4.4.5 Oulujoen pohjoispuolisen rannikon välialueiden pienet joet ja järvet

Suunnittelualueen rannikkoalueella vesimuodostumiksi on rajattu Kalimenoja ja sen valuma-alueella sijaitsevat Hämeenjärvi, Jäälinjärvi ja Valkiaisjärvi sekä Iso Liesjärvi, joka laskee mereen Liesojan (ei vesimuodostuma) kautta. Iso Liesjärvi on pieni, matala runsashumuksinen suojärvi. Jäälinjärven ympärillä on puolestaan runsaasti rakennettua aluetta (asutusta, tiestöä ym.) ja Valkiaisjärvi on vähähumuksinen järvi. Kalimenoja kuuluu keskisuuriin turvemaiden jokiin.

Järvet ovat hyvässä tai erinomaisessa tilassa, mutta Iso Liesjärveä lukuun ottamatta niiden tila on riskissä heikentyä (taulukko 4.19). Hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevien vesimuodostumien tilan säilyminen turvataan pääsääntöisesti nykyisillä toimenpiteillä, koko suunnittelualueella tehtävillä perus- ja muilla perustoimenpiteillä, koko alueelle esitettävillä vesienhoidon täydentävillä toimenpiteillä sekä valtakunnallisilla ja alueellisilla ohjauskeinoilla. Hämeenjärveen, Jäälinjärveen ja Valkiaisjärveen kohdistuu ihmistoiminnoista aiheutuvia paineita, jotka voivat aiheuttaa riskin hyvän tai erinomaisen ekologisen tilan heikkenemiselle. Tällöin tarvitaan toimenpiteiden tehostamista tai uusia toimenpiteitä. Hyvä tai erinomainen ekologinen tila ei tarkoita, että vesimuodostuma olisi luonnontilainen tai että esimerkiksi kunnostustarvetta ei lainkaan olisi.

Kalimenojan tyydyttävän ekologisen tilan parantaminen edellyttää useihin tunnistettuihin paineisiin kohdistettavia toimenpiteitä. Suurimpana esteenä hyvän tilan saavuttamiselle on liiallinen ravinne- ja kiintoainekuormitus sekä valuma-alueen maaperästä huuhtoutuva rauta. Kalivesi-hankkeessa on kattaviin selvityksiin ja seurantoihin perustuen todettu, että Kalimenjoen alueella vedenlaatuun heikentävästi vaikuttavat etenkin liukoisen ja sakkautuneen raudan runsas esiintyminen. Raudasta aiheutuvia ongelmia ilmenee selkeästi Jäälinjärveen tulevissa vesissä.

Taulukko 4.19. Rannikon välialueiden vesimuodostumien ekologisen tilan kehittyminen. R = Tunnistettu riski tilan heikentymisestä. Kemiallinen tila on huono johtuen bromattujen difenyylieettereiden pitoisuuksien ympäristönlaatunormin ylityksestä. Ekologinen tila 2019 perustuu vuosina 2012–2017 kerättyyn aineistoon. HgAM = kemialliseen tilaan vaikuttavan elohopean laatunormi alittuu mittausten perusteella.

Vesien tilassa tapahtuneet muutokset

Oulun Valkiaisjärven tilaluokka on laskenut erinomaisesta luokasta hyvään ja tila on riskissä heikentyä edelleen. Hämeenjärven tilaluokka on puolestaan parantunut hyvästä erinomaiseksi sinileväesiintymien vähennyttyä, joskin erinomaisen tilan säilyminen ilman toimenpiteitä on riskinä. Kalimenojan tilaluokassa ei ole tapahtunut muutosta edelliseen luokitteluun verrattuna.

Huomioita kemiallisesta tilasta

Kaikkien vesimuodostumien kemiallinen tila on huono johtuen siitä, että bromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet ylittävät mallinnusten perusteella niille asetetun erittäin tiukan ympäristönlaatunormin. Kalimenojassa ahventen elohopeapitoisuus alitti ympäristönlaatunormin. Vastaavasti kadmiumin, liukoisen lyijyn ja liukoisen nikkelin pitoisuudet alittivat ympäristönlaatunormit.

Toimenpiteiden kohdentaminen

Maa- ja metsätalouden toimenpiteet sekä monet muut ravinne-, kiintoaine- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet suunnitellaan lähtökohtaisesti laajoille alueille. Osa vesienhoidon toimenpiteistä, kuten vesien kunnostaminen, säännöstelyn kehittäminen tai kalan kulun edistäminen kohdistetaan yksittäisiin vesimuodostumiin. Taulukkoon 4.20 on koottu tiedot kohdentamisen tarpeesta ja yksittäisiin vesimuodostumiin kohdistettavista toimenpiteistä. Taulukossa on lisäksi mallintamalla arvioitu vähentämistarve nykytoiminnoista syntyvälle fosfori- ja typpikuormalle (alle 10 %, 10–30 %, 30–50 % ja yli 50 % nykyisestä kuormituksesta). Se kertoo osaltaan ravinnekuormituksen vähentämiseksi suunnattavien toimenpiteiden tarpeesta. Arvio on luotettavin suurimmissa vesimuodostumissa, muissa vain suuntaa antava. Kalimenojan tilaa heikentävän rautakuormituksen hillitsemisen toimenpiteiden kohdentamisessa ja mitoittamisessa voidaan hyödyntää KaliVesi-hankkeen loppuraporttia.

