4.7.2 Kalankasvatus – esitetyt toimenpiteet ja ohjauskeinot vuosille 2022–2027

Kalankasvatuksen kuormitus on vähentynyt tuotantoa enemmän johtuen ominaiskuormituksen vähentymisestä. Ominaiskuormitus on pienentynyt rehujen kehittymisen ja ruokinnan täsmentymisen myötä. Kalankasvatuksen kuormitusta ei tule lisätä Virolahden tai Pyhtään edustalla. Laitosten sijainninohjauksella voidaan toiminnan haitallisia vaikutuksia vähentää.

Suunnitteluoppaan mukaisista ohjauskeinoista Kaakkois-Suomessa merkittäviä ovat:

Kalankasvatuslaitosten valtakunnallisen sijainninohjaussuunnitelman päivittäminen ja käytön edistäminen. Sijainninohjaussuunnitelma (2014) on vanhentunut siltä osin, että suunnitelmassa on käytetty vuoden 2013 pintavesien ekologista luokittelua. Tältä osin sijainninohjaussuunnitelma vaatii päivitystä.

Sijainninohjaussuunnitelman tarkoitus on ohjata uutta tuotantoa alueille, joilla toiminta ei vaaranna vesialueen hyvää tilaa. Tuotantoa voidaan myös siirtää ja keskittää alueen sisällä parhaiksi tunnistetuille alueille, jolloin kuormitusta poistuu alueilta, joiden sietokyky on huono. Sijainnin-ohjaussuunnitelma ei kuitenkaan velvoita nykyisiä laitoksia siirtämään toimintaansa uusille alueille. Sijainninohjaussuunnitelman käyttöä edistämällä kalankasvatuksen ympäristövaikutuksia voidaan vähentää sijoittamalla ja mitoittamalla tuotanto sijainninohjaussuunnitelman kriteerejä käyttäen. Poikaslaitoksia tai talvisäilytyspaikkoja ei voida sijoittaa avoimille merialueille vaan ne vaativat suojaisamman sijoituksen.

Sijainninohjauksen soveltaminen vaatii Suomen rannikon oloihin soveltuvan avomeritekniikan ja toimintatapojen kehittämisen. Eräs kasvatusratkaisu avomerellä Suomessa on tuotantolaitteiston upottaminen jääkerroksen alle syksyllä (Kankainen ym. 2014), jolloin erillisiä talvehtimispaikkoja ei 5 tarvittaisi herkillä ranta-alueilla. Merialueella on käynnissä koetoiminta, jossa testataan upotettavaa tekniikkaa.

Päivitetyn kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeen käyttöönoton edistäminen. Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeen valmistelun lähtökohtana on ollut kalankasvatuksen ympäristönsuojelun edistäminen niin, että samalla voidaan turvata kalanviljelyelinkeinon toimintaedellytykset. Ohjeen tavoitteena on mm. edesauttaa asetettujen ympäristötavoitteiden täyttymistä. Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohje on päivitetty 2020 ja uuden ohjeen käyttöä tulee edistää.

Ohjauskeino ”Kalankasvattamoilla käytettävien rehujen ja ruokintamenetelmien kehittäminen sekä kalojen hyvän hoidon edistäminen” on tärkeää säilyttää ohjauskeinona myös kolmannella kaudella. Verkkoallaskasvatuksen ympäristönsuojelua edistetään laitoksen ja kalojen hyvällä hoidolla. Kalojen hyvinvoinnin turvaavat kasvatusmenetelmät ovat yhteneväisiä hyvien ympäristökäytäntöjen kanssa. Kalojen hyvinvoinnin ja olosuhteiden seuraaminen sekä ruokinnan ja kalojen käsittelyn menetelmät edesauttavat kalojen terveyttä ja siten kykyä hyödyntää rehun ravinteita. Myös rehukehitys on pienentänyt kalankasvatuksen ravinnekuormitusta. Rehutehtaat ovat esim. kehittäneet rehuja niin, että kalat sulattavat rehut paremmin. Myös jatkossa tulee edistää kalanrehujen kehittämistä ympäristön kuormittumista vähentäviksi.

Kiertovesikasvatus on tuotantoteknologiaa, jolla voidaan pienentää ravinnekuormitusta. Kiertovesikasvatus on yleistymässä erityisesti ulkomailla, ja myös Suomeen on suunnitteilla uusia laitoksia. Toisaalta osa kiertovesilaitoksista on Suomessa lopettanut toiminnan kannattamattomana. Kiertovesikasvatuksen yleistyminen edistäisi vesien- ja merenhoidon tavoitteiden saavuttamista. Uudeksi ohjauskeinoksi ehdotetaan kiertovesikasvatuksen toimintaedellytysten kehittämistä.

Itämeren kalasta ja Itämeren alueella kasvatetusta kasviraaka-aineesta valmistetun rehun käyttöä tulee edelleen edistää. Lisäksi on tarpeen selvittää edelleen ravinteiden kierrättämisen ja ravinteiden poiston käyttöä muuta vesiensuojelua täydentävänä keinona. Tavoitteeksi tulee ottaa siirtyminen Itämeren kalasta ja Itämeren alueella kasvatetusta kasviraaka-aineesta valmistetun rehun käyttöön. Itämeren ravinnetaseiden kannalta on parempi, että rehun sisältämät ravinteet otetaan Itämeren kaloista ja omalta valuma-alueelta kuin, että ne tuotaisiin valuma-alueen ulkopuolelta. ”Itämerirehun” sisältämät ravinteet eivät kuitenkaan vähennä kalankasvatuksen aiheuttamaa Itämeren ravinnekuormitusta eikä niiden käyttöä voida laskea mukaan kuormitusvähennyksiin. Ravinteiden poistomahdollisuutta ravinnekierrosta esim. levien kasvatuksella tulee selvittää ja menetelmien ympäristövaikutukset tulee kartoittaa.

Kalankasvatukselle esitetyt toimenpiteet

Virolahden ja Pyhtään verkkokasvatuslaitosten osalta esitetään tarpeen mukaan seuraavia toimenpiteitä:

• Verkkokassilaitosten vesiensuojelun tehostamisen tarpeen arviointi lupien tarkistamisen yhteydessä

• Mahdolliset uudet verkkokasvatuslaitokset ohjataan paikkoihin, joissa ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiselle.

• Koulutus ja neuvonta