4.4.2 Iijoen vesistö

Iijoen vesistöalueella on luokiteltu 224 järvi- ja 63 virtavesimuodostumaa. Vesimuodostumista 190 on Pohjois-Pohjanmaan alueella, 29 Kainuun alueella (Puolanka, Suomussalmi) ja 39 Lapin alueella (Posio, Ranua).

Järvistä 208 (90 % järvien yhteen lasketusta pinta-alasta) ja virtavesistä 50 (72 % uomien yhteen lasketusta pituudesta) on hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa (taulukko 4.8). Merkittäviä ihmistoiminnoista aiheutuvia paineita ja riski tilan heikkenemisestä on tunnistettu 55 järvi- ja 13 virtavesimuodostumassa. Näissä tarvitaan toimenpiteiden tehostamista tai uusia toimenpiteitä. Osaan vesimuodostumista ei kohdistu ihmistoimia, jotka aiheuttaisivat riskin tilan heikkenemisestä. Tällöin tilan säilyminen turvataan pääsääntöisesti nykyisillä toimenpiteillä, koko suunnittelualueella tehtävillä perus- ja muilla perustoimenpiteillä, koko alueelle esitettävillä vesienhoidon täydentävillä toimenpiteillä sekä valtakunnallisilla ja alueellisilla ohjauskeinoilla. Hyvä tai erinomainen ekologinen tila ei tarkoita, että vesimuodostuma olisi luonnontilainen tai että esimerkiksi kunnostustarvetta ei lainkaan olisi.

Taulukko 4.8. Iijoen vesistöalueen hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevat vesimuodostumat. R = Tunnistettu tilan heikentymisen riski, HyMo = hydrologis-morfologiset muutokset. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. HgYM = elohopean laatunormin ylitys ja HgAM = alitus mittausten perusteella. Lapin ja Kainuun vesimuodostumat on merkitty erikseen, muut vesimuodostumat sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaalle. Taulukossa on tiedot vesienhoidon kannalta keskeisimmistä Natura-alueista ja raakun esiintymisestä (Laji.fi -palvelu, Metsähallituksen LajiGIS)  

Taulukossa 4.9 on tiedot vesistöalueen 29 vesimuodostumasta, joiden ekologinen tila on vuoden 2019 luokittelun perusteella korkeintaan tyydyttävä. Näiden vesimuodostumien tilan parantaminen edellyttää käynnissä olevien toimenpiteiden tehostamista ja/tai uusia vesienhoidon toimenpiteitä, jotka tulee kohdistaa tunnistettuihin paineisiin. Myös kunnostustarvetta saattaa olla, vaikka taulukkoon sitä ei ole erikseen kirjattu. Valtaosassa vesimuodostumia suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus estää hyvän ekologisen tilan saavuttamisen. Joissakin vesimuodostumissa tilaa heikentää myös sisäinen kuormitus, joka vaikuttaa esimerkiksi talviaikaiseen happitilanteeseen. Myös hydrologis-morfologiset muutokset heikentävät joidenkin vesimuodostumien tilaa. Iijoen alaosa on nimetty voimakkaasti muutetuksi. Sen tila on esitetty suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.

Taulukko 4.9. Iijoen vesistöalueen vesimuodostumat, joiden ekologinen tila 2019 on korkeintaan tyydyttävä. HyMo = hydrologis-morfologiset muutokset. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. * = voimakkaasti muutettu (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). Tieto ainoastaan vesienhoidon kannalta keskeisimmistä Natura-alueista on merkitty. HgYM = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean laatunormin ylitys, HgAM = alitus ja HgS = elohopean laatunormi silmällä pidettävä. Lapin ja Kainuun vesimuodostumat on merkitty erikseen. Muut korkeintaan tyydyttävässä tilassa olevat vesimuodostumat sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaalle.

