4.3.2 Metsätalous - esitetyt toimenpiteet, ohjauskeinot ja kustannukset vuosille 2022–2027

Metsälaki edellyttää kestävää metsien hoitoa ja ympäristöasioiden huomiointia metsätaloudessa. Vesilaki (2011) puolestaan säätelee ojituksia ja niistä on ilmoitettava ennakkoon valvontaviranomaiselle. Ilmoituksen tulee sisältää mm. suunnitelman vesiensuojeluratkaisuista ja arvion vesistövaikutuksista.  Vesilaissa on myös muita, metsänhoitoa koskevia velvoitteita.

Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelun osa-alueiden metsäala on noin 766 660 ha. Kymijoen-Suomenlahden alueen metsäala on 401 650 ha, Hiitolanjoen vesistöalueen metsäala 64 260 ha, Viipurinlahden jokivesistöalueen metsäala 128 360 ha ja Vuoksen vesistöalueen metsäala 172 390 ha.

Metsätalouden vesiensuojelun ohjauskeinot Kaakkois-Suomessa

Metsätalouden valtakunnalliset ohjauskeinot on esitetty sektorin vesienhoidon toimenpiteiden suunnitteluohjeessa, joka löytyy Internet-sivulta https://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi/vesiensuojelu/vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/suunnitteluopas.

Kaakkois-Suomessa on edellisellä vesienhoidon suunnittelukaudella tunnistettu vesistöt, jotka ovat erityisen herkkiä metsätalouden vaikutuksille ja joissa metsätalous on tunnistettu merkittäväksi paineeksi. Vesistöt ovat hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevia vesistöjä, joilla muiden kuormituslähteiden osuus kuormituksesta on vähäinen ja jotka ovat yleensä karuja ja kirkasvetisiä latvavesiä. Erityinen ryhmä herkkiä vesistöjä ovat ne virtavedet, joissa on arvokkaita vaelluskalakantoja (Valtakunnallinen päivittyvä lohikalakanta-aineisto: https://ely.maps.arcgis.com/home/webmap/viewer.html?webmap=9cfa23e60be64398bbb80e5f5385b6d6). Suuri osa herkistä vesistöistä sijaitsee Salpausselkien pohjoispuolisilla karuilla vesistöalueilla. Pintavesien osalta laaditaan ja otetaan käyttöön yhtenäisten kriteerien mukaisesti koko Suomen kattavat metsätalouden vesiensuojelun painopistealueet (vesiensuojelun kannalta herkät alueet, metsätalouden kuormittamat alueet) ja viedään ne paikkatietoaineistoihin sekä suunnittelijoiden että viranomaisten käyttöön. Tehokkaiden vesiensuojelutoimenpiteiden kohdentaminen näille painopistealueille lisää metsätalouden vesiensuojelun vaikuttavuutta. Koottu paikkatietoaineisto auttaa tunnistamaan vesiensuojelun kannalta erityisen tärkeät alueet. Kynnys vesilain edellyttämän ojitusilmoituksen tekemiseen on alhainen herkillä alueilla toimittaessa, koska vähäisetkin kuormitusmuutokset voivat aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia alapuolisissa vesistöissä. Merkittäviä vesistövaikutuksia voi syntyä myös kunnostusojitusta kevyemmässä maanmuokkauksessa, kuten ojitusmätästyksissä. Tehokkaiden kuormitusta vähentävien vesiensuojelutoimenpiteiden kohdentaminen näille painopistealueille lisää metsätalouden vesiensuojelun vaikuttavuutta. Puunkorjuun suunnitteluun ja toteutukseen on käytettävissä monia hyödyllisiä paikkatietoaineistoja, joiden käyttöä tulee edistää vesistövaikutusten vähentämiseksi.

