-
- 1.1 Vesienhoidon tavoitteet
- 1.2 Toimenpideohjelman laatiminen ja yhteistyö
- 1.3 Toimenpideohjelman suunnittelualueet
- 1.4 Pohjavesimuodostumien ryhmittely
- 1.5 Keskeisimmät muutokset kolmannella vesienhoidon suunnittelukaudella
- 1.6 Tulvariskien hallinnan suunnittelun huomioon ottaminen
- 1.7 Merenhoidon suunnittelun huomioon ottaminen
-
1.8 Vesienhoitoon liittyvät ohjelmat ja suunnitelmat (Pintavedet ja pohjavedet)
- 1.8.1 ELY-keskuksen strateginen suunnitelma
- 1.8.2 Maakuntasuunnitelmat ja maakuntaohjelmat
- 1.8.3 Maakuntakaavat
- 1.8.4 Merialuesuunnittelu
- 1.8.5 Alueelliset metsäohjelmat
- 1.8.6 Vesihuoltosuunnitelmat
- 1.8.7 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat
- 1.8.8 Kansallinen kalatiestrategia
- 1.8.9 Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia
- 1.9 Erityiset alueet
- 1.10 Merkittävät hankkeet
-
1.11 Toimintaympäristön nykytilanne ja siinä tapahtuneet muutokset
- 1.11.1 Ilmastonmuutos
- 1.11.2 Yhdyskuntien ja haja-asutuksen jätevedet
- 1.11.3 Haja-asutus
- 1.11.4 Maatalous
- 1.11.5 Metsätalous
- 1.11.6 Turvetuotanto
- 1.11.7 Kunnostus, säännöstely ja vesirakentaminen
- 1.11.8 Teollisuus ja yritystoiminta
- 1.11.9 Kalankasvatus
- 1.11.10 Haitalliset ja vaaralliset aineet
- 1.11.11 Vesistörakentaminen ja säännöstely
- 1.11.12 Vedenotto
- 1.11.13 Liikenne
- 1.11.14 Maa-ainesten otto
-
- 7.1 Ilmastonmuutoksen huomiointi
- 7.2 Liikenne
- 7.3 Maa-ainesten otto
- 7.4 Maatalous
- 7.5 Metsätalous
- 7.6 Turvetuotanto
- 7.7 Pilaantuneet alueet
- 7.8 Teollisuus, yritystoiminta ja puolustusvoimat
- 7.9 Vedenotto ja tekopohjaveden muodostaminen
- 7.10 Yhdyskunnat
- 7.11 Suojelusuunnitelmat, seuranta ja selvitykset
3.3.1. Vuoksen vesienhoitoalue
Elohopeapitoisuuksien laatunormin ylitykset edustavat yleisimmin turvemaiden karuja vesistöjä, esim. Torsa, Sarajärvi, Änikkä, Harattalanjärvi. Änikässä pienten ahventen elohopeapitoisuudet ovat lähellä syömäkelpoisuusrajaa (keskiarvo 0,42 mg/kg tp; n=10) ja kahdessa ahvenessa yli sen (0,54 mg/kg tp ja 0,67 mg/kg tp). Änikän valuma-alueen suot on voimakkaasti ojitettu. Uuden (2019-2020) selvityksen mukaan Torsan 1 kg haukien elohopeapitoisuudet ovat syömäkelpoisuusrajalla ja ylittyvät noin 2 kg hauissa. Ahventen elohopean laatunormiylityksiä todetaan toisaalta myös rehevimmissäkin humusjärvissä, kuten Pukaluksessa ja Tyllinjärvessä, mutta ei kuitenkaan esimerkiksi Suuri-Urpalossa. Turvemaiden lisäksi laatunormin ylityksiä tavataan vähähumuksisistakin karuista vesistöistä, joiden valuma-alueella on paljon metsää, esim. Rautjärven Nurmijärvi, Ruokolahden Ilmajärvi ja Ahjärvi, Lappeenrannan Ottojärvi.
Lappeenrannan Humaljärvi ja Korppinen on luokiteltu kalaelohopean osalta varovaisuusperiaatteen mukaan hyvää huonompaan kemialliseen tilaan, koska tulokset olivat luokkarajalla. Urpalanjoki (ylä- ja alaosa) ja Suurijärvi on arvioitu silmällä pidettäviksi yksittäisten kalojen kalaelohopean pitoisuusylitysten takia, vaikka keskiarvot alittuivatkin.
Ahventen elohopeapitoisuuksien osalta puhtaiksi todettuja alueita ovat olleet mm. pohjoinen ja eteläinen Suur-Saimaa, Vuoksi, itäinen ja läntinen Pien-Saimaa (länsiosa ja itäosa), Maavesi, Simpelejärvi, Jukajärvi ja Pieni Rautjärvi. Metsäteollisuuden kuormittamalla Saimaalla elohopea ei siten ole enää ympäristöongelma. Kuolimolla ahventen elohopeapitoisuudet (keskiarvo 0,18 mg/kg) olivat yllättäen Saimaata suuremmat, mutta kuitenkin alle ympäristölaatunormin (0,2 mg/kg).
Saimaan Haapavesi-Kauvonselän vesimuodostumassa elohopean laatunormi kokonaisuutena arvioiden kuitenkin ylityy, vaikka vesimuodostuman sisällä elohopeapitoisuuksissa on isot alueelliset erot. Haapavedellä kalojen elohopeapitoisuuden (0,33 mg/kg tp, n=15) laatunormi ylittyy, mutta ei Soinilansalmessa (0,15 mg/kg tp, n=10). Haapaveden tulokset on varmistettu uusintamittauksilla. Korkeaan elohopeapitoisuuteen saattaa vaikuttaa Haapaveteen kohdistuva merkittävä metsätalouskuormitus. Haapaveteen laskevan Virmutjoen valuma-alueella on paljon metsätaloutta, jolla on mitä ilmeisimmin yhteys myös Virmutjoen latvoilla sijaitsevan Nauksenjärven ahventen laatunormin ylittäviin elohopeapitoisuuksiin (keskiarvo 0,37 mg/kg tp, n=7).
Hiitolanjoella kalaelohopean laatunormi ylittyy. Vuosina 2014-2018 pyydetyistä ahvenista (15-20 cm) tehtyjen mittausten keskiarvo oli 0,26 mg/kg tp (n=20). Suurin vuosikeskiarvo oli tätäkin suurempi: 0,33 mg/kg tp (2014; n=10). Kalojen kohonneet elohopeapitoisuudet johtuvat vanhasta metsäteollisuuden aiheuttamasta sedimenttien pilaantumisesta. Joen hauet ja suuret ahvenet ovat todennäköisesti syömäkelvottomia korkeiden elohopeapitoisuuksien takia. Lohikaloissa ei ole havaittu elohopean kertymistä. Hiitolanjoen kalojen ja sedimentin elohopeapitoisuutta seurataan velvoitetarkkailuna säännöllisesti.