2.4.3 Siikajoen vesistö

Vesistöalueella on luokiteltu 22 järvi- ja 20 virtavesimuodostumaa. Ne kaikki sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaan kuntiin. Järvistä 15 (yhteen lasketusta pinta-alasta 49 %) ja virtavesistä kolme (yhteen lasketusta uomapituudesta 5 %) on hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa (taulukko 2.13). Näistä kolmessatoista on tunnistettu ihmistoiminnoista aiheutuvia merkittäviä paineita ja riski tilan heikentymisestä. Tilan säilyttämiseksi tarvitaan käynnissä olevien toimenpiteiden tehostamista tai uusia toimenpiteitä. Viidessä vesimuodostumassa riskiä ei todettu, joten tilan säilyminen turvataan pääsääntöisesti nykyisillä toimenpiteillä, koko suunnittelualueella tehtävillä perus- ja muilla perustoimenpiteillä, koko alueelle esitettävillä vesienhoidon täydentävillä toimenpiteillä sekä valtakunnallisilla ja alueellisilla ohjauskeinoilla.

Hyvä tai erinomainen ekologinen tila ei tarkoita, että vesimuodostuma olisi luonnontilainen tai että esimerkiksi kunnostustarvetta ei lainkaan olisi.

Taulukko 2.13. Siikajoen vesistöalueen hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevat vesimuodostumat. R = Tunnistettu tilan heikentymisen riski, HyMo = hydrologis-morfologiset muutokset. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. L = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella, HgS = elohopean laatunormi silmällä pidettävä.

Taulukossa 2.14 on tiedot Siikajoen vesistöalueen 24 vesimuodostumasta, joiden ekologinen tila on vuoden 2019 luokittelun perusteella korkeintaan tyydyttävä. Näissä vesimuodostumissa tilan parantaminen edellyttää käynnissä olevien toimenpiteiden tehostamista ja/tai uusia vesienhoidon toimenpiteitä, jotka kohdistetaan tunnistettuihin paineisiin. Vesistöalueen virtavesimuodostumista kolme on nimetty voimakkaasti muutetuksi ja yksi keinotekoiseksi. Lisäksi vesistöalueella on kaksi keinotekoista järveä. Keinotekoisissa ja voimakkaasti muutetuissa vesimuodostumissa merkittävä hydrologis-morfologinen paine ei välttämättä aina johda toimenpiteiden tarpeeseen. Näiden vesimuodostumien tila on esitetty suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.

Taulukko 2.14. Siikajoen vesistöalueen vesimuodostumat, joiden ekologinen tila 2019 on korkeintaan tyydyttävä. - luokittelu puuttuu, HyMo = hydrologis-morfologiset muutokset. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. * = voimakkaasti muutettu, ** = keinotekoinen vesimuodostuma (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). L = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella, HgAM = alitus mittausten perusteella ja HgS = silmällä pidettävä mittausten perusteella.

Ekologisessa tilassa tapahtuneet muutokset

Siikajoen vesistöalueella yhdenkään järven tai joen tila ei ole heikentynyt. Viiden järvi- ja neljän virtavesi­muodostuman tilaluokka on parantunut edellisestä luokittelusta, osa tyydyttäväksi ja osa hyväksi. Mankilanjärven, Pyhännänjärven, Mulkuanjärven sekä Pyhännänjoen tilaluokka on nostettu hyväksi, mutta tilan on arvioitu olevan riskissä heikentyä. Mulkuanjärven, Mankilanjärven ja Leuvanjärven ensisijainen tyyppi on lyhytviipymäinen järvi. Valuma-alueen suovaltaisuudesta ja järven mataluudesta johtuen niille on käytetty matalien runsashumuksisten järvien luokkarajoja, koska lyhytviipymäisten järvien luokkarajoissa ei huomioida humuspitoisuuden vaihtelua. Tämä on osaltaan vaikuttanut tilaluokan muuttumiseen.

