7.10 Yhdyskunnat

Kaakkois-Suomen alueella asutus on pääosin keskittynyt Ky­mijoen ympäristöön ja Salpausselkävyöhykkeelle. Suuri osa asutuksesta sijaitseekin siis merkittävillä pohjavesialueilla. Muun muassa Kouvolan, Lappeenrannan ja Imatran taajamat ovat osin sijoittuneet vedenhankintaa varten tärkeille pohjavesialueille. Myös asukasluvultaan pienempien kuntien, kuten esimerkiksi Luumäen, Pyhtään, Savitaipaleen ja Taipalsaaren taajamat sijaitsevat osittain pohjavesialueilla.

Jätevesien pääsy pohjaveteen on yleisin asutuksen aikaansaama pohjaveden li­kaantumisriski. Pohjaveden laatua voivat heikentää kiinteistökohtaiset jätevesien käsittelyjärjestelmät sekä yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot, huonokuntoiset viemäriverkostot tai viemäröinnin puuttuminen kokonaan. Taa­jamien ulkopuolella ei yleensä ole viemäriverkostoa, vaan jätevesien johtaminen saostuskaivojen kautta maahan tai ojaan on ollut yleinen jätevesien käsittelytapa. Jätevesipäästön tai -vuodon seurauksena pohjaveteen voi kulkeutua haitallisia mikro-organismeja, jotka saattavat säilyä pohjavedessä jopa kuukausia. Myös pohjaveden typpi- ja kloridipitoisuus saattaa kohota jätevesipäästön seurauksena.

Teollisuus- ja logistiikka-alueiden hulevedet voivat myös aiheuttaa riskiä pohjaveden laadulle, mikäli hulevedet sisältävät haitta-aineita ja vedet imeytetään ympäröivään maastoon pohjavesialueella. Hulevesien ohjaaminen pois pohjavesialueelta voi olla tarpeen pohjaveden suojelemiseksi, mutta samalla poisjohtaminen voi vaikuttaa pohjaveden määrään.

Pohjavedelle riskiä aiheuttavat myös asuinkiinteistöjen vanhat, pääosin 1960- ja 1970-luvuilla asennetut lämmitysöljysäiliöt, joita sijaitsee vedenhankintaa varten tärkeillä poh­javesialueilla. Maanalaiset öljysäiliöt ovat yleensä tilavuudeltaan 3000–5000 litraa. Riskiä pohjaveden laadulle ja määrälle voi aiheuttaa myös kiinteistöjen maalämpöjärjestelmät. Maalämpöjärjestelmien aiheuttama riski liittyy lähinnä energiakaivon tai lämmönkeruupiirin asennuksen aikaisiin pohjaveden mahdollisiin laadullisiin tai määrällisiin muutoksiin ja käytönaikaisiin mahdollisiin lämmönsiirtoaineen vuototilanteisiin.

Rakentaminen saattaa vaikuttaa pohjaveden laatuun ja määrään pohjavettä suojaa­vaa maaperää ohennettaessa. Pohjaveden virtauksia ohjaavien kallioperäkynnyksien louhiminen voi myös vaikuttaa samalla tavoin. Rakentamisen monimuotoisuuden vuoksi ei ole voitu osoittaa aineita, jotka ilmentäisivät yksinomaan rakentamisen vaikutuksia pohjavedessä. Rakentamisen aiheuttama pohjavedenpinnan aleneminen voidaan kuitenkin osoittaa pohjaveden pinnankorkeuksia mittaamalla.

Kaatopaikoilta kulkeutuu kaatopaikkajätteen ja sen alapuolisen maaperän läpi imeytyneitä suotovesiä, joissa eri haitta-aineiden pitoisuudet voivat olla tavallisia jätevesiä korkeampia. Suoto- ja hulevedet voivat kohottaa esimerkiksi pohjaveden sähkönjohtokykyä, orgaanisen hiilen kokonaispitoisuutta sekä typpi- ja kloridipi­toisuutta.

Pohjavettä mahdollisesti vaarantavia vapaa-ajan alueita ovat esimerkiksi mootto­riurheilu- ja ampumaradat sekä golf- ja urheilukentät. Näissä toiminnoissa käytetään ja varastoidaan polttoaineita, kasvinsuojeluaineita, lannoitteita ja muita pohjavedelle hai­tallisia aineita. Osaa näistä alueista myös kastellaan, jolloin syntyy suoto- ja hulevesiä. Esimerkiksi golfkenttien on todettu kohottaneen pohjaveden typpi- ja kasvinsuojeluaine­pitoisuuksia.

Hautausmailta kulkeutuu ympäristöön maaperän läpi imeytyneitä suotovesiä ja salaojien hulevesiä. Hautojen hoidossa käytettävien keinolannoitteiden ja hautaa­misen aiheuttama haitta pohjavedelle ilmenee muun muassa kemiallisen hapenku­lutuksen sekä typpi- ja fosforipitoisuuksien nousuna pohjavedessä. Mikrobiologista likaantumista ei ole osoitettu (Mälkki ym. 1988).