7.1 Taustaa toimenpiteiden suunnittelulle

Pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila arvioitiin ensimmäisen kerran vuonna 2009. Tuolloin tarkastelluista runsaasta 550 pohjavesialueesta 11 tunnistettiin riskialueiksi. Riskialueista Raahen Antinkangas luokiteltiin huonoon kemialliseen tilaan. Selvityskohteiksi jäi 72 pohjavesimuodostumaa, joista ei ollut saatavilla riittävästi pohjaveden laatu- tai korkeustietoja riskien arvioimiseksi. Toisen kerran pohjavesien tila arvioitiin keväällä 2013. Riskikohteiksi tunnistettiin 32 pohjavesialuetta. Niistä valtaosa oli ensimmäisen vesienhoitokauden selvityskohteita. Raahen Antinkankaan kemiallinen tila oli edelleen huono.

Tuorein pohjavesien tilan arviointi tehtiin hoitokautta 2022–2027 varten. Riskipohjavesialueiksi nimettiin 35 muodostumaa, joiden pohjavedessä oli joko havaittu ympäristönlaatunormin ylittäviä haitta-aine­pitoisuuksia tai niiden vaikutusalueella oli useita merkittävästi pohjaveden laatua uhkaavia riskitoimintoja. Riskinarvioinnissa hyödynnettiin muun muassa kemiallisen tilan luokittelun kriteeristöön perustuvaa pohjavesi­tietojärjestelmän (POVET) riskipisteytystä. Riskialueisiin tuli vain vähän muutoksia edelliseen luokitteluun verrattuna. Kaikki pohjavesialueet luokiteltiin hyvään kemialliseen ja määrälliseen tilaan. Selvityskohteiksi jäi 43 pohjavesimuodostumaa. Antinkangas poistettiin pohjavesiluokituksesta vuosina 2017–2019 toteutetun vesienhoitolainsäädännön mukaisen pohjavesialuemääritystyön yhteydessä.

Vedenottamoiden suoja-alueet

Koko Suomessa on perustettu noin 220 vedenottamoiden suoja-aluetta. Vesienhoitoalueella niitä on 22 (taulukko 7.1). Suoja-alueista valtaosa on perustettu 1970-luvulla. Niiden suoja-aluemääräykset ovat monilta osin jo siinä määrin vanhentuneita, että ne tulisi päivittää.

Taulukko 7.1. Vedenottamoiden suoja-alueet vesienhoitoalueella.

Suojelusuunnitelmat

Pohjavesialueiden suojelusuunnitelman sisällöstä ja valmistelusta on säädetty Lain vesienhoidon- ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) luvussa 2a. Kuntien laatimia suojelusuunnitelmia ja niissä esitettyjä tietoja voidaan hyödyntää vesienhoitosuunnitelmia valmisteltaessa. Toisaalta vesienhoitosuunnitelmassa tai toimenpideohjelmassa voidaan suositella suojelusuunnitelmien laatimista erityisesti riskialueille. Osana vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa ELY-keskukset seuraavat alueellaan suojelusuunnitelmien laatimista ja valmistumista. Niiden tietoja hyödynnetään tehtäessä ratkaisuja tilanteissa, joissa toiminnasta voi aiheutua pohjavesivaikutuksia.

Vuoden 2019 loppuun mennessä vesienhoitoalueella on laadittu tai päivitetty 73 suojelusuunnitelmaa. Ne kattavat 158 pohjavesialuetta (taulukko 7.2). Valtaosa suojelusuunnitelmiin liittyvistä toimenpiteistä on toteutettu vuoden 2015 lopussa päättyneen ensimmäisen vesienhoitokauden aikana. 1- ja 1E-luokan pohjavesialueista 114:lle on jossain vaiheessa tehty suojelusuunnitelma. Suojelusuunnitelmat kattavat 43 % tärkeistä pohjavesialueista ja 25 % kaikista vesienhoitosuunnitelmassa käsitellyistä pohjavesialueista. Pohjois-Pohjanmaalla suojelusuunnitelma on laadittu 138 pohjavesialueelle (47 % tärkeistä pohjavesialueista) ja Kainuussa 20 pohjavesialueelle (41 % 1- ja 1E-luokan pohjavesialueista).

Kaikille riskipohjavesialueille on laadittu suunnitelma. Jatkossa suojelusuunnitelmia on tarkoitus tehdä osalle selvityskohteista ja tarvittaessa muille tärkeille pohjavesialueille. Lisäksi osaa suunnitelmista on tarpeen päivittää, koska useilla alueilla riskitoiminnot ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suojelusuunnitelmien toteutusta koordinoivat pääasiassa kuntakohtaiset seurantaryhmät.

Taulukko 7.2. Vesienhoitoalueella laaditut pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat vuoden 2019 loppuun mennessä.

Muut alueelliset suunnitelmat ja hankkeet

Vesienhoitoalueella on aiempien hoitokausien kuluessa toteutettu laajalti pohjaveden suojelun ja kiviaines­huollon yhteensovittamiseen tähtäävää POSKI-hanketta Suomen ympäristökeskuksen, ELY-keskusten, maakuntien liittojen, Geologian tutkimuskeskuksen ja muiden toimijoiden yhteistyönä. Kainuun ympäristökeskus on lisäksi laatinut koko maakunnan kattavan Kainuun pohjavesivarojen ja harjuainesten luonnonvaraselvityksen 1999–2000. Siinä on sovitettu yhteen maa-ainesten ottoa sekä pohjavesivarojen hyödyntämistä ja suojelua. 

Soranottoalueiden tilaa ja kunnostustarvetta on selvitetty ympäristöministeriön, Suomen ympäristö­keskuksen ja ELY-keskusten SOKKA-hankkeessa. Tavoitteena on ollut selvittää maa-ainestenottoalueiden jälkihoitotilanne pohjavesialueilla sekä arvioida alueiden pohjavesiriskejä ja maisemointitarvetta. Pohjois-Pohjanmaalla selvitys valmistui vuonna 2012 ja Kainuussa 2015. SOKKA-hanke on pääsääntöisesti päättynyt, mutta Lapissa selvitykset jatkuvat vielä vesienhoitokaudella 2022–2027. Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueelta hankkeeseen sisällytetään neljä Lapin kohdetta.