3.2.1. Vuoksen vesienhoitoalue

Alla olevassa taulukossa on esitetty Vuoksen vesienhoitoalueen luokiteltujen vesimuodostumien jakautuminen eri ekologisiin luokkiin. (Taulukko 8) 

Taulukko 8. Pintavesimuodostumien ekologinen tila Vuoksen vesienhoitoalueella VHA1 

Hiitolanjoen vesistö 

Hiitolanjoen vesistöalueella on paljon vesistöjä, joissa ihmistoiminnan vaikutus veden laatuun on vähäinen, ja vesistöt ovat lähes luonnontilaisia ja niiden ekologinen tila on hyvä tai jopa erinomainen. Sen vuoksi ne ovat erityisen herkkiä mm. metsätalouden ja turvetuotannon kuormitukselle. Toisaalta alueella on myös useita vesistöjä, joihin kohdistuu huomattavaa maatalouden kuormitusta, minkä vuoksi niiden tila on hyvää huonompi.  

Maatalouden hajakuormitus on yksin merkittävää koko Simpelejärvellä. Muiden kuormitustekijöiden osuus on vähäisempi, mutta yhdessä maatalouden kanssa ne ovat merkittäviä. Särkisalmen länsipuolisen Simpelejärven pohjoisosaa, Kirkkoselän vesimuodostumaa, kuormittavat maatalouden lisäksi Parikkalan jätevedet ja haja-asutus. Kirkkoselällä sisäisellä kuormituksella on myös merkitystä. Sisäisessä kuormituksessa fosforia vapautuu sedimentistä kerrostuneisuuden aikana huonon happitilanteen takia. Kirkkoselän rehevöityminen on lisääntynyt edellisestä luokituskaudesta, ja ekologinen luokka on huonontunut hyvästä tyydyttävään (Kuva 23 Kuva 23). Simpelejärven läntisen osan eteläosan, Kurhonselän vesimuodostuman tila on myös huonontunut erinomaisesta hyvään. Edellisellä luokituskaudella tila oli jo lähellä hyvää. Särkisalmen itäpuolella Lemmikonselkä-Sokkiiselällä on selvää maatalouden ja muun hajakuormituksen aiheuttama rehevöitymistä, minkä takia ekologinen tila on tyydyttävä. Lemmikonselkä-Sokkiiselästä itään, Simpelejärven itäosan, kuormitus on vähäisempää. Itäosan kuormitus on tarkentuneiden laskelmien perusteella peräisin merkittäviltä osin maataloudesta, ei niinkään metsätaloudesta. Simpelejärven itäosan ekologinen tila on hyvä. 

Simpelejärvi Haapalahti, Simpelejärvi Lahdenpohja ja Simpelejärvi Kukkarolahti ovat Simpelejärven vedenpinnan laskuissa muodostuneita osa-altaita, jotka ovat rehevöityneet voimaperäisen maatalouden ja huonon vedenvaihtuvuuden takia. Haapalahden ja Kukkarolahden vesimuodostumat ovat tyydyttävässä tilassa ja Lahdenpohjan vesimuodostuma on välttävässä tilassa.  

Erinomaiseen tilaan luokitellun Torsan pohjoiseen altaaseen kohdistuu kuormitusta turvetuotannosta ja metsätaloudesta, mutta pitkäaikaisen turvetuotannon vaikutukset näkyvät vähäisinä muutoksina Torsan pohjoisosassa. Sarajärvessä turvetuotannon aiheuttamat muutokset näkyvät, ja ekologinen tila on tyydyttävä pohjanläheisen huonon happitilanteen ja pohjaeläinten perusteella. Torsassa ja Sarajärvessä kalaelohopean laatunormi ylittyy mittausten perusteella.  

Kuva 23. Simpelejärvi Kirkkoselkä: a-klorofylli µg/l 2016-2020 kasvukauden aikana (1.6.-30.9) sekä asemahavaintojen (näytteistä laboratoriossa mitatut) että kaukokartoitushavaintojen perusteella. Lähde: Hertta, VEMU3. 

Änikkä on rehevyystasoltaan hyvin karu humusjärvi, mutta sen alusveden happitilanne on huono. Happitilanteen ja pohjaeläimistön perusteella tila on tyydyttävä.  

Torsan alueen vedet laskevat Hiitolanjokeen Silamusjoen-Torsanjoen ja Silamuksen kautta. Kyseisten vesimuodostumien ekologinen tila on erinomainen. Silamusjoki-Torsanjoki on kunnostettu ja joessa eli aiemmin vahva ja luonnollisesti lisääntyvä taimenkanta joka kuitenkin hävisi 2010 liiallisen lämpötilan nousun vuoksi. Nykyään taimenkannan tila on kohenemaan päin. 