Vesien tilassa tapahtuneet muutokset

Iijoen vesistöalueella 37 järven ja kuuden joen (Nauruanoja, Oudonjoki, Siuruanjoen ala- ja keskiosa, Mertajoki, Kouvanjoki ja Suolijoki-Näljänkäjoki-Junnojoki) tilaluokka on parantunut edellisestä luokittelusta. Vastaavasti yhdeksän järven (Kangasjärvi, Yli-Kisosjärvi, Pukka, Sarajärvi, Kynsijärvi-Kynsilampi, Iso Hietajärvi, Lapinluoma, Suolijärvi ja Puhosjärvi) ja yhdeksän joen (Haukioja, Pirinoja, Kisosjoki, Oijusluoman laskujoki, Suujoki-Heinäjoki-Käsmäjoki, Kurkijoki-Kynsijoki-Soilunjoki-Raatejoki, Korpijoki, Korvuanjoki ja Lohijoki) tilaluokka on heikentynyt. Muutos tilaluokassa ei välttämättä aina kerro todellisesta muutoksesta, joka olisi tapahtunut vesimuodostuman ekologisessa tilassa. Syynä voi myös olla se, että edellisen kierroksen luokittelu on tehty vähäisen aineiston, karttatarkastelun tai mallinnuksen perusteella ja uusimmassa luokittelussa on ollut käytettävissä uutta tai kattavampaa tietoa tilaluokan määrittelemiseksi. Tästä on esimerkkinä Pintamojärvi, jonka tila on aiheuttanut paljon keskustelua vuosien kuluessa. Iijoen vesistöalueella Suomen ympäristökeskuksen satelliittikuvatulkinnat ovat tuottaneet uutta, luokittelua tukevaa tietoa muun muassa klorofyllipitoisuudesta 72 järvestä. Lisäksi uusimmassa luokittelussa turvemaavaltaisilla alueilla sijaitseville lyhytviipymäisille järville on käytetty humuksisten tai runsashumuksisten järvien luokkarajoja sen takia, että lyhytviipymäisten järvien luokkarajoissa ei huomioida humuspitoisuuden vaihtelua. Jokivesissä rakenteelliset muutokset kuten perkaukset ja pohjapadot on otettu aikaisempaa tarkemmin huomioon, mikä on heikentänyt joidenkin pienten jokien tilaluokkaa (Pirinoja). Kurkijoki-Kynsijoki-Soilunjoki-Raatejoki muodostuu useiden järvien välisistä jokiosuuksista, joissa osassa virtaama vaihtelee lyhytaikaissäännöstelyn vuoksi.

Huomioita kemiallisesta tilasta

Suunnittelualueen kaikkien pintavesimuodostumien kemiallinen tila on huono johtuen siitä, että bromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet ylittävät mallinnusten perusteella niille asetetun erittäin tiukan ympäristönlaatunormin. Ahvenelle asetettu elohopean ympäristönlaatunormi ylittyy Saunajärvessä sekä Isossa ja Pienessä Siikajärvessä. Iijoen alaosalla ahventen elohopeapitoisuus on 80 % ympäristön­laatunormista ja siten silmällä pidettävä. Isossa Viitajärvessä, Irnijärvessä, Tyräjärvessä ja Koviojärvessä ahventen elohopeapitoisuus alittaa ympäristönlaatunormin. On huomattava, että kemiallisen tilan määrittelyssä elohopean laatunormi on puolet pienempi kuin ravinnoksi käytettävän kalan elohopean raja-arvo.

Tulvariskien hallinnan sovittaminen yhteen vesienhoidon kanssa

Pudasjärven merkittävällä tulvariskialueella tulvariskien hallintakeinoista jää- ja hyydepatojen räjäyttämisellä voi olla haitallisia vaikutuksia vesien tilaan, mutta lyhytkestoisena ja harvoin toistuvana se ei aiheuta riskiä vesimuodostuman tilan heikkenemisestä. Vesienhoidon ja tulvariskien hallinnan tavoitteita tulee sovittaa yhteen mm. mahdollisia tulvapenkereitä rakennettaessa sekä säännöstelyä kehitettäessä. Valuma-alueella tehtävä vedenpidätyskyvyn lisääminen sekä luonnonmukainen tilapäinen varastointi edistävät oikein tehtynä vesien hyvän tilan saavuttamista, koska veden lisäksi maaperään pidättyy ravinteita ja kiintoaineita.  