Huomioita kemiallisesta tilasta

Kaikkien vesimuodostumien kemiallinen tila on huono johtuen siitä, että bromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet ylittävät mallinnusten perusteella niille asetetun erittäin tiukan ympäristönlaatunormin. Humustyypin vesimuodostumissa ylittyy mallinnusten perusteella lisäksi elohopealle asetettu ympäristönlaatu­normi ahvenessa. Jaksolla 2012–2017 mittaustuloksia on Siikajoen alaosalta, Uljuan ja Kortteisen tekojärvistä ja Isosta Lamujärvestä. Siikajoen alaosalla ahventen elohopeapitoisuuden ympäristönlaatunormi alittuu. Uljuan tekojärvessä, Kortteisen tekojärvessä ja Isossa Lamujärvessä ahventen elohopeapitoisuus oli yli 70 % ympäristönlaatunormista, eli se on silmällä pidettävällä tasolla. On kuitenkin huomattava, että kemiallisen tilan määrittelyssä elohopean laatunormi on puolet pienempi kuin ravinnoksi käytettävän kalan elohopean raja-arvo. Vedestä mitattujen metallien (kadmium, biosaatava lyijy ja biosaatava nikkeli) mittaustuloksia on Siikajoen alaosalta ja Siikajokeen laskevasta Luohuanjoesta. Pitoisuudet eivät ylittäneet ympäristönlaatu­normeja, mutta Siikajoen alaosalla nikkelin pitoisuudet olivat yli 70 % ympäristönlaatunormista ja siten silmällä pidettävällä tasolla. Seurantajaksolle ei sattunut happaman kuormituksen syntymiselle otollisia olosuhteita.

Toimenpiteiden kohdentaminen 

Maa- ja metsätalouden toimenpiteet sekä monet muut ravinne-, kiintoaine- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet suunnitellaan lähtökohtaisesti laajoille alueille. Osa vesienhoidon toimenpiteistä, kuten esimerkiksi vesien kunnostaminen, säännöstelyn kehittäminen tai kalan kulun edistäminen kohdistetaan yksittäisiin vesimuodostumiin. Taulukkoon 2.15 on koottu tiedot toimenpiteiden kohdentamisen tarpeesta ja yksittäisiin vesimuodostumiin kohdistettavista toimenpiteistä. Taulukossa on lisäksi mallintamalla arvioitu vähentämistarve nykytoiminnoista syntyvälle fosfori- ja typpikuormalle (alle 10 %, 10–30 %, 30–50 % ja yli 50 %). Se kertoo osaltaan ravinnekuormituksen vähentämiseksi suunnattavien toimenpiteiden tarpeesta. Arvio on luotettavin suurimmissa vesimuodostumissa, muissa suuntaa antava. Vesistöalueella on useita vesimuodostumia, joissa kuormituksen vähentämistarve vaikuttaisi olevan suuri. Toisaalta alueella on suhteellisen vähän kuormituslähteitä. Rehevyyttä selittää osaksi se, että alueen maaperässä on paikoitellen vivianiittia eli rautafosfaattia ja Rokuanharjulta tiettävästi purkautuu ravinnerikkaita pohjavesiä joihinkin pintavesimuodostumiin.

Taulukko 2.15. Ravinnekuormitusta vähentävien sekä muiden ekologista tilaa parantavien toimenpiteiden tarve Siikajoen vesistöalueella: +++ hyödynnetään kaikkia käytettävissä olevia keinoja (paine erittäin merkittävä), ++ hyödynnetään mahdollisimman kattavasti eri toimenpiteitä (paine yksinäänkin merkittävä), + hyödynnetään kustannustehokkaimpia toimenpiteitä (paine vähäinen ja/tai merkittävä yhdessä muiden paineiden kanssa), - painearvioinnin perusteella ei tarvetta toimenpiteille. Taulukossa ovat mukana myös vesimuodostumat, joiden hyvä tai erinomainen ekologinen tila on riskissä heikentyä ilman uusia toimenpiteitä tai toimenpiteiden tehostamista. Värikoodi vesimuodostuman nimiruudussa ilmentää ekologista tilaa (vihreä=hyvä, keltainen=tyydyttävä, oranssi=välttävä). * = voimakkaasti muutettu, ** = keinotekoinen (tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan). L = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristön­laatu­normin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella. Joissakin vesimuodostumissa saattaa ilmetä myöhemmin kunnostustarvetta, vaikka kunnostusta ei ole nykytilanteessa tunnistettu tarpeelliseksi toimenpiteeksi.