Metsien jatkuvapeitteisellä kasvatuksella voi olla erityisesti turvemailla, pohjavesialueilla ja vesistöjen rantametsissä positiivinen vesiensuojeluvaikutus. Myös jatkuvassa kasvatuksessa vesiensuojelu ja monimuotoisuutta ylläpitävät toimet tulee suunnitella hyvin. Jatkuvapeitteinen kasvatus voi vähentää huuhtoumia ja kuivatustarvetta, kun puusto ylläpitää haihduntaa ja lisäksi se vähentää turvemaiden hiilidioksidipäästöjä ylläpitäessään pohjaveden pinnankorkeutta ja estäen siten turpeen hajoamista. Se voi oikein toteutettuna suoraan palvella sopivana käsittelykeinona vaelluskalavesistöjen suojavyöhykkeenä tarjoten uomalle riittävästi varjostusta ja lisäten rannan monimuotoisuutta. Asiantuntijoiden arviona eri-ikäiskasvatus tulee tulevaisuudessa lisääntymään. Metsäalan toimijoiden ja metsänomistajien tietoisuutta ja osaamista jatkuvasta kasvatuksesta tulee lisätä.

Tuhkalannoituksella voidaan välttää osa ojituksista/siirtää ojitus myöhempään ajankohtaan (yleensä metsän uudistamisen yhteyteen) kasvatusmetsissä. Tuhkalannoituksella parannetaan puuston kasvua, jolloin puuston oma haihdunta voi riittää pitämään pohjaveden pinnan riittävän alhaalla puuston kasvun turvaamiseksi ja tällöin ojitusta ei tarvita. Lannoitusten lisääntyessä tulee huolehtia siitä, että myös pienten vesistöjen varteen jätetään riittävät suojavyöhykkeet. Lisäksi on tarpeen edistää sektorit ylittävää valuma-aluesuunnittelua kuormituksen vähentämiseksi ja parantaa valuma-alueiden vedenpidätyskykyä metsätalouden ratkaisuilla.

Tutkimusten mukaan vesistöjen ekologisen tilan säilyttäminen ja parantaminen vaatisi nykyistä käytäntöä selvästi leveämpiä ja monipuolisempia suojavyöhykkeitä. Lisäksi on tarve edistää vesilainsäädännön tuntemusta, vesistöjen tunnistamista ja erityisesti pienvesien huomiointia metsätaloustoimissa. Myös vesiensuojelurakenteiden oikeaan valintaan ja suunnittelun kehittämiseen on panostettava mm. neuvonnan kautta.  Metsä- ja vesilain viranomaisten (ELY-keskukset ja kunnat) yhteistyön lisääminen sekä yhteistyö kuntien ympäristönsuojeluviranoamaisten kanssa on tarpeen metsätalouden valvonnassa. Viranomaisten välistä yhteistyötä voidaan kehittää alueellisesti ja paikallisesti. 

Pienvesien kunnostusstrategian tavoitteet on huomioitava niin metsätaloudessa kuin muussakin pienvesiin vaikuttavassa toiminnassa. Tavoitteena on luonnontilaisten pienvesien säilyminen ja arvokkaiden muuttuneiden pienvesien kunnostaminen. Pienvesien kunnostajien, metsänomistajien ja metsätaloustoimijoiden yhteistyötä tarvitaan.

Moniin lainvoimaisiin ja valmisteilla oleviin maakuntakaavoihin sisältyy sinivihervyöhykkeitä ja yleisiä kaavamääräyksiä sekä kaavamerkintöjä, joiden tavoitteet ovat rinnakkaisia useiden vesienhoidon tavoitteiden kanssa. Tavoitteita voidaan edistää mm. neuvontaa suuntaamalla.

Vajaatuottoisten vanhojen ojitusalueiden puusto voidaan harventaa lähelle metsän uudistamisvelvoitteen rajaa ja jättää alue tämän jälkeen ennallistumaan. Kannattamattomia ojitusalueita voi joissakin tapauksissa myös ennallistaa aktiivisesti esim. erityisten suojelutavoitteiden saavuttamiseksi tai vesitasapainon palauttamiseksi. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO) tarjoaa mahdollisuuksia erityisesti pienvesien lähimetsien suojeluun.

