7.5 Metsätalous

Metsätalouteen liittyen keskeisimmäksi ongelmaksi pohjavesialueilla on todettu ojitukset, etenkin kivennäismaahan asti kaivettujen ojien osalta. Ojitukset saattavat vaarantaa pohjaveden laatua etenkin alueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa. Pohjaveden määrä voi muuttua haitallisesti myös pohjavesialueiden reunavyöhykkeillä tehtävien ojitusten seurauksena. Pohjavesialueilla ojan kaivaminen saattaa aiheuttaa pohjaveden purkautumista, vaikka oja ei ulottuisi kivennäismaahan saakka. Paineellinen vesi voi löytää eristävän maakerroksen läpi kulkureitin ojaan, jolloin ojan kuivattava vaikutus kohdistuu haitallisesti pohjavesimuodostumaan. (Joensuu ym. 2019). Metsäojituksella voi olla haitallinen/tuhoava vaikutus myös pohjavedestä riippuvaisten ekosysteemien, kuten lähteikköluontotyyppien tilaan.

Metsätalouden toimenpiteistä myös uudistushakkuilla, maanmuokkauksilla, lannoituksilla ja kantojen nostolla on vaikutusta pohjaveden laatuun ja määrään toimenpiteiden jälkeisinä vuosina. Toimenpiteillä voi olla myös merkittäviä, haitallisia vaikutuksia pohjavedestä riippuvaisiin ekosysteemeihin. Kivennäismaiden uudistushakkuut ja maanmuok­kaus lisäävät kiintoaines- ja ravinnehuuhtoumia vesistöihin ja pohjaveteen. Tutkimuksissa on havaittu metsänhakkuun aiheuttavan esimerkiksi pohjaveden nitraattipitoisuuden kohoamista. Nitraattipitoisuudet eivät kuitenkaan ole nousseet lähellekään talousvedelle asetettuja laatuvaatimuksia (Mannerkoski 2007). Uudis­tushakkuiden aiheuttama huuhtoutuminen vähenee muutamassa vuodessa uuden puuston ja pintakasvillisuuden lisääntymisen ansiosta, ja samalla pintakasvillisuus pidättää typen huuhtoutumista. Metsän luontaisesta uudistamisesta on todettu aiheutuvan vähemmän nitraatin huuhtoutumista pohjaveteen kuin avohakkuusta. Nykyiset vähemmän pintaa rikkovat maanmuokka­usmenetelmät jättävät uudistusalueelle enemmän pintakasvillisuutta ja vesistöjen äärelle jätettävät suojakaistat pidättävät ravinteita. Karkearakeisten maalajien alueella pohjaveden pinnankorkeus voi nousta sadeveden imeytymisen ja haihduntaolojen muutosten seurauksena (Rusanen 2002). Kannonnoston yhteydessä tehtävässä maan­muokkauksessa maanpintaa rikkoutuu enemmän ja siksi sen yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota vesiensuojeluun. Kivennäismaiden typpilannoituksessa on riski nitraatin huuhtoutumisesta pohjavesiin. Myös tuhkalannoituksilla ja kulotuksella voi olla pohjavesivaikutuksia (mm. raskasmetallit, PAH-yhdisteet), mutta asiasta ei juurikaan ole saatavilla tutkimustietoa.

Työkoneiden tai muun toiminnan aiheutumat mahdolliset öljy- ja kemikaalivahingot voivat myös heikentää pohjaveden tilaa. Mineraaliöljyt vaarantavat maahan päästessään maaperän ja pohjavesien puhtauden. Yksi litra öljyä voi saastuttaa laajan maa-alueen ja pohjaveteen päästessään pilata noin tuhat litraa ja antaa maun noin miljoonalle litralle pohjavettä (Joensuu ym. 2019).

Vuonna 2020 on käynnistynyt Valtioneuvoston tilaama Metsätalouden pohjavesivaikutukset (MEPO) -hanke (2020–2021), jossa selvitetään metsänhoitotoimenpiteiden vaikutuksia pohjaveteen ja kehitetään työkaluja metsätalouden toimenpiteiden hallintaan pohjavesialueilla.