Maatalous

Alueellisesti suunnitellut ja luvussa 2.2.1 kuvatut maatalouden toimenpiteet koskevat koko Siikajoen vesistöaluetta. Vesimuodostumakohtaisesti toimenpiteitä tulee kohdentaa taulukon 2.15 mukaisesti. Myös vedenpidätyskykyä parantavia toimenpiteitä tulee kohdistaa koko alueelle, mutta erityisesti niihin vesimuodostumiin, jossa maatalouden kuivatukset ovat heikentäneet vedenpidätyskykyä merkittävästi. Neuvonnalla voidaan kohdentaa toimenpiteitä tila- ja lohkokohtaisesti vesiensuojelullisesti tarkoituksen­mukaisesti. Peltojen korkea fosforipitoisuus ei ole yleinen ongelma Siikajoen vesistöalueella. Peltojen vähäinen kaltevuuskaan ei yleensä altista kiintoainetta ja ravinteita huuhtoutumiselle, mutta vesistöalueella on toistuvasti tulvan alle jääviä alueita, esimerkkinä Mankila. Suojavyöhykkeitä ja talviaikaista kasvipeitteisyyttä tulisi suunnata tämän vuoksi juuri näille alueille.

Metsätalous

Metsätalousvaltaisia alueita on runsaasti ja kunnostusojitukset ovat hyvin yleisiä. Karuilla turvemailla ne lisäävät myös metsätalouden aiheuttamaa orgaanista happamuutta. Vesienhoidon toimenpiteitä (ks. luku 2.2.1) kohdennetaan erityisesti latvavesistölle, jossa vaikutukset näkyvät. ”Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen” -toimenpidettä kohdistetaan taulukon 2.15. mukaisesti ja erityisesti metsätalouden vesienhoidon painopistealueille, kunhan aineisto valmistuu. Toimenpiteessä huomioidaan myös vanhat ojitusalueet ja vedenpidätyskyvyn parantaminen. Myös kunnostusojitusten suunnittelussa ja vesiensuojelussa sekä metsänuudistamisen suojavyöhykkeissä tulee huomioida em. painopistealueet ja taulukon 2.15. vesimuodostumat, joissa on tarvetta metsätalouden toimenpiteille.

Asutus

Siikalatvan ja Pyhännän yhdyskuntajätevedet johdetaan kattavasti Siikalatvan keskuspuhdistamolle Rantsilaan. Viemäriverkostoon on liitetty suurin osa runkolinjojen läheisyydessä olevasta asutuksesta. Siirtoviemärin ja sivurunkojohtojen varrella sijaitsevan haja-asutuksen on mahdollista liittyä viemäriverkkoon ja taajamien viemäriverkostoja laajennetaan muutoinkin siellä, missä se on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi. Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttöä ja ylläpitoa ranta- ja pohjavesialueilla toteutetaan sen mukaisesti kuin vuoden 2017 lainsäädäntömuutoksessa edellytetään. Käsittelyä tehostetaan säännösten vaatimukset täyttäviksi niillä kiinteistöillä, joilla käsittelyvaatimuksista saatu poikkeus tai vapautus raukeaa. Muilla alueilla muutokset tehdään kiinteistön peruskorjausta vastaavan remontin yhteydessä. Vain Rokuanjärvessä haja-asutus on tunnistettu merkittäväksi paineeksi (taulukko 2.15).

Teollisuus 

Pohjolan Peruna Oy:lle esitetään kahta vesienhoidon toimenpidettä: ”Laitosten käyttö, ylläpito ja tehostaminen” sekä ”Riskien hallinta ja häiriötilanteisiin varautumisen suunnitelmien toimenpiteiden toteuttaminen”. Puhdistamo on vanha ja sen toiminnassa on ollut ongelmia ja häiriötilanteita. Tehostaminen on jo käynnissä, mistä esimerkkinä kompostikentän vesienkäsittely. Luvan muuttamisen tarvetta ei ainakaan tässä vaiheessa ole, mutta kuormituksen tulisi ehdottomasti laskea vähintään nykyisten lupamääräysten edellyttämälle tasolle.

