2.2.1 Kuormittava toiminta

Kuormituksesta saa yleiskuvan tarkastelemalla ravinteiden ainevirtaamia jokien alajuoksuilla. Rannikkovesiin tulee jokien mukana 332 tonnia fosforia ja 6 546 tonnia typpeä vuodessa (taulukko 2.1). Fosforin ainevirtaamasta 22 % ja typen ainevirtaamasta 37 % on luonnonhuuhtoumaa, loput ihmisen aiheuttamaa kuormitusta ja vähäisessä määrin ilman kautta tulevaa laskeumaa. Koko suunnittelualueelle laskettu fosforikuorma on yli kolminkertainen ja typpikuorma lähes kaksinkertainen luonnonhuuhtoumaan verrattuna, joten ihmisen aiheuttama ravinnekuormitus on erittäin merkittävä.

Rannikkovesiin kulkeutuu karkeasti arvioituna 73 000 tonnia kiintoainesta vuodessa. Osa valuma-alueelta liikkeelle lähtevästä kiintoaineesta pidättyy vesistön eri osiin.

Taulukko 2.1. Kalajoki–Temmesjoki-suunnittelualueen jokien kuljettamat fosforin ja typen ainevirtaamat (tn/v) sekä niiden jakautuminen luonnonhuuhtoumaan, kuormitukseen ja laskeumaan (%). Aineistona Vemala-kuormitusmalli 04/2020.  

Suunnittelualueella maatalous on merkittävin ravinnekuormittaja (kuvat 2.2 ja 2.3). Kuormitusta syntyy etenkin lannoituksesta, maanmuokkauksesta ja ojituksesta. Metsätalouden ravinnekuormasta valtaosa (n. 85 %) on tuoreiden arvioiden (Vemala 04/2020) mukaan peräisin vanhoilta ojitusalueilta. Kunnostusojitus aiheuttaa ravinteiden lisäksi kiintoaineen ja orgaanisen aineksen kuormitusta. Haja- ja loma-asutuksen osuus kuormituksesta on pieni, mutta koska kuormitus on suurimmillaan kesän alivirtaamakausina, voi sillä olla vaikutusta etenkin pienten järvien tilaan. Jokisuille päätyvän, jokien kuljettaman pistekuormituksen osuus ravinnekuormituksesta on parin prosentin luokkaa. Tästä lähes puolet on peräisin yhdyskuntien jäteveden­puhdistamoista, loput turvetuotannosta ja teollisesta toiminnasta.

Kuva 2.2 Kalajoki–Temmesjoki-suunnittelualueelta rannikkovesiin kulkeutuvan fosforikuormituksen lähteet.

Kuva 2.3. Kalajoki–Temmesjoki-suunnittelualueelta rannikkovesiin kulkeutuvan typpikuormituksen lähteet.

Käynnissä olevia toimenpiteitä vesien tilan parantamiseksi on kuvattu toimenpideohjelman osassa 1. Vesimuodostumakohtaiset kuormituksen vähennystarpeet vaihtelevat suuresti. Hoitokaudella 2022–2027 tavoitteena on vähentää suunnittelualueella fosforikuormitusta noin 50 % ja typpikuormitusta lähes 40 % nykytasosta. Jotta vesienhoidon ympäristötavoitteet on mahdollista saavuttaa, tarvitaan nykyisten toimenpiteiden tehostamisen lisäksi uusia toimenpiteitä.

Suunnittelualueella on paljon maatalouden ja metsätalouden tarpeisiin tehtyjä ojituksia, jotka ovat pienentäneet valuma-alueiden vedenpidätyskykyä ja äärevöittäneet virtaamia. Haittojen vähentämiseksi maa- ja metsätaloussektoreille esitetään alueellisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on metsä- ja maatalous­alueiden vedenpidätyskyvyn parantaminen, mikä samalla edistää kuormituksen vähentämistä.

Happamilta sulfaattimailta sekä turvemailta tulevan happamuus- ja metallikuormituksen riski on suuri. Sitä voidaan pienentää huomattavasti tehokkaalla maankäytön ohjauksella, kuivatussyvyyden rajoittamisella ja hankkeiden riskien hallinnan suunnitteluun kuuluvalla täsmäkartoituksella. Haitallisia ja vaarallisia aineita kulkeutuu vesiin laskeumana ja mahdollisesti myös alueen toiminnoista.