Toimenpiteiden kohdentaminen 

Maa- ja metsätalouden toimenpiteet sekä monet muut ravinne-, kiintoaine- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet suunnitellaan lähtökohtaisesti laajoille alueille. Osa vesienhoidon toimenpiteistä, kuten esimerkiksi vesien kunnostaminen, säännöstelyn kehittäminen tai kalan kulun edistäminen kohdistetaan yksittäisiin vesimuodostumiin. Taulukkoon 4.10 on koottu tiedot toimenpiteiden kohdentamisen tarpeesta ja yksittäisiin vesimuodostumiin kohdistettavista toimenpiteistä. Taulukossa on lisäksi mallintamalla arvioitu vähentämistarve nykytoiminnoista syntyvälle fosfori- ja typpikuormalle (alle 10 %, 10–30 %, 30–50 % ja yli 50 % nykyisestä kuormituksesta). Se kertoo osaltaan ravinnekuormituksen vähentämiseksi suunnattavien toimenpiteiden tarpeesta. Arvio on luotettavin suurimmissa vesimuodostumissa, muissa suuntaa antava. Suurimmat mahdollisuudet vähentää kuormitusta ovat metsä- ja maataloudessa. Iijoen vesistöalueella on useita alle hyvässä tilassa olevia vesimuodostumia, joissa ei ole ravinteiden vähentämistarvetta. Ekologiseen tilaan vaikuttavat esimerkiksi kiintoaine, happamuus ja hydrologis-morfologiset muutokset.

Taulukko 4.10. Ravinnekuormitusta vähentävien sekä muiden ekologista tilaa parantavien toimenpiteiden tarve Iijoen vesistöalueella: +++ hyödynnetään kaikkia käytettävissä olevia keinoja (paine erittäin merkittävä), ++ hyödynnetään mahdollisimman kattavasti eri toimenpiteitä (paine yksinäänkin merkittävä), + hyödynnetään kustannustehokkaimpia toimenpiteitä (paine vähäinen ja/tai merkittävä yhdessä muiden paineiden kanssa), - painearvioinnin perusteella ei tarvetta toimenpiteille. Taulukossa ovat mukana myös vesimuodostumat, joiden hyvä tai erinomainen ekologinen tila on riskissä heikentyä ilman uusia toimenpiteitä tai toimenpiteiden tehostamista. * = voimakkaasti muutettu, (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). Värikoodi vesimuodostuman nimiruudussa ilmentää ekologista tilaa (sininen=erinomainen, vihreä=hyvä, keltainen=tyydyttävä, oranssi=välttävä). Joissakin vesimuodostumissa saattaa ilmetä myöhemmin kunnostustarvetta, vaikka kunnostusta ei ole nykytilanteessa tunnistettu tarpeelliseksi toimenpiteeksi. Lapin ja Kainuun vesimuodostumat on merkitty erikseen. Muut vesimuodostumat sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaalle.

Maatalous

Maatalouden alueellisesti suunnitellut toimenpiteet on käyty läpi luvussa 4.2.1. Vesimuodostumakohtaisesti toimenpiteitä tulee kohdentaa taulukon 4.10. mukaisesti. Neuvonnalla voidaan kohdentaa toimenpiteitä tila- ja lohkokohtaisesti vesiensuojelullisesti tarkoituksenmukaisesti. Vesistöalueella on kaltevia peltoja vesistöjen lähellä, jolloin myös suojavyöhykkeiden vaikuttavuus on hyvä.

Metsätalous

Metsätalouden vesienhoitotoimia (ks. luku 4.2.1) suunnataan vesimuodostumakohtaisesti taulukon 4.10 mukaisesti. Erityisesti arvokkaisiin purovesistöihin (ml. raakkupurot) ja Livojokeen kohdennetaan voimakkaasti toimenpidettä ”Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen”. Näiden vesistöjen herkkyys huomioidaan kunnostusojitusten ja maanmuokkausten suunnittelussa ja vesiensuojelussa sekä hakkuiden suojavyöhykkeissä. Metsätaloustoimien suunnittelussa ja toteutuksessa pyritään siihen, että kuormitusta ei synny. Kunnostusojituksia ja niistä aiheutuvaa kuormitusta voidaan vähentää myös siirtymällä eri-ikäisrakenteiseen metsänkasvatukseen. Vesiensuojelumenetelminä käytetään pintavalutusta, putkipatoja ja uusia menetelmiä kuten puumateriaalin lisäämistä altaisiin ja uomiin. Koulutus ja metsänomistajien neuvonta on ensiarvoisen tärkeää.