Turvetuotanto

Vuonna 2019 Siikajoen vesistöalueella oli 3 072 ha tuotannossa, tuotantokunnossa ja kunnostettavana olevaa turvetuotantoaluetta, mutta määrä on nopeasti vähenemässä. Alueellisesti suunnitellut perustoimenpiteet koskevat kaikkea turvetuotantoa. Mahdollisilla uusilla tuotantoalueilla tulee olla ympärivuotinen pintavalutuskenttä tai vastaavan tehoinen vesiensuojelumenetelmä. Turvetuotantoa ja sen lopettamista (jälkihoito) koskevassa lupakäsittelyssä otetaan huomioon mahdollinen pohjamaiden aiheuttama vesistön happamoitumisriski. Jälkikäytön tulee olla suunnitelmallista ja huomioida happamuusriski. Kurranjärven ja Luohuanjoen vesimuodostumissa turvetuotanto arvioitiin merkittäväksi paineeksi. Kurranjärvellä on yksi tuotantoalue, jonka vesienkäsittely hoidetaan ympärivuotisesti toimivilla pintavalutuskentillä. Luohuanjoen tuotantoalueen kosteikkopuhdistamo toimii vain kesäaikaan. Ravinnekuormitusta suurempi ongelma lienee kuitenkin happamuus. Toiminta on loppumassa vuonna 2022. Suostrategiassa turvetuotannon riskivesistöiksi on tunnistettu Siikajoen yläosa ja Lamujoki sekä Siikajoen alaosa.

Peruskuivatukset

Nykyisin tehtävät ojitukset ovat pääosin peruskorjaushankkeita. Niissä kuivatusta usein tehostetaan muun muassa nykyaikaisen salaojituksen mahdollistamiseksi. Joitakin uusia alueita voi tulla peruskuivatuksen piiriin tilusjärjestelyissä (uusjakohankkeet). Vesienhoidon toimenpiteitä (ml. luonnonmukainen peruskuivatus) tarvitaan kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentämiseksi, luonnontilaisten kaltaisten piirteiden säilyttämiseksi ja palauttamiseksi sekä vedenpidätyskyvyn parantamiseksi ja happamien sulfaattimaiden vesiensuojelun tehostamiseksi. Peruskuivatuksen parantamiseen on tarvetta muun muassa happamuuden kannalta keskeisellä riskialueella Luohuanjokivarressa, jossa on ollut uusjakohanke.

Happamuuden hallinta

Happamuuden hallinnan toimenpiteet ja niiden tarve suunnittelualueella on kuvattu luvussa 2.2.1. Vesistöalueella toimenpiteitä, erityisesti tiedotusta ja neuvontaa, tulee edelleen kohdistaa Siikajoelle Revonlahden, Ruukin, Paavolan, Luohuan ja jopa Rantsilan alueille, sillä laajoja riskialueita esiintyy erityisesti 30–70 metrin korkeudella merenpinnasta. Aiemmin valmistunut yleiskartoitus ja maankäyttöhankkeiden, kuten turvetuotannon, täsmäkartoitukset ovat mahdollistaneet hankkeiden ohjauksen ja paremman toteutuksen. Maatalousmailla yleiskartoituksia täydennetään happamien sulfaattimaiden riskikartoituksella, jossa otetaan huomioon muun muassa hapontuottopotentiaalin suuruus ja ympäristövaikutukset. Ohjaus jo tunnistettujen riskialueiden maankuivatushankkeissa on ollut edellytys sille, etteivät happamuusongelmat ole lisääntyneet. Esiintymiseen ovat vaikuttaneet erityisesti sääolosuhteet. Eräiden turvetuotantoalueiden purkuvesissä sekä jo jälkikäyttöön siirtyneiden alueiden valumavesissä on erityisesti Siikajoen alueella vakavia happamuus- ja metalliongelmia.

Riskialueilla tarvitaan kaikkien kuormitusta vähentävien ja estävien teknisten toimenpiteiden mahdollisimman laajamittaista käyttöönottoa. Riskialueiden maankäytössä, kuten kuivatushankkeissa, kiinnitetään huomiota kaivu- ja kuivatussyvyyksiin, kuivatusolojen säätöön ja muihin happamuuden torjuntatoimiin. Säätösalaojitusten ja -kastelun ohella happamien sulfaattimaiden todetuilla riskialueilla voi saada korkeampaa tukea happamien sulfaattimaiden nurmien perustamiseen.

Myös Siikajoen valuma-alueella esiintyy jonkin verran mustaliuskealueita, joiden kuivatuksissa ja maa-ainesten otossa sekä muussa maankäytössä tulee välttää erityisesti pohjaveden pinnan laskemista ja sen seurauksena syntyvää happamuutta.

Rehevien järvien kunnostaminen

Järvien tilaan vaikuttaa alueella pääosin ulkoinen kuormitus, joten tilan parantaminen keskittyy valuma-alueilla tehtäviin toimenpiteisiin. Järviin kohdistuvia suoria kunnostuksia toteutetaan Rokuanjärvellä ja Vähä-Lamulla, missä keskeistä on myös säännöstelyn kehittäminen. Lisäksi kunnostuksia toteutetaan yksittäisillä myöhemmin tarkentuvilla kohteilla. Myös niissä paineena on sisäinen kuormitus tai sekä sisäinen että ulkoinen, muihin sektoreihin liittyvä kuormitus.