Asutus

Asutus suunnittelualueella on keskittynyt Lakeuden alueelle, Raahen seudulle sekä Kalajokilaaksoon. Siika- ja Pyhäjokilaaksoissa asutus on hieman harvempaa. Asukasmäärän arvioidaan kasvavan Ylivieskan-Kalajoen sekä Lakeuden alueella. Muualla asukasmäärä pysynee ennallaan tai vähenee hieman. Väestön painopiste siirtyy kaikkialla kohti taajamia. Haapaveden puhdistamo on suurin, asukasvastineluvultaan (avl) noin 50 000 asukkaan jätevedenpuhdistamo. Yli 10 000 avl:n puhdistamoja ovat Lakeuden, Kalajokilaakson ja Siikalatvan keskuspuhdistamot, joista Lakeuden puhdistamo käsitellään jäljempänä rannikkovesien yhteydessä. Alueella on useita alle 10 000 avl:n puhdistamoja. Yhdyskuntajätevesien puhdistamoissa käsitellään myös teollisuuden jätevesiä.

Siirtoviemäreitä on rakennettu taajamien välille ja jätevesien puhdistusta on keskitetty. Kalajoen vesistö­alueella siirtoviemäreitä on rakennettu osuuksille Sievi–Ylivieska, Ylivieska–Alavieska, Alavieska–Kalajoki sekä Haapajärvi–Nivala. Samalla on poistettu käytöstä useita jätevedenpuhdistamoita. Lähes kaikki Kalajokilaakson jätevedet tullaan puhdistamaan vuonna 2018 käyttöön otetussa Kalajoen keskuspuhdistamossa, kun viimeinen siirtoviemäriosuus (Nivala–Raudaskylä–Ylivieska) valmistuu, arviolta vuonna 2022. Pyhäjoen vesistöalueella kuntien välille ei ole rakennettu siirtoviemäreitä. Selvitysten perusteella niiden rakentaminen ei ole kannattavaa, joten taajamien jätevedet tullaan jatkossakin puhdistamaan pienemmissä yksiköissä. Siikalatvan ja Pyhännän yhdyskuntajätevedet johdetaan Siikalatvan keskuspuhdistamolle Rantsilaan ja viemäriverkostoon on liitetty suurin osa runkolinjojen läheisyydessä olevasta asutuksesta. Siirtoviemärin ja sivurunkojohtojen varrella sijaitsevan haja-asutuksen on mahdollista liittyä viemäriverkkoon.

Suunnittelualueella oli viemäröinnin ulkopuolella vuonna 2017 noin 19 000 kiinteistöä, joista 13 000 vakituisessa asuinkäytössä. Asutuksen aiheuttama kuormitus vähenee, kun kaikki Kalajokilaakson kuntakeskukset ja taajamat kattava siirtoviemärihanke saadaan valmiiksi.

Maatalous

Suunnittelualueella sijaitsee lähes 70 % koko vesienhoitoalueen maatiloista, noin 3 200 tilaa. Kotieläintiloja näistä on vajaa 40 %. Ympäristösitoumus kattaa noin 90 % tiloista. Peltoalaa on noin 191 000 hehtaaria, peltolohkorekisterin 2018 mukaan 184 000 ha. Hieman yli puolet peltoalasta on nurmia ja 45 % kevätviljoja. Ohra tai kaura ovat rannikon läheisyydessä vallitsevia viljelykasveja, sisämaassa vallitsevat monivuotiset nurmet. Pääasiassa lypsykarjatalouteen perustuvaa kotieläintuotantoa harjoitetaan eniten Kalajokilaaksossa. Tyrnävälle on sijoittunut puhtaan siemenperunan tuotantoon keskittynyt High Grade -alue.

