3.6.1. Pintavesien ekologisen tilan seuranta

Laki vesien- ja merenhoidosta edellyttää, että seurannalla saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva vesien tilasta. Seurantatiedon perusteella arvioidaan tarvittavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikuttavuutta, jotta vesiin kohdistuvia paineita voidaan hillitä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Seurantaohjelmassa tulee huomioida erilaisten pintavesityyppien esiintyminen alueella. Seurantaan tulee kuulua perus-, toiminnallisen ja tarvittaessa tutkinnallisen seurannan osat ( Kuva 38). Perusseurannan tarkoituksena on antaa edustava yleiskuva vesienhoitoalueen vesien tilasta. Perusseurannalla hankitaan tietoa erityisesti luonnontilaisten vesien ja alueen merkittävien vesien tilasta sekä ihmistoiminnasta johtuvien pitkäaikaisten muutosten, kuten pistekuormituksen vähenemisen tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Perusseurannassa seurataan monipuolisesti sekä fysikaalis-kemiallisia että biologisia ja hydrologisia tekijöitä. Toiminnallisen seurannan tarkoituksena on seurata ihmistoiminnan muuttamien vesien tilaa ja toimenpiteiden vaikutuksia. Toiminnanharjoittajan tarkkailut (velvoitetarkkailut) kuuluvat toiminnalliseen seurantaan, mutta sitä voidaan toteuttaa myös ympäristöviranomaisten toimesta, mikäli vesien hyvän tilan saavuttaminen on epävarmaa tai vesialueen hyvä tila uhkaa heikentyä. Tutkinnallinen seuranta voi tulla kyseeseen, jos tulee tarve tarkemmin selvittää syyt vesimuodostuman tilaan. 

Seurantaohjelma on laadittu yhdistämällä soveltuvilta osin viranomaisten järjestämä seuranta ja toiminnanharjoittajien muun lain nojalla tekemä tarkkailu. Vesienhoitoalueen seurantaohjelmaan on otettu sellaisia havaintopaikkoja, joiden olemassa olevaan tarkkailuun sisältyy ekologista tilaa kuvaavia tekijöitä. Ohjelma sisältää myös seurantoja, joissa selvitetään pääsääntöisesti vain vedenlaatua. Kalaston seurannan tarpeet ELY-keskus on suunnitellut yhteistyössä Luken kanssa. Pintavesimuodostumien tilaa arvioitaessa ja seurattaessa on samankaltaisia pintavesiä voitu tarkastella ryhminä. Seurantaohjelmassa on esitetty tarvittavat seurantapaikat, seurattavat laatutekijät sekä seurantatiheydet. 

Kuva 38. Vesienhoitoalueen seurantaohjelman rakenne. 

Pintavesien seurantaohjelma 2019–2024 laadittiin Vuoksen ja Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueille pääosin vuosien 2017–2018 aikana. Vesienhoitoalueen seurantaohjelman periaatteita kuten seurannassa käytettäviä menetelmiä, noudattavia standardeja, laadunvarmistusta sekä seurannan tuottamien tulosten luotettavuutta, kuvataan tarkemmin muun muassa Vuoksen sekä Kymijoen- Suomenlahden vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmissa ja Suomen ympäristökeskuksen ”Pintavesien tilan seuranta” verkkosivuilla. Vesienhoitosuunnitelmissa on myös kuvattu kattavammin seurannan kehittämistarpeita. Pintavesien tilan seurannassa ns. VHS perus- ja toiminnallisen seurannan osuuteen kuuluva näytteenotto on ulkoistettu vuodesta 2015 lähtien, ja näytteenotto- sekä laboratoriopalvelut tilataan valtakunnallisella kilpailutuksella kolmivuotiskausittain. Nykymuotoiseen seurantaan kuuluu perinteisten menetelmien lisäksi EU:n ympäristösatelliittien tuottaman tilannekuvan hyödyntämistä mm. a-klorofyllipitoisuuden ja sameuden osalta, ja näköpiirissä on uusien menetelmien kuten vedenlaatumittareiden ja jatkuvatoimisten mittareiden tuottaman tiedon hyödyntäminen. Alla olevassa kartassa (Kuva 39) on esitetty voimassa oleva seurantaverkosto Kaakkois-Suomen alueella.

Kuva 39. Vesienhoidon pintavesien seurantapaikat, jotka raportoitiin vuonna 2016 EU:lle. Uudessa seurantaohjelmassa on kartassa kuvattua kattavampi seurantaverkosto, joka sisältää myös uudet tarkastelussa olevat vesimuodostumat. Seurantapaikka sisältää yleensä useita eri puolilla vesimuodostumaa olevia havaintopaikkoja.

