5.2.1 Kuormittava toiminta
Suunnittelualueen vesistöihin kulkeutuvista ravinteista ja kiintoaineesta osa on luonnonhuuhtoumaa, osa ihmisen aiheuttamaa kuormitusta. Kiintoainesta myös liettyy vesistön eri osiin. Haitallisia ja vaarallisia aineita kulkeutuu vesiin laskeumana ja mahdollisesti myös alueen toiminnoista.
Käynnissä olevia toimenpiteitä vesien tilan parantamiseksi on kuvattu toimenpideohjelman osassa 1. Typpipitoisuuden vähentämistarvetta on koko alueella noin 10 %, fosforilla vähentämistarvetta ei käytännössä ole lainkaan. Paikallisesti kuormitusvähennystarve voi kuitenkin olla suuri. Jotta vesienhoidon ympäristötavoitteet on mahdollista saavuttaa, tarvitaan paikoitellen nykyisten toimenpiteiden tehostamista ja uusia toimenpiteitä.
Asutus
Asutus on pääasiassa hyvin harvaa ja se on keskittynyt muutamiin taajamiin sekä jokivarsiin. Pysyvän asutuksen lisäksi suunnittelualueella on merkittävä määrä vapaa-ajan asutusta. Asukasmäärän arvioidaan pysyvän joko ennallaan tai vähenevän. Väestö vähenee erityisesti haja-asutusalueilla. Asutus ja etenkin loma-asutus on keskittynyt vesistöjen välittömään läheisyyteen, mikä lisää sen kuormittavuutta. Viemäriverkosto kattaa asemakaavoitettujen alueiden lisäksi taajaman lievealueita. Kuusamossa myös kyliä on viemäröity kunnalliseen verkostoon. Kuusamon alueelta itään laskevien vesistöjen pistekuormitus aiheutuu pääasiassa yhdyskuntien puhdistetuista jätevesistä. Puhdistamoja on kaksi: Vienan Kemin vesistöalueella Torangin puhdistamo siihen saakka, kunnes uusi Mäntyselän puhdistamo valmistuu ja Koutajoen vesistöalueella Rukan jätevedenpuhdistamo. Viemäriverkostojen ulkopuolella oli vuonna 2017 noin 4 400 kiinteistöä, joista vakituisesti asuttuja 1 500.
Maatalous
Maataloutta on selvästi vähemmän kuin vesienhoitoalueen eteläosissa. Sen aiheuttaman kuormituksen on kuitenkin arvioitu olevan merkittävä paine 36 suunnittelualueen vesimuodostumassa, joista Pohjois-Pohjanmaalle sijoittuu 34 ja Lapin alueelle kaksi. Suurimmassa osassa näistä vesimuodostumista ekologinen tila on hyvä tai erinomainen, mutta ilman toimenpiteitä riskissä heikentyä. Maatalous pohjautuu pitkälti lypsykarjatalouteen ja nurmiviljelyyn. Maatiloja on noin 120, ja maatalousmaata noin 5 500 ha, lähes kokonaan nurmia.
Alueen pelloista monet sijaitsevat järvien rannoilla ja vesistöjen läheisyydessä ja usein pellot viettävät vesistöön päin. Runsaan nurmiviljelyn takia talviaikainen kasvipeitteisyys on yleistä. Nurmia uudistaessa tulee kiinnittää huomiota eroosion estämiseen. Suojavyöhykkeiksi on suunniteltu yli 3 % kaltevuuden peltolohkoista vesiin 30 m etäisyydelle rajautuvat alueet. Pelloista lähes 40 % on paksuturpeisilla mailla. Alueen pääasiallinen viljelykasvi on nurmi, joten lähes koko ala tulee käytännössä olemaan ”Jo käytössä olevien turvepeltojen nurmet” -toimenpidealuetta.
Peltojen fosforipitoisuus on korkeahko, mutta lannan käyttöä voinee alueella tasata lähinnä vain oman tilan sisällä. Tavoitteena on kuitenkin saada prosessoinnin piiriin 20 % syntyvästä lannasta. Separoidun lannan kuivajaetta voidaan käyttää myös kuivikkeena. Lannan ympäristöystävällisten levitysmenetelmien käyttöön tavoitellaan kolmanneksen lisäystä. Vesienhoidon perustoimenpiteenä on valtioneuvoston asetus, jolla säädellään fosforilannoitusta. Toimenpiteen tavoitteena on ajan mittaan peltojen fosforiluvun pienentäminen tyydyttäväksi. Ravinnehuuhtoumia voidaan vähentää myös edistämällä maan kasvukunnon ylläpitoa neuvonnan, koulutuksen ja tiedotuksen keinoin, kerääjäkasveilla sekä ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrättämisellä.
Kosteikoista on hyviä kokemuksia Kuusamossa ja niitä olisi syytä rakentaa muuallekin. Tavoitteena on viisi uutta kosteikkoa. Ravinnekuormituksen vähentämisen lisäksi kosteikoilla voidaan parantaa valuma-alueiden vedenpidätyskykyä.