Maatalouden kuormitus aiheutuu pääasiassa ravinteiden huuhtoutumisesta pelloilta sekä pelloilta ja ojista liikkeelle lähtevästä kiintoaineesta. Toimiva perus- ja paikalliskuivatus on edellytys alueen viljelylle, mutta toisaalta se voi aiheuttaa happamuushaittoja etenkin rannikon läheisyydessä ja ainesten irtoamista ojastosta herkästi syöpyvillä hietamailla. Lisäksi tiheä ojaverkosto luo huuhtoutuville kiintoaineen ravinteille nopean reitin vesistöön. Maatalouden aiheuttaman kuormituksen on arvioitu olevan merkittävä vesien tilaa heikentävä tekijä 97:ssä suunnittelualueen vesimuodostumassa. Lisäksi maatalouden aiheuttama hydrologinen muutos on tunnistettu merkittäväksi paineeksi 21 vesimuodostumassa. Alueella tulee käyttää kaikkia maatalouden kuormitusta vähentäviä ja vedenpidätyskykyä lisääviä toimenpiteitä mahdollisimman laajamittaisesti ja tehokkaasti. Lisäksi maatalouden uusia vesiensuojelumenetelmiä (kipsi, rakennekalkki ja kuidut) tulee ottaa käyttöön. Toimenpiteiden tarkoituksenmukainen suuntaaminen parantaa niiden kustannustehokkuutta ja vaikuttavuutta. Neuvonta on tärkeä väline toimenpiteiden oikeassa kohdentamisessa. Tieto toimenpiteiden vaikuttavuudesta lisää motivaatiota niiden toteuttamiselle. On myös tärkeää viestiä ulospäin kuluttajille tehdystä vesiensuojelutyöstä ja sen vaikutuksista.

Suojavyöhykkeitä suositellaan perustamaan etenkin tulviville pelloille ja vesistöön viettäville pelloille. Suojavyöhykkeiden tarve, 5 500 ha, on arvioitu 30 metrin etäisyydelle vesistöistä ja suurimmista valtaojista pelloille, joiden kaltevuus on suurempi tai yhtä suuri kuin 3 %. Tarve on vähän pienempi kuin edellisellä kaudella arvioitu tarve (6 000 ha) ja pienempi kuin suojavyöhykesopimusten määrä vuonna 2018 (6 425 ha). Paremmin kohdennettuna vaikuttavuus tulee kuitenkin olemaan suurempi. CAP-suunnitelman luonnoksen mukaan suojavyöhyke voidaan perustaa lohkolle, joka on vesistön varrella, vesistön tulva-alueella, pohjavesialueella, Natura 2000 –alueella tai ympäristösopimuksella hoidettavan kosteikon reunalla.  

Talviaikaista kasvipeitettä tulee suosia etenkin kaltevilla ja eroosioherkillä pelloilla.  Sen tavoitteena on 72 % peltopinta-alasta. Määrällisen tavoitteen täyttymisen sijaan oleellista on tavoitella talviaikaisen kasvipeitteen kohdentumista vesiensuojelullisesti vaikuttaviin peltolohkoihin. Tavoitemäärä tulee kohdentaa eroosion estämisen kannalta vaikuttavasti, esimerkiksi peltolohkoille, joilla eroosion määrä on yli 1 tn/ha/v tai peltolohkoille, joilla eroosio ylittää 1,5 tn/ha/v tai etäisyys vesistöön tai suureen valtaojaan on alle 10 metriä. Jokilaaksoissa on paljon säännöllisesti tulvan alle jääviä peltoja ja talviaikaisen kasvipeitteen ja suojavyöhykkeiden tulisi kohdentua myös näille pelloille.

Peltojen paikoin korkea fosforipitoisuus johtuu muun muassa karjatalouden ja perunanviljelyn keskittymistä. Vesienhoidon perustoimenpiteenä on valtioneuvoston asetus, jolla säädellään fosforilannoitusta. Toimenpiteen tavoitteena on ajan mittaan peltojen fosforiluvun pienentäminen tyydyttäväksi. Peltojen fosforipitoisuudet ovat yleisesti laskeneet, vaikka prosessit maaperässä ja vesistössä ovat hitaita. Ravinnehuuhtoumia voidaan vähentää myös edistämällä maan kasvukunnon ylläpitoa neuvonnan, koulutuksen ja tiedotuksen keinoin, kerääjäkasveilla sekä ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrättämisellä. Nopeita väliaikaisia ravinnehuuhtoumavähennyksiä voidaan saada maatalouden uusien vesiensuojelumenetelmien (kipsi, rakennekalkki ja kuidut) avulla. Niitä on suunniteltu otettavan käyttöön hieman yli 10 prosentilla suunnittelualueen pelloista. Toimenpidettä toteutettaisiin pääasiassa pelloilla, jossa saviaineksen osuus on suuri. Karkeammilla mailla käytettäisiin kuitulietteitä.

