinta-ala oli 1 117 hehtaaria vuonna 2019, mutta määrä on nopeasti vähenemässä. Alueellisesti suunnitellut perustoimenpiteet koskevat kaikkea turvetuotantoa. Mahdollisilla uusilla turvetuotantoalueilla tulee olla ympärivuotinen pintavalutuskenttä tai vastaavan tehoinen vesiensuojelumenetelmä. Turvetuotantoa ja sen lopettamista (jälkihoito) koskevassa lupakäsittelyssä otetaan huomioon mahdollinen pohjamaiden aiheuttama vesistön happamoitumisriski. Jälkikäytön tulee olla suunnitelmallista ja huomioida happamuusriski. Merkittäväksi paineeksi turvetuotanto on arvioitu vain Kärsämäenjoessa. Siellä keskeinen ongelma on happamuuskuormitus. Kärsämäen valuma-alueella on kolme tuotantoaluetta, joista kahdella on käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä ja yhdellä laskeutusaltaiden lisäksi kaksi kosteikkoa. Yksi tuotantoalueista on Vuohtojoen valuma-alueella, mutta Vuohtojoessa merkittävän paineen kriteerit eivät täyty.

Peruskuivatukset

Nykyisin tehtävät ojitukset ovat pääosin peruskorjaushankkeita. Niissä kuivatusta usein tehostetaan muun muassa nykyaikaisen salaojituksen mahdollistamiseksi. Joitakin uusia alueita voi tulla peruskuivatuksen piiriin tilusjärjestelyissä (uusjakohankkeet). Vesienhoidon toimenpiteitä (ml. luonnonmukainen peruskuivatus) tarvitaan kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentämiseksi, luonnontilaisten kaltaisten piirteiden säilyttämiseksi ja palauttamiseksi ja vedenpidätyskyvyn parantamiseksi sekä happamien sulfaattimaiden vesiensuojelun tehostamiseksi. Pyhäjoella peruskuivatuksen parantamiseen on tarvetta eräillä alavilla alueilla, joista happamuuden suhteen ongelmallisia ovat ainakin Merijärven alueen laajat sulfaattimaa-alueet sekä Talusojan varren pellot. Alueella on toteutettu muun muassa Piipsanojan peruskuivatushanke. Uudet peruskuivatushankkeet tulee toteuttaa luonnonmukaisena peruskuivatuksena.

Happamuuden hallinta

Happamuuden hallinnan toimenpiteet ja niiden tarve suunnittelualueella on kuvattu luvussa 2.2.1. Pyhäjoen vesistöalueella toimenpiteiden toteutusta ja erityisesti tiedotusta ja neuvontaa tulisi kohdistaa Merijärven, Talusojan ja Oulaisten alueille. Yleiskartoitus on mahdollistanut hankkeiden aiempaa laadukkaamman toteutuksen parantuneen ohjauksen myötä. Alueen yleiskartoituksessa ei ole huomioitu happamia hiekkoja. Yleiskartoituksia täydennetään happamien sulfaattimaiden riskikartoituksella maatalousmailla. Riskin­arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa hapontuottopotentiaalin suuruus ja ympäristövaikutukset. Ohjaus maankuivatushankkeissa jo tunnistetuilla riskialueilla on ollut edellytys sille, etteivät happamuus­ongelmat ole lisääntyneet. Happamuuskuormituksen esiintymiseen ovat vaikuttaneet erityisesti sää­olosuhteet.

Riskialueilla tarvitaan käytettävissä olevien kuormitusta vähentävien ja estävien teknisten toimenpiteiden mahdollisimman laajamittaista käyttöä. Riskialueiden maankäytössä, kuten kuivatushankkeissa, kiinnitetään huomiota kaivu- ja kuivatussyvyyksiin, kuivatusolojen säätöön sekä muihin happamuuden torjuntatoimiin. Säätösalaojitusten ja -kastelun ohella happamien sulfaattimaiden todetuilla riskialueilla voi suunnittelualueella saada korkeampaa tukea myös happamien sulfaattimaiden nurmien perustamiseen.

Happamien sulfaattimaiden lisäksi Pyhäjoen valuma-alueella esiintyy jonkin verran mustaliuskealueita, joiden maankäytössä, kuten kuivatuksissa ja maa-ainesten otossa, tulee välttää pohjaveden pinnan laskua, joka saa aikaan happamuuden syntymistä.