Maatalouden uusille vesiensuojelumenetelmille (kipsi, rakennekalkki ja kuidut) ei ole laajamittaista tarvetta suunnittelualueella, mutta niitäkin voidaan paikallisesti kokeilla.
Neuvonnan, koulutuksen ja tiedotuksen keinoin pyritään toimenpiteiden vaikuttavaan kohdentamiseen ja vesiensuojelun huomioimiseen kokonaisvaltaisesti tilan toiminnassa.
Metsätalous
Koutajoen ja Vienan Kemin latvavesien muodostamalla suunnittelualueella kunnostusojitusmäärät ovat vähäisiä, vuosittain vain 20–30 ha. Osin tämä johtuu maaperästä ja korkeuseroista, osin siitä, että kunnostusojitus ei ole kannattavaa tai tukikelpoista yhtä laajalti kuin vesienhoitoalueen eteläisimmissä osissa. Metsätalouden vaikutukset näkyvät kuitenkin vesistöissä, koska muu kuormitus on vähäistä. Kiintoaineen kertyminen latvavesistöihin heikentää monen vesimuodostuman tilaa ja näkyy etenkin kirkasvetisissä puroissa ja pienvesissä. Valtaosa metsätalouden kuormituksesta tulee tälläkin alueella vanhoista ojituksista. Paikoin laajat ojitukset ovat muuttaneet valuma-alueen hydrologiaa, kun virtaamat ovat äärevöityneet. Kunnostusojituksen vesiensuojelussa tulee siten tarpeen mukaan käyttää ravinteita poistavia ja/tai vedenpidätyskykyä parantavia rakenteita ja menetelmiä.
Biotalouden kasvu näkyy myös tällä suunnittelualueella ja voi luoda paineita lisähakkuille. Ainakin osin alue olisi Kemin, mahdollisen Kemijärven tehtaiden ja osin mahdollisesti myös Paltamon biotuotetehtaan puunhankinta-aluetta. Vesienhoidon toimenpiteen ”Uudistushakkuiden suojakaistat” suunnittelussa lähtökohtana oli nykyinen hakkuutaso. Vesistöön rajautuvan suojakaistan keskimääräisenä leveytenä käytettiin 15 metriä, koska leveän suojakaistan on todettu yleensä olevan kapeaa tehokkaampi. Suojakaista voi kuitenkin olla tarpeen mukaan vaihtelevan levyinen ja sen laatuun tulisi erityisesti kiinnittää huomiota. Vesienhoidossa ei ole maanmuokkaukselle muita toimenpiteitä kuin hakkuiden suojakaistat, mutta myös maanmuokkaustavan valintaan ja maanmuokkauksen vesiensuojeluun tulisi kiinnittää huomiota. Alueen runsaat kirkasvetiset vesistöt ja kaltevat maat lisäävät kiintoainekuormituksen riskiä eliöstölle.
Suunnittelualueella on laajoja metsähallituksen ja metsäyhtiöiden omistuksessa olevia alueita, jolloin yksittäiset toimenpidealueet saattavat nousta suuriksi.
”Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen” -toimenpidettä kohdennetaan ensisijaisesti hyvää huonommassa tilassa oleville vesimuodostumille, joissa metsätalous on merkittävä paine. Suunnittelualueella on tunnistettu neljä tällaista vesimuodostumaa. Etusijalle asetetaan alueet, jossa metsätalouden paine on merkittävä yksin. Tarvittaessa toimenpidettä kohdennetaan erinomaisessa tai hyvässä tilassa oleville vesimuodostumille, joiden tila on riskissä heikentyä ja joissa metsätalous on merkittävä paine. Suunnittelualueella on tunnistettu 25 tällaista vesimuodostumaa. Kohdennus tarkentuu, kun aineisto metsätalouden vesienhoidon painopistealueista valmistuu. Suunnittelussa tulee pyrkiä löytämään keinoja vanhojen ojitusalueiden kuormituksen vähentämiseksi ja valuma-alueiden vedenpidätyskyvyn parantamiseksi. Tarvittavien vesiensuojelurakenteiden määrä tarkentuu suunnittelun myötä. Suunnittelun yhteydessä ja metsäteiden parannushankkeissa tulee huolehtia siitä, että tierummuista ei aiheudu vaellusesteitä kaloille ja muille vesieliöille.
Valtakunnallisena ohjauskeinona on valmisteilla aineisto metsätalouden vesiensuojelun painopistealueista. Sen yhdeksi pohjatiedoksi tunnistetaan metsätaloudelle herkät lohikalavesistöt, käytännössä taimenpurot. Niitä suunnittelualueelta varmasti löytyy.
Suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden koulutuksella varmistetaan uusimman tutkimustiedon ja parhaiden vesiensuojelukäytäntöjen siirtyminen käytäntöön. Metsänomistajille kohdistettavalla tiedotuksella ja neuvonnalla lisätään tietoa vesien tilasta, arvokkaista purovesistä ja metsänkäsittelyn eri vaihtoehdoista sekä huolehditaan vesiensuojelurakenteiden kunnossapidosta.
Teollisuus ja kaivostoiminta
Teollisuudessa ja kaivostoiminnassa sovelletaan kulloinkin parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Teollisuus tai kaivostoiminta eivät ole merkittävä paine yhdessäkään vesimuodostumassa. Pienteollisuuden jätevedet käsitellään pääasiassa yhdyskuntajätevesien puhdistamoissa. Kuusamon Juuston jätevedet menevät Torangin puhdistamolle (jatkossa Mäntyselän puhdistamolle), mutta lauhde- ja jäähdytysvedet laskevat Matkajokeen. Ne eivät aiheuta riskiä Matkajoki_Nilonjoki-vesimuodostuman hyvälle ekologiselle tilalle. Myöskään Helilammen pohjasedimenteistä tuleva vanha meijerin kuormitus ei ole ainakaan toistaiseksi heikentänyt vesimuodostuman tilaa. Koutajoen vesistöalueella kaivosyhtiöt ovat tehneet selvityksiä eri malmiesiintymien hyödyntämiseksi. Keskeisin on Kuusamossa sijaitsevan Juomasuon kaivoshanke. Juomasuolle on tarkoitus saada avattua kobolttikaivos. Alueen malmio sisältää myös muita malmimineraaleja, kuten kultaa ja uraania.
Turvetuotanto
Turvetuotantoa on alueella vain vähän, eikä ei ole tunnistettu merkittäväksi paineeksi millään vesimuodostumalla. Lupamenettely ohjaa turvetuotannon vesiensuojelua. Lupakäsittelyssä huomioidaan vesien tilatavoite ja uusien lupien lupamääräyksissä on pääsääntöisesti edellytetty pintavalutuskentän käyttöä tai vastaavaa vesiensuojelun tasoa. Herkkiä vesistöjä tulee suojella kuormitukselta.
Turkiseläintuotanto
Turkistarhausta harjoitettiin vuonna 2021 kolmella tarhalla. Turkistarhausta ei ole tunnistettu merkittäväksi paineeksi alueella, joten täydentäviä toimenpiteitä ei ole tarvetta suunnitella. Vesiensuojelun kehittämiseen vaikutetaan ohjauskeinojen kautta.
Kalankasvatus
Suunnittelualueella on vain muutama kalankasvatuslaitos ja luvanvarainen luonnonravintolammikko. Suurin laitos on Varisjoen Lohi Oy Kuusamossa. Kuormituksen tarkkailuvelvoite on kolmella laitoksella. Niiden fosforikuormitus oli vuosijaksolla 2014–2019 yhteensä keskimäärin 292 kg/v. Pieneen vesistöön sijoittuvan kalankasvatuksen rehevöittävä vaikutus näkyy lähivesistössä. Kalankasvatus on merkittävä paine yhdellä vesimuodostumalla pistekuormituksena (Välijoki-Varisjoki-Suininginjoki) ja yhdellä hajakuormituksena (Vuotunki). Perustoimenpiteet koskevat kaikkea toimintaa ja kaikkia toimijoita. Uuden toiminnan lupaharkinnassa huomioidaan vesimuodostuman tilan ja vesienhoidon asettamat vaatimukset. Vesiensuojelun kehittämiseen vaikutetaan ohjauskeinojen kautta.
Laskeuma
Maaperään ja vesistöihin päätyy laskeumana ravinteita ja haitallisia aineita ja runsasjärvisellä Koillismaalla laskeuma onkin merkittävä typpikuormituksen lähde. Laskeuma ei ole peräisin vain Suomen omista päästölähteistä, vaan sitä saapuu myös kaukokulkeumana maan rajojen ulkopuolelta. Laskeumaan ei ole mahdollista vaikuttaa riittävän laajalti vesienhoitoalueella toteutettavilla toimenpiteillä, mutta osa esitettävistä toimenpiteistä vähentää esimerkiksi elohopean kulkeutumista maaperästä vesistöihin.
Happamuus
Turvemaiden ojitukset ovat lisänneet jonkin verran vesistöjen happamuutta. Se johtuu ajoittain kohoavista humuksen (orgaaniset hapot) pitoisuuksista turvemaiden alapuolisissa vesissä. Joillakin alueilla ongelmana voivat olla sekä mustaliuskealueista johtuva sulfidiperäinen happamuus että turvemailta lähtöisin oleva orgaanisista hapoista johtuva happamuus. Turvemailta peräisin olevan orgaanisen happamuuden vähentäminen liittyy enimmäkseen metsä- ja maataloussektoreiden toimenpiteisiin. Muun muassa putkipadot ja muut veden pidätyskykyä parantavat ratkaisut ehkäisevät virtaamista riippuvaisia happamuuspiikkejä myös turvemailla. Alueella on vain vähän kunnostusojitusta, joten turvemaiden lisäkuivatusta tehdään hyvin paikallisesti.