Säännöstelyn kehittäminen

Vesistöalueella on käynnissä Uljuan tekojärven säännöstelyn kehittämishanke, johon liittyy myös Siikajoen vähävetisen uoman (Siikajoen keskiosa) ympäristövirtaama. Lisäksi lupakäsittelyvaiheessa on Vähä-Lamujärven säännöstelyn lakkauttaminen. Em. kohteissa uudet säännöstelykäytännöt otetaan käyttöön lupapäätösten saatua lainvoiman. Lisäksi toimenpiteenä esitetään Kortteisen tekojärven säännöstelyn kehittämistä ja ekologisen virtaaman takaamista Savalojan vähävetiseen luonnonuomaan.

Kalankulun edistäminen

Siikajoen alaosalle esitetään toimenpiteeksi kalankulun varmistamista Pöyryn voimalaitoksen ja Ruukin pohjapadon ohi. Molemmissa kohteissa on jo kalatie, mutta niiden toimivuudesta ei ole tietoa. Tietoa ei ole myöskään Pöyryn voimalaitoksen ja rakenteiden aiheuttamasta kuolleisuudesta alasvaelluksen yhteydessä. Lisäksi kalankulkua edistäviä toimenpiteitä esitetään Lämsänkosken säännöstelypadolle ja Kirkkokosken voimalaitokselle Siikajoen yläosalla sekä Kortteisen tekojärven luusuaan Lamujoella. Savalojassa ja Kurunkanavassa esitetään edistettävän kalankulkua olemassa olevia vesirakenteita parantamalla.

Virtavesikunnostukset

Siikajoen pääuomassa pääosa virta-alueista on jo kunnostettu. Pienemmissä joissa sekä puroissa on vielä paljon tarvetta kunnostuksiin, ennen kuin niiden rakenteellinen tila on riittävä vesienhoidon tavoitetilan saavuttamiseksi. Virtavesikunnostuksia on esitetty kymmeneen vesimuodostumaan. Kohteista neljä on peruskuivatuksen ja tulvasuojelun vuoksi kokonaan tai osittain suoritettuja ja kanavoituja virtavesi­muodostumia; yksi keinotekoinen ja kolme voimakkaasti muutettuja. Näiden kunnostamisessa on esitetty käytettävän luonnonmukaisen peruskuivatuksen toimenpiteitä. Tarkemmat toimenpiteet ja kunnostusalueet selviävät hankesuunnitteluvaiheessa, kun kartoitetaan vesimuodostumakohtaiset kunnostusmahdollisuudet ja -tarpeet.

Vesistöalueen perattuja puroja ei ole vielä juurikaan kunnostettu. Vesimuodostumakohtaisten kunnostustoimenpiteiden lisäksi vesistöalueella on esitetty kunnostettavaksi kahdesta kolmeen puroa tai muuta pientä virtavettä. Ne määritellään tarkemmin tulevan hoitokauden aikana mm. inventointien perusteella. Selvitystarvetta on erityisesti vesistöalueen latvoilla, lähellä Kainuun ja Pohjois-Savon maakuntia.

Suunnittelualueen kaikki toimenpiteet sekä niiden määrä- ja kustannustiedot löytyvät kootusti luvusta 2.5.

Tilatavoitteen saavuttaminen

Maa- ja metsätaloudelle esitetyt täydentävät toimenpiteet tehostavat selkeästi ravinne- ja kiintoaine­kuormituksen vähentämistä laajamittaisesti käyttöön otettuina. Monien maatalouden toimenpiteiden vaikutukset näkyvät vasta viiveellä. Vanhoilta ojitusalueilta tuleva metsätalouden ravinnekuormitus tulee jatkumaan vielä pitkään, sillä alueet ovat laajoja ja tehokkaiden toimenpiteiden löytäminen kuormituksen vähentämiseen vaatii vielä tutkimusta.