Rehevien järvien kunnostaminen

Järvien tilaan vaikuttaa alueella pääosin ulkoinen kuormitus, ja tilan parantaminen keskittyy valuma-alueille. Järviin kohdistuvia suoria kunnostuksia toteutetaan Komujärvellä, Kurranjärvellä, Pirnesjärvellä sekä Pyhäjärvellä, jossa Junttiselän tilan vaikuttaa sisäisen kuormituksen ohella teollisuuden, yhdyskuntien ja muun maankäytön ulkoinen kuormitus. Lisäksi kunnostuksia jatketaan mm. Haapajärvellä sekä yksittäisillä myöhemmin tarkentuvilla kohteilla, kuten Haapaveden lintuvesillä. Myös niissä paineena on sisäinen kuormitus tai sekä sisäinen että ulkoinen, muihin sektoreihin liittyvä kuormitus.

Säännöstelyn kehittäminen

Vesistöalueella on käynnissä Pyhäjärven säännöstelyn kehittämishanke, ja uusi säännöstelykäytäntö otetaan käyttöön lupapäätöksen saatua lainvoiman. Uutena toimenpiteenä esitetään ympäristövirtaaman takaamista Pyhäjoen yläosan alimman voimalaitoksen (Venetpalo) vähävetiseen luonnonuomaan.

 Kalankulun edistäminen

Pyhäjoen ala- ja keskiosalla on neljä kalatietä, joiden toimivuudesta ei olet tietoa. Osassa tiedetään olevan rakenteellisia puutteita. Lisäksi yksi myllypato hidastaa vaellusta. Toimenpiteeksi esitetään neljän kalatien toimivuuden varmistamista ja parantamista. Kohteissa tulee varmistaa myös vaelluskalojen turvallinen alasvaellus. Lisäksi esitetään kalankulun edistämistä Myllykosken myllypadolla. Kalan kulun järjestämistä Pyhäjoen yläosan voimalaitosten ohi ei ole katsottu tarpeelliseksi toimenpiteeksi tavoitetilan saavuttamiseksi, koska toimenpiteen ekologiset vaikutukset arvioitiin vähäisiksi.

Virtavesikunnostukset

Pyhäjoen pääuomassa pääosa virta-alueista on jo kunnostettu. Pienemmissä ja joissa sekä puroissa on vielä paljon tarvetta kunnostuksiin, ennen kuin niiden rakenteellinen tila on riittävä vesienhoidon tavoitetilan saavuttamiseksi. Virtavesikunnostuksia on esitetty kaikkiaan kymmeneen vesimuodostumaan. Näistä viisi on peruskuivatuksen ja tulvasuojelun vuoksi kokonaan tai osittain suoristettuja ja kanavoituja virtavesiä, jotka on nimetty voimakkaasti muutetuiksi. Näiden kunnostamisessa tulisi käyttää luonnonmukaisen peruskuivatuksen toimenpiteitä. Tarkemmat toimenpiteet ja kunnostusalueet selviävät hankesuunnitteluvaiheessa, kun vesi­muodostumakohtaiset kunnostusmahdollisuudet ja -tarpeet kartoitetaan.

Vesistöalueen perattuja puroja on kunnostettu vasta vähän. Pyhäjoen vesistöalueella kunnostetaan ennalta määriteltyjen kohteiden lisäksi kahdesta kolmeen puroa tai muuta pientä virtavettä, jotka valitaan tulevan hoitokauden aikana mm. inventointien perusteella.

Kalajoki–Temmesjoki-suunnittelualueen kaikki toimenpiteet sekä niiden määrä- ja kustannustiedot löytyvät kootusti luvusta 2.5.

Tilatavoitteen saavuttaminen

Maa- ja metsätaloudelle esitetyt täydentävät toimenpiteet tehostavat selkeästi ravinne- ja kiintoaine­kuormituksen vähentämistä laajamittaisesti käyttöön otettuina. Mikäli lannan levitysalaa saadaan edelleen laajennettua, peltojen fosforipitoisuudet laskevat ajan mittaan. Fosforipitoisuuden aleneminen pellossa on kuitenkin hidasta, joten huuhtoumatkin pienenevät hitaasti. Osa muistakin maatalouden toimenpiteiden vaikutuksista näkyy viiveellä. Nopeampaa vähennystä ravinnekuormitukseen voidaan saada peltojen kipsi-, rakennekalkki- tai kuitukäsittelyllä. Vanhoilta ojitusalueilta tuleva metsätalouden ravinnekuormitus tulee jatkumaan vielä pitkään, sillä alueet ovat laajoja ja tehokkaiden toimenpiteiden löytäminen kuormituksen vähentämiseen vaatii vielä tutkimusta.

