1.11.4 Maatalous

Vuonna 2020 Kaakkois-Suomessa on maatiloja noin 3000 kpl, joista Etelä-Karjalassa on noin 1300 kpl ja Kymenlaaksossa noin 1700 kpl. Päijät-Hämeen maakuntaan siirtyneen Iitin osuus tiloista oli noin 200 kpl. Vuodesta 2015 tilojen määrä on vähentynyt lähes neljälläsadalla. Maatilojen kehitysnäkymät 2025 Kaakkois-Suomessa -tutkimuksen mukaan tilojen määrä (Iitti mukana) tulee vähenemään nykyisestä vuoteen 2025 mennessä 25 %:lla noin 2100 tilaan (Kantar TNS Agri Oy).  Maatalouden kannattavuus koetaan heikoksi, mutta vuoden 2025 jälkeen jatkavilla on kuitenkin odotus paremmasta. Tilojen väliset erot kannattavuudessa ovat suuria, osa maatiloista kannattaa kohtuullisen hyvin joko monialaisuuden tai kustannustehokkaan tuotannon johdosta.

Viljellyssä peltopinta-alassa ei ole tapahtunut vastaavaa vähenemää kuin tilamäärässä. Kaakkois-Suomen yhteenlaskettu peltopinta-ala oli vuonna 2020 lähes yhtä suuri kuin vuonna 2015 eli noin 127 000 ha (Ittiä ei mukana). Tilojen keskikoko  vuonna 2020 on n.46 ha. Vaikka peltopinta-alassa ei ole tapahtunut muutosta, on viljelykasveissa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kasvintuotantotiloilla markkinatilanne on merkittävä viljelypäätöksiä ohjaava tekijä viljelykierron ja tukipolitiikan ohella. Kotieläintiloilla lisäksi eläinten rehutarpeet ohjaavat eri kasvien viljelyalojen kehitystä ( Kuva 11). Nurmialan lisääntyminen on ollut merkittävää, kun taas kevätvehnän, öljykasvien ja kesantojen sekä luonnonhoitopeltojen kokonaisalat ovat vähentyneet.

Kuva 11. Viljelykasvien pinta-alat (ha) 2015–2020 Kaakkois-Suomessa

Maidontuotantotilojen väheneminen Kaakkois-Suomessa on ollut merkittävää. Vuoden 2019 lopussa Kaakkois-Suomessa oli 247 maitotilaa, kun vuonna 2015 maitotiloja oli vielä 388 kpl (luvuissa on Iitti mukana). Kaakkois-Suomeen on tutkimuksen mukaan suunnitteilla 40 lypsylehmänavetan uus-/laajennusinvestointia seuraavan viiden vuoden aikana. Lisäksi navetan peruskorjausinvestointia suunnittelee 44 viljelijää. Tämä on noin 28% nykyisistä maidontuottajista, mikä vastaa koko maan keskitasoa. Lisäksi kaakkoissuomalaiset maidontuottajat pitivät suunnitelmien toteutumista hyvin todennäköisinä. Ja jos ne konkretisoituvat, kyseisillä tiloilla lehmäluku nousee keskimäärin kaksinkertaiseksi 60:stä lehmästä 120:een lehmään.  Kuva 12 on esitetty eri kokoisten eläintilojen (sisältäen kaikki tuotantosuunnat) sijoittuminen Kaakkois-Suomessa.

Vuonna 2015 alkaneeseen ympäristökorvausjärjestelmään oli sitoutunut n. 84% (n. 89% peltopinta-alasta) kaakkois-suomalaisista viljelijöistä. Järjestelmän ulkopuolelle jäi mm. pieniä tiloja, joilla sitoumuksen vähimmäisala ei täyttynyt. Maatalouden vesiensuojelun kannalta on erittäin tärkeää saada viljelijät sitoutumaan laajasti uuteen vastaavaan järjestelmään. Luomualan tasainen lisääntyminen nähdään myös erittäin myönteisenä asiana.

Kuva 12. Eläintilojen sijoittuminen Kaakkois-Suomessa (suuri eläintila = valtion ympäristölupa. keskikokoinen eläintila = kunnan ympäristölupa tai ilmoitus, pieni eläintila = alla lupa- tai ilmoitusrajan).