6.2 Rannikkovesiin kohdistuvan kuormituksen lähteet

Joet tuovat valuma-alueelta kuormitusta rannikkovesiin ja rannikolla sijaitseva asutus ja teollisuus sekä ilmasta mereen päätyvä laskeuma kuormittavat merta suoraan. Tiettyjen olosuhteiden vallitessa rannikkovyöhykkeen happamilta sulfaattimailta lähtee liikkeelle happamuuskuormaa, mutta rannikkovesimuodostumien tilaan sillä ei ole vaikutusta. Rannikolla pääasiallinen veden virtaussuunta on pohjoiseen. Tuulet vaikuttavat virtauksiin ja ainesten kulkeutumiseen.

Valtaosa ravinteista tulee jokivesien mukana (taulukko 6.1). Sateisina vuosina ravinteita kulkeutuu enemmän kuin kuivina vuosina. Rannikkovesiin päätyy lisäksi kiintoainesta sekä eliöille haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja, orgaanisia ympäristömyrkkyjä ja hulevesien mukana kulkeutuvia roskia ja pien­hiukkasia, mm. mikromuoveja. Metalleja mereen kulkee pistemäisistä kuormituslähteistä sekä jokivesien mukana, happamilta sulfaattimailta ja laskeumana. Laskeuma ei ole peräisin vain Suomen omista päästö­lähteistä, vaan sitä saapuu myös kaukokulkeumana maan rajojen ulkopuolelta.

Useiden yhdisteiden päästöt ovat vähentyneet ja tilanne on hitaasti parantunut. Metalleja ja orgaanisia ympäristömyrkkyjä on kuitenkin edelleen kerrostuneena pohjasedimenttiin, josta niitä saattaa vapautua esimerkiksi ruoppausten yhteydessä. Haitallisia vaikutuksia voi näin ollen ilmetä vielä pitkään sen jälkeen, kun päästöt ovat vähentyneet tai loppuneet. Kierrossa on myös lukuisia yhdisteitä, joiden esiintymisestä meriympäristössä ei ole riittävästi lisätietoa.

Jokien mukana tulevasta fosforin ainevirtaamasta yli puolet on ihmisen aikaansaamaa kuormitusta. Typpikuormitus on samaa suuruusluokkaa kuin typen luonnonhuuhtouma (taulukko 6.1). Pääosa ravinnekuormituksesta on peräisin valuma-alueella harjoitettavasta maataloudesta, mutta myös metsä­talouden osuus kuormituksesta on merkittävä (kuvat 6.2 ja 6.3). Metsätalouden kuormasta suurin osa on peräisin vanhoilta metsäojitusalueilta.

Taulukko 6.1. Jokien rannikkovesiin tuomat fosforin ja typen ainevirtaamat (tn/v) sekä niiden jakautuminen luonnonhuuhtoumaan, kuormitukseen ja laskeumaan (%) Vemala-kuormitusmallin 04/2020 perusteella. Muu suoraan rannikkovesiin kohdistuva kuormitus perustuu Vemala-mallin tietoihin 07/20. Yhteen lasketussa kuormituksessa on pelkästään jokien kuljettama kuorma sekä rannikon pistelähteistä ja maa-alueilta tuleva kuorma, ei merialueelle kohdistuvaa laskeumaa eikä rannikon välialueiden tai saarien luonnonhuuhtoumaa. Välialueet ilmentävät vesistöjen välisten maa-alueiden kuormaa.

Etenkin ulompiin rannikkovesiin ja vesimuodostumien välillä kulkeutuu virtausten mukana ravinteita muista rannikkovesimuodostumista ja laskeumana. Määriä ei ole pystytty arvioimaan.

Kuva 6.2. Vesienhoitoalueelta Perämereen laskevien jokien kuljettaman fosforikuorman jakautuminen lähteisiin. Kuormituksesta puuttuu laskeuman osuus. Muista lähteistä tuleva kuormitus on alle prosentin luokkaa (VEMALA 04/2020).

Kuva 6.3. Vesienhoitoalueelta Perämereen laskevien jokien kuljettaman typpikuorman jakautuminen lähteisiin. Kuormituksesta puuttuu laskeuman osuus. Muista lähteistä tuleva kuormitus on noin prosentin luokkaa (VEMALA 04/2020).

Jokien tuoma kuormitus

Yksittäisten rannikkovesimuodostumien tilan kannalta on syytä tarkastella erikseen eri vesistöistä tulevaa kuormitusta (kuva 6.4 ja taulukko 6.2). Suurimmat ravinteiden ainevirtaamat ovat vesistöissä, joiden virtaamat ovat suuret, esimerkkeinä Oulujoki ja Iijoki (kuvat 6.5, 6.6 ja 6.7). Niissä ihmisen aiheuttama kuorma ei ole kuitenkaan merkittävästi suurempi kuin esimerkiksi Kalajoessa, Pyhäjoessa ja Siikajoessa, vaan ainevirtaamasta suuri osa on luonnonhuuhtoumaa.

