1.11.6 Turvetuotanto

Kaakkois-Suomen Vuoksen vesienhoitoalueella on vuonna 2020 toiminnassa 11(13 kpl vuonna 2013) turvetuotantoaluetta, joiden arvioitu tuotannon kokonaispinta-ala on 1472 ha (1597 ha vuonna 2013) ( Kuva 16) ja arvioitu vuosittainen tuotantopinta-ala vuosina 2022–2027 on 996 ha. Tuotannossa oleva pinta-ala yksittäisellä turvetuotantoalueella vaihtelee välillä 18–350 ha. Merkittävä osa kokonaisalasta muodostuu kolmesta suurimmasta tuotantoalueesta. Tuotantoalueilla on voimassa olevat ympäristöluvat. Vesienkäsittelynä kaikilla tuotantoalueilla on pintavalutuskenttä (ojitettu tai ojittamaton), kasvillisuuskenttä/kosteikko tai kemiallinen käsittely.

Kaakkois-Suomen Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella on vuonna 2020 toiminnassa 21 turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on 2115 ha (2484 ha vuonna 2013) ja arvioitu vuosittainen tuotantopinta-ala vuosina 2022–2027 on 1440 ha. Valtaosa kokonaisalasta muodostuu kuudesta suurimmasta tuotantoalueesta. Yli 100 hehtaarin tuotantoalueita alueita on 7 kpl ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1049 ha. Vesienkäsittelynä on ojitettu/ojittamaton pintavalutuskenttä, kosteikko/kasvillisuuskenttä ja/tai kemiallinen vesienkäsittely/pienkemikalointi. Ilman ympäristölupaa toimivat 6 tuotantoaluetta ovat pieniä tai tuotannon loppuvaiheessa olevia erillisiä alueita ja niiden yhteenlaskettu tuotantoala on 101 ha.

Kaakkois-Suomessa on useita suuria, turvetta polttoaineena käyttäviä laitoksia, mutta laitokset ovat pikkuhiljaa luopumassa turpeen käytöstä. Turvetuotantoalueita poistuukin käytöstä enemmän kuin uusille on myönnetty ympäristölupia. Kaakkois-Suomen alueella on useita elinkaaren päässä olevia kohteita, joilla tuotanto tullaan lopettamaan lähivuosina. Turpeen pääasiallinen energiakäyttö päättyy nykyennusteiden mukaan 2030-luvun aikana puolittuen vuoteen 2030 mennessä, mutta se säilyy huoltovarmuuspolttoaineena. Vaikka turpeen poltto tulee vähenemään, voi kasvualustojen käyttö kuitenkin globaalisti jopa tuplaantua vuoteen 2050 mennessä ja siihen soveltuvia soita löytyy Kaakkois-Suomesta. Turvetta tullaan jatkossakin käyttämään karjan kuivikkeena ja lisäksi turpeen käyttöä aktiivihiilen valmistuksessa ollaan lisäämässä. Vapon arvion mukaan uusien turpeen käyttömuotojen myötä turvetuotantopinta-ala ja siitä aiheutuvat vaikutukset vähenevät tulevaisuudessa. Turvetuotannon vesistöhaitat nousevat kuitenkin edelleen keskusteluun ja aiheuttavat paikallista haittaa vesistöissä. Haitankärsijät ovat olleet huolissaan erityisesti turvetuotannon kiintoaine- ja humuskuormituksen aiheuttamista vesistöhaitoista kuten liettymisestä, veden tummumisesta ja samentumisesta.

Kuva 16. Kaakkois-Suomen turvetuotantoalueet (YLVA-rekisteri 2020).