Asutus

Taajamien viemäriverkostoja laajennetaan siellä, missä se on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi. Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttöä ja ylläpitoa ranta- ja pohjavesialueilla toteutetaan sen mukaisesti kuin vuoden 2017 lainsäädäntömuutoksessa edellytetään. Käsittelyä tehostetaan säännösten vaatimukset täyttäviksi niillä kiinteistöillä, joilla käsittelyvaatimuksista saatu poikkeus tai vapautus raukeaa. Muilla alueilla muutokset tehdään kiinteistön peruskorjausta vastaavan remontin yhteydessä. Haja- ja/tai loma-asutus on tunnistettu merkittäväksi paineeksi muutamassa vesimuodostumassa.

Turvetuotanto

Vuonna 2019 Siuruanjoen valuma-alueella oli tuotannossa, tuotantokunnossa tai kunnostettavana noin 2 000 ha suota, muualla Iijoen vesistöalueella noin 1 500 ha (Pohjois-Pohjanmaa). Alueellisesti suunnitellut perustoimenpiteet koskevat kaikkea turvetuotantoa. Mahdollisilla uusilla tuotantoalueilla tulee olla ympärivuotinen pintavalutuskenttä tai vastaavan tehoinen vesiensuojelumenetelmä. Lupakäsittelyssä otetaan huomioon vesien tilatavoite sekä mahdollinen pohjamaiden aiheuttama vesistön happamoitumisriski. Turvetuotanto on arvioitu olevan merkittävä paine kuudella vesimuodostumalla. Näistä Kivarinjoelle ja Mertajoelle on kohdistettu täydentävänä toimenpiteenä kesäaikaisen pintavalutuskentän muuttaminen ympärivuotiseksi.

Kalankasvatus

Kalankasvatus on merkittävä paine Yli-Kisosjärvessä. Koulutus- ja neuvontatoimenpiteen keinoin pyritään vähentämään kuormitusta nykyisessä toiminnassa. Perustoimenpiteet koskevat kaikkia toimijoita.

Peruskuivatukset

Mahdollisissa hankkeissa pyritään luonnonmukaisiin menetelmiin ja vesiensuojelun tason parantamiseen. Rannikolla kuivatustoiminnassa huomioidaan happamat sulfaattimaat.

Happamuuden hallinta

Happamuuden hallinnan toimenpiteet ja niiden tarve suunnittelualueella on kuvattu luvussa 4.2.1. Iijoen vesistöalueella kuivatusolojen säätö eri sektoreilla, maataloudessa lisäksi säätösalaojitus ja -kastelu ovat tehokkaita toimenpiteitä. Keskeistä on happamuuteen ja sen torjuntaan liittyvä yleinen neuvonta ja tiedotus erityisesti rannikon läheisillä metsätalousalueilla.

Rehevien järvien kunnostaminen

Rehevöityneiden järvien tilaan vaikuttaa pääosin ulkoinen kuormitus ja siihen vaikutetaan muiden sektoreiden toimenpitein, mutta osalla Iijoen alueen järvistä sisäinen kuormitus tai muu rehevöityminen on tunnistettu paineeksi joko yksin tai yhdessä muun kuormituksen kanssa. Tällaisia kunnostettavia pieniä reheviä järviä Pohjois-Pohjanmaan puolella ovat Nais-, Sauna- ja Korpuajärvi sekä mahdollisesti Soivionjärvi. Suurista rehevistä järvistä kunnostukset jatkuvat Tyräjärvellä. Lapin maakunnassa kunnostustoimia kohdistetaan Kuha- ja Kuhan-Takajärvelle, Kuusi- Luiminka- ja Petäjäjärvelle, Ranuan-, Saari- ja Takajärvelle, Mänty- ja Salmijärvelle sekä Isolle ja Pienelle Kuukasjärvelle. Lisäksi tavoitteena on kunnostaa 3–4 nimeämätöntä pientä rehevää järveä, jotka tarkentuvat tilaselvitysten myötä hoitokauden aikana.