Maatalouskäytössä olevaa maata kohti laskettuna lannan fosfori- ja typpimäärät ovat suurimmillaan Kalajoen vesistöalueella, etenkin kun mukaan lasketaan turkiseläinten lanta. Karjan ja turkiseläinten lannan fosforipitoisuus on korkea. Karjatalouden keskittymisestä ja kasvinviljelystä eriytymisestä johtuen fosforia saattaa paikoin kertyä maahan ja huuhtoutua vesistöön. Vesienhoidon toimenpiteet ’Ravinteiden ja orgaanisen aineksen (sis. lanta) kierrättäminen’ ja ’Lannan prosessointi’ edistävät lannan ravinteiden hyöty­käyttöä myös laajemmalla alueella. Molempien toimenpiteiden tavoitetta on nostettu hoitokaudelle 2022–2027, lannan prosessoinnin määrää jopa merkittävästi. Myös lannan ympäristöystävällisiin levitysmenetelmiin tavoitellaan 30 % lisäkasvua.

Paksuturpeisille pelloille nurmiviljely asetettiin tavoitteeksi 85 prosentilla pelloista (toimenpide ”Jo käytössä olevien turvepeltojen nurmet”). Osin turvepellot ovat tärkeä osa viljelykiertoa, jonka turvaamiseksi pitäisi löytää muitakin ratkaisuja turvepeltojen viljelyyn kuin nurmet. Yksi sellainen on toimenpide ”säätösalaojitus jo käytössä olevilla turvepelloilla”, jonka tavoitteeksi asetettiin 10 prosenttia turvepelloista.

Suunnittelualueella on noin 75 maatalouskosteikkoa. Kuormituksen ja hydrologisen muutoksen vaikutusten vähentämiseksi arvioidaan tarvittavan ainakin 100 uutta kosteikkoa. Alueella on toteutettu keskimäärin kahdesta kolmeen peruskuivatushanketta vuosittain. Hankkeet käynnistyvät kuivatustarpeesta tai tilusjärjestelyiden yhteydessä, eikä vesienhoidossa ole tarpeen tavoitella suurempaa hankemäärää. Lähes kaikki hankkeet tulisi kuitenkin toteuttaa mahdollisimman laajasti luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteiden mukaisesti. Erityisen tärkeää se on niissä vesimuodostumissa, joissa maataloudesta johtuva hydrologinen ja/tai morfologinen muutos on tunnistettu merkittäväksi paineeksi.

Metsätalous

Ojitusilmoitusten mukaan Pohjois-Pohjanmaan kunnostusojitusalasta 72 % kohdistuu Kalajoki–Temmesjoki-suunnittelualueelle. Kunnostusojituksia tehdään näin ollen metsäpinta-alaan nähden selvästi enemmän kuin muualla vesienhoitoalueella. Osin tämä johtuu siitä, että turvemaavaltainen maaperä sekä maaston tasaisuus vaativat toimivaa kuivatusta. Osaksi syynä on suuremman lämpösumman ja maan ravinnetilan takia kannattava ojitus. Kunnostusojitusten määrä on kuitenkin laskenut aiemmista vuosista (taulukko 2.2).

Vesienhoidossa korostuu etenkin kunnostusojituksen vesiensuojelun merkitys. Ojitusten ilmoitusmenettely antaa mahdollisuuden myös vesiensuojelun kohdennettuun tehostamiseen siellä, missä se on tarpeen kuormituksen, eliöstön tai hydrologisen muutoksen vuoksi. Monet tehokkaat vesiensuojelumenetelmät, kuten virtaamansäätö, pintavalutus ja kosteikot, parantavat osaltaan myös valuma-alueiden vedenpidätyskykyä.

