2.4.4 Temmesjoen vesistö

Temmesjoen vesistöalueella on luokiteltu neljä järveä ja neljä jokea. Ne kaikki sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaan kuntiin. Näistä kaksi järveä (72 % yhteen lasketusta järvipinta-alasta) on hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa (taulukko 2.17). Isossa Nuoluanjärvessä on tunnistettu ihmistoiminnoista aiheutuvia merkittäviä paineita ja riski ekologisen tilan heikkenemisestä. Tilan ylläpitämiseksi tarvitaan käynnissä olevien toimenpiteiden tehostamista tai uusia toimenpiteitä. Suutarinjärvessä vastaavaa tilan heikentymisen riskiä ei ollut nähtävissä, joten tilan säilyminen hyvänä turvataan pääsääntöisesti nykyisillä toimenpiteillä, koko suunnittelualueella tehtävillä perus- ja muilla perus­toimen­piteillä, koko alueelle esitettävillä vesienhoidon täydentävillä toimenpiteillä sekä valtakunnallisilla ja alueellisilla ohjauskeinoilla.

Hyvä tai erinomainen ekologinen tila ei tarkoita, että vesimuodostuma olisi luonnontilainen tai että esimerkiksi kunnostustarvetta ei lainkaan olisi.

Taulukko 2.17. Temmesjoen vesistöalueen hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevat vesimuodostumat. R = tunnistettu tilan heikentymisen riski. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. L = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella.

Taulukossa 2.18 on tiedot kuudesta vesimuodostumasta, joiden ekologinen tila on vuoden 2019 luokittelun perusteella korkeintaan tyydyttävä. Näiden vesimuodostumien tilan parantaminen edellyttää käynnissä olevien toimenpiteiden tehostamista ja/tai uusia vesienhoidon toimenpiteitä, jotka kohdistetaan tunnistettuihin paineisiin.

Taulukko 2.18. Temmesjoen vesistöalueen vesimuodostumat, joiden ekologinen tila 2019 on korkeintaan tyydyttävä. HyMo = hydrologis-morfologiset muutokset. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. L = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella, HgAM = alitus mittausten perusteella.

Ekologisessa tilassa tapahtuneet muutokset

Temmesjoen vesistöalueella järvien ja virtavesien tilaluokka on säilynyt ennallaan lukuun ottamatta Suutarinjärveä, jonka tilaluokka nousi hyvästä erinomaiseen.

Huomioita kemiallisesta tilasta

Kaikkien vesimuodostumien kemiallinen tila on huono johtuen siitä, että bromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet ylittävät mallinnusten perusteella niille asetetun erittäin tiukan ympäristönlaatunormin. Humustyypin vesimuodostumissa ylittyy mallinnusten perusteella lisäksi elohopealle asetettu ympäristönlaatunormi ahvenessa. Temmesjoessa mitatut elohopeapitoisuudet jäivät kuitenkin selvästi alle ympäristönlaatunormin. On kuitenkin huomattava, että kemiallisen tilan määrittelyssä elohopean laatunormi on puolet pienempi kuin ravinnoksi käytettävän kalan elohopean raja-arvo. Temmesjoesta on kartoitettu kasvinsuojeluaineita vuosina 2012 ja 2013. Kuudestatoista määritetystä kasvinsuojeluaineesta löytyi pieniä pitoisuuksia metyylikloorifenoksietikkahappoa (MCPA) ja kesällä 2013 kahdesta näytteestä heksaklooributadieenia (HCBD). Veden metallipitoisuudelle (kadmium, biosaatava lyijy ja biosaatava nikkeli) asetettu ympäristönlaatunormi alittuu mittausten perusteella. Ängeslevänjoesta vain yhdet metallitulokset, joiden mukaan kadmium ja nikkeli silmällä pidettäviä. Seurantajaksolle ei sattunut happaman kuormituksen syntymiselle otollisia olosuhteita.

Toimenpiteiden kohdentaminen 

Maa- ja metsätalouden toimenpiteet sekä monet muut ravinne-, kiintoaine- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet suunnitellaan lähtökohtaisesti laajoille alueille. Osa vesienhoidon toimenpiteistä, kuten esimerkiksi vesien kunnostaminen, säännöstelyn kehittäminen tai kalan kulun edistäminen kohdistetaan yksittäisiin vesimuodostumiin. Taulukkoon 2.19 on koottu tiedot kohdentamisen tarpeesta ja yksittäisiin vesimuodostumiin kohdistettavista toimenpiteistä. Taulukossa on lisäksi mallintamalla arvioitu vähentämis­tarve nykytoiminnoista syntyvälle fosfori- ja typpikuormalle (alle 10 %, 10–30 %, 30–50 % ja yli 50 %). Se kertoo osaltaan ravinnekuormituksen vähentämiseksi suunnattavien toimenpiteiden tarpeesta. Arvio on luotettavin suurimmissa vesimuodostumissa, muissa suuntaa antava. Suurella osalla vesimuodostumista tulisi ravinteiden kuormitusta vähentää yli puoleen (50 %) nykyisestä, jotta niille asetetut hyvän tilan raja-arvot voitaisiin saavuttaa.