Säännöstelyn kehittäminen

Sekä Kostojärven että Irnin järviryhmän säännöstelyä tullaan kehittämän pääasiassa tulvariskien hallinnan edistämiseksi. Kehittämishankkeessa tulee huomioida vesienhoidon tavoitteet niin säännöstellyissä järvissä kuin niiden alapuolisissa joissa. Iijoen alaosalla voimalaitosten säännöstelyä esitetään kehitettäväksi siten, että se edistää kalankulun järjestämistä. Lisäksi esitetään ympäristövirtaama yhteen tai useampaan Iijoen alaosan voimalaitoksen vähävetiseen uomaan, jos toimenpide jatkoselvitysten pohjalta osoittautuu kustannustehokkaaksi vaelluskalojen kantojen elvyttämisessä. Ympäristövirtaama tulee mitoittaa siten, ettei se yhdessä muun säännöstelyn kehittämisen ja kalankulkuväyliin johdettavan veden kanssa aiheuta merkittävää haittaa voimataloudelle. Loukusanjokeen esitetään varmistettavaksi ekologinen virtaama, ja samassa yhteydessä tulee varmistaa, että sen yläpuolisen Virkkusenjärven säännöstelyä käytetään siten, ettei se vaaranna järven hyvää ekologista tilaa. Vesimuodostumassa Kurkijoki_Kynsijoki_Soilunjoki esitetään selvitettäväksi yläpuolisen voimalaitoksen vesistöjärjestelyiden ja yläpuolisten järvien säännöstelyn vaikutuksia jokien hydrologiseen tilaan ja kehitettäväksi säännöstelyä siten, ettei se vaaranna vesienhoidon tavoitteita.

Kalan kulun edistäminen

Iijoen alaosan voimalaitoksien yhteyteen esitetään rakennettavaksi kalankulkuväylät, jotka mahdollistavat sukukypsien vaelluskalojen vaelluksen Iijoen vesistön laajoille kutu- ja poikastuotantoalueille sekä vaelluspoikasten ja talvikoiden vaelluksen mereen. Lisäksi kalankulkua edistäviä toimenpiteitä esitetään Irninjärven luusuaan, Loukusanjoki_Kortejoki_Latvajokeen ja Nauruanjoen alapäähän.

Etenkin puroissa ja noroissa tierummut ja paikoin siltarakenteet rajoittavat vesieliöiden vapaata liikkumista. Niiden aiheuttaman esteellisyyden vähentäminen on osa purojen elinympäristökunnostusta. Vesieliöiden vapaa liikkuminen tienalitusrakenteiden läpi tulee varmistaa aina, kun niitä rakennetaan tai kunnostetaan.

Virtavesikunnostukset

Iijoen vesistöalueella on tehty paljon virtavesikunnostuksia. Vain kolmessa vesimuodostumaksi nimetyssä virtavedessä (Asmuntinjoki, Kivarinjoki ja Nauruanoja) rakenteellinen tila on katsottu niin heikoksi, että se haittaa vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista ja edellyttää kunnostustoimenpiteitä. On kuitenkin huomioitava, että Iijoen vesistössä varsinkin ensimmäiset virtavesikunnostushankkeet on tehty osin puutteellisin menetelmin. On todennäköistä, että useiden jokien kalantuotantokykyä voitaisiin edelleen parantaa täydennyskunnostuksin. Jos Iijoen vähävetisistä uomista yhteen tai useampaan ohjataan ympäristövirtaama, tullaan uomat kunnostamaan siten, että asetetulla ympäristövirtaamalla saadaan mahdollisimman paljon hyvälaatuisia lohikalojen ja muiden virtavesieliöiden elinalueita.

Aluetoimenpiteenä tehdään ainakin 10–15 puron tai muun pienen virtavedenkunnostusta. Näistä osaan liittyy esteellisyyden poisto. Kohteet tarkentuvat hoitokauden aikana. Metsäteistä aiheutuneiden esteiden poistoon keskitytään myös yksityismetsätalouden piirissä. Esteellisyyden tai sen vähenemisen osoittamiseen tarvitaan seurantatietoa.

Kiiminkijoelta Kuivajoelle ulottuvan suunnittelualueen toimenpiteet, niiden määrät ja kustannukset löytyvät kootusti luvusta 4.5.

Tilatavoitteen saavuttaminen

Maa- ja metsätaloudelle esitetyt täydentävät toimenpiteet tehostavat ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä laajamittaisesti käyttöön otettuina ja tarkoituksenmukaisesti kohdennettuina. Monien maatalouden toimenpiteiden vaikutukset näkyvät kuitenkin viiveellä. Vanhoilta metsäojitusalueilta tulevan kuormituksen hallinta on haasteellista ja kuormitus tulee jatkumaan vielä pitkään.

Iijoen valuma-alue on hyvin suuri suhteessa potentiaaliseen happamien sulfaattimaiden esiintymis­alueeseen. Lisäksi pääuoman puskurikyky on riittävä, minkä vuoksi pääuoman tilaa happamuus ei uhkaa. Kuivatustoimintaa on rannikon läheisellä alueella erityisesti metsä- ja maataloudessa sekä infra- ja muussa rakentamisessa. Sulfaattimaiden hankekohtaiset täsmäkartoitukset sekä niiden perusteella tehtävät kuivatus­ratkaisut edesauttavat sivuvesien pH-tason säilyttämisen riittävänä. Riskialueilla toimivien turvetuotantoalueiden kuivatussyvyyden, tuotannon loppuvaiheen (jälkihoito) ja jälkikäytön riittävä ohjaus tulee varmistaa, jottei happamuus heikennä sivuvesien tilaa. Turvemaiden sivujokien metsätalouden ja turve­tuotannon toimien korostama orgaaninen happamuus ei todennäköisesti vähene tulevalla hoitokaudella, mutta sen lisääntyminen samoin kuin sulfaattimailla riskinä olevan sulfidiperäisen happamuuden lisääntyminen rannikon läheisillä pienvesillä voitaneen käytössä olevin toimenpitein estää.

Vaelluskalojen vaelluksen mahdollistaminen Iijoen alaosan voimalaitoksien ohi on selvästi vaikuttavin vesirakentamiseen liittyvä toimenpide Iijoen vesistöalueella. Toimenpide mahdollistaa lohen ja meritaimen lisääntymisen ja poikastuotannon lukuisissa sivuvesissä avaamalla yhteensä 866 ha poikastuotantoalueita. Poikastuotannon elpyessä toimenpide parantaa jokien ekologista tilaa. Vaelluskalojen jokipoikaset vaikuttavat koko virtavesieliöyhteisön rakenteeseen muun muassa kilpailun ja ravinnonkäytön kautta. Lisääntyvät yksilöt mm. ylläpitävät koskialueiden kutualueiden hyvää tilaa. Muut esitetyt hydrologiaa ja morfologiaa parantavat toimenpiteet vaikuttavat lähinnä vesimuodostumakohtaisesti. Ne on pyritty suunnittelemaan siten, että niiden toteutuksen jälkeen hydrologinen tai morfologinen muuttuneisuus ei estä vesienhoidon tavoitetilan saavuttamista. Purojen muuttuneisuus on edelleen suuri, mutta tilanne paranee kunnostusten ja ohjauskeinojen avulla.

Aiemmissa toimenpideohjelmissa on listattu vesimuodostumat, joiden tilatavoitteen saavuttamisvuotta lykättiin alkuperäisestä tavoitteesta (2015) vuoteen 2021 tai vuoteen 2027. Osassa vesimuodostumia syyt olivat teknisiä (esimerkiksi lupakäsittelyn hitaus tai tarvittavien menetelmien puuttuminen), osassa syynä olivat luonnonolosuhteet (vesiympäristön hidas toipuminen etenkin, jos kuormitus on voimakasta tai jatkunut pitkään). Tilatavoitteen saavuttamisesta on nyt tehty uusi arvio (taulukko 4.11). Säynäjäojalla tilatavoitetta ei arvioida saavutettavan vielä vuonna 2027. Tämän vuoksi ja myös tilan ylläpitämiseksi toimenpiteitä on tärkeää jatkaa pitkäjänteisesti.

Taulukko 4.11. Arvio hyvän ekologisen tilan saavuttamisesta Iijoen vesistöalueella. Taulukossa ovat mukana vesimuodostumat, joissa tavoitteen saavuttamisen ajankohtaa on aiemmin lykätty tai sitä on nyt arvioitu ensimmäisen kerran. * voimakkaasti muutettu vesimuodostuma (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). HgYM = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean laatunormin ylitys mittausten perusteella. Perustelussa oletetaan, että kaikki esitetyt toimenpiteet saadaan toteutetuksi hoitokauden aikana, ellei toisin ole merkitty.

Saunajärvessä elohopean ympäristönlaatunormi ylittyy. Hyvän kemiallisen tilan tavoite on asetettu vuoteen 2027. Erityisten alueiden tavoitteet eivät aiheuta tarvetta poiketa vesienhoidon tavoitteista. Jo tavoitetilassa olevien vesimuodostumien tilan säilyttämiseen tulee kiinnittää huomiota koko vesistöalueella. Pienvesien tilan säilyminen tulee turvata ja erityistä huomiota tulee kiinnittää mahdollisiin raakkuvesiin.