Hiitolanjoki eli Kokkolanjoki on Laatokan lohen merkittävin kutujoki. Lohet pääsevät nykyään nousemaan myös Suomen puolelle. Kalojen nousu on pysähtynyt vielä toistaiseksi, Suomen puolella järvilohi lisääntyy ainoastaan Kangaskosken alapuolisella matalikolla, joka kunnostettiin vuonna 2013. Poikasmäärät ovat kuitenkin pieniä, koska lisääntymis- ja poikastuotantoalaa on hyvin rajallisesti. 

Tilanne tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa, kun sekä Kangaskosken, Lahnasenkosken että Ritakosken voimalaitospadot puretaan ja kosket ennallistetaan, jolloin lohi pääsee vapaasti nousemaan. Taimenta Hiitolanjoessa tavataan  koko joen alueella. Pääosa taimenista on paikallista kantaa, mutta Kangaskosken alapuolelle nousee myös Laatokasta taimenia.  

Hiitolanjoen vedenlaatu on parantunut 1980-luvulta alkaen, mutta edelleen metsäteollisuusjätevedet Simpeleen tehtaalta, hajakuormitus ja yhdyskuntajätevedet Rautjärven Simpeleen puhdistamolta aiheuttavat huomattavaa kuormitusta. Rajan läheisyydessä Hiitolanjokeen kohdistuu huomattavaa maatalouden kuormitusta. Hiitolanjoen veden laatu on hyvää, mutta ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi voimalaitospatojen kaloille aiheuttaman nousuesteen takia. 

Muut järvet 

Pieni Rautjärvi ja Suuri Rautjärven pohjoisosa ovat rehevöityneitä mm. maatalouden takia. Suuri Rautjärven pohjoisosaan on aiemmin kohdistunut yhdyskuntajätevesikuormitusta Parikkalan Akonpohjan puhdistamolta. Nykyisin jätevedet johdetaan Parikkalan Särkisalmen puhdistamolle. Pieni Rautjärven ja Suuri Rautjärven pohjoisosan ekologinen tila on tyydyttävä rehevöitymisen takia. Suuri Rautjärven ekologinen tila on hyvä. Valtakunnan rajalla sijaitsevan Tyrjänjärvi on humusjärvi, ja sen tila on arvioitu hyväksi, vaikka rehevöitymisen merkkejä (leväkukintoja) onkin esiintynyt. Nurmijärvi on yksi alueen monista kirkkasvetisistä ja karuista vesistöistä, joka on erinomaisessa tilassa. Se on herkkä muutoksille valuma-alueen ihmistoiminnan takia. Metsätalous on riski tilan säilymiselle, minkä takia metsätaloustoimenpiteiden vesiensuojeluun on kiinnitettävä erityistä huomiota Nurmijärvessä ja muissakin samankaltaisissa vesistöissä. 

Vuoksen vesistö  

Kyläniemen pohjoispuolinen pohjoinen Suur-Saimaa on erinomaisessa tilassa, mutta riskissä mm. tummenemisen takia, mikä johtuu humuksen (kemiallinen hapenkukutus) määrän kasvusta vedessä ( Kuva 24). Pohjoinen Suur-Saimaa on lähes luonnontilainen eikä sinne kulkeudu jätevesiä eteläiseltä Suur-Saimaalta Rastinvirran kynnyksen yli. 

Kuva 24. Veden värin tummeneminen ja humuspitoisuuden kasvu pohjoisella Suur-Saimaalla (Hietasaari,1m). Lähde: Hertta 

Myös Eteläinen Suur-Saimaa on arvioitu erinomaiseen tilaan ja riskissä olevaksi. Lisäksi Kyläniemen eteläpuolella on samanlaista veden värin tummumista kuin pohjoisella alueella. Alueelle kulkeutuu myös metsäteollisuusjätevesiä itäiseltä Pien-Saimaalta. Jätevesien vaikutukset näkyvät vesimuodostuman eteläisellä alueella mm. suurempana rehevyytenä (mm. pohjaeläintuloksissa ja kasviplanktonissa) kuin sen pohjoisella alueella. Esimerkiksi kasviplanktonin biomassa on eteläisellä alueella (Tiuruniemi) selvästi suurempi kuin pohjoisella alueella (Ilkonselkä)(Kuva 25).  

Kuva 25. Rehevyysero eteläisellä Suur-Saimaalla pohjoisen osan (Ilkonselkä) ja eteläisen osan (Tiuruniemi) näkyy kasviplanktonin biomassa-arvoissa. Lähde: Hertta 

Eteläisen Suur-Saimaan kasviplanktontuloksissa näkyy vastaava ero pohjoisen ja eteläisen alueen välillä. Pohjoisen Ilkonselän kasviplanktonluokitus kuvaa erinomaista tilaa, mutta eteläisellä Tiuruniemellä hyvää. Syvännepohjaeläintuloksissa eteläisen Ylä-Lylyn luokitus osoittaa selvästi huonompaa tilaa kuin pohjoisen Ilkonselän tulokset. 