Lisähaastetta vesiensuojelutoimiin tuo ilmastonmuutos, mikä lisää huuhtoutumia valuma-alueelta vesistöihin. Valunnan lisääntyessä metsäalueilta vesistökuormituksen hallinnassa erityisen tärkeää on varautua vesitalouden kehittämiseen metsäalueilla. Tällöin toimenpiteet, joilla äärevöityvää valuntaa voidaan pidättää metsäalueilla, ovat tärkeitä. Esimerkiksi valuntaa tasaavien ojien pidätysrakenteiden ja ajoittain veden peittämien kausikosteikkojen toteutusta edesautetaan.

Myös metsätaloudessa on varmistettava, etteivät vesienhoidon, monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen toimenpiteet ole keskenään ristiriidassa ja että pyritään löytämään kaikkia tavoitteita edistävät toimenpiteet.

Kunnostusojitusten vesiensuojelun perusrakenteet -toimenpiteeseen on yhdistetty edellisen kauden toimenpiteet: kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet ja kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu. Vesiensuojelutoimenpiteinä ovat kohteen olosuhteista riippuen ojakohtaiset (kaivu- ja perkauskatkot, lietekuopat, pohjapadot) ja valuma-aluekohtaiset ratkaisut (laskeutusaltaat, pintavalutuskentät, kosteikot, virtaamansäätöpadot, kaksitasouomat). Näillä ratkaisuilla ja niiden yhdistelmillä pyritään säätämään virtaamaa, pienentämään eroosiota ja pidättämään liikkeelle lähtenyttä kiintoainetta ja ravinteita. Ne ovat parhaimmillaan tehokkaita kiintoaineen ja sen mukana kulkeutuvien ravinteiden pidättäjiä. Pintavalutuskenttien ja kosteikkojen on todettu toimineen myös liukoisten ravinteiden pidättäjinä. Toimenpiteet luetaan kuuluvaksi muihin perustoimenpiteisiin.

Kunnostusojitusta suunniteltaessa lähtökohtana on kokonaisvaltainen suometsänhoidon suunnittelu. Ojituksen tarvetta pitää aina tarkastella huolellisesti ja ojakohtaisesti. Kunnostettaviksi valitaan pääsääntöisesti sellaiset ojat, joiden perkauksella saavutetaan riittävä puuston lisäkasvu ja joiden vesiensuojelu pystytään järjestämään tehokkaasti. Kunnostamatta voidaan jättää myös kohteita, joissa puustoa on riittävästi haihduttamiseen. Nykyisten suositusten mukaan 120 m³ /ha puusto Etelä-Suomessa ja 150 m³ /ha puusto Pohjois-Suomessa on riittävä pitämään pohjavedenpinnan puiden kasvulle suotuisalla tasolla. Tällöin on mahdollista siirtää ojien kunnostus tilanteeseen, jossa puustopääoma lasketaan tuon rajan alle esim. uudistamishakkuun yhteydessä. Ojitetuilla turvemailla voi tulla kyseeseen myös metsän jatkuva kasvatus kohteen ja alueen ominaisuudet ja edellytykset huomioiden. Myös tuhkalannoituksella voidaan siirtää ojien kunnostustarvetta myöhempään ajankohtaan. Ojitettujen, mutta metsätaloudellisesti jatkokasvatuskelvottomien soiden käsittelemättä jättäminen voi sisältyä toimenpiteeseen. Alueita voidaan hyödyntää myös vesiensuojelurakenteiden sijoittamisessa. Vesiä voidaan johtaa kunnostusojitusalueilta myös soidensuojelualueille ja muille arvokkaille suokohteille mm. niiden ekologien laadun palauttamiseksi.

Kaakkois-Suomessa kunnostusojituksen määrä on laskenut viimeisen 10 vuoden ajan tasolle 300 ha/vuosi. Ojitusmätästys vastaa usein vesistövaikutuksiltaan ojitusta, mikäli kuivatusvesiä johdetaan alapuolisiin vesistöihin. Ojitusmätästystä tehdään vuosittain noin 400–500 ha alueelle ja niiden määrän ennustetaan kasvavan. Vesienhoidon toimenpidemäärä arvioidaan kunnostusojitettavan metsäalan mukaisesti. Toimenpiteessä on arvioitu vain kunnostusojitusmäärät, ei ojitusmätästyksiä.