Tulevaisuudessa biotalouden kasvu luonee paineita puunkäytön lisäämiselle. Alueella on suunniteltu biojalostamoa Haapavedelle ja ainakin osin alue olisi myös Paltamoon suunnitellun biotuotetehtaan puunhankinta-aluetta. Molemmilla laitoksilla lupakäsittely kesken, mutta tavoitteena on tehdä investointipäätös vuonna 2022, jonka jälkeen alkaisi varsinainen toteutusvaihe. Vesienhoidon toimenpiteen ”Uudistushakkuiden suojakaistat” -toimenpiteen suunnittelussa lähtökohtana oli kuitenkin nykyinen hakkuutaso. Vesistöön rajautuvan suojakaistan keskimääräisenä leveytenä käytettiin 15 metriä, koska leveän suojakaistan on todettu yleensä olevan kapeaa tehokkaampi. Suojakaista voi olla tarpeen mukaan vaihtelevan levyinen ja sen laatuun tulisi kiinnittää huomiota. Hakkuiden suojakaistojen lisäksi vesienhoidossa ei ole maanmuokkaukselle muita toimenpiteitä, mutta maanmuokkaustavan valintaan ja maanmuokkauksen vesiensuojeluun tulisi kiinnittää huomiota.

Suunnittelualueella on 64 hyvää huonommassa tilassa olevaa vesimuodostumaa, joissa metsätalous on merkittävä paine ja 34 erinomaisessa tai hyvässä tilassa olevaa vesimuodostumaa, joiden tila on riskissä heikentyä ja joissa metsätalous on tunnistettu merkittäväksi paineeksi. Metsätalouden tarpeisiin tehdyn kuivatuksen aiheuttama virtaamien äärevöityminen on arvioitu olevan merkittävä paine kahdeksalla vesimuodostumalla. Lisäksi haitta kohdistuu laajaan joukkoon puroja ja noroja, joita ei ole tarkasteltu yksittäin toimenpidesuunnittelussa. Vesienhoidon toimenpiteet on suunniteltu koko suunnittelualueelle, mutta kohdentamisessa ja toteutuksessa huomioidaan nämä paineet.

”Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen” -toimenpiteessä on tarvetta tehdä suunnittelua laajoilla alueilla. Suunnittelua ja sen perusteella tehtäviä vesiensuojelurakenteita kohdennetaan vesimuodostumille, joissa metsätalous tai metsätalouden kuivatus on merkittävä paine, ja etusijalle asetetaan alueet, joissa metsätalous on yksin merkittävä paine. Alueella on paljon vanhoja ojitusalueita, joilla tulee suunnittelun yhteydessä pyrkiä löytämään keinoja sekä kuormituksen vähentämiseksi että valuma-alueiden vedenpidätyskyvyn parantamiseksi. Nykyisen tasoinen luonnonhoitohankerahoitus ei riitä suunniteltuun toimenpidemäärään, vaan tarvitaan myös muita rahoitusinstrumentteja tai luonnonhoitohankkeiden rahoituksen merkittävää nostamista. Toimenpiteessä tehtävien vesiensuojelurakenteiden tarve tarkentuu toimenpiteen suunnittelun myötä.

Suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden koulutuksella varmistetaan uusimman tutkimustiedon ja parhaiden vesiensuojelukäytäntöjen siirtyminen käytäntöön. Metsänomistajille kohdistettavalla tiedotuksella ja neuvonnalla lisätään tietoa vesien tilasta ja metsänkäsittelyn eri vaihtoehdoista sekä huolehditaan vesien­suojelurakenteiden kunnossapidosta.

Valtakunnallisesti on suunnitteilla aineisto metsätalouden vesiensuojelun painopistealueista (ohjaus­keino). Sen yhdeksi pohjatiedoksi tunnistetaan metsätaloudelle herkät vesistöt. Näitä aineistoja käytetään metsätalouden vesienhoitotoimenpiteiden kohdentamiseen.

Teollisuus ja kaivostoiminta

Pienteollisuuden jätevedet käsitellään yhdyskuntajätevesien puhdistamoissa. Pohjolan Peruna Oy:n Vihannin tehtaan jätevedet johdetaan oman puhdistamon kautta Siikajoen Ohtuanojaan. Valio Oy:n Haapaveden meijerin jätevedet johdetaan Haapaveden kaupungin puhdistamolle. Jäähdytysvesi johdetaan käytön jälkeen sadevesiviemärin, avo-ojan ja Kukkerinpuron kautta takaisin Haapajärven Askonlahteen yhdessä tontin hulevesien kanssa. Myös Kanteleen Voiman voimalaitoksen jäähdytysvedet laskevat Haapajärveen. Uusi suurehko teollisuuslaitos alueella olisi Kanteleen Voiman biojalostamo: Aluehallintovirasto on myöntänyt sen toiminnalle ympäristöluvan, josta on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Jäähdytysvetenä laitos käyttäisi samaa vettä kuin voimalaitos. Biojalostamon ja voimalaitoksen lämpökuormitusta olisi lupamääräyksin rajoitettu. Biojalostamon käsitellyt jätevedet on suunniteltu johdettavan Pyhäjokeen. Alueen teollisuuslaitoksista suurin on rannikolla sijaitseva SSAB Ruukki Metals Oy:n Raahen terästehdas, jonka puhdistetut jätevedet johdetaan Perämereen (ks. luku 6.2).

Suunnittelualueella kaivosteollisuuden kuormitus on kohdistunut Pyhäjärven Junttiselälle ja Kalajokeen. Pyhäsalmi Mine Oy:n Pyhäjärven kaivoksella on louhittu ja rikastettu rikki-, kupari- ja sinkkipitoista malmia. Maanalainen kaivostoiminta loppuu kesällä 2021. Altaassa olevaa pyriittiä rikastetaan vielä noin viidestä kuuteen vuoden ajan maanalaisen kaivostoiminnan päättymisen jälkeen. Hituran kaivos Nivalassa tuotti nikkelikuparirikastetta. Kaivos päätettiin sulkea valtion varoin Hituran toiminnanharjoittajan, Belvedere Mining Oy:n mentyä konkurssiin joulukuussa 2015. Varsinaisista sulkemistöistä oli syksyllä 2020 tehty noin 75 %. Esimerkiksi Kalajokeen johdettavien, nikkelipitoisten suotovesien käsittely tulee jatkumaan vielä useita vuosia varsinaisten sulkemistöiden valmistuttua. Haapajärvelle on ollut suunnitteilla Kopsan kultakaivos, josta malmi olisi kuljetettu Nivalaan Hituran kaivosalueelle rikastettavaksi. Kopsan kaivosoikeudet kuuluivat samaiselle konkurssiin menneelle yhtiölle, eikä kaivoshankkeen eteneminen ole näköpiirissä. Raahessa sijaitseva Laivan kaivos kuormittaa rannikkovesiä (ks. luku 6.2).

Turvetuotanto

Vuonna 2020 suunnittelualueella oli 64 turvetuotantoaluetta, joista muutamalla toimintaa ei ollut aloitettu. Turvetuotantoala on vähentynyt rajusti vesienhoitokauden 2016–2021 aikana. Suunnittelualueen tuotannossa oleva, tuotantokuntoinen ja kunnostettavana oleva pinta-ala oli vuonna 2019 hieman alle 5 400 ha. Pinta-alaltaan eniten turvetuotantoa oli Siikajoen vesistöalueella: 3 072 ha, jonka osuus valuma-alueen pinta-alasta oli 0,7 %. Turvetuotannon pinta-ala ja kuormitus tulevat nykykehityksen valossa vähenemään merkittävästi, mutta muutoksen suuruutta ja nopeutta ei ole vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelussa lähdetty arvioimaan. Toimenpiteet on suunniteltu vuoden 2019 tilanteen mukaisesti.