Koko vesimuodostuman keskiarvossa nämä alueelliset erot tasaantuvat. Eteläisen reunan rehevyysvaikutusten takia vesimuodostuman tila on arvioitu riskiin. Lisäksi talvisin metsäteollisuusjätevedet kulkeutuvat pohjanmyötäisesti kohti Kyläniemeä vastoin päävirtaa ja kerääntyvät alueen suuriin syvänteisiin Ilkonselälle (syvyys noin 65 m) ja Mäntyselälle (syvyys noin 40 m). Tämä johtuu vesistön lämpötilakerrostuneisuudesta. Talvisin lämpimin vesi on alusvedessä, minkä takia suolapitoiset jätevedet hakeutuvat raskaampina vastaavaan vesikerrokseen purkuvesistössä, myös vastavirtaan, kun pohjanmuoto sen sallii (syvännealue). Ilmiö näkyy mm. veden sähkönjohtavuudessa ja sellujätevesiä ilmentävissä natriumpitoisuuksissa. Kevättalvella pohjoisella alueella jätevettä tavataan koko 10–15 metriä syvemmissä vesikerroksissa ( Kuva 26). Keväällä täyskierrossa syvänteiden jätevesipitoiset vedet kuitenkin sekoittuvat koko vesimassaan, ja kulkeutuvat pois kohti Vuoksea. Kevättäyskierron aikana jätevettä ilmentävät sähkönjohtavuudet ovat lievästi koholla koko vesipatsaassa. Kesällä lämpimin vesi on päällysvedessä, joten jätevedet hakeutuvat tähän kerrokseen. Kesäisin jätevettä kulkeutuu pohjoiseen päin vain voimakkailla tuulilla päällyvedessä. Nykyisin Ilkonselän ja Mäntyselän suuret syvännealueet ovat hapellisia ja pohjaeläimistö ilmentää erinomaista tilaa, koska sellujätevesien happea kuluttava kuormitus on ratkaisevasti pienentynyt.  

Kuva 26. Eteläisen Suur-Saimaan pohjoisosan Ilkonselän syvännealueen veden sähkönjohtavuus pinnasta pohjaan profiilina eri vuodenaikoina: talvi (maaliskuu), kevät (toukokuu), kesä (elokuu) ja syksy (lokakuu). Kuva vuodelta 2017. Vastaava ilmiö toistuu vuosittain. Lähde: Hertta. 

Itäinen Pien-Saimaa ja Vuoksenniska ovat voimakkaasti metsäteollisuuden kuormittamia. Itäiselle Pien-Saimaalle johdetaan jätevedet Kaukaan ja Joutsenon tehtailta sekä Joutsenon Oravaharjun yhdyskuntapuhdistamolta ja Vuoksenniskalle Imatran tehtailta. Joutsenon ja Imatran metsäteollisuuslaitokset sijaitsevat virtaamaolosuhteiltaan niin otollisessa paikassa, että niiden jätevesien vaikutukset näkyvät voimakkaana vain paikallisesti lähellä purkukohtaa. Kaukaan tehdas sijaitsee kuitenkin virtaamaolosuhteiltaan oleellisesti muita tehtaita huonommassa paikassa sokkeloisen itäisen Pien-Saimaan perukoilla, jossa vähäisemmän vedenvaihtuvuuden takia laimenemisolosuhteet ovat huonommat. Veden vaihtuvuuden lisäämiseksi Itäiselle Pien-Saimaalle pumpataan Vehkataipaleen kautta Suur-Saimaan vettä, mutta Kaukaan tehtaan kuormitus näkyy vesistössä paljon selkeämmin kuin Joutsenossa ja Imatralla.  

Itäisen Pien-Saimaan tila on parantunut 1990-luvun alussa metsäteollisuuden vesiensuojelutoimien ansiosta. Kuitenkin itäinen Pien-Saimaa on edelleen tyydyttävässä tilassa rehevyyden takia (kasviplankton), vaikka veden ravinnepitoisuuksien perusteella tila onkin hyvä. Imatran tehtaiden kuormituksesta huolimatta Vuoksenniskan tila on hyvä, koska alueen veden vaihtuvuus on erinomainen. Voimakas jätevesikuormitus ja satunnaispäästöt muodostavat kuitenkin riskin hyvän tilan säilymiselle. 

Kaikkien metsäteollisuuslaitosten vesiensuojelullinen haaste onkin ravinnekuormituksen edelleen vähentäminen ja häiriöpäästöjen estäminen.  