Pintavesien seurantaohjelma ja seurantaverkko Kaakkois-Suomessa 

Kaakkois-Suomen alueella on vesienhoidon suunnittelussa VHA1- ja VHA2-alueella on yhteensä 382 vesimuodostumaa, joista 277 seurantapaikalla toteutetaan seurantanäytteenottoa kaudella 2016–2022 (Taulukko 15). Seurantaohjelma on laadittu loppuvuodesta 2016 yhdistämällä soveltuvilta osin ympäristöhallinnon seuranta ja toiminnanharjoittajien ympäristönsuojelulain ja vesilain nojalla tekemä velvoitetarkkailu. Seuranta jakaantuu perusseurantaan ja toiminnalliseen seurantaan. Osa havaintopaikoista on mukana sekä perus- että toiminnallisessa seurannassa. Vuoden 2016 jälkeen seurantaohjelmaa supistettiin n. 20 % aiemmasta.  

Taulukko 15. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueen vesienhoidon seurantaohjelmassa olevien vesimuodostumien/seurantapaikkojen määrä vuosina 2016–2022. Huom! Joissakin muodostumissa on useampi seurantapaikka (mm. rannikolla), jotka raportointiin edellisellä kierroksella (Iitti mukana luvuissa). 

Perusseurantaverkkoon on pyritty valitsemaan jokaista pintavesityyppiä edustavasti siten, että seurantaverkko kattaisi kaikki pintavesityypit. Vertailupaikat on pyritty sijoittamaan maantieteellisesti kattavasti. Seuranta kattaa kaikkiaan 11 järvi-, 8 joki- ja 2 rannikkovesityyppiä. Vertailupaikat sijaitsevat suurten, lähellä luonnontilaa olevien järvien selkävesillä tai pienissä latvajärvissä ja -joissa eri puolilla vesienhoitoaluetta. Rannikolla ei ole vertailuoloja vastaavia seurantapaikkoja. Osa vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelmaan ehdotetuista havaintopaikoista sijaitsee vesistöissä, joissa on EU-uimarantoja tai johon kuuluu Natura 2000–suojelualuerekisteriin kuuluva alue.  

Toiminnallisella seurannalla tarkkaillaan pistekuormittajien vaikutuksia purkuvesistöjen tilaan. Sen lisäksi toiminnallisen tilassa olevia seurannan kohteiksi on valittu hyvää huonommassa vesimuodostumia, joita ympäristöhallinto seuraa, koska niiden seuranta ei perustu ympäristölupavelvoitteisiin. Poikkeuksena on eräiden maa- ja metsätalouden kuormittamien kohteiden seuranta, jonka kustannuksista on vastannut maa- ja metsätalousministeriö. Seuranta voi olla myös sekä toiminnallista että perusseurantaa, jolloin perusseurantaosion kautta saadaan täydennystä vesienhoidon tarpeisiin. Kaakkois-Suomen alueella on erityistä laajat, toiminnanharjoittajien ympäristölupiin perustuvat yhteistarkkailualueet mm. eteläisellä Saimaalla, Hiitolanjoella sekä Kymijoella ja sen edustan merialueella.  

Tutkinnallista seurantaa tehdään silloin, kun syytä ympäristötavoitteiden saavuttamatta jäämiselle ei tiedetä tai ympäristötavoitteita ei saavuteta esimerkiksi ympäristövahingosta johtuen. Tutkinnallista seurantaa toteutetaan tarpeen mukaan kullakin seurantaohjelmakaudella eikä sitä ole erikseen ohjelmoitu seurantaohjelmaan. 

 
Seurantaohjelma tuottaa tietoa vesistöjen tilasta vesienhoitotyötä varten ja taustalla on kansainvälisiä sopimuksia.  Seurantaohjelma sisältää mm.  

 
Kansainväliset seurantaohjelmat: 

• Suomalais-venäläinen rajavesiseuranta  
• Jokien mereen kuljettamien ainemäärien seuranta 

Sisävedet: 

• Jokien ja järvien vedenlaadun vertailuolojen ja pitkäaikaismuutosten seuranta 
• Jokien ja järvien biologinen seuranta 
• Ilmansaasteiden ja ilmastonmuutoksen vaikutusten seuranta pintavesissä  
• Maa- ja metsätalouden kuormituksen ja sen vaikutusten seuranta pintavesissä 

Rannikkovedet: 

• Rannikon vedenlaatu- ja kasviplanktonseuranta 
• Rannikon pohjaeläimistön pitkäaikaisseuranta 
• Itämeren rantavyöhykkeen seuranta 

Rannikkovesillä seurantaohjelmaa on täydennetty huomioimaan myös merenhoidon suunnittelun seurantatarpeita. 