Liminganlahteen laskevat joet, muun muassa Temmesjoki, ovat vesienhoitoalueen ravinteikkaimpia ja humuspitoisimpia jokia. Se johtuu alueen suoperäisyydestä sekä ihmistoiminnan aiheuttamasta kuormituksesta.

Ravinteiden lisäksi jokivedet tuovat kiintoaineita, mikä yhdessä maankohoamisen kanssa aiheuttaa jokisuistojen liettymistä ja lisää väylien kunnostamistarvetta.

Kuva 6.4. Vesienhoitoalueeseen kuuluvat rannikkovedet ja niihin laskevat joet.

Taulukko 6.2. Jokivesien mukana Perämeren sisempiin rannikkovesimuodostumiin tulevat fosforin, typen ja kiintoaineen ainevirtaamat jaoteltuna nykytoiminnoista syntyvään kuormaan, luonnonhuuhtoumaan ja valuma-alueelle päätyvään laskeumaan. Tiedot Vemala-kuormitusmallista 4/2020.

* keskivirtaaman arvio perustuu WSFS-VEMALA-vesistömallijärjestelmään

Kuva 6.5. Perämereen laskevien suurimpien jokien kuljettama vuosittainen fosforin ainevirtaama, tn/v (VEMALA 04/2020, keskiarvo vuosien 2012–2019 ainevirtaamista).

Kuva 6.6. Perämereen laskevien suurimpien jokien kuljettama vuosittainen typen ainevirtaama, tn/v (VEMALA 04/2020, keskiarvo vuosien 2012–2019 ainevirtaamista).

Kuva 6.7. Vesienhoitoalueen suurimpien jokien mereen kuljettama vuotuinen kiintoainekuorma ja kiintoaineen luonnonhuuhtouma. Tiedot VEMALA-kuormitusmallista 4/2020. 

Rannikolle sijoittuvista toiminnoista aiheutuva pistemäinen kuormitus

Rannikolla sijaitsevista teollisuuslaitoksista ja jätevedenpuhdistamoista aiheutuu pistemäistä kuormitusta suoraan sisempiin rannikkovesiin (taulukko 6.3).

Asutus ja yhdyskunnat

Rannikkovesiin kohdistuu suuri osan koko vesienhoitoalueen yhdyskuntien jätevesikuormituksesta lähinnä Oulun Taskilan jätevedenpuhdistamon kautta. Muut rannikkovesiä suoraan kuormittavat puhdistamot ovat Raahen jätevedenpuhdistamo, Kalajokilaakson keskuspuhdistamo sekä Lakeuden puhdistamo, joka purkaa Hailuodon, Oulunsalon, Kempeleen, Tyrnävän, Limingan ja Lumijoen puhdistetut jätevedet Liminganlahteen. Rannikkoalueilla on hyvin vähän viemäröimätöntä pysyvää asutusta, mutta selvästi enemmän vapaa-ajan asutusta. Vuonna 2017 viemäriverkostojen ulkopuolella oli noin 1 200 kiinteistöä, joista vapaa-ajan kiinteistöjä 1 000. Suurin osa haja-asutuksen aiheuttamasta kuormituksesta tulee rannikkovesiin jokien kautta.

Taulukko 6.3. Pistekuormitus, joka kohdistuu suoraan rannikkovesimuodostumiin. Tiedot: VAHTI 2014–2019 keskiarvo.

Teollisuus ja kaivostoiminta

Rannikkovesiä kuormittavat Oulussa sijaitsevat puunjalostus- ja kemian teollisuuslaitokset sekä voima­laitokset. Raahen edustan merialueille kohdistuu metalliteollisuuden kuormitusta. Lisäksi jokien kautta kulkeutuu mereen kuormitusta teollisuudesta ja muusta toiminnasta. Osa yritysten jätevesistä käsitellään jätevedenpuhdistamoissa. Teollisuuden prosesseissa tapahtuneet parannukset sekä jätevesien puhdistuksen merkittävä tehostuminen ovat vähentäneet teollisuuden jätevesien aiheuttamaa vesistökuormitusta 1990-luvun alusta lähtien. Suuret teollisuuslaitokset ovat kuitenkin paikallisesti merkittäviä kuormittajia.

Oulun Nuottasaaren tehdasalueella on useita teollisuuslaitoksia. Stora Enso Oyj on tuottanut sellua 1930-luvulta lähtien ja tehdas aloitti paperin tuotannon1990-luvulla. Puunjalostusteollisuuden käsitellyt jätevedet sisältävät orgaanisia, happea kuluttavia aineita, ravinteita sekä vesiympäristölle vaarallisia ja haitallisia yhdisteitä, kuten orgaanisia klooriyhdisteitä. Sellutehtaan vesistökuormitusta on vähennetty 1970-luvulta lähtien useilla vedenkäytön ja kuormituksen pienentämiseen tähtäävillä toimenpiteillä. Stora Enso Oulu Oy:n Oulun tehtaan tuotantosuunta on muuttumassa siten, että sellua ei enää valkaista. Massantuotannon AOX-päästöt tulevat käytännössä loppumaan, orgaanisen aineen kuormitus laskee merkittävästi ja fosfori- ja kiintoainekuormitus jonkin verran. Typpikuormitus kasvaa suhteellisesti melko paljon, mutta muuhun Oulun edustalle kohdistuvaan typpikuormitukseen verrattuna muutos on vähäinen.