Vuokseen kohdistuva kuormitus Saimaan alueen metsäteollisuudesta ja Imatran yhdyskuntajätevesistä näkyy sen veden laadussa vain vähän johtuen Vuoksen suuresta vesimäärästä. Voimalaitospadot estävät kalojen nousun Vuoksesta Saimaaseen. Taimenta esiintyy Vuoksessa runsaasti johtuen pääosin istutuksista. Luonnonpoikasmäärät ovat kuitenkin kasvussa Imatran kaupunkipuron ja Vuoksen pääuomaan kunnostettujen kutupaikkojen takia. Myös Vuoksen harjuskanta on suhteellisen vahva ja lisäksi tavataan jokikutuista siikaa. Voimalaitosten vuorokausisäännöstely haittaa virkistyskäyttöä ja aiheuttaa paikoin rannan eroosiota. Vuoksi on nimetty voimakkaasti muutetuksi, joten sen ekologisen tilan arvio on esitetty tarkemmin osiossa Voimakkaasti muutettujen vesistöjen tila ja niille esitetyt toimenpiteet.  

Läntisen Pien-Saimaan länsiosalla rehevöityminen on itäistä osaa voimakkaampaa. Läntisen osan vedenvaihtuvuus on itäistä osaa selvästi heikompaa. Alueella on toistuvia laajoja leväkukintoja sekä alusveden happiongelmia. Erityisesti haitallisten sinilevien osuus kasviplanktonissa on suuri. Paleolimnologisten selvitysten perusteella länsiosan rehevöityminen alkoi 1970-luvulla ja on jatkunut viime aikoihin asti. Piilevien perusteella on tehty myös arvio veden kokonaisfosforipitoisuuden kasvusta viime vuosikymmenien aikana ( Kuva 27, Kuva 28). Vuonna 2015 käyttöön otettu Kivisalmen pumppaamo on laskenut kokonaisfosforipitoisuuksia lähimmillä kolmella selällä vuoteen 2017 asti, minkä jälkeen kehitys on pysähtynyt. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat nykyisin n. 18 µg/l, mikä on kaksinkertainen 1960-luvun mittaustuloksiin verrattuna (Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä). 

Kuva 27. Riutanselän (läntinen Pien-Saimaa länsiosa) sedimenttinäytteiden piilevien karua (sininen) ja rehevää (punainen) vedenlaatua ilmentävien piilevien suhteelliset runsaudet

Kuva 28. Riutanselän rekonstruoitu kokonaisfosforipitoisuus (kok.P µg/l) eri aikakausina. Mustat ja valkoiset pisteet kuvaavat eri mallien ääriarvoja. Lähde: Raunio, J. & Mattila, J. 2009 (Pien-Saimaan Riutanselän vedenlaadun kehitys sekä ekologinen tila paleolimnologisella menetelmällä arvioituna. Kymijoen vesi- ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 118/2009). 

Läntisen Pien-Saimaan länsiosan rehevöityminen on riski Lappeenrannan kaupungin vedenhankinnalle ja virkistyskäytölle. Vesiensuojeluhankkeissa on rakennettu kymmeniä kosteikkoja. Lisäksi on tehty mm. maatalouden ja haja-asutuksen vesiensuojelun neuvontaa, hoitokalastuksia ja metsätalouden vesiensuojelusuunnittelua. Kivisalmen pumppaamo siirtää parempilaatuista vettä 10 m3/s läntisen Pien-Saimaan itäosasta länsiosaan ja lisää veden vaihtuvuutta. Pumppaamo on vähentänyt sisäistä kuormitusta, alusvesi on ollut hapellista ja fosforipitoisuudet ovat vähän alentuneet. Toipuminen on kuitenkin hidasta. Ekologinen tila on arvioitu edelleen tyydyttäväksi mm. fosforin, a-klorofyllin, kasviplanktonin ja pohjaeläinten perusteella. Parhaillaan selvitetään Jyväskylän yliopiston opinnäytetyössä, onko pumppaamolla ollut vaikutuksia Läntisen Pien-Saimaan selkien syvännepohjaeläinyhteisöihin. 

Maavesi on erillinen vesimuodostuma, joka on yhteydessä läntiseen Pien-Saimaaseen. Maavesi on maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon kuormittama matala vesialue, jonka veden vaihtuvuus on huono. Maavesi on edelleenkin välttävässä tilassa rehevöitymisen takia.  

Läntisen Pien-Saimaan itäosan tila on hyvä, mutta riskissä. Suur-Saimaalta pumpataan Vehkataipaleella lisävettä (40 m3/s) Pien-Saimaan veden vaihtuvuuden lisäämiseksi. Tällä edistetään Kaukaan tehtaiden jätevesien kulkeutumista pois tehtaan edustalta itään kohti Suur-Saimaata ja estetään jätevesien kulkeutuminen länteen kantakaupungin alueelle. Tästä huolimatta jätevesiä saattaa kulkeutua talvisin pohjanmyötäisesti tehtaan edustalta länteen jopa Vehkataipaleenselän syvänteeseen asti, mikä aiheuttaa tilaluokalle riskin.  Kesällä kulkeutumista tapahtuu vain voimakkailla tuulilla pintakerroksessa.  