Taulukko 4.20. Ravinnekuormitusta vähentävien sekä muiden ekologista tilaa parantavien toimenpiteiden tarve pohjoisen rannikon välialueiden vesimuodostumissa: +++ hyödynnetään kaikkia käytettävissä olevia keinoja (paine erittäin merkittävä), ++ hyödynnetään mahdollisimman kattavasti eri toimenpiteitä (paine yksinäänkin merkittävä), + hyödynnetään kustannustehokkaimpia toimenpiteitä (paine vähäinen ja/tai merkittävä yhdessä muiden paineiden kanssa), - painearvioinnin perusteella ei tarvetta toimenpiteille. Taulukossa ovat mukana myös vesimuodostumat, jotka ovat nyt vesienhoidon mukaisessa tavoitetilassa, mutta joiden ekologinen tila on riskissä heikentyä ilman uusia toimenpiteitä tai toimenpiteiden tehostamista. Värikoodi vesimuodostuman nimiruudussa ilmentää ekologista tilaa (sininen=erinomainen, vihreä=hyvä, keltainen=tyydyttävä). Joissakin vesimuodostumissa saattaa ilmetä myöhemmin kunnostustarvetta, vaikka kunnostusta ei ole nykytilanteessa tunnistettu tarpeelliseksi toimenpiteeksi.

Maatalous

Kalimenojan vesistöalueelle tullaan suuntamaan tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita maatalouden vesienhoidon toimenpiteitä. Toimenpiteiden kuvaukset löytyvät luvusta 4.2.1.

Metsätalous

Koko suunnittelualueen metsätalouden vesienhoidon toimenpiteet on käyty läpi luvussa 4.2.1. Kunnostusojitusten suunnittelussa ja vesiensuojelussa sekä metsänuudistamisen suojavyöhykkeissä tulee huomioida vesiensuojelun tarve Kalimenojalla ja Jäälinjärvellä ja suunnata niille myös metsänomistajien neuvontaa ja tiedotusta sekä mahdollisesti ”Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen” -toimenpidettä. Erityisesti alueella tulee huomioida rauta- ja happamuuskuormituksen estäminen kunnostusojituksissa, maanmuokkauksessa ja piennarteiden rakentamisessa. 

Asutus ja hulevedet

Taajamien viemäriverkostoja laajennetaan siellä, missä se on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi. Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttöä ja ylläpitoa ranta- ja pohjavesialueilla toteutetaan sen mukaisesti kuin vuoden 2017 lainsäädäntömuutoksessa edellytetään. Käsittelyä tehostetaan säännösten vaatimukset täyttäviksi niillä kiinteistöillä, joilla käsittelyvaatimuksista saatu poikkeus tai vapautus raukeaa. Muilla alueilla muutokset tehdään kiinteistön peruskorjausta vastaavan remontin yhteydessä. Joissakin vesimuodostumissa haja-asutuksen toimenpiteiden tarve on erikseen tunnistettu. Jäälinjärven valuma-alueella hulevesien hallinnan ja käsittelyn tehostamisen tarve tulee arvioida.

Teollinen toiminta

Kalimenojan valuma-alueella on runsaasti maa-ainestenottoa ja kalliolouhoksia. Näiden hallintaan ja valvontaan tulee kiinnittää huomioita myös valuma-alueen ja yhteisvaikutusten näkökulmasta. Vesienhoidon toimenpiteenä on esitetty ”Laitosten käyttö, ylläpito ja tehostaminen (teollisuus)”.

Turvetuotanto

Alueelle tuskin tulee uutta turvetuotantoa, mutta mahdollisilla uusilla turvetuotantoalueilla tulee olla ympärivuotinen pintavalutuskenttä tai vastaavan tehoinen vesiensuojelumenetelmä. Lupakäsittelyssä otetaan huomioon vesien tilatavoite sekä mahdollinen pohjamaiden aiheuttama vesistön happamoitumisriski. Turvetuotanto on arvioitu olevan merkittävä paine Kalimenojalla. Alueellisesti suunnitellut perustoimenpiteet koskevat kaikkea turvetuotantoa. Kalimenojaan laskee osa Hautasuon turvetuotantoalueelta lähtevistä vesistä. Sen ympäristölupa on hiljattain päivitetty. Pääosalla aluetta vesienkäsittelyratkaisuna on kesäaikaan pumppaamalla toimiva kasvillisuuskenttä, osalta aluetta vedet johdetaan kasvillisuuskentälle ympärivuotisesti. Tuotannosta on parhaillaan (2021) poistumassa pääosa alueesta, jolla vesiensuojeluratkaisuna oli edelleen ainoastaan laskeutusallas ja virtaamansäätö.

