4.2 Toimenpiteiden valinnassa, mitoituksessa ja toteutuksessa huomioitavaa

Kiiminkijoki–Kuivajoki-suunnittelualueen kuormitus on vähäisempää kuin eteläisemmillä suunnittelualueilla, mutta silti on selvästi tarvetta vähentää ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Metsätalouden vaikutus korostuu Oulujoen eteläpuoliseen, maatalousvaltaiseen alueeseen verrattuna. Koillismaan ja Ylä-Kainuun alueita lukuun ottamatta alue on erittäin soinen, ja turvemaiden kuivatus onkin ollut voimallista. Happamuuskuormitusta voi syntyä maankäytöstä rannikon läheisyydessä ja myös mustaliuskekallioperä lisää paikoitellen happamuuskuormitusriskiä. Jokia on aikoinaan perattu uiton tarpeisiin. Valtaosa uomista on kuitenkin kunnostettu. Iijoen alaosa on rakennettu vesivoimantuotantoa varten ja joitakin järviä säännöstellään. Alueen virtavesiin liittyy erityisiä tavoitteita, joista keskeisimmät ovat vaelluskalojen palauttaminen sekä kantojen säilyttäminen ja Iijoen vesistössä myös raakkupopulaatioiden suojelu ja elvyttäminen.