Haapavesi-Kauvonselkä on hyvässä tilassa. Soinilansalmessa on pengertien rakentamisen seurauksena todettu muutoksia, kuten pohjan liettymistä ja vesikasvillisuuden lisääntymistä. Pengertien silta-aukkoa on suurennettu kesällä 2018. Haapavesi-Kauvonselällä on lievästi rehevöitymässä. Kauvonselkää kuormittaa maatalous ja Haapavettä merkittävästi myös metsätalous. Vesistö onkin riskissä rehevyyskehityksen takia. Hyvän tilan turvaamiseksi on toteutettu Sininen Haapavesi -vesiensuojeluhanke, joka keskittyi mm. metsä- ja maatalouden vesiensuojeluun sekä vesistökunnostukseen. Metsätalous on edelleen haaste Haapaveden tilan säilymiselle. 

Immalanjärvi on karu ja kirkasvetinen järvi, joka on tärkeä Imatran raakavedenhankinnalle. Immalanjärvi on edelleenkin erinomaisessa tilassa, mutta tilan on arvioitu olevan riskissä, koska lievää huonontumista senkin tilassa on todettavissa. Erinomainen tila on riskissä erityisesti Laitilanlahden takia. Maatalouden kuormitusta on vähennettävä sekä kiinnitettävä erityistä huomiota metsätaloustoimenpiteiden vesiensuojeluun on.  

Ruokolahden pohjoisosassa sijaitsevien latvajärvien tila on edelleen erinomainen. Suuri Jukajärvi on poikkeuksellinen; se on kirkasvetinen ja keskisyvyydeltään Suomen syvin järvi. Kalastoon kuuluu vaateliaimmista lohikaloista mm. nieriä, taimen ja tavanomaisimmista muikku ja siika. Nieriä vaatii korkean happipitoisuuden lisäksi viileän alusveden ja rannan liettymättömät kutupohjat. Molemmat pääravinteet koko vesirungossa osoittavat erinomaista tilaa, mutta kasviplanktonissa on havaittu lievää heikentymistä. Järven tila on erinomainen, mutta riskissä.  

Metsätalous on tunnistettu merkittäväksi paineeksi kaikilla alueen vesimuodostumilla.

Vuoksen alueen pienemmät vesimuodostumat  

Vuoksen vesistöalueella on paljon pienempiä lähes luonnontilaisia hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevia järviä, joiden valuma-alueella on runsaasti metsää mm. Rautjärven-Ruokolahden-Savitaipaleen alueella. Metsätaloustoimenpiteet voivat nopeastikin näkyä vesistöissä (samentuminen, liettyminen ja myös rehevöityminen) tai ne voivat syntyä vuosikymmenien aikana. Lisääntyvä vapaa-ajanasutus on myös vesiensuojelullinen riski. Kuitenkin monet alueen pienet vesistöt ovat hyvää huonommassa tilassa niihin kohdistuvan ulkoisen kuormituksen takia. 

Helisevänjoen yläosa on hyvässä tilassa, mutta riskissä heikentyä. Myös Rautjärven tila on hyvä. Helisevänjoen keskiosa, Rautjärven ja Purnujärven välinen jokiosuus, on tyydyttävässä tilassa, sillä se on ollut turvetuotannon pitkään kuormittama ja myös maa- ja metsätalous ovat merkittäviä kuormittajia. Turvetuotannon kuormitus on nykyisin loppunut. Tilaltaan välttävä Purnujärvi on matala ja maatalouden rehevöittämä. Länsipää on altis tuulen sekoittavalle vaikutukselle aiheuttaen löyhän pohjamateriaalin sekoittumista veteen. Järvellä on meneillään hoitokalastus- ja vesiensuojeluvalistushanke. Venäjän puolelle laskeva Helisevänjoen alaosa on tyydyttävä.  

Leppäsjoki, Suokumaanjoki ja Suokumaanjärvi ovat maatalouden voimakkaasti kuormittamia. Leppäsjokeen, Suokumaanjokeen ja -järveen on kohdistunut pitkään myös yhdyskuntajätevesi- ja turvetuotantokuormitusta. Välttävässä tilassa olevien, Leppäsjoen ja Suokumaanjoen ravinnepitoisuudet ovat hyvin korkeita ja ne ovat nousseet viime vuosina. Suokumaanjoessa elää luonnonvaraisena lisääntyvä harjuskanta, joka saattaa olla alkuperäistä Vuoksen harjusta. Myös Leppäsjoessa tavataan harjusta, mutta lisääntymisestä ei ole varmuutta. Suokumaanjärvi on rehevöitynyt, happiongelmallinen ja sisäkuormitteinen. Järveä on aikoinaan hapetettu. Suokumaanjärven ekologinen tila on tyydyttävä. 

