4.5.2 Kunnostus, säännöstely ja vesirakentaminen - esitetyt toimenpiteet, ohjauskeinot ja kustannukset vuosille 2022–2027

Vesistökunnostuksen onnistumisen edellytyksenä on ulkoisen kuormituksen hallinta. Vesistökunnostuksia tulee toteuttaa laajasti niin rehevöityneissä kuin rakennetuissakin vesistöissä. Kunnostushankkeiden toteuttamisessa keskeinen rooli on paikallisilla toimijoilla, esimerkiksi osakaskunnilla ja yhdistyksillä. Myös vesistöjen kuormittajien ja ojituksia sekä säännöstelyjä ja voimataloutta harjoittavien tahojen tulee sitoutua vesistöjen kunnostukseen. Laaja-alaista yhteistyötä tarvitaan vesistökunnostusten edistämiseen. Vesistökunnostus- ja suojeluhankkeiden tulee perustua riittäviin selvityksiin, mutta tavoitteeksi tulee asettaa aina käytännön vesiensuojelu- ja kunnostustoimenpiteiden tekeminen. Vesistöjen kunnostukseen on käytettävissä julkisia rahoja useista eri rahoituslähteistä, mutta paikallisen rahoituksen varmistamiseksi tulee löytää uusia rahoituskanavia.

ELY-keskusten toiminnan painopiste vesistökunnostuksissa on siirtynyt kunnostushankkeiden aktivoimiseen ja alueellisten hankkeiden tukemiseen harkinnanvaraisilla valtionavustuksilla. Kaakkois-Suomen ELY:n toimialueella on lisäksi kevään 2020 aikana kartoitettu alueen järvien sekä merenlahtien kunnostustarve pohjautuen näytteenottotietoihin ja asiantuntija-arvioihin. Tietojen pohjalta on luotu kunnostusten priorisointilista, jota tullaan käyttämään pohjana jatkossa rahoitettaville kunnostushankkeille ja otollisten kohteiden aktivoinnille. Vesiensuojelun tehostamisohjelman (2019–2023) puitteissa vesistökunnostuksiin on lähivuosina käytettävissä aiempaa enemmän resursseja. Tehostamisohjelman harkinnanvaraisilla vesistökunnostusmäärärahoilla edistetään kipeimmin kunnostuksen tarpeessa olevien vesialueiden kunnostus- tilankartoitus- ja kuormitusselvityshankkeita 300 000–400 000 eurolla vuosittain. Myöntöperusteet harkinnanvaraisille vesistöavustuksille tulevat valtioneuvoston asetuksesta 714/2015: asetus vesistön ja vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantavien hankkeiden avustamisesta. Asetuksen myöntöperusteissa korostuvat mm. pintavesien hyvän tilan saavuttaminen ja ylläpitäminen, vesiympäristön monipuolinen ja kestävä käyttö, vesiluonnon monimuotoisuus ja kalojen kulun sekä kalojen luontaisen lisääntymisen edistäminen. Sisäkuormitteiset järvet on esitetty kartalla (Kuva 58).

Kuva 58. Järvi- ja rannikkovesimuodostumat, joilla sisäinen kuormitus merkittävänä paineena.

Rehevöityneiden järvien kunnostukset 

Järvien rehevöitymistä aiheuttaa liian suuri ravinnekuormitus, joka voi olla peräisin pistekuormituslähteistä, valuma-alueen maankäytöstä tai järven sisäisestä kuormituksesta. Aikoinaan tehty järven vedenpinnan laskeminen maatalouden tai tulvasuojelun tarpeiden vuoksi on voinut pahentaa rehevöitymisestä ja rehevyydestä aiheutuvia haittoja. Rehevöityneiden järvien kunnostukset tai sisäisen kuormituksen ( Kuva 58) vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat tehokkaimmillaan silloin, kun kohteessa on toteutettu tai varmuudella toteutetaan kunnostuksen onnistumisen kannalta riittävät toimenpiteet ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi. Käytännön tekijät ohjaavat järven sisäisiä kunnostustoimia paitsi tilaltaan heikompikuntoisiin kohteisiin myös niihin, joissa esimerkiksi hoitokalastuksella tai puhtaamman veden johtamisella saavutettaisiin merkittävää tilan kohenemista. 

Rehevöityneiden järvien kunnostusmenetelmiä voivat olla esim. hoitokalastus, vesikasvien niitto, alusveden pois johtaminen, hapetus, ruoppaus, vedenpinnan nostaminen, tilapäinen kuivattaminen, fosforin kemiallinen saostaminen, ja erilaiset sedimentin kemialliset tai muut käsittelyt. Periaatteessa samoja kunnostusmenetelmiä voidaan käyttää kaikenkokoisissa järvissä, mutta jotkin menetelmät voivat olla suurissa järvissä epärealistisia korkeiden kustannusten vuoksi.  

