2.2.3 Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen
Tulvasuojelua, kuivatusta ja vesivoimaa edistäneet vesirakentamis- ja säännöstelyhankkeet ovat heikentäneet vesien hydrologis-morfologista tilaa. Vesien tilan kannalta on useimmiten keskeisintä vähentää ravinne-, happamuus- ja kiintoainekuormitusta. Tilatavoitteen saavuttamista voidaan monissa vesimuodostumissa edesauttaa toimenpiteillä, jotka parantavat vesimuodostumien hydrologista ja morfologista tilaa. Joissain vesimuodostumissa ne voivat olla jopa kuormituksen vähentämistä tärkeämpiä toimenpiteitä.
Säännöstelyn kehittäminen
Suunnittelualueella on 19 säännösteltyä järveä, tekoallasta tai padottua merenlahtea. Näistä kymmenen on Kalajoen, kaksi Pyhäjoen ja neljä Siikajoen vesistöalueella sekä yksi Haapajoen valuma-alueella. Padottuja merenlahtia käsitellään rannikkovesien yhteydessä (luku 6.3). Säännöstelyaltaat ovat pääosin pieniä ja suurimpien järvien säännöstely on melko lievää. Järviä säännöstellään pääasiassa tulvasuojelun ja voimatalouden tarpeisiin. Tulvasuojelun ja voimatalouden kannalta merkittävimpiä ovat Hautaperän ja Uljuan tekojärvien säännöstelyt. Raahen Haapajärven, Siniluodonlahden ja Kuljunlahden säännöstely palvelee pääasiassa Raahen terästehtaan vedenhankintaa. Järvien säännöstely vaikuttaa alapuolisten virtavesien virtaamavaihteluihin ja ekologiseen tilaan, mikä tulee ottaa huomioon säännöstelyn kehittämisessä.
Suunnittelualueella ilmastonmuutos on jo nyt muuttanut huomattavasti järvien säännöstelytarvetta ja -rytmiä, mikä on johtanut tarpeeseen kehittää säännöstelylupia ja säännöstelykäytäntöjä. Kalajoella ja Pyhäjoella on valtakunnallisesti merkittäväksi tunnistetut tulvariskialueet. Niille asetetut tavoitteet tulee huomioida säännöstelyssä. Säännöstelyn kehittämishankkeet ovat käytännössä aina monitavoitteisia. Niissä tarkastellaan eri käyttömuodoille sekä ekologiselle tilalle syntyvää haittaa ja hyötyä ja pyritään valitsemaan kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto. Ekologisen tilan parantamiseksi säännöstelyn kehittämisessä pyritään kohti luonnonmukaisempaa vedenkorkeusvaihtelua järvissä ja virtaamavaihtelua joissa. Tarkemmin tätä on kuvattu toimenpideohjelman osassa 1 (luku 3.12).
Kalankulun edistäminen
Suunnittelualueen vesistöissä on paljon säännöstelypatoja sekä joitakin voimalaitos- ja pohjapatoja, jotka estävät vesieliöiden, etenkin kalojen, vapaan liikkumisen. Vesienhoitokauden 2016–2021 lopulla tehdyissä kartoituksissa on arvioitu melko kattavasti pienempienkin vesirakenteiden vaikutusta kalojen ja muiden vesieliöiden vapaaseen liikkumiseen.
Kaikkien vesimuodostumissa olevien vesirakenteiden vaikutus esteen yläpuolisten vesistöjen tilaan sekä vaelluskalojen liikkumiseen on arvioitu. Sen perusteella on tarvittaessa esitetty toimenpiteitä kalan kulun edistämiseksi. Jokijatkumon katkaisevien esteiden toimenpiteeksi on esitetty kalankulun edistämistä, jos sillä on arvioitu olevan merkitystä kalojen luontaiselle elinkierrolle. Jos esimerkiksi järven luusuassa olevalla padolla ei ole arvioitu olevan sanottavaa vaikutusta järven tai sen yläpuolisen vesistön kalastoon ja tilaan yleensä, ei kalankulun edistämistä ole katsottu välttämättömäksi toimenpiteeksi tavoitetilan saavuttamiselle. Kalankulkua helpottavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi luonnonmukaiset ohitusuomat, kalatiet ja muut rakenteet sekä vaellusesteiden poistot. Myös olemassa olevan kalatien toimivuuden parantaminen voi olla toimenpiteenä. Toimenpiteet voivat painottua helpottamaan kalojen ylä- tai alavirtaan vaellusta tai molempia
Etenkin puroissa ja noroissa tierummut ja paikoin siltarakenteet rajoittavat vesieliöiden vapaata liikkumista. Niiden aiheuttaman esteellisyyden vähentäminen on osa purojen elinympäristökunnostusta. Vesieliöiden vapaa liikkuminen tienalitusrakenteiden läpi tulee varmistaa aina, kun rakenteita tehdään tai kunnostetaan.