Suunnittelukaudella on arvioitu kunnostusojitusten määräksi 1590 ha/suunnittelukausi ja se on jaettu suunnittelualueille puustoisen turvemaan osuuden suhteessa.

Kunnostusojituksen määrät suunnittelun osa-alueittain/koko suunnittelukausi:

                   Kymijoen-Suomenlahden alue                              690 ha

                   Hiitolanjoen vesistöalue                                      120 ha

                   Viipurinlahden jokivesistöt                                  300 ha

                   Vuoksen vesistöalue                                           270 ha

                   Puruvesi- Pihlajavesi                                           60 ha

Uudistushakkuiden suojakaistoilla tarkoitetaan muokkaamattoman suojakaistan jättämistä uudistushakkuualan ja vesistön välille. Uudistushakkuilla tarkoitetaan tässä yhteydessä hakkuita, jotka toteutetaan uuden puusukupolven aikaansaamiseksi. Suojakaistan maanpintaa ei rikota ja aluskasvillisuus sekä pensaskerros jätetään koskemattomaksi. Suojakaistaa ei saa myöskään lannoittaa, eikä sillä saa käyttää kasvinsuojeluaineita. Sen sijaan suojakaistalta voidaan poistaa arvopuusto, mikäli puuston poisto tapahtuu vettä johtavia uria jättämättä. Hakkuutähteet korjataan suojakaistoilta. Nykyisten vesiensuojelusuositusten mukaan muokkaamattoman suojakaistan vähimmäisleveys on 5 metriä, mutta leveys voi vaihdella ja olla tarpeen mukaan huomattavasti suurempi Suojakaistan tarve vaihtelee rinteen kaltevuuden ja maaperän eroosioherkkyyden mukaan. Tällä hetkellä käytössä olevilla kehittyneillä paikkatietoanalyysimenetelmillä voidaan tapauskohtaisesti tarkentaa ja tehostaa suojakaistan toimivuutta. Toimenpide luetaan kuuluvaksi täydentäviin toimenpiteisiin (T). Avohakkuiden määrä Kaakkois-Suomessa on ollut keskimäärin noin 7500 ha/vuodessa. Metsäorganisaatioiden tavoite on lisätä avohakkuut pysyvästi tasolle 8500 – 9000 ha/vuosi. 10 % uudishakkuualasta oletetaan sijoittuvan vesistöjen varteen ja suojakaista-alan arvioidaan olevan 1000 m² hakattua hehtaaria kohden. Tällöin vuosittaisesta hakkuualasta suojavyöhykkeeksi arvioidaan jätettävän 1 %, eli 90 hehtaaria vuodessa.

Suojavyöhykemäärät on arvioitu Metsäkeskukseen lähetettyjen metsänkäyttöilmoitusten perusteella paikkatietoanalyysinä Ranta10-aineistoon rajautuvien ilmoitusten perusteella. Suojavyöhykkeen leveydeksi on laskennassa määritelty 15 m.

Uudistushakkuiden suojakaistojen määrät (ha) suunnittelun osa-alueittain/vuosi:

                   Kymijoen-Suomenlahden alue 420 ha

                   Hiitolanjoen vesistöalue                                      150 ha

                   Viipurinlahden jokivesistöt                                  200 ha

                   Vuoksen vesistöalue                                           310 ha

                   Puruvesi- Pihlajavesi                                           40 ha

Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen (yksikkönä ha ja kpl vesiensuojelurakenteita): Toimenpiteeseen on yhdistetty edellisen kauden toimenpiteet ”Tehostettu vesiensuojelusuunnittelu (hehtaaria/vuosi)” ja ”Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta (kpl vesiensuojelurakenteita)”: Toimenpiteeseen kuuluvat esimerkiksi metsäkeskuksen luonnonhoidon alueellinen suunnittelu sekä muu hankekohtainen valuma-aluesuunnittelu esim. hankerahoituksella, valtionavulla (ELY, Metsäkeskus) tai metsähallituksen omilla maillaan tekemänä. Kestävän metsätalouden rahoituslailla (Kemera) toteutettuna luonnonhoitohankkeena tai muulla rahoituksella erillisissä hankkeissa toteutettu toimenpide sisältää virtaamanhallintaan liittyvät toimenpiteet, pintavalutuskentät, laskeutusaltaat tarpeen mukaan virtaamansäädöllä, pohja- ja virtaamansäätöpadot sekä kosteikot, joilla pyritään vähentämään eroosioherkillä alueilla jo toteutettujen ojitusten haittavaikutuksia. Tulevaisuudessa toimenpiteeseen voidaan lukea uusina menetelminä mukaan myös puuaineksen ja biohiilen käyttö valumaveden puhdistuksessa, jos näillä menetelmillä saadaan hyvät puhdistustulokset. Toimenpiteitä voidaan tehostaa kohdealueella sille parhaiten sopivia vesiensuojelurakenteita yhdistelemällä. Hyvä malli toimenpiteen suunnittelulle on nykyinen tapa suunnitella ja toteuttaa luonnonhoitohankkeita. Toimenpide luetaan kuuluvaksi täydentäviin toimenpiteisiin (T). Metsätalouden vesiensuojelun hankekohtaista suunnittelua voidaan täydentää valuma-aluesuunnittelulla, jolla tarkoitetaan vesistöön tai vesimuodostuman valuma-alueeseen kohdistuvaa vesiensuojelun suunnittelua.

                                                Vesiensuojelun                        Eroosiohaittojen                         
                                                 tehostaminen(ha)                    torjunta (kpl)                                                                                                                

 Kymijoen-Suomenlahden alue    2750                                          46

 Hiitolanjoen vesistöalue             400                                            7                        

 Viipurinlahden jokivesistöt         1260                                          21

 Vuoksen vesistöalue                  1100                                          18

Koulutus ja neuvonta: Metsätalouden vesiensuojelun koulutus suunnataan suunnittelijoille, toimihenkilöille ja urakoitsijoille sekä neuvonta metsänomistajille. Vesiensuojelun kannalta on tärkeää, että erityisesti suunnittelijoiden koulutuksessa syvennetään kuivatustarpeeseen, kuivatustekniikkaan ja vesiensuojelurakenteiden mitoitukseen liittyvää perustietämystä ja osaamista. Edellä mainittuihin aiheisiin liittyen tärkeä jatkuva koulutusaihe on paikkatietotyökalujen käyttö suunnittelun apuvälineenä. Metsäalan toimijoiden käytössä olevien tietojärjestelmien erilaisuuden vuoksi edellä mainitun koulutuksen pitäisi olla toimijakohtaista. Koulutukseen voi liittyä osia, joissa myös vesiensuojeluviranomaisten edustajat ovat mukana. Urakoitsijoille suunnattuun koulutukseen kuuluu myös vesiensuojelu ja koulutuksessa korostetaan myös työn laatua ja omavalvontaa. Myös muu vesiensuojeluun liittyvä toimihenkilöille annettava koulutus sekä maanomistajille järjestettävä vesiensuojeluneuvonta voidaan lukea tässä kohdassa tilastoitavaksi koulutukseksi. Toimenpide luetaan kuuluvaksi täydentäviin toimenpiteisiin. Koulutukselle ja neuvonnalle on asetettu tavoitteeksi 1000 henkilöä vuodessa koko alueella. Koulutus on jaettu suunnittelualueille metsäpinta-alan suhteessa.

Koulutukseen ja neuvontaan osallistuvat henkilöt suunnittelun osa-alueittain/vuosi:

Kymijoen-Suomenlahden alue    82

Hiitolanjoen vesistöalue             13

Viipurinlahden jokivesistöt         27

Vuoksen vesistöalue                  35

Metsätaloudelle esitetyt toimenpidemäärät ja niiden kustannukset vesienhoitoalueittain on esitetty alla olevissa taulukoissa (Taulukko 22, Taulukko 23).

Taulukko 22. Metsätaloudelle esitetyt toimenpiteet ja kustannukset VHA1.

Taulukko 23. Metsätaloudelle esitetyt toimenpiteet ja kustannukset VHA2.