Kuolimo on erityisen karu, kirkasvetinen ja syvä järvi. Sen kalalajistoon kuuluu suojeltu ja äärimmäisen uhanalainen saimaannieriä. Kuolimoon johdetaan yhdyskuntajätevesiä Savitaipaleelta ja Suomenniemeltä. Niiden vaikutukset Kuolimossa ovat olleet toistaiseksi melko vähäisiä ja paikallisia. Lievää yleistä huonontumista Kuolimon tilassa on kuitenkin todettavissa johtuen valuma-alueelta tulevan humuskuormituksen kasvusta. Se näkyy mm. veden tummenemisena ja humuskuormaa ilmentävän kemiallisen hapenkulutuksen kasvuna. Kuolimon erinomaisen tilan on arvioitu olevan riskissä etenkin metsä ja maatalouden sekä asutuksen aiheuttaman kuormituksen takia. Biologisista osatekijöistä kasviplankton, kalat, syvännepohjaeläimet ja vesikasvit osoittavat selkeää erinomaista luokkaa rantavyöhykkeen pohjaeläinten osoittaessa hyvää. Vedenlaadun aikasarjakaaviot 1970 -luvulta osoittavat pääravinteille vakaata tilaa, mutta veden väri on tummenemassa ja COD-pitoisuudet kasvussa ( Kuva 29). Kuolimon kokonaisfosforipitoisuudessa on todettavissa lievä nousu, ja se on todettavissa myös Kuolimon laskujoessa kokonaisfosforipitoisuuden kasvussa. Kuolimo on valtakunnallisestikin merkittävä vertailuolojärvi, jota seurataan vuosittain intensiivisesti. Koko Kuolimon valuma-alueella tulee olla erityisen varovainen mm. metsätaloustoimenpiteissä.   

Kiesilänjoki-Mustionjoki on hyvässä tilassa, mutta alajuoksulle mentäessä ravinne- ja humuspitoisuudet kaksinkertaistuvat. Virmajärven erinomainen tila on riskissä heikentyä erityisesti metsätalouden hajakuormituksen vuoksi. Alueen ainoaa tyydyttävässä tilassa olevaa Säänjärveä kuormittaa maatalous ja alusvettä vaivaavat happi- ja ammoniumtyppiongelmat. Haukka- ja Suomijärvien tila on erinomainen, ja Kuolimon länsiosaan laskevan Vartusjärven tila hyvä. 

Kuva 29. Kuolimon syvännepisteen (1m) väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen kehitys 1990-2018 sekä kokonaisfosforin ja -typen kehitys 1990-2020. Lähde: Hertta 

Viipurinlahteen laskevat vesistöt 

Salpausselkien eteläpuoliset pienet jokivesistöt kärsivät hajakuormituksesta, erityisesti maatalouden kuormituksesta. Vesistöt ovat luonnostaan humuspitoisia ja osittain reheviä. Vesistöjen pienuudesta ja vähäjärvisyydestä sekä ojituksista johtuen jokien virtaamat ovat ajoittain pieniä. Jokivesistöt ovat kalastollisesti hyvin arvokkaita lohikalojen takia. Nousuesteiden takia jokien vaelluskalat eivät monin paikoin kuitenkaan pääse Suomen puolelle. Lohikalojen elinolosuhteiden parantamiseksi Suomen puolella kunnostuksia on tehty mm. Mustajoella, Soskuanjoella, Suokumaanjoella ja Urpalanjoella. Kunnostusten vaikutuksia on jo nähtävissä, sillä Soskuanjoella on havaittu merilohen ja Mustajoella meritaimenen lisääntymistä viime vuosina.  

Rakkolanjoen yläosalla ennen Haapajärveä joen vedestä huomattava osa on Lappeenrannan kaupungin käsiteltyä jätevettä, minkä vuoksi joen yläosan ekologinen tila on arvioitu huonoksi. Lappeenrannan kaupungin jätevesikuormitus yhdessä voimaperäisen maatalouden kanssa ovat aiheuttaneet Rakkolanjoen ja Haapajärven ylirehevöitymisen. 

Haapajärvi on tyypiltään runsasravinteinen ja -kalkkinen järvi ja se on paleolimnologisen tutkimuksenkin mukaan ollut alun perin lievästi rehevä. Järvi ei kuitenkaan ole hapeton edes talvella sen läpivirtauksen takia. Haapajärveä on kunnostettu kuivattamalla se tilapäisesti vuosina 2012–13 pohjasedimentin tiivistämiseksi. Vedenlaatuun kuivattaminen on vaikuttanut positiivisesti, mm. pienentämällä ravinnepitoisuuksia ja tasaamalla vedenlaadun heilahteluja.  Kunnostuksesta huolimatta Haapajärvi on edelleen hyvin rehevä järvi ja sen takia huonossa tilassa. Lieviä happiongelmia (hapen vähenemistä) esiintyy, mutta ei hapettomuutta. Vesistön tilan parantamiseksi aloitettiin lisäksi vuonna 2014 lisäveden johtaminen Saimaan kanavasta Rakkolanjoen yläosalle. Lisäveden määrä riippuu Rakkolanjoen virtaamasta. Lisävesi etenkin alivirtaamakausina on hyväksi sekä Rakkolanjoelle että Haapajärvelle. Järven parantamiseksi tarvitaan sekä jätevesikuormituksen että maatalouden kuormituksen vähentämistä. Rakkolanjoen yläosalle ja Haapajärvelle on esitetty poikkeamaa luonnonolosuhteiden ylivoimaisuuden takia hyvän ekologisen tilan tavoitteesta. Asiaa on käsitelty tarkemmin osiossa Tilatavoitteen alentaminen: Haapajärvi ja Rakkolanjoen yläosa. 

Rakkolanjoen alaosa on selvästi yläosaa parempikuntoinen ja sen ekologinen tila on välttävä. Rakkolanjoen alaosan kunnostettuihin koskiin on viime vuosina tehty istutuksia  Mustajoen alkuperäisellä taimenkannalla ja istutusten tulokset on olleet hyviä. Mahdollisesti Suomen puolelle nousee myös Venäjältä meritaimenia, mutta niiden lisääntymisestä ei ole tehty havaintoja.  

 Haapajärven kunnostaminen näkyy valtakunnan rajan seurantapisteellä selvänä Rakkolanjoen veden laadun paranemisena ja laadullisen heilahtelun tasoittumisena. Pohjaeläimistössä on havaittu selvää toipumista Haapajärven kunnostuksen ja lisäveden jäljiltä. Luokitusjakson ulkopuolisissa tuloksissa vuodelta 2018 havaittiin kohonneita laji- ja yksilömääriä mm. suodattajavesiperhosilla ja koskikorentolajin ilmaantuminen. 

Lappeenrannan Hanhijärven ekologinen tila on arvioitu huonoksi korkeiden ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien takia. Hanhijärvi on maatalouden voimakkaasti kuormittama ja ylirehevöitynyt.  

Humaljärven, Pieni- ja Suuri Pyhäkalan ja Hounijoki – Alajoen veden laatu on maatalouden hajakuormittamaa ja vesimuodostumien ekologinen tila on tyydyttävä.  

Kalastollisesti hyvin arvokas Mustajoki on tyydyttävän ja välttävän tilaluokan rajoilla, mutta tila on tyydyttävä. Mustajoessa elää ja lisääntyy valtakunnallisesti merkittävä, alkuperäinen meritaimenkanta ja joki on osittain kunnostettu. Mustajoen valuma-alueella on maa- ja metsätaloutta. Joen tila on vaarassa alentua välttävään luokkaan. Valuma-alue on erittäin eroosioherkkää ja alueella tehtävät toimet voivat vaikuttaa vesistön tilaan ja vaelluskalakantaan. Ravinne- ja kiintoainepitoisuudet luokitusjaksolla 2012-2017 ovat olleet ajoittain erittäin suuria. 

Pieni ja voimakkaasti kuormitettu Soskuanjoki kulkee Saimaan kanavan itäpuolelta länsipuolelle kanavan ali keinotekoisessa uomassa. Joessa esiintyy samaa taimenkantaa kuin Mustajoessa, mutta taimenen lisääntyminen on satunnaista. Myös satunnaista lohen lisääntymistä on havaittu. Joen latvaosaan johdetaan turvetuotannon kuivatusvedet Konnunsuolta. Myös maatalouden hajakuormitus on suurta. Joki laskee Venäjän puolelle kanavan länsipuolella. Ekologinen tila on tyydyttävä, mutta se on vaarassa alentua välttäväksi.  Etenkin maatalouden hajakuormitusta on vähennettävä. 

Vilajoessa on luontaisesti lisääntyvä taimenkanta. Joen yläosaan kohdistuu maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon kuormitusta, ja alaosaa kuormittavat Ylämaan kirkonkylän jätevedet. Vilajoen ylä- ja alaosan ekologinen tila on tyydyttävä. Lahnajärvi ja Pukalus ovat Vilajoen läpivirtausjärviä ja niihin kohdistuu jätevesikuormitusta Ylämaalta. Ne ovat rehevöityneet ja niiden tila on tyydyttävä. Korppinen sen sijaan on hieman paremmassa kunnossa. Sen tila on hyvä, mutta riskissä pohjan happiongelmien takia. 