Vesimuodostumia seurataan tyypillisesti joko 1, 3 tai 6 vuoden välein, mutta osa kohteista on harvassa, 12 vuoden seurantarytmissä. Seurantaan sisältyy biologisia, fysikaalis-kemiallisia (ml. vesiympäristöä pilaavat aineet) ja hydrologis-morfologisia laatutekijöitä. Seurannassa pyritään vedenlaadun seurannan lisäksi mahdollisimman laajaan biologiseen seurantaan. Biologisen seurannan sisältö ja tiheys vaihtelevat laatutekijöittäin. Pääsääntöisesti perusseurannassa biologista tietoa tuotetaan vähintään kolmen-kuuden vuoden välein, toiminnallisessa seurannassa vähintään kolmen vuoden välein. Intensiivisen seurannan kohteissa ja joissakin merkittävissä vesimuodostumissa osaa biologisista laatutekijöistä seurataan vuosittain (kasviplankton, pohjaeläimet), muiden tekijöiden (kalasto, päällyslevät, vesikasvit) seurantatiheys on tätä harvempi. Biologisten laatutekijöiden seurannan osalta tavoitteena on tuottaa vesimuodostumakohtaisesti tietoa useasta eri biologisesta laatutekijästä useammalta vuodelta laajaan aineistoon perustuvan ekologisen tilan arvioinnin pohjaksi.  Tarkemmat tiedot seurantapaikoista ja seurattavista muuttujista on tallennettu ympäristöhallinnon tietojärjestelmään (HERTTA, Pintavesien tila, VHS seuranta). 

Suomalais-venäläinen rajavesiyhteistyö Kaakkois-Suomessa 

Suomen ja Venäjän välisten rajavesistöjen suojelun yhteistyön historia on maailman mittakaavassakin pitkä. Suomen ja Venäjän välinen rajavesistösopimus allekirjoitettiin vuonna 1964, eli yhteistyötä on tehty yli 50 vuotta. Rajavesisopimuksessa on määritelty yhteisten, rajan ylittävien jokien ja järvien käytön periaatteet. Sopimus kattaa laajasti vesistöjen käytön, hoidon ja suojelun. Tärkeimmät asiat sopimuksen piirissä ovat: 

• Saimaan ja Vuoksen virran säätely tulvan tai kuivuuden uhatessa 

• Imatran ja Svetogorskin voimalaitossopimuksen toimeenpano 

• Rajavesistöjen veden laatu ja vesiensuojelu 

• Kalojen vapaan kulunvarmistaminen ja kalakannoille aiheutuvien haittojen ehkäiseminen 
   

Komissio kokoontuu säännönmukaisesti vähintään kerran vuodessa. Komissio tutkii ja käsittelee sopimuspuolten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan rajavesistöjen käyttöön liittyviä asioita ja myös muita kysymyksiä. Komissio myös valvoo tämän sopimuksen toteuttamista ja seuraa rajavesistöjen tilaa. 

Rajavesistöjen veden laadun seuraaminen 

Suomalais-venäläinen yhteinen veden laadun tarkkailu alkoi vuonna 1966. Alussa toteutetun laajan kartoituksen tulosten perusteella iso osa rajavesistöistä osoittautui luonnontilaisiksi tai vain lievästi ihmisen toiminnan vaikutuksen alaisiksi. Sen vuoksi seuranta keskitettiin niihin rajan eteläpään jokiin, joihin kohdistuu merkittävää ihmisen toiminnasta aiheutuvaa kuormitusta. Nämä kohteet ovat Vuoksi, Hiitolanjoki, Rakkolanjoki, Nuijamaanjärvi (Saimaan kanava) ja Urpalanjoki.  

Näytteet näistä rajavesistöistä otetaan molemmin puolin rajaa kerran kuukaudessa edeltä sovittuna päivänä. Vuodesta 1994 lähtien seurantaa on toteutettu yhteisesti hyväksyttyjen ohjelmien mukaisesti, joissa on otettu huomioon Suomen ja Venäjän vedenlaadun arviointisäädösten erityispiirteet, ja sovellettu pääpiirteissään YK:n alaisen Euroopan talouskomission kansainvälisen rajavesistösopimuksen tarkkailusuosituksia. Analyysimenetelmien yhtenäistäminen ja interkalibroinnin hyödyntäminen on edistynyt niin, että nykyään yhteinen näkemys vesien tilasta on helppo muodostaa. Myös kuormitusraportit ovat hyvin vertailukelpoisia. 

Rajavesistöihin kohdistuvien paineiden hallinta 

Suomalais-venäläinen rajavesikomissio käsittelee vuosittain rajavesistöihin kohdistuvaa kuormitusta ja siinä tapahtuvia muutoksia sekä kuormituksen vähentämistarpeita ja toimenpiteitä. Kuormituksen arviointimenetelmiä on kehitetty mm. erilaisissa hankkeissa ja yhteisissä seminaareissa. Vaelluskalojen vapaaseen kulkuun on kiinnitetty komissiossa paljon huomiota. Rajavesissä olevia kalojen nousuesteitä ja lisääntymisalueita on kartoitettu ja vaelluskalojen vaellus- ja lisääntymisedellytyksiä on parannettu mm. useilla yhteisillä hankkeilla.