Nouryon Finland Oy:n Oulun tehtaalla valmistetaan natriumkloraattia. Tehtaan keskeisimmät vesistö­vaikutukset johtuvat kromi-, kloraatti- ja elohopeapäästöistä. YLVA-järjestelmän tietojen mukaan tehtaan Kromi(VI) kuormitus veteen oli 16,5 kg, natriumkloraattikuormitus 4,9 t ja elohopeakuormitus 1,46 kg vuonna 2019. Synthomer Finland Oy:n lateksitehtaan tuotanto ja kuormitus on päättynyt. Kraton Chemical Oy tislaa selluntuotannon sivutuotteena syntyvää mäntyöljyä ja jalostaa siitä muun muassa mäntysaippuaa sekä maali- ja liimateollisuuden raaka-aineita. Tehtaalla syntyvä jätevesi esikäsitellään öljynerotuskaivojen ja flotaattorin avulla tehdasalueella, jonka jälkeen esikäsitelty jätevesi johdetaan Stora Enson biologiselle jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi. Vesistöä kuormittavat orgaaniset happea kuluttavat aineet, kiintoaine sekä fosfori ja typpi. Jätevesien käsittelyä ollaan tehostamassa

SSAB:n Raahen terästehtaalla tuotetaan kivihiilestä koksia sekä rautamalmipelleteistä ja muista raaka-aineista rautaa, terästä ja terästuotteita. Jätevedet käsittävät jäähdytys-, lauhde- ja pesuvesiä, joiden pääasialliset kuormitteet ovat kiintoaine ja rauta sekä sinkki ja öljy. Osaprosesseissa tulevia jätevesiä puhdistetaan mekaanisissa selkeyttämöissä ennen mereen johtamista. Koksaamon jätevedet puhdistetaan biologisesti ja johdetaan lietealtaan ja terästehtaan merivesikierron kautta mereen. Ruukki Metals Oy:n tekemän selvityksen "Haitalliset aineet Raahen terästehtaan jätevesissä" mukaan mereen joutuu jätevesien mukana pieniä määriä metalleja. 

Oulun Energian Toppilan voimalaitoksilla tuotetaan lämpöä ja sähköä. Toiminnasta aiheutuu pääasiassa jäähdytysvesien lämpökuormitusta.

Nykyään Otso Goldin omistama Laiva-kaivos hyödyntää Raahen Laivakankaan kultaesiintymää. Kaivosalue sijaitsee Raahesta 15 km kaakkoon Laivavaaran eteläpuolella. Kaivoksen toiminta käynnistyi vuoden 2011 lopulla ja vuonna 2012 laitos tuotti noin 900 kg kultaa. Kaivostoiminnasta muodostuvia vesiä alettiin johtaa purkuputkea pitkin mereen Raahen edustalle vuoden 2012 lokakuussa. Heinäkuussa 2013 yritys ajautui yrityssaneeraukseen ja toiminta keskeytettiin. Viimeisin, noin neljän kuukauden toimintajakso kaivoksella (Nordic Gold), oli vuodenvaihteen 2018–2019 molemmin puolin. Vuonna 2020 varsinaista kaivostoimintaa ei ole ollut, mutta toiminta on alkamassa uudelleen syksyllä 2021.

Kalankasvatus

Kaikki rannikkovesissä vuonna 2019 toiminnassa olleet kuusi tarkkailuvelvollista kalankasvatuslaitosta sijoittuivat Kuivaniemen edustalle. Siellä kalankasvatus on siirtynyt mantereen läheltä ulommaksi, Rinta­matalan, Jussinmatalan ja Isomatalan alueelle. Kalankasvatuslaitosten fosforikuormitus oli vuosijaksolla 2014–2019 keskimäärin 1 366 kg/v, mikä on kasvanut vuoden 2012 kuormituksesta (874 kg/v). Kuormitus on peräisin rehusta, josta osa liukenee veteen, osa sitoutuu kaloihin ja osa päätyy ulosteina veteen. Laitakarin Kala Oy:n ison kirjolohilaitoksen toiminta on käynnistymässä Perämeren ulompiin rannikkovesiin kuuluvassa Hailuoto–Kuivaniemi-vesimuodostumassa.

Turkiseläintuotanto

Rannikkovesiin kohdistuu suoraan jonkin verran kuormitusta Kalajoen suurimmalta yhteistarha-alueelta, jonka valumavedet johdetaan pintavalutuksen kautta mereen laskevaan metsäojastoon. Täydentäviä toimenpiteitä toimialalle ei kuitenkaan ole tarvetta suunnitella rannikkovesien tilan kannalta. Vesiensuojelua kehitetään ohjauskeinojen kautta.