Esitetyillä toimenpiteillä happamuuskuormitus voi vähentyä jonkin verran. Vähenemä ei ole riittävä ainakaan vuosina, jolloin sääolosuhteet aiheuttavat voimakasta haponmuodostusta maaperään sekä happamuus- ja metallikuormituksen nopeaa johtumista vesistöihin runsaiden valuntojen aikana. Happamilta sulfaattimailta realisoitunut kuormitus vähenee hitaasti vasta useiden kymmenien vuosien kuluessa. Siitä jo kärsivien vesistöjen happamuushaittoja ei ole mahdollista ehkäistä laajoilla kuivatusalueilla ilman epärealistisen suurta maankäytön muuttumista esimerkiksi aiemmin vallinneeseen heikon kuivatuksen tilaan. Myös turvemailta peräisin olevan orgaanisen happamuuden aiheuttamat pH-vaihtelut voimakkaan maankuivatuksen alueella voivat jopa kasvaa lämpimien ja sateisten kausien äärevöityessä. Toimenpiteiden avulla vesistöjen lisähappamoituminen saataneen estettyä. Se vaatii kuitenkin resursseja toimenpiteiden toteutukseen sekä maankäytön riittävään ohjaukseen ja tiedotukseen.

Hydrologisen ja morfologisen tilan parantamiseksi suunnitellut toimenpiteet on mitoitettu siten, että niiden toteuttamisen jälkeen hydrologis-morfologinen muuttuneisuus ei estä vesimuodostumissa tavoitetilan saavuttamista. Vaikka toimenpiteisiin saataisiin riittävästi rahallisia resursseja, saattaa ammattitaitoisten suunnittelijoiden ja toteuttajien rajallinen määrä hidastaa niiden toteutusta. Osa toimenpiteistä on maatalouden ja metsätalouden toimenpiteitä, joilla vedenpidätyskykyä pyritään parantamaan. Useimmat toimenpiteet ovat sen laatuisia, että vaikutus ekologiseen tilaan näkyy viiveellä, sillä eliöstön toipuminen alkaa vasta kunnostustoimenpiteiden jälkeen ja kestää usein vuosikymmenen tai jopa enemmän.

Aiemmissa toimenpideohjelmissa on listattu vesimuodostumat, joiden tilatavoitteen saavuttamista lykättiin alkuperäisestä tavoitteesta (2015) vuoteen 2021 tai vuoteen 2027. Osassa vesimuodostumia syyt olivat teknisiä (esimerkiksi lupakäsittelyn hitaus tai tarvittavien menetelmien puuttuminen), osassa syynä olivat luonnonolosuhteet (mm. vesiympäristön hidas toipuminen etenkin, jos kuormitus on voimakasta tai jatkunut pitkään). Tilatavoitteen saavuttamisesta on nyt tehty uusi arvio (taulukko 2.12). Useissa vesimuodostumissa tilatavoitteen saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä ei ole realistinen tavoite. Tämän vuoksi ja myös tilan ylläpitämiseksi toimenpiteitä tulee jatkaa pitkäjänteisesti.

Taulukko 2.12. Arvio hyvän ekologisen tilan saavuttamisesta Pyhäjoen vesistöalueella. Taulukossa ovat mukana vesimuodostumat, joissa tavoitteen saavuttamisen ajankohtaa on aiemmin lykätty tai sitä on nyt arvioitu ensimmäisen kerran. * voimakkaasti muutettu, ** keino­tekoinen vesimuodostuma, joiden tila on suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Lisäksi taulukkoon on merkitty kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys (L laskeuman ja luonnonolojen perusteella ja HgYM mittausten perusteella. HgAM alittuu mittausten perusteella). Perustelussa oletetaan, että kaikki esitetyt toimenpiteet saadaan toteutetuksi hoitokauden aikana, ellei toisin ole merkitty.

Hyvän kemiallisen tilan tavoite on asetettu vuoteen 2027. Erityisten alueiden tavoitteet eivät aiheuta tarvetta poiketa vesienhoidon tavoitteista. Pyhäjärven Pyhäselkä ja Kirkkoselkä kuuluvat Natura-alueeseen, jossa suojeluperusteena on karuus ja kirkasvetisyys. Kirkkoselän tila on säilynyt hyvänä ja Pyhäselän noussut erinomaiseen. Molemmissa vesimuodostumissa on todettu riski tilan heikkenemisestä maatalouden kuormituksen vuoksi. Kirkkoselällä riskiä aiheuttaa lisäksi Junttiselältä joissakin olosuhteissa tuleva virtaus. Näiden vesimuodostumien tilan säilyttämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Myös pienvesien tilan säilyminen mahdollisimman hyvänä tulee turvata koko alueella.