Peruskuivatukset

Mahdollisissa hankkeissa pyritään luonnonmukaisiin menetelmiin ja vesiensuojelun tason parantamiseen. Rannikolla kuivatustoiminnassa huomioidaan happamat sulfaattimaat.

Happamuuden hallinta

Happamuuden hallinnan toimenpiteet ja niiden tarve suunnittelualueella on kuvattu luvussa 4.2.1. Rannikkoalueella kuivatusolojen säätö, maataloudessa myös säätösalaojitus ja -kastelu ovat tehokkaita toimenpiteitä. Lisäksi tarvitaan happamuuteen ja sen torjuntaan liittyvää yleistä neuvontaa ja tiedotusta, erityisesti metsätalousalueilla ja maarakennuksessa. Myös turvemailta peräisin olevaan orgaaniseen happamuuteen tulee kiinnittää huomiota.

Rehevien järvien kunnostaminen

Alueen järvillä ei ole tunnistettu sisäistä kuormitusta tai muuta sellaista rehevöitymistä, johon voidaan vaikuttaa suoraan järviin kohdistuvin toimin. Järvien tilan parantamisessa tai säilyttämisessä keskeistä on ulkoisen kuormituksen huomioiminen.

Säännöstelyn kehittäminen

Alueen vesimuodostumia ei säännöstellä.

Kalan kulun edistäminen

Kalan kulun edistämiseen ei ole tarvetta.

Virtavesikunnostukset

Kahdesta kolmeen suoraan mereen laskevaa puroa kunnostetaan erityisesti merivaelteisten kalojen elinympäristöjen parantamiseksi.

Kiiminkijoki–Kuivajoki-suunnittelualueen kaikki toimenpiteet sekä niiden määrät ja kustannustiedot löytyvät kootusti luvusta 4.5.

Tilatavoitteen saavuttaminen

Maa- ja metsätaloudelle esitetyt täydentävät toimenpiteet tehostavat ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä tarkoituksenmukaisesti kohdennettuina. Monien maatalouden toimenpiteiden vaikutukset näkyvät kuitenkin viiveellä. Vanhoilta metsäojitusalueilta tulevan kuormituksen hallinta on haasteellista ja kuormitus tulee jatkumaan vielä pitkään. Rautapitoiset valumavedet alueella vaikuttavat ekologiseen tilaan lisääntyneen hapenkulutuksen kautta ja suoraan eliöstöön kohdistuvina vaikutuksina. Raudan huuhtoutumisen hallinta on haasteellista ja tehokkaat keinot vielä puuttuvat.

Kalimenojan ja sen sivuvesien mahdolliset happamuushaitat eivät tule merkittävästi vähenemään tulevina vuosina vesienhoidon toimenpiteiden avulla, sillä happamien ja paikoin hyvin rautapitoisten turvemaiden kuivatus on eri sektoreilla käytössä oleviin toimenpiteisiin nähden liian laaja-alaista. Sulfidiperäisestä happamuudesta poiketen orgaanisen happamuuden syntyminen on osittain myös luontaista. Orgaanisen happamuuden aiheuttamat pH-vaihtelut voimakkaan maankuivatuksen alueella voivat jopa kasvaa lämpimien ja sateisten kausien äärevöityessä. Sulfidiperäiset happamuusongelmat eivät kuitenkaan toimenpiteiden ja hankkeiden ohjauksen ansiosta todennäköisesti vesistössä lisäänny. Maankäytön ohjauksessa tarvittavia resursseja tulisi kuitenkin lisätä ja laatia selkeää ohjeistusta.

Kalimenojan arvioitiin vesienhoidon alkuvuosina saavuttavan hyvän tilan vuoteen 2021 mennessä. Nyt tilan saavuttamiselle on asetettu uusi tavoite (taulukko 4.21). Vesiympäristön toipuminen vie aikaa etenkin, jos kuormitus on jatkunut pitkään. Siksi toimenpiteitä on tärkeää jatkaa pitkäjänteisesti.

Taulukko 4.21. Arvio hyvän ekologisen tilan saavuttamisesta Kalimenojassa. Perustelussa oletetaan, että kaikki esitetyt toimenpiteet saadaan toteutetuksi hoitokauden aikana, ellei toisin ole merkitty.

Hyvän kemiallisen tilan tavoite on asetettu vuoteen 2027. Erityisten alueiden tavoitteet eivät aiheuta tarvetta poiketa vesienhoidon tavoitteista. Jo tavoitetilassa olevien vesimuodostumien tilan säilyttämiseen tulee kiinnittää huomiota koko vesistöalueella. Myös pienvesien tilan säilyminen tulee turvata.