Uusien lupien lupamääräyksissä on pääsääntöisesti edellytetty pintavalutuskentän käyttöä tai vastaavaa vesiensuojelun tasoa. Turvetuotannon vesiensuojelu onkin tehostunut, ja suunnittelualueella 92 %:lla pinta-alasta vesienkäsittelyrakenteena on pintavalutuskenttä. Niistä suurin osa toimii ympärivuotisesti. Suunnittelualueella reilu kolmasosa pintavalutuskentistä on perustettu ojitetulle alueelle. Osalla niistä on ongelmia etenkin fosforin pidättymisen suhteen. Laskeutusallas on ainoa vesiensuojelumenetelmä vain 1,7 %:lla pinta-alasta. Osalla tuotantoalueista sitä täydentää virtaamansäätö, joka on jossain muodossa käytössä lähes kaikilla tuotantoalueilla. Virtaamansäätö tulee jatkossakin olemaan tarpeen ylivirtaamatilanteiden yleistyessä. Kemiallinen käsittely on harvoin kustannustehokas vesiensuojeluratkaisu. Menetelmän riskinä on happamuutta aiheuttavien aineiden huuhtoutumisen mahdollinen kasvu. Humuskuormituksen vähentämiseen kemiallinen käsittely on kuitenkin ainoa toimiva menetelmä ja erityistapauksissa se voi olla perusteltu ratkaisu. Tuotantoa lopetettaneen vesienhoitokauden alkuvuosina useilla soilla, joillekin varmaan jää myös turvetta. Jälkihoidon merkitys korostuu ja turvetuotannon jälkeisen maankäytön valinnassa ja käyttöönotossa tulee huomioida vesienhoidon tavoitteet.

Vesienhoidon turvetuotantoon kohdistuvat toimenpiteet on suunniteltu alueellisesti, ja ne koskevat kaikkia suunnittelualueen turvetuotantoalueita. Merkittäväksi paineeksi turvetuotanto on tunnistettu neljässä vesimuodostumassa. Näitä on käsitelty vesistökohtaisissa luvuissa.

Turkistarhaus

Vuonna 2020 suunnittelualueella oli noin 70 kettu- ja 50 minkkitarhaa. Määrä on pysynyt suunnilleen samana kuin edellisellä hoitokaudella. Turkiseläintuotanto on keskittynyt vesienhoitoalueen eteläosaan Kalajoelle. Turkiseläintuotantoa ei ole nykytilanteessa tunnistettu merkittäväksi paineeksi vesienhoitoalueella, mutta hyvää huonommassa tilassa olevien vesistöjen valuma-alueella kaiken kuormituksen vähentäminen on tarpeen. Turkistiloilta tuleva kuormitus muodostuu pääasiassa päästöistä maaperään ja sitä kautta pohja- ja pintavesiin. Kuormitus on vähentynyt ja tulee edelleen vähenemään, kun viimeistään peruskorjausten yhteydessä tulee muun muassa asentaa vesitiiviit lanta-alustat varjotalojen alle. Turkiseläinten lantaa käytetään peltojen lannoitukseen. Lantaa olisi tarvetta saada jalostettua ja kuljetettua myös kauemmas turkistarhauksen keskittymäalueelta, jossa on myös paljon karjataloutta. Kalajoen yhteistarha-alueiden kompostointilaitokset vähentävät osaltaan huuhtoumia vesistöön ja mahdollistavat lannan jatkojalostusta.

Kalankasvatus

Pyhäjoen ja Kalajoen vesistöalueilla on muutamia luonnonravintolammikoita. Kalankasvatuksen vähäisyyden vuoksi täydentäville toimenpiteille ei ole tarvetta.

Laskeuma

Maaperään ja vesistöihin päätyy laskeumana ravinteita ja haitallisia aineita. Laskeuma ei ole peräisin vain Suomen omista päästölähteistä, vaan sitä saapuu myös kaukokulkeumana maan rajojen ulkopuolelta. Laskeumaan ei ole mahdollista vaikuttaa riittävän laajalti vesienhoitoalueella toteutettavilla toimenpiteillä, mutta osa esitettävistä toimenpiteistä vähentää esimerkiksi elohopean kulkeutumista maaperästä vesistöihin.

Happamuus

Happamia sulfaattimaita esiintyy kaikkien rannikkovesistöjen valuma-alueilla, Litorinameren korkeimman rantaviivan alapuolisilla alueilla. Yleiskartoitus on edennyt suunnittelualueella siten, että toistaiseksi Temmesjoen valuma-alue ja eräitä rannikon tuntumassa sijaitsevia pieniä alueita puuttuu kartta-aineistosta. Niilläkin kartoitustyöt on tehty ja aineisto julkaistaan vuoden 2021 aikana. Kartoitetuista alueista sulfaattimaita esiintyy valuma-alueiden kokoon suhteutettuna eniten Siikajoen alueella. Laajoja yhtenäisiä riskialueita on Siikajoen ja sen sivuhaaran, Luohuanjoen, ohella myös Kalajoen vesistöalueella sijaitsevalla Vääräjoella ja Pyhäjoella. Eniten happamuudesta ja korkeista metallipitoisuuksista kärsii Pyhäjoen sivujokiin kuuluva Tähjänjoki.

Vaikka happamuuden torjuntaan liittyvät toimenpiteet ovat koko suunnittelualuetta koskevia alueellisia toimenpiteitä, erityisen tärkeää niiden toteuttaminen on yllä mainittujen vesistöjen valuma-alueilla. Alueella on myös muita happamuudesta kärsiviä vesistöjä, ja siksi toimenpiteitä on syytä toteuttaa laajalti. Riskialueiden esiintyminen on pääosin hyvin laikuittaista, minkä vuoksi täsmentäviä kartoituksia on tarpeen toteuttaa eri maankäyttöhankkeissa.

Voimakkaimmin happamuudesta jo kärsivien vesistöjen alueilla riittävän tehokas happamuus- ja metallikuormituksen vähentäminen ei ole mahdollista nykykäytännön mukaisilla, teknistaloudellisesti käyttökelpoisilla toimenpiteillä ja hallinnollisilla ohjauskeinoilla. Niillä voidaan kuitenkin estää haittojen lisääntyminen. Parhaiten toimenpiteet vaikuttavat potentiaalisten happamien sulfaattimaiden alueilla, missä ongelmat ovat toistaiseksi olleet harvinaisempia. Vuonna 2021 valmistuva riskialueiden yleiskartoitus on merkittävä apu toimenpiteiden suuntaamisessa ja maankäytön ohjauksessa. Yleiskartoituksia täydennetään riskikartoituksella maatalousmailla. Riskinarvioinnissa otetaan huomioon muun muassa hapontuottopotentiaalin suuruus ja ympäristövaikutukset.  

Happamien sulfaattimaiden yleiskartoituksen pohjalta voidaan antaa hoitokaudella ohjausta ja tietoa maankäytön sekä kuivatuksen suunnittelijoille ja toteuttajille, jotta happamuusongelmilta vältytään. Vaikka happamuuden torjunnan toimenpiteet painottuvat lähelle rannikkoa, myös sisämaassa on tarpeen toteuttaa toimenpiteitä etenkin mustaliuskealueiden maankäytön kuivatuksiin liittyen.

Tehokkaita toimenpiteitä happamuuden torjunnassa alueella ovat kuivatusolojen säätö eri sektoreilla, maataloudessa lisäksi säätösalaojitus ja -kastelu. Tilakohtaisessa neuvonnassa ja hankkeissa tulee kiinnittää erityistä huomiota niin happamiin sulfaattimaihin kuin mustaliuskealueisiin. Turvemailta peräisin olevan orgaanisen happamuuden vähentäminen liittyy enimmäkseen metsä- ja maataloussektoreiden toimenpiteisiin. Muun muassa putkipadot ja muut pidätyskykyä parantavat ratkaisut ehkäisevät virtaamista riippuvaisia happamuuspiikkejä myös turvemailla. Säätösalaojitusten ja -kastelun ohella happamien sulfaattimaiden riskialueilla voi saada korkeampaa tukea myös happamien sulfaattimaiden nurmien perustamiseen.

Uusien menetelmien kehittäminen ja käyttöönotto sekä rahoituksellisten ja muiden ohjauskeinojen kehittäminen ovat välttämättömiä edellytyksiä happamuushaittojen hallinnalle. Riskialueiden suuremmissa kuivatushankkeissa, YVA-lain mukaisissa maankäyttöhankkeissa ja lupaprosesseissa huomioidaan tarvittaessa täsmäkartoitukset, happamuutta ehkäisevät suunnitteluratkaisut sekä varautuminen ennakoimattomiin happamuushaittoihin.