4.3. Metsätalous

Metsätalouden aiheuttaman vesistökuormituksen osuus kokonaiskuormituksesta on pieni useilla muuten kuormitetuilla vesistöalueilla. Metsätaloutta harjoitetaan kuitenkin laajoilla alueilla, mikä lisää metsätalouden aiheuttaman kuormituksen merkitystä. Kaakkois-Suomessa metsän talouskäyttö on erityisen voimakasta, mikä asettaa haasteen vesien tilalle. Metsätalouden vesistökuormitus on erityisen merkittävää herkissä, kirkkaissa ja karuissa vesistöissä, joihin kohdistuu yleensä vähän muuta kuormitusta. Metsätalouden kehittämiskeskus TAPIO on julkaissut metsätalouden vesiensuojeluun liittyvät metsätalouden suositukset (http://tapio.fi > Julkaisut ja raportit > Metsänhoidon suositukset > Hyvän metsänhoidon suositukset – Vesiensuojelu).

Metsätalouden vaikutus vesistössä näkyy usein kiintoaineen ja humuksen lisääntymisenä. Typpi ja fosfori kulkeutuvat vesistöön ojitusalueiden valumavesien mukana useimmiten sitoutuneena kiintoaineeseen. Metsätalouden vaikutuksia vesistöihin kulkeutuvan elohopean lähteenä on syytä pitää silmällä. Suurin yksittäinen metsätalouden vesistökuormittaja on kunnostusojitus, mutta kuormitusta aiheuttavat yleensäkin maanmuokkausmenetelmät, joiden tarkoituksena on johtaa vettä pois metsän uudistusalalta. Merkittävin näistä on ojitusmätästys, jonka vaikutus voi olla paikallisesti merkittävä. Metsätaloustoimilla voi olla merkittävä vaikutus myös vaelluskalojen elinympäristöihin ja elinmahdollisuuksiin.

Kuormitusta voivat aiheuttaa myös metsän lannoitukset, erityisesti jos ne toteutetaan lentolevityksenä. Kantojen nosto ja jossakin määrin metsäautoteiden rakentaminen aiheuttavat mm. kiintoainekuormitusta. Myös metsäkoneiden käytöstä voi aiheutua merkittävää haittaa mikäli vesistöjä tai noroja ylitetään. Metsätaloustoimissa on tärkeää varmistaa, että säilytetään kalojen kulkumahdollisuudet vesistöissä (mm. rumpurakenteet). Päätehakkuista ja lannoituksesta aiheutuva ravinnekuormitusriski on suurempi turvemailla kuin kivennäismailla toimittaessa. Turvemaiden uudistushakkuiden määrä on lisääntymässä, minkä arvioidaan kasvattavan vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta, ellei vesiensuojelusta huolehdita. Metsätalouden vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelu on voimakkaasti sidoksissa metsien käyttöön ja arvioihin metsän käytössä tapahtuvista muutoksista.

Entisen Litorinameren alueella toimittaessa on tärkeää lisätä tietämystä happamien sulfaattimaiden tunnistamisesta, niiden aiheuttamista riskeistä sekä riskien hallintamahdollisuuksista.