Esitetyillä toimenpiteillä happamuuskuormitus voi vähentyä jonkin verran, mutta vähenemä ei ole Siikajoen alaosalla, Luohuanjoella ja Siikajoen keski- ja alaosan pienillä sivuhaaroilla tilatavoitteiden saavuttamisen kannalta riittävä etenkään vuosina, jolloin sääolosuhteet aiheuttavat voimakasta haponmuodostusta maaperään sekä happamuus- ja metallikuormituksen nopeaa johtumista vesistöihin runsaiden valuntojen aikana. Happamilta sulfaattimailta realisoitunut kuormitus vähenee hitaasti vasta kymmenien vuosien kuluessa, joten siitä jo kärsivien vesistöjen happamuushaittoja ei voitaisi ehkäistä alueen laajoilla kuivatusalueilla ilman epärealistisen suurta maankäytön muuttamista esim. aiemmin vallinneeseen heikon kuivatuksen tilaan. Tämän vuoksi myös pääuoman kalaston tila todennäköisesti kärsii, muun vesieliöstön ohella, pahimpien alueiden alapuolisilla alueilla myös jatkossa.

Voimakkaan maankuivatuksen alueella karuilta turvemailta peräisin olevan orgaanisen happamuuden aiheuttamat pH-vaihtelut voivat kasvaa lämpimien ja sateisten kausien äärevöityessä. Vesistöä vaivaavien happamuusongelmien vuoksi joidenkin mustaliuskealueiden maankäytön ohjausta tulisi voida tehostaa. Laajasti käyttöön otettavien toimenpiteiden avulla lisähappamoituminen saataneen todennäköisesti estettyä tulevina hoitokausina. Se vaatii kuitenkin resursseja paitsi toimenpiteiden toteutukseen, etenkin maankäytön riittävään viranomais- ja muuhun ohjaukseen sekä tiedotukseen.

Hydrologisen ja morfologisen tilan parantamiseksi suunnitellut toimenpiteet on mitoitettu siten, että niiden toteuttamisen jälkeen hydrologis-morfologinen muuttuneisuus ei estä tavoitetilan saavuttamista vesimuodostumissa. Vaikka toimenpiteisiin saataisiin riittävästi rahallisia resursseja, saattaa ammattitaitoisten suunnittelijoiden ja toteuttajien rajallinen määrä hidastaa niiden toteutusta. Useimmat toimenpiteet ovat sen laatuisia, että vaikutus ekologiseen tilaan näkyy viiveellä, sillä eliöstön toipuminen alkaa vasta kunnostus­toimenpiteiden jälkeen ja kestää usein vuosikymmenen tai jopa enemmän.

Aiemmissa toimenpideohjelmissa on listattu vesimuodostumat, joiden tilatavoitteen saavuttamisvuotta lykättiin alkuperäisestä tavoitteesta (2015) vuoteen 2021 tai vuoteen 2027. Osassa vesimuodostumia syyt olivat teknisiä (esimerkiksi lupakäsittelyn hitaus tai tarvittavien menetelmien puuttuminen), osassa syynä olivat luonnonolosuhteet (mm. vesiympäristön hidas toipuminen etenkin, jos kuormitus on voimakasta tai jatkunut pitkään). Tilatavoitteen saavuttamisesta on nyt tehty uusi arvio (taulukko 2.16). Useissa vesimuodostumissa tilatavoitteen saavuttaminen ei ole realistista vielä vuoteen 2027 mennessä. Tämän vuoksi ja myös tilan ylläpitämiseksi toimenpiteitä tulee jatkaa pitkäjänteisesti.

Taulukko 2.16. Arvio hyvän ekologisen tilan saavuttamisesta Siikajoen vesistöalueella. Taulukossa ovat mukana vesimuodostumat, joissa tavoitteen saavuttamisen ajankohtaa on aiemmin lykätty tai sitä on nyt arvioitu ensimmäisen kerran. * voimakkaasti muutettu, ** keino­tekoinen vesimuodostuma, joiden tila on suhteessa parhaaseen saavutetta­vissa olevaan tilaan. Lisäksi taulukkoon on merkitty kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys (L laskeuman ja luonnonolojen perusteella ja Hg mittausten perusteella). Perustelussa oletetaan, että kaikki esitetyt toimenpiteet saadaan toteutetuksi hoitokauden aikana, ellei toisin ole merkitty.

Hyvän kemiallisen tilan tavoite on asetettu vuoteen 2027. Erityisten alueiden tavoitteet eivät aiheuta tarvetta poiketa vesienhoidon tavoitteista. Jo tavoitetilassa olevien vesimuodostumien tilan säilyttämiseen tulee kiinnittää huomiota koko vesistöalueella. Myös pienvesien tilan säilyminen tulee turvata.