Vilajoen läntinen haara on varsinaista Vilajokea parempikuntoinen, koska siihen ei kohdistu pistekuormitusta ja maatalouden osuus on vähäinen. Sen ekologinen tila on hyvä, mutta riskissä metsätalouden vuoksi. Harattalanjärvi ja Korppisenjärvi ovat syviä ja vedenlaadultaan karuja järviä. Niiden tila olisi vedenlaadun perusteella erinomainen-hyvä, mutta pohjan hapettomuus heijastuu pohjaeläimiin pudottaen luokan tyydyttäväksi. Valuma-alueella on aikoinaan tehty runsaasti suo-ojituksia. 

Keinotekoinen vesimuodostuma, Saimaan kanava yhdistää itäisen Pien-Saimaan ja Nuijamaanjärven. Kanavan kautta sellujätevesiä pääsee jonkin verran Nuijamaanjärveen. Kanavan äärellä olevan Mustolan sataman toiminnasta tulee suolakuormitusta (NaCl) varastoinnin takia kanavaan ja edelleen Nuijamaanjärveen. Kanavan tila on arvioitu tyydyttäväksi vesikemiallisen tiedon perusteella. Saimaan kanavaliikenne kulkee Nuijamaanjärven läpi. Järveen johdetaan noin 200 hengen yhdyskuntajätevedet Nuijamaan taajamasta, mutta kokonaiskuormituksen kannalta niillä ei ole kovin suurta merkitystä.  Suurin kuormittaja on maatalous. Myös kanavan kautta tulevalla kuormituksella on vaikutus järveen. Laivaliikenteen potkurivirrat voivat aiheuttaa myös sedimentin pöllyämistä. Järven alusvedessä on ollut happiongelmia ja sisäistä kuormitusta. Nuijamaanjärven ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi. 

Luumäen jätevedet kuormittavat merkittävästi vähävetistä Kirkkojokea ja edelleen sen alapuolista Urpalanjoen yläosaa. Sen lisäksi Urpalanjoen yläosalla on paljon turvetuotantoa, maa- ja metsätaloutta sekä haja-asutusta. Turvetuotantokeskittymä sijoittuu joen keskivaiheille ennen järvialuetta. Vaikutus näkyy vesistössä rehevyytenä. Urpalanjoen yläosan ekologinen tila on välttävä, ja alaosan tila on tyydyttävä Suurijärvi ja Väkevänjärvi mukaan lukien. Kirkkojoen ekologinen tila on parantunut huonosta välttäväksi, koska ravinnepitoisuudet ja bakteerimäärät ovat laskeneet. Joella on tehty virtavesikunnostuksia ja nykyään siellä on luonnollisesti lisääntyvä taimenkanta, jota ei tueta istutuksin. Myös harjus lisääntyy joessa. Urpanjoella ja Kirkkojoella on toteutettu viime vuosina kunnostustoimia Urpalanjoki lohijoeksi -hankkeessa (mm. virtapaikkojen kunnostamista ja vesiensuojeluneuvontaa) joen lohikalojen elinolojen parantamiseksi. Tavoitteena on ollut myös luoda edellytykset Venäjän puolella elävän meritaimenkannan palauttamiseksi Suomen puolelle, kun nousuesteitä saadaan poistetuksi. Suomen puoleiselle Urpalanjoelle nousee Venäjän puolelta joen alkuperäistä kantaa olevia taimenia, mutta lisääntyminen on vielä heikkoa. Myös joen yläosalla on heikkoa taimenen luonnonlisääntymistä. 

Vaalimaanjoki sijaitsee pääosin Suomen puolella. Vaalimaanjoen keski- ja alaosa ovat tyydyttävässä tilassa. Jätevesikuormitus on loppunut, kun Miehikkälän jätevedet on johdettu siirtoviemärillä Kotkaan. Joella on kalastollista arvoa, sillä siika nousee joen alimmalle padolle asti. Joen alaosilla on satunnaista taimenen luonnonlisääntymistä, ja yläosilla lisääntyvä taimenkanta, jonka tilaa on saatu parannettua kunnostuksilla. Vaalimaanjoen keskivaiheilla sijaitseva Tyllinjärvi on rehevä humusjärvi, johon kohdistuu voimakasta maatalouden kuormitusta. Alusvedessä on happiongelmia. Tyllinjärven tila on arvioitu tyydyttäväksi. Vaalimaanjoen yläosilla on luonnollisesti lisääntyvä taimenkanta, jonka tila on parantunut kunnostusten myötä. Joen ala- ja keskiosalle nousee meritaimenta, jonka nousumahdollisuuksia on parannettu poistamalla kolme nousuestettä. Taimenen lisääntyminen joen alaosalla on kuitenkin vielä vähäistä. Joen yläosalla  lisääntyy paikallinen taimenkanta,  jonka tila on parantunut selvästi kunnostusten myötä.