3.5.3. Vesienhoidon tavoitteet vesimuodostumittain

Ekologiseen tilaan liittyvät tavoitteet 

Kaakkois-Suomessa hyvää huonommassa ekologisessa tilassa olevat pintavesimuodostumat ovat pääasiassa Salpausselkien eteläpuolisilla alueilla, joilla ihmistoiminnan vaikutus näkyy vesistöissä osin voimakkaanakin rehevöitymisenä. Pistekuormituksen vähentyessä hajakuormituksen suhteellinen osuus ravinnekuormituksesta on kasvanut. Suunnittelukaudella toimenpiteitä tarvitaan hajakuormituksen vähentämiseksi maa- ja metsätaloudessa sekä haja-asutuksessa. Edelleen tarvitaan kuitenkin toimenpiteitä myös pistekuormituksen päästöjen vähentämiseksi. Vesistöjen rakentaminen on muuttanut vesistöjen tilaa ja hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää monissa vesistöissä vaelluskalojen elinympäristöjen parantamista. Erityisalueiden osalta poikkeava tilatavoite on esitetty vain Haapajärvelle, jolle on esitetty alennettua tilatavoitetta. Korkeampia tilatavoitteita ei ole esitetty esim. NATURA-arvojen perusteella. 

Fosforikuormitusta tulisi vähentää lähes kaikissa ekologiselta tilaltaan alle hyvään tilaan luokitelluista pintavesimuodostumissa. Fosforikuormituksen osalta vähennystavoitteet vaihtelevat muutamasta prosentista reiluun kahdeksaankymmeneen prosenttiin kuormituksesta. Myös typellä on alueellisesti ja paikallisesti merkitystä kasvua rajoittavana minimiravinteena ja yhteisvaikutus fosforin kanssa rehevöittää vesiä sekä aiheuttaa rantakasvillisuuden runsastumista. Lisäksi typpikuormituksen vähentäminen on tarpeellista Suomenlahden kannalta. Rannikkovesimuodostumien osalta hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää typpikuormituksen vähentämistä 10–40 %. 

Ilmaston muuttuminen on lisännyt ja tulee edelleen lisäämään ravinne- ja humuskuormitusta. Toimenpiteet, joilla parannetaan veden pidätyskykyä maaperässä ja valuma-alueella sekä vähennetään eroosiota, ovat avainasemassa. Ilmastonmuutoksen aiheuttamalla lisäkuormituksella ei voi kuitenkaan perustella sitä ettei tilatavoitetta saavuteta asetetussa aikataulussa. 

Seuraavissa taulukoissa (Taulukko 11, Taulukko 12, Taulukko 13) on esitetty esimerkkivesistöjen avulla ravinnekuormituksen vähennystavoitteita. Arviot perustuvat vesimuodostuman nykyisiin pitoisuuksiin verrattuna kyseisen vesimuodostumatyypin vertailuarvoihin tai Suomen ympäristökeskuksen mallitarkasteluun muutaman vesimuodostuman osalta, koska ne kärsivät lievästä rehevöitymisestä, vaikka täyttävät hyvän laatuluokan raja-arvot. Tämän vuoksi taulukossa 11 Kaakkois-Suomen ELY-keskus on asiantuntija-arviona esittänyt kuitenkin itäiselle Pien-Saimaalle ja Simpelejärven osille fosforin osalta hyvän-tyydyttävän luokkarajaa (18 µg/l) tiukempaa pitoisuustavoitetta. Perusteluna tälle on se, että biologisista laatutekijöistä kasviplanktonin hyvän tilan tavoitteen saavuttaminen vesimuodostumassa edellyttää fosforipitoisuuden vähentämistä nykyisestä, koska fosfori on alueella levätuotantoa rajoittava tekijä. 

Taulukko 11. Arvio keskeisten järvivesimuodostumien tilan parantamistarpeesta. Vedenlaatutulokset ovat vuonna 2019 ilmestyneen pintavesien ekologisen tilaluokituksen vesimuodostumakohtaisia keskiarvoja vuosijaksolta 2012-2018. Fosforipitoisuuden vähentämistavoite on tällä vesienhoitokaudella suunniteltu yhteistyönä SYKEn kanssa.* Arvot olleet edellisellä luokittelukaudella 9,7µg/l.  

Taulukko 12. Arvio keskeisten jokivesimuodostumien tilan parantamistarpeesta.  Vedenlaatutulokset ovat vuonna 2019 ilmestyneen pintavesien ekologisen tilaluokituksen vesimuodostumakohtaisia keskiarvoja vuosijaksolta 2012-2018.  

Taulukko 13. Laskennallinen arvio rannikkovesimuodostumien tilan parantamis- ja kuormituksen vähentämistarpeesta  

Sisävesillä tärkein rehevyyttä aiheuttava ravinne on fosfori. Leväkukintojen lisäksi rehevyyttä ilmentää vesikasvien runsastuminen ja rantojen umpeenkasvu. Vesikasvien kasvu voi olla typpirajoitteista, joten myös typpikuormituksen vähentämisellä on merkitystä. Vesimuodostumien ekologisen tilan arvioinnin osana arvioidaan fysikaalis-kemiallinen tila, jossa otetaan huomioon mitattujen kokonaisfosforipitoisuuksien, kokonaistyppipitoisuuksien ja tarvittaessa muiden fysikaalis-kemiallisten muuttujien keskiarvot luokitteluajanjaksolla. Lisäksi huomioidaan pH minimit. Monin paikoin fosforitilaltaan hyvässä tilassa olevien vesimuodostumien alapuoliset vesistöt tai esim. korkea a-klorofyllipitoisuus vaativat fosforipitoisuuden alentamista. 

Tarkasteltaessa ravinnekuormituksen vähennystarpeita vesimuodostumien levämäärää kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden tai pintavesikerroksen fosfori- ja typpipitoisuuden perusteella tulokset antavat varsin erilaisen kuvan vähentämistarpeesta. Monissa järvissä ja koko merialueella a-klorofyllipitoisuudet ovat korkeita vaikka kokonaisfosforipitoisuus ei edellyttäisi kuormituksen vähentämistä. Levämäärän (rehevyyden) vähentäminen edellyttää ravinnepitoisuuksien pienentämistä. Muutamissa humuspitoisissa sisävesissä a-klorofyllipitoisuudet voivat johtua runsaasta limalevämäärästä (Gonyostomum semen).  

Jokien osalta ravinnepitoisuudet eivät useinkan ole määritelleet lopullista ekologista tilaa, vaan arvioon ovat vaikuttaneet joen hydrologis-morfologiset muutokset (Kuva 35) ja niiden aiheuttamat toimenpidetarpeet. Hyvin monessa jokimuodostumassa hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää vaelluskalojen kulkumahdollisuuksien parantamista ja elinympäristökunnostuksia.  

Varsinkin rannikkovesissä biologisista mittareista a-klorofyllipitoisuus vaatii huomattavasti suurempaa vähennystarvetta kuin kesäaikaiset ravinnetasot. Itäisen Suomenlahden ulkosaaristossa kuormituksen väheneminen näyttäisi jo heijastuvan kesäaikaisiin pintaveden ravinnepitoisuuksiin, mutta a-klorofyllipitoisuuksia tulisi edelleen vähentää jopa yli 50 %.  

Suomenlahteen laskevien jokien mereen tuoma ravinnekuormitus Kaakkois-Suomen alueella  

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueen Suomenlahteen laskevien jokien (Kuva 36) mereen tuoma ravinnekuormitus arvioitiin Suomen ympäristökeskuksen VEMALA-mallilla (Vesistömallijärjestelmä WSFS; fosforin ja typen V1-versio). Vuosijaksona käytettiin 2010-2019  (Taulukko 14, Kuva 37). VEMALA kuvaa eri lähteistä vesistöihin tulevaa kuormitusta sekä luonnonhuuhtoumaa kolmannen jakovaiheen tarkkuudella. Malli kuvaa vesistöjen hydrologista kiertoa ja vedenlaatua ja tekee näiden perusteella kuormitusarviot. VEMALA-mallin tarkempi esittely on luvun 4 alussa sivulla 100.  

Taulukko 14. VEMALA-mallilla arvioitu Kaakkois-Suomen alueen vuotuinen jokikohtainen ravinnekuormitus Suomenlahteen vuosijaksolla 2010-2019. 

Kuva 36. Suomenlahteen laskevat kohdevaluma-alueet Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueella. 

Kuva 37. VEMALA-mallilla arvioitujen kokonaisfosfori- ja typpikuormituksen osuudet Suomenlahteen laskevissa joissa vuosijaksolla 2010-2019. 

Kemialliseen tilaan liittyvät tavoitteet 

Kemiallisen tilan osalta tavoitteena on saavuttaa kaikissa pintavesissä hyvä tila. Kalojen elohopeapitoisuudet ovat joissakin vesimuodostumissa ylittäneet niille asetetut ympäristölaatunormit ja niiden osalta tilannetta tulee seurata. Lisäksi kalaelohopeapitoisuuksia tulee selvittää niissä vesimuodostumissa, joissa tutkimuksia ei ole tehty, erityisesti mikäli riski elohopean huuhtoutumiselle on korkea. Toimenpiteiden kohdistaminen kalojen elohopeapitoisuuksien alentamiseksi edellyttää lisää tutkimuksia elohopean huuhtoutumisesta vesistöihin ja kertymisestä kaloihin. 

Kaakkois-Suomessa merkittävin haitallisten aineiden aiheuttama ongelma on Kymijoen ja Hiitolanjoen sedimenttien sisältämät haitalliset aineet. Kymijoen sedimentteihin on kertynyt runsaasti PCDD/F-yhdisteitä ja elohopeaa. Hiitolanjoen sedimenteissä ja kaloissa Simpeleen tehtaan alapuolella on korkeat elohopeapitoisuudet. Kymijoen ja Hiitolanjoen sedimenttien haitalliset aineet edellyttävät niiden seurantaa. Myös kalojen elohopeapitoisuuksia tulee seurata ko. vesimuodostumissa. 

Erityisesti yhdyskuntajätevesipuhdistamoiden alapuolisissa vesissä tulee jatkossakin selvittää haitallisten ja vaarallisten aineiden esiintymistä sekä lääkeaineiden ja hormonien pitoisuuksia vedessä ja eliöissä.  

Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila-arviointi ja tilaan liittyvät tavoitteet 

Keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi nimetty vesimuodostuma luokitellaan saavutettavissa olevalta ekologiselta tilaltaan parhaaksi, hyväksi, tyydyttäväksi, välttäväksi tai huonoksi. Vesimuodostuman tilatavoite on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila. Se määritetään parhaan saavutettavissa olevan ekologisen tilan kautta, joka on kyseisen voimakkaasti muutetun tai keinotekoisen vesimuodostuman vertailutila.  

Hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa on vain vähäisiä muutoksia biologisten muuttujien arvoissa verrattuna parhaaseen saavutettavissa olevan tilan arvoihin. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tavoiteasettelu poikkeaa siis muista vesistä, joissa tavoitteeksi asetetaan häiriintymättömien vertailuolojen mukaan määritetty hyvä ekologinen tila. (Pintavesien tilan luokittelu ja arviointiperusteet vesienhoidon kolmannella kaudella, Suomen ympäristökeskuksen raportteja 37/2019, s. 95-101). 

Ympäristötavoitteen saavuttamisen edellytyksenä merkittävillä vaelluskalavesillä on, että niissä on tehty teknis-taloudellisesti toteutettavat toimenpideyhdistelmät, joilla voidaan saada aikaan vesistöalueelle kestävä, luontaisesti lisääntyvä kanta.  Toimenpiteet eivät saa aiheuttaa merkittävää haittaa vesistöjen muille käyttömuodoille.  

Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tilan arviointia on esitelty tarkemmin vasta toimenpideosiossa 4.5.3. Toimenpiteet voimakkaasti muutetuissa vesissä sekä erillisessä liitteessä 12. ” Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila-arviointi ja tilaan liittyvät tavoitteet”