KUVITUSKUVA

Rehevöityneiden järvien kunnostukset jaetaan järven koon perusteella pienen tai suuren rehevöityneen järven toimenpiteeseen (Taulukko 27, Taulukko 28). Vesistöjen kunnostusta ja säännöstelyä sekä vesirakentamista koskevat valtakunnalliset ohjauskeinot löytyvät kyseisen sektorin vesienhoitotoimenpiteiden suunnitteluohjeesta Internet-sivulta http://www.ymparisto.fi > Vesi > Vesiensuojelu > Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö > Suunnitteluopas > Toimialakohtaiset ohjeet: Kunnostus, rakentaminen ja säännöstely. Kunnostusta tarvitsevat järvet on esitetty kartalla ( Kuva 59) ja liitteessä 9 ja 10.

Taulukko 27. Pienen rehevöityneen järven kunnostustoimenpiteet (pinta-ala alle 5 km²) osa-alueittain (kpl)

Taulukko 28. Suuren rehevöityneen järven kunnostustoimenpiteet (pinta-ala yli 5 km2) osa-alueittain (kpl)

Rehevöityneiden merenlahtien kunnostukset

Merenlahtien kunnostukset voidaan jaotella kahteen eri ryhmään: kuormituksesta aiheutuvien rehevyys- ja liettymishaittojen vähentämiseen tai hydro-morfologisista muutoksista aiheutuvien vaikutusten vähentämiseen. Merenlahtien rehevöitymiseen johtavat syyt ovat pitkälti samoja kuin järvienkin kohdalla. Hydro-morfologisen tilan parantamistarve taas voi aiheutua esim. satamien ja laivaväylien ruoppauksista, rantojen pengerryksistä ja muista muutoksista sekä erilaisista merirakenteista (esim. satamat, telakat ja tuulivoimalat) aiheutuneiden haittojen vähentämisestä.

Rehevöitymisestä kärsivien lahtialueiden kunnostuksessa voidaan käyttää pitkälti samoja toimenpiteitä kuin rehevöityneissä järvissä. Kunnostuksia suunniteltaessa on otettava kuitenkin huomioon erityisesti typen suurempi rehevöittävä vaikutus merialueilla, ja se, että hoitokalastuksen vaikutus voi olla hyvin lyhytaikainen kalaston korvautuessa nopeasti. Merenlahtien tilan parantamiseksi valuma-alueelta tulevan kuormituksen vähentämisellä onkin vähintään yhtä suuri merkitys kuin järvialueilla. Kuitenkin myös itse lahtialueilla tehtävillä toimilla, kuten vesikasvillisuuden niitoilla ja vesiväylien auki pitämisellä voidaan ehkäistä ihmistoiminnan aiheuttamaa, luonnontilaan verrattuna huomattavasti nopeampaa rehevöitymiskehitystä ja umpeenkasvua.

Erityistä huomiota kunnostustoimien osalta vaativat maankohoamisen myötä merestä erilleen kuroutuneet tai kuroutumassa olevat fladat ja kluuvijärvet. Näiden kohdalla umpeenkasvu ja mataloituminen kuuluu niiden luonnolliseen kehitykseen, jota ihmistoiminta on kuitenkin kiihdyttänyt. Tällaisilla kohteilla esimerkiksi veden virtauksen lisäämisellä salmia avaamalla voi olla luonnon monimuotoisuuden kannalta huomattavan haitallisia vaikutuksia. ELY keskus ei lähtökohtaisesti tue eikä kannusta tällaisten alueiden kunnostushankkeisiin, ja Kaakkois-Suomen ELY:n alueella ei vesimuodostumissa ole kyseisiä luontotyyppejä. Rehevöityneiden merenlahtien kunnostuksissa tulee pyrkiä samaan kuin järvien kunnostuksissa; sisäisen kuormituksen vähentämiseen tähtäävät kunnostustoimenpiteet aloitetaan vasta, kun kohteessa on toteutettu tai varmuudella toteutetaan kunnostuksen onnistumisen kannalta riittävät toimenpiteet ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi. Kaakkois-Suomen merialueille on kirjattu vesienhoitokaudelle 2022-2027 yhteensä 8 toimenpidettä joista kolmessa kohteessa on suunnittelu jo aloitettu. Kokonaisuudessaan Kaakkois-Suomen merialueet ovat Pyhtäältä Virolahdelle joko tyydyttävässä tai välttävässä tilassa, minkä vuoksi olisi ensiarvoisen tärkeää saada lisää merialueita ja erityisesti peltovaltaisia valuma-alueita kunnostusten piiriin tulevaisuudessa. Merenlahtien kunnostustarvealueita on esitetty karttakuvassa (Kuva 59) ja liitteessä 11.

Kuva 59. Kunnostettaviksi esitettyjä järvi- ja merenlahtikohteita toimenpidekaudelle 2022–2027

Virtavesien elinympäristökunnostukset

Virtavesien hydrologinen ja morfologinen tila on heikentynyt mm. uittoa, tulvasuojelua, voimataloutta ja kuivatusta edistävien vesistöjärjestelyiden seurauksena. Joet ja purot vesieliöiden elinalueena ovat yksipuolistuneet ja niiden ekologinen tila on heikentynyt. Liettyminen on heikentänyt etenkin pienempien virtavesien ekologista tilaa. Virtavesien kunnostuksella parannetaan virtakutuisten kalojen elinmahdollisuuksia kiveämällä kaloille suojapaikkoja, kaivamalla syvänteitä ja muodostamalla kutusorakkoja. Kunnostuksen yhteydessä koskia myös levennetään, jolloin kaloille hyödyllinen pinta-ala kasvaa. Kunnostettavan kosken virtausolosuhteita monipuolistetaan ranta-alueilla ja uomassa olevan kiviaineksen avulla. Virtauksen ohjailuun käytetään suuria kiviä, suisteita ja kynnyksiä

Kunnostukset on jaettu joen koon mukaan kahteen päätoimenpiteeseen, joissa kunnostusmenetelmät ovat kuitenkin samat.

Virtavesien elinympäristökunnostuksiin on kirjattu yhteensä 36 toimenpidettä, joista pääosa on edelliselle kaudella suunniteltujen kohteiden toteutusta (Taulukko 29, Taulukko 30).

Taulukko 29. Joen elinympäristökunnostus (valuma-alue yli 100 km²) osa-alueittain (kpl)

Taulukko 30. Puron elinympäristökunnostus (valuma-alue alle 100 km²) osa-alueittain (kpl)

Kalankulkua helpottava toimenpide

Kalan kulkua helpottavilla toimenpiteillä tarkoitetaan rakenteita tai virtaamien muutoksia, joilla kalojen kulkumahdollisuutta vaellusesteiden ohi parannetaan. Parannusmenetelmiä ovat esimerkiksi vaellusesteiden poistot (pohjapadot), kalatiet, kalahissit tai luonnonmukaiset ohitusuomat. Myös kalojen alasvaelluksen helpottaminen voi olla osa kalan kulkua helpottavia toimenpiteitä (Taulukko 31).

Kalatalousviranomainen on käynnistänyt suunnittelun Kymijoen länsihaaran voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamiseksi kalatievelvoitteeksi (Ahvenkoski ja Klåsarö). Toimenpideohjelmassa kalateiden suunnittelu esitetään toteutettavaksi suunnittelukaudella 2016–2021.

Taulukko 31. Kalankulkua helpottavat toimenpiteet.

Velvoitetoimenpiteet

Ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaisissa luvissa luvanhaltijalle voidaan määrätä erilaisia velvoitteita vesistöjen kunnostamiseksi, vesieliöiden vapaan liikkumisen turvaamiseksi tai säännöstelyn kehittämiseksi. Lupavelvoitteiden perusteella tehtävät tämän sektorin toimenpiteet kirjataan velvoitetoimenpiteeksi. Tähän toimenpiteeseen ei kirjata kalaistutusvelvoitteita, seurantavelvoitteita eikä kalatalousmaksuja. Kaakkois-Suomen alueella velvoitetoimenpiteitä ovat Hiitolanjoen kolmen voimalaitoksen purkaminen ja Virojoen Kantturakosken kalateiden rakentaminen.

Säännöstelykäytännön kehittäminen

Kymijoen päähaarojen ja itähaaran (Kymijoen itähaarat-Koskenalus) virtaamajakoihin liittyviä vesistösäännöstelyjen toimivuutta tulee tarkastella ja tarvittaessa hakea muutoksia voimassa oleviin lupiin. Tavoite pitää sisällään myös Koivukosken minimivirtaamien tarkastelun ja mahdollisen ympäristövirtaaman selvittämisen. Tavoite liittyy vaelluskalojen luontaisen elinkierron elvyttämiseen (Valtakunnallinen päivittyvä lohikalakanta-aineisto: https://ely.maps.arcgis.com/home/webmap/viewer.html?webmap=9cfa23e60be64398bbb80e5f5385b6d6)

Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostus

Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostustoimenpiteeseen kirjataan sellaiset kunnostustoimenpiteet, joiden pääasiallinen tarkoitus on alueen suojeluarvojen ylläpitäminen tai parantaminen, ja jotka edistävät myös vesienhoidon tavoitteita. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esim. joki- ja puroreittien valuma-alueiden ja soiden ennallistaminen sekä lintuvesiin kohdistuvan ravinnekuormituksen vähentäminen lähivaluma-alueella tehtävin vesiensuojelutoimenpitein. Pääasiassa luokkaan kuuluvat toimenpiteet ovat lintuvesikunnostuksia, joissa pyritään palauttamaan avovettä pahasti umpeenkasvaneille kohteille. Tyypillisimmät kunnostusmenetelmät ovat vedenpinnan nostaminen eli vesitilavuuden lisääminen pohjapadon avulla, allikoiden kaivaminen ruoppaamalla ja umpeen kasvaneiden salmialueiden niitot muutamana kesänä peräkkäin. Kaivamisen yhteydessä voidaan tehdä erillisiä pesimäsaarekkeita. Lisäksi voidaan kunnostaa lintuvesiin liittyviä rantaniittyjä manipuloimalla puuston ja pensaikon määrää ennen kaikkea niiton sekä laidunnuksen avulla.

Kunnostuksia suunnitellaan toteutettaviksi tai parhaillaan toteutetaan seuraavilla vesimuodostumilla: Tyllinjärvi ja Summanjoen keskiosa.