Taulukko 2.19. Ravinnekuormitusta vähentävien sekä muiden ekologista tilaa parantavien toimenpiteiden tarve Temmesjoen vesistö­alueella: +++ hyödynnetään kaikkia käytettävissä olevia keinoja (paine erittäin merkittävä), ++ hyödynnetään mahdollisimman kattavasti eri toimenpiteitä (paine yksinäänkin merkittävä), + hyödynnetään kustannustehokkaimpia toimenpiteitä (paine vähäinen ja/tai merkittävä yhdessä muiden paineiden kanssa), - painearvioinnin perusteella ei tarvetta toimenpiteille. Taulukossa on mukana myös Iso Nuoluanjärvi, jonka hyvä ekologinen tila on riskissä heikentyä ilman uusia toimenpiteitä tai toimenpiteiden tehostamista. Värikoodi vesimuodostuman nimiruudussa ilmentää ekologista tilaa (vihreä=hyvä, keltainen=tyydyttävä, oranssi=välttävä). Joissakin vesimuodostumissa saattaa ilmetä myöhemmin kunnostustarvetta, vaikka kunnostusta ei ole nykytilanteessa tunnistettu tarpeelliseksi toimenpiteeksi.

Maatalous

Alueella tarvitaan kaikkia luvussa 2.2.1 kuvattuja maatalouden vesienhoitotoimenpiteitä. Niitä tulee kohdentaa taulukon 2.19 mukaisesti vesimuodostumille ja neuvonnan avulla tila- ja lohkokohtaisesti. Temmesjoen alueella on merkittävä määrä säätösalaojitusta lähinnä perunanviljelyn vuoksi, mutta säädön riittävään käyttöön happamuuden torjumisen kannalta tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Perunanviljelyn vesiensuojelun käytännön ratkaisujen kehittämiseksi on edelleen tarvetta tutkimuslaitosten ja viljelijöiden yhteishankkeelle. Peltojen fosforiluvut ovat alentuneet, mutta tila- ja lohkokohtaiset vaihtelut ovat suuria. Paikoin korkean fosforipitoisuuden ja suuren ravinnekuormituksen vähennystarpeen vuoksi alueelle tulee suunnata myös maatalouden uusia vesiensuojelumenetelmiä (kipsi, rakennekalkki, kuitu). Maankäytön ja kastelun vuoksi muuttuneet hydrologiset olosuhteet etenkin alivirtaamakausina yhdessä kuormituksen ja morfologisen muuttuneisuuden kanssa ovat merkittävä paine vesistöalueen kaikissa virtavesissä. Niihin tulee kohdentaa erityisesti toimenpiteitä, jotka kuormituksen vähentämisen lisäksi parantavat alueen vedenpidätyskykyä. Laajat kasvipeitteettömät peltoaukeat ovat alttiita tuulieroosiolle, mikä tulee ottaa huomioon toimenpiteissä.

Metsätalous

Metsätalouden toimenpiteet on käyty läpi luvussa 2.2.1. Metsätalousalueita on vesistön latvaosilla. Kunnostusojitustarve on Temmesjoen vesistöalueellakin suuri maan pinnanmuodoista ja ilmastollisista seikoista johtuen. Toimenpiteiden kohdentamisessa hyödynnetään taulukkoa 2.19.

Asutus

Taajamien viemäriverkostoja laajennetaan siellä, missä se on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi. Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttöä ja ylläpitoa ranta- ja pohjavesialueilla toteutetaan sen mukaisesti kuin vuoden 2017 lainsäädäntömuutoksessa edellytetään. Käsittelyä tehostetaan säännösten vaatimukset täyttäviksi niillä kiinteistöillä, joilla käsittelyvaatimuksista saatu poikkeus tai vapautus raukeaa. Muilla alueilla muutokset tehdään kiinteistön peruskorjausta vastaavan remontin yhteydessä. Haja- ja/tai loma-asutusta ei ole tunnistettu merkittäväksi paineeksi yhdessäkään Temmesjoen valuma-alueen vesimuodostumassa.

Turvetuotanto

Alueellisesti suunnitellut perustoimenpiteet koskevat kaikkea turvetuotantoa, vaikka turvetuotantoa ei ole tunnistettu merkittäväksi riskiksi vesistöalueen vesimuodostumissa. Valuma-alueen turvetuotantoalueista pääosa alkaa olla tuotannon loppuvaiheessa tai jo jälkikäytössä. Mahdollisilla uusilla tuotantoalueilla tulee olla ympärivuotinen pintavalutuskenttä tai vastaavan tehoinen vesiensuojelumenetelmä. Lupakäsittelyssä otetaan huomioon mahdollinen pohjamaiden aiheuttama vesistön happamoitumisriski. Jälkikäytön tulee olla suunnitelmallista ja huomioida happamuusriski.

Peruskuivatukset

Alueella on ollut tilusjärjestelyjä ja peruskuivatushankkeita. Alueella on kokemusta myös luonnonmukaisesta peruskuivatuksesta. Mahdollisissa uusissa hankkeissa happamuusriskejä tulee voida välttää entistä laadukkaammin ja luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmiä käyttää enemmän.

Happamuuden hallinta

Happamuuden hallinnan toimenpiteet ja niiden tarve suunnittelualueella on kuvattu luvussa 2.2.1. Riskialueiden yleiskartoitusta on Temmesjoen alueelle, on tehty, mutta aineistoa ei ole vielä siirretty karttapalveluun, jossa tiedot perustuvat vielä jonkin aikaa ennakkotulkintaan. Säätösalaojitusta ja -kastelua on toteutunut Temmesjoen alueella muita eteläisiä vesistöjä enemmän. Lisäksi hanke- tai tilakohtaista neuvontaa ja maankäytön ohjausta on voitu tiedon lisääntyessä toteuttaa hyvin. Happamuuden torjuntaan kohdistuvia toimenpiteitä, erityisesti tiedotusta ja neuvontaa, tulee edelleen kohdistaa Temmesjoen valuma-alueelle, jossa on laajoja kuivatushankkeita. Vaikka yleiskartoitusta ei ole ollut käytettävissä, ohjaus maankuivatushankkeissa jo tunnistetuilla riskialueilla on ollut edellytys sille, etteivät happamuusongelmat ole lisääntyneet. Niiden esiintymiseen ovat vaikuttaneet erityisesti sääolosuhteet. Maatalousmailla yleiskartoituksia täydennetään aikanaan happamien sulfaattimaiden riskikartoituksella, jossa otetaan huomioon muun muassa hapontuottopotentiaalin suuruus ja ympäristövaikutukset.

Riskialueilla tarvitaan käytettävissä olevien kuormitusta vähentävien ja estävien teknisten toimenpiteiden mahdollisimman laajamittaista käyttöä. Ne sisältävät myös vesiensuojelurakenteita kuten laskeutusaltaita ja kosteikkoja. Jatkossakin riskialueiden maankäytössä, kuten kuivatushankkeissa, kiinnitetään huomiota kaivu- ja kuivatus­syvyyksiin, kuivatusolojen säätöön ja muihin happamuuden torjuntatoimiin. Säätösalaojitusten ja -kastelun ohella happamien sulfaattimaiden todetuilla riskialueilla on mahdollista saada korkeampaa tukea happamien sulfaattimaiden nurmien perustamiseen.

Rehevien järvien kunnostaminen

Järvien tilaan vaikuttaa alueella pääosin ulkoinen kuormitus, ja tilan parantaminen keskittyy valuma-alueille. Järviin kohdistuvia suoria kunnostustoimenpiteitä ei siksi ole suunniteltu, mutta pienen rehevän järvien kunnostusta arvioidaan toteutuvan jollakin vesistöalueen harvoista kohteista, osana muihin tilaan vaikuttavien sektoreihin liittyviä hankkeita.

Säännöstelyn kehittäminen

Vesistöalueella ei ole säännösteltyjä vesimuodostumia.

Kalankulun edistäminen

Vesimuodostumissa ei ole vesirakenteita, jotka vaatisivat toimia kalankulun edistämiseksi.

Virtavesikunnostukset

Kaikille neljälle vesistöalueen joelle esitetään toimenpiteeksi virtavesikunnostusta. Osalle kohteista kunnostussuunnittelu on jo tehty. Lisäksi vesistöalueella esitetään kunnostettavaksi yhdestä kahteen puroa. Purokohteet tarkentuvat myöhemmin mm. inventointien perusteella esimerkiksi osana valuma-alueiden toimiin keskittyviä hankkeita.

Suunnittelualueen kaikki toimenpiteet sekä niiden määrä- ja kustannustiedot löytyvät kootusti luvusta 2.5.

Tilatavoitteen saavuttaminen

Maa- ja metsätaloudelle esitetyt täydentävät toimenpiteet tehostavat selkeästi ravinne- ja kiintoaine­kuormituksen vähentämistä laajamittaisesti käyttöön otettuina. Fosforipitoisuuden aleneminen pellossa on kuitenkin hidasta, joten huuhtoumatkin pienenevät hitaasti. Osa muistakin maatalouden toimenpiteiden vaikutuksista näkyy viiveellä. Nopeampaa vähennystä ravinnekuormitukseen voidaan saada peltojen kipsi-, rakennekalkki- tai kuitukäsittelyllä. Vanhoilta ojitusalueilta tuleva metsätalouden ravinnekuormitus tulee jatkumaan vielä pitkään, sillä alueet ovat laajoja ja tehokkaiden toimenpiteiden löytäminen kuormituksen vähentämiseen vaatii vielä tutkimusta.

Esitetyillä toimenpiteillä happamuuskuormitus voi vähentyä jonkin verran, mutta vähenemä ei ole riittävä etenkään vuosina, jolloin sääolosuhteet aiheuttavat voimakasta haponmuodostusta maaperään sekä happamuus- ja metallikuormituksen nopeaa johtumista vesistöihin runsaiden valuntojen aikana. Happamilta sulfaattimailta realisoitunut kuormitus vähenee hitaasti vasta useiden kymmenien vuosien kuluessa, joten siitä jo kärsivien vesistöjen happamuushaittoja ei voitaisi ehkäistä alueen laajoilla kuivatusalueilla ilman epärealistisen suurta maankäytön muuttamista esimerkiksi aiemmin vallinneeseen heikon kuivatuksen tilaan. Tämän vuoksi myös jokien kalataloudellinen tila voi ajoittain kärsiä, muun vesieliöstön ohella, pahimpien alueiden alapuolisilla alueilla. Laajasti käyttöön otettavien toimenpiteiden avulla vesistöjen lisä­happamoituminen saataneen estettyä. Se vaatii kuitenkin enemmän resursseja paitsi toimenpiteiden toteutukseen, myös maankäytön riittävään viranomais- ja muuhun ohjaukseen sekä tiedotukseen.

Hydrologisen ja morfologisen tilan parantamiseksi suunnitellut toimenpiteet on mitoitettu siten, että niiden toteuttamisen jälkeen hydrologis-morfologinen muuttuneisuus ei estä tavoitetilan saavuttamista. Vaikka toimenpiteisiin saataisiin riittävästi rahallisia resursseja, saattaa ammattitaitoisten suunnittelijoiden ja toteuttajien rajallinen määrä hidastaa toteutusta. Useimmat toimenpiteet ovat sen laatuisia, että vaikutus ekologiseen tilaan näkyy viiveellä, sillä eliöstön toipuminen alkaa vasta kunnostustoimenpiteiden jälkeen ja kestää usein vuosikymmenen tai jopa enemmän.

Aiemmissa toimenpideohjelmissa on listattu vesimuodostumat, joiden tilatavoitteen saavuttamisvuotta lykättiin alkuperäisestä tavoitteesta (2015) vuoteen 2021 tai vuoteen 2027. Osassa vesimuodostumia syyt olivat teknisiä (esimerkiksi lupakäsittelyn hitaus tai tarvittavien menetelmien puuttuminen), osassa syynä olivat luonnonolosuhteet (mm. vesiympäristön hidas toipuminen etenkin, jos kuormitus on voimakasta tai jatkunut pitkään). Tilatavoitteen saavuttamisesta on nyt tehty uusi arvio (taulukko 2.20). Useissa vesimuodostumissa tilatavoitteen saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä ei ole realistista. Tämän vuoksi ja myös tilan ylläpitämiseksi toimenpiteitä on tärkeää jatkaa pitkäjänteisesti.

Taulukko 2.20. Arvio hyvän ekologisen tilan saavuttamisesta Temmesjoen vesistöalueella. Taulukossa ovat mukana vesimuodostumat, joissa tavoitteen saavuttamisen ajankohtaa on aiemmin lykätty. Lisäksi taulukkoon on merkitty kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean ympäristönlaatunormin ylitys laskeuman ja luonnonolojen perusteella (L). Perustelussa oletetaan, että kaikki esitetyt toimenpiteet saadaan toteutetuksi hoitokauden aikana, ellei toisin ole merkitty.

Hyvän kemiallisen tilan tavoite on asetettu vuoteen 2027. Vesistöalueella ei ole juomavedenottoalueita eikä EU-uimarantoja. Temmesjoki laskee Liminganlahteen, joka on vesilinnuston takia keskeinen Natura-alue. Liminganlahden tilan säilyttämiseksi tarvittavia toimenpiteitä käsitellään rannikkovesien yhteydessä (luku 6). Temmesjoen kuljettamien ainemäärien vähentäminen on yksi keskeisimmistä keinoista Liminganlahden tilan turvaamisessa. Jo tavoitetilassa olevien vesimuodostumien tilan säilyttämiseen tulee kiinnittää huomiota. Myös pienvesien tilan säilyminen tulee turvata.