4.4.2 Turvetuotanto – esitetyt toimenpiteet, ohjauskeinot ja kustannukset vuosille 2022–2027

Turvetuotannon kannalta kriittisiä vesistöjä ovat varsinkin pitkäviipymäiset, karut ja kirkasvetiset latvavesistöt, joita on erityisesti Salpausselkien pohjoispuolisilla alueilla. Myös vedenhankinta on herkkä kuormituksen vaikutuksille. Valtakunnalliset ohjauskeinot on esitetty tarkemmin toimenpiteiden arviointioppaassa. Toimenpideohjelmassa on esitetty alueelle soveltuvia ohjauskeinoja.   

Turvetuotannon vesiensuojelun ohjauskeinot 

Uusi turvetuotanto tulee ohjata jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille alueille niin, että turvetuotannosta on mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle, pohjavesille sekä luonnon monimuotoisuudelle. Turvetuotantoa ei pidä sijoittaa herkimpien erinomaisessa tai hyvässä tilassa olevien vesistöjen valuma-alueille, mikäli vesistövaikutuksia ei voida nykyisin menetelmin estää. Sijainnin ohjauksessa tulee huomioida myös happamien sulfaattimaiden riski. Turvetuotannon vaikutuksille herkät valuma-alueet on esitetty kartalla (0). Ohjauskeinoon sisältyy myös luvituksen kehittäminen. Luvituksessa hyödynnetään entistä enemmän ennakkoneuvotteluja, joissa voidaan käydä toiminnanharjoittajan kanssa yhdessä läpi tuotannon reunaehtoja tietyillä alueilla jo ennen lupahakemuksen laadintaa. Vaikutuksen alaisena olevista kohteista edellytetään riittävät aineistot lupakäsittelyn yhteydessä. Luvitusta ja valvontaa kehitetään siihen suuntaan, että arvioidaan ja seurataan kuormituksen merkitystä, eikä ainoastaan puhdistustehoa ja otetaan huomioon uudet turpeen käyttömuodot ja niiden vaatimat muutokset vesienkäsittelyyn. Vesistövaikutusten vähentäminen valuma-aluekohtaisella suunnittelulla on tärkeä ohjauskeino myös kolmannella suunnittelukaudella. Valuma-aluekohtaisessa suunnittelussa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti valuma-alueen kuormitusta ja sen vesistövaikutuksia lupaharkinnassa ja vaikutusten arvioinnissa. 

Kaakkois-Suomen alueella erityistä huomiota tulee kiinnittää neuvonnan ja valvonnan keinoin turvetuotannon päästöjen seurantaan ja hallintaan.  

Turvetuotannon vesiensuojelun edistämiseksi on tärkeää kehittää uusia, tehokkaita ympärivuotisesti toimivia sekä muuttuvaan ilmastoon soveltuvia vesiensuojelumenetelmiä ja ottaa niitä alueella käyttöön. Turvetuotannon vesistöhaittojen vähentämiseksi tarvitaan uusia menetelmiä, jotka toimivat tehokkaasti erityisesti rankkasateiden ja suurten valuntojen sekä kuivuuden aikana. Lisäksi uuden, vesiensuojelun suunnittelua ohjaavan tiedon hankkiminen turvetuotannon, kuten myös maa- ja metsätalouden, kuormituksesta ja vesistövaikutuksista on tärkeää. Vesiensuojelumenetelmien kehittämisen päävastuu on turvetuottajilla. Uusien ja peräkkäisten vesiensuojelumenetelmien käyttöön tulisi kannustaa valvotusti. Edellä mainittujen ohjauskeinojen lisäksi on tärkeää järjestää erityisesti pientuottajille suunnattavaa turvetuotannon vesiensuojelun käytännön toteuttamiseen liittyvää koulutusta ja neuvontaa sekä kehittää ja edistää omavalvontaa. 

On tärkeää saada kattava kuva turvetuotannon vaikutuksista alapuolisiin vesistöihin riittävällä ja laadukkaalla velvoitetarkkailulla. Tarvittaessa velvoitetarkkailuihin tulee sisällyttää myös kalaelohopean tutkimuksia. Mikäli toiminnasta aiheutuu merkittäviä vaikutuksia alapuolisiin vesistöihin, tulee valvonnassa arvioida luvan muuttamisen tarvetta mm. YSL 89§ perusteella.  

Jatkossa tulee löytää keinot ohjata jälkikäyttöä selvemmin ilmaston, vesistön ja monimuotoisuuden kannalta kestävimpiin ratkaisuihin kuten kosteikko, uudelleen soistaminen tai metsittäminen. 

Turvetuotantoa koskevat valtakunnalliset ohjauskeinot on esitetty turvetuotannon vesienhoitotoimenpiteiden suunnitteluohjeessa, joka löytyy Internet-sivulta http://www.ymparisto.fi > Vesi > Vesiensuojelu > Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö > Suunnitteluopas > Toimialakohtaiset ohjeet: Turvetuotanto.  

 

Toimenpiteet 

Lähes kaikki turvetuotannon vesiensuojelussa käytetyt toimenpiteet lukeutuvat muihin perustoimenpiteisiin, koska turvetuotanto on luvanvaraista toimintaa ja sen ympäristöluvat perustuvat Suomen lainsäädännössä asetettujen velvoitteiden toteuttamiseen. Täydentäväksi toimenpiteeksi voidaan joissakin tapauksissa esittää esimerkiksi kemialliseen käsittelyyn liittyviä tehostamistoimia, pienkemikalointia tai kesäaikaisen pintavalutuskentän muuttamista ympärivuotiseksi, elleivät ne sisälly lupapäätökseen. Muita turvetuotannon vesiensuojelun täydentäviä toimenpiteitä ovat erilaisten lainsäädännöllisten, hallinnollisten, taloudellisten ja tiedollisten ohjauskeinojen kehittäminen. Turvetuotannon toimenpiteet suunnitellaan turvetuotantoaluekohtaisesti, mutta ne on syötetty järjestelmään alueellisesti esimerkiksi kohdentaen ne suunnittelun osa-alueille. 

Vesiensuojelumenetelmien toimivuudella on aluekohtaisia eroja ja niissä on edelleen kehittämistarvetta. Esimerkiksi pintavalutuskentän soveltuvuus on varmistettava riittävän hyvillä ennakkotutkimuksilla. Myös kemikalointiin liittyy edelleen kehittämistarpeita, kuten lähtevän veden pH:n hallinta ja kemikaalin annostelu.  

Poikkeukselliset sääilmiöt lisäävät merkittävästi turvetuotannon kuormitusta. Tuotantoalueiden vesien hallintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Keinoja suurten vesimäärien hallintaan ovat mm. riittävä varastotila, virtaamansäätö- ja sulkupadot, rakenteiden kunnossapito ja riittävä mitoituskapasiteetti. Tärkeää on myös rajata ulkopuolelta tulevat valumavedet tuotantoalueen ulkopuolelle. Myös sähkökatkoihin tulee varautua. 

On tärkeää varmistaa että toteutetut vesiensuojelumenetelmät toimivat suunnitellusti ympäri vuoden. Tehokas keino toiminnan varmistamiseen on omavalvonta, jonka tulee ulottua myös urakoitsijoihin ja jonka laatu tulee varmistaa.  

Kuva 57. Turvetuotannon ympäristönsuojelun painopistealueet.  

Vesiensuojelun perusrakenteet (muu perustoimenpide) 

Toimenpide käsittää eristysojituksen, sarkaojarakenteet sekä mitoitusohjeiden mukaisesti tehdyt laskeutusaltaat rakenteineen. Nämä vesiensuojelurakenteet ovat käytössä kaikilla turvetuotantoalueilla ja koko tuotantoalalla. Sarkaojarakenteita ovat turvetuotantoalueen sarkaojien päihin kaivetut lietesyvennykset, päisteputket ja lietteenpidättimet. Laskeutusaltaiden rakenteisiin kuuluvat padottavat rakenteet sekä pintapuomit. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2015) annetun pintakuorman mitoitusarvon myötä uusien laskeutusaltaiden mitoituspinta-alat kasvavat entisiin mitoitusohjeisiin verrattuna.  

Vesiensuojelun perusrakenteiden yksikkönä käytetään hehtaaria kunnostuksessa tai turvetuotannossa olevaa pinta-alaa ja määränä koko tuotantopinta-alaa. Toimenpide luetaan kuuluvaksi muihin perustoimenpiteisiin. 

Kymijoen-Suomenlahden alue  1441 

Hiitolanjoen vesistöalue           140 

Viipurinlahden jokivesistöt       366 

Vuoksen vesistöalue                490 

 

Virtaaman säätö (muu perustoimenpide)  

Menetelmässä rakennetaan virtaamansäätöpatoja turvetuotantoalueen kokoojaojiin tai, ellei tämä ole mahdollista,  laskeutusaltaan yhteyteen. Tavoitteena on saada suurten valumien aikana turvetuotantoalueelta huuhtoutuvaa kiintoainetta laskeutumaan alueen kokoojaojiin veden virtausta rajoittamalla ja hidastamalla. Virtaaman säätö sopii useimmille turvetuotantoalueille, poikkeuksena matalat turvekentät. Virtaaman säädön merkitys korostuu suurten valumien aikaan.   

Kymijoen-Suomenlahden alue 1441 

Hiitolanjoen vesistöalue          140 

Viipurinlahden jokivesistöt      366 

Vuoksen vesistöalue               490 

 

Ojittamaton pintavalutuskenttä (muu perustoimenpide)  

Menetelmässä turvetuotantoalueen valumavedet ohjataan ojittamattomalle suolle, jolla on vähintään puoli metriä syvä turvekerros. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2015) uusien ojittamattomien pintavalutuskenttien mitoitusarvoksi on esitetty vähintään 4,5 % valuma-alueesta, mikä merkitsee pintavalutuskentän pinta-alan kasvamista entisiin mitoitusohjeisiin verrattuna. Ympäristöluvissa esitetään yleensä ojittamattomien pintavalutuskenttien tehon tarkkailua menetelmän toimivuuden varmistamiseksi. Luvassa on asetettu vesiensuojelurakenteille reduktiovaade ja/ tai lähtevälle vedelle enimmäispitoisuus.  

Kustannusten perusteella ojittamaton pintavalutuskenttä on jaettu vesienhoidon suunnittelussa kahteen eri toimenpiteeseen: gravitaatiolla toimivaan (ei pumppausta) ojittamattomaan pintavalutuskenttään ja pumppauksella toimivaan ojittamattomaan pintavalutuskenttään.  

 

Pumppaamalla: 

Kymijoen-Suomenlahden alue 280 

Hiitolanjoen vesistöalue          140 

Viipurinlahden jokivesistöt       80 

Vuoksen vesistöalue                60 

 

Ojitettu pintavalutuskenttä 

Tähän toimenpiteeseen sisältyy ojitetulle suoalueelle perustettava pintavalutuskenttä. Kenttä mitoitetaan ojittamatonta pintavalutuskenttää suuremmaksi. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2015) uusien ojitettujen pintavalutuskenttien mitoitusarvoksi on esitetty vähintään 5 % valuma-alueesta, mikä merkitsee pintavalutuskentän pinta-alan kasvamista entisiin mitoitusohjeisiin verrattuna. Kentällä olevat ojat tulee tukkia oikovirtauksen estämiseksi. Ympäristöluvissa vaaditaan nykyisin yleensä ojitetun pintavalutuskentän tehon tarkkailua, jolla varmistetaan vesiensuojelurakenteen toimivuus. Luvassa on asetettu vesiensuojelurakenteille reduktiovaade ja/ tai lähtevälle vedelle enimmäispitoisuus.  

Kustannussyistä on myös ojitettu pintavalutuskenttä jaettu vesienhoidon suunnittelussa kahteen eri toimenpiteeseen: gravitaatiolla toimivaan (ei pumppausta) ojitettuun pintavalutuskenttään ja pumppauksella toimivaan ojitettuun pintavalutuskenttään.  

 

Pumppaamalla: 

Kymijoen-Suomenlahden alue 738 

Hiitolanjoen vesistöalue          - 

Viipurinlahden jokivesistöt      68 

Vuoksen vesistöalue               - 

 

Kasvillisuuskenttä (muu perustoimenpide) on pengerryksin eristetty tasainen allasmainen kasvillisuuden peittämä alue, jolla turvetuotannon valumavedet puhdistuvat erilaisten fysikaalisten ja biogeokemiallisten prosessien avulla. Yksi näistä prosesseista on ravinteiden pidättyminen kasvillisuuteen. Kenttien kasvillisuus koostuu ruokohelvestä, pajusta tai luonnollisesta sekakasvustosta.  

Kosteikko on patoamalla tai kaivamalla tehty osittain avovesipintainen syvän ja matalan veden alueita käsittävä vesiensuojelurakenne. Siinä valumavedet puhdistuvat erilaisten fysikaalisten ja biogeokemiallisten prosessien avulla.  

Kasvillisuuskentät/kosteikot perustetaan yleensä tuotannosta poistuneille alueille, joten niillä tehostetaan yleensä vanhojen tuotantoalueiden vesiensuojelua. Ne mitoitetaan pintavalutuskenttiä suuremmiksi. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2015) uusien kasvillisuuskenttien/kosteikkojen mitoitusarvoksi on esitetty vähintään 6 % valuma-alueesta, mikä merkitsee kasvillisuuskentän/kosteikon pinta-alan kasvamista entisiin mitoitusohjeisiin verrattuna.  

Ympäristöluvissa esitetään yleensä kasvillisuuskentän/kosteikon tehon tarkkailua menetelmän toimivuuden varmistamiseksi. Luvassa on asetettu vesiensuojelurakenteille reduktiovaade ja/ tai lähtevälle vedelle enimmäispitoisuus.  

Toimenpide jaetaan vesienhoidon suunnittelussa kustannusten vuoksi kahteen eri toimenpiteeseen: gravitaatiolla toimivaan kasvillisuuskenttään/kosteikkoon ja pumppauksella toimivaan kasvillisuuskenttään/kosteikkoon.   

Pumppaamalla: 

Kymijoen-Suomenlahden alue 58 

Hiitolanjoen vesistöalue          - 

Viipurinlahden jokivesistöt      143 

Vuoksen vesistöalue               80 

Ei pumppausta 

Kymijoen-Suomenlahden alue 20 

Hiitolanjoen vesistöalue          - 

Viipurinlahden jokivesistöt      - 

Vuoksen vesistöalue               - 

 

Kemiallisessa käsittelyssä (kesä/ympärivuotinen) veteen lisätään kemikaaleja, jotka saostavat veteen liuenneita aineita. Saostuneet aineet poistetaan vedestä laskeuttamalla. Saostavat kemikaalit ovat yleensä rauta- tai alumiiniyhdisteitä. Menetelmä poistaa hyvin fosforia ja vedelle ruskean värin antavia humusaineita. Menetelmän puutteena on kuitenkin käsittelystä aiheutuvan happamuuden sekä mahdollinen raudan ja alumiinin pitoisuuksien lisääntyminen. Prosessin hallinta vaatii käyttäjältään ammattitaitoa. On havaittu, että kemikaloinnin hallinta saattaa muodostua vaikeaksi esimerkiksi vesimäärien ja veden laadun suuren vaihtelun vuoksi. Edellä mainituista syistä kemikalointi on ajoittain voinut lisätä kiintoainehuuhtoutumia, jos syntyvää flokkia ei ole saatu laskeutettua. Talviaikainen kemikalointi vaatii yleensä kesäaikaista suurempaa kemikaalin annostelua. Lisäksi käsitellyn veden alhainen pH saattaa vaatia jälkineutralointia. Toimenpide jaetaan roudattomana kautena tai ympärivuotisesti toiminnassa olevaan kemialliseen käsittelyyn. 

 

Kesä (perustoimenpide): 

Kymijoen-Suomenlahden alue - 

Hiitolanjoen vesistöalue          - 

Viipurinlahden jokivesistöt      34 

Vuoksen vesistöalue               - 

Ympärivuotinen (perustoimenpide): 

Kymijoen-Suomenlahden alue 300 

Hiitolanjoen vesistöalue          - 

Viipurinlahden jokivesistöt      40 

Vuoksen vesistöalue               350 

 

Pienkemikalointi (kesä/ympärivuotinen):  

Varsinaisen kemikaloinnin lisäksi on viime vuosina kehitetty sähkötön pienkemikalointimenetelmä. Rakenne koostuu kemikaalisäiliöstä, annosteluputkesta ja vettä läpäisevästä annostelusukasta. Kemikaalina käytetään ferrisulfaattia. Ferrisulfaattirakeet laskeutuvat painovoimaisesti kaltevapohjaisesta säiliöstä annosteluputkea pitkin annostelusukkaan, josta vesi läpi- ja ohivirratessaan liuottaa ferrisulfaattia veteen ja saostaa veteen liuenneita aineita. Menetelmä vaatii mitoitusvaluman perusteella lasketun saostustilavuuden. Toisessa menetelmässä kemikalointiyksikkönä toimii pumppaamon purkuputkistoon liitetty sekoituskaivo annostelulaitteineen. Kemikaali (rakeinen ferrisulfaatti) lisätään sekoituskaivoon ruuvikuljettimella varustetusta säiliöstä, josta vedet johdetaan purkuputkia myöten laskeutusaltaaseen. Annosmäärän säätäminen tapahtuu manuaalisesti.  

Menetelmää on käytetty jonkin verran jo olemassa olevien turvesoiden vesiensuojelussa, esimerkiksi pintavalutuskentän jälkeen, kun vesiensuojelua halutaan tehostaa. Menetelmän vesiensuojelullisesta hyödystä on hyvin ristiriitaisia kokemuksia ja sen käytössä on esiintynyt ongelmia. Toimenpide on jätetty kuitenkin erilliseksi toimenpiteeksi, koska se on käytössä muutamilla tuotantoalueilla ja pienkemikaloinnin kustannukset eroavat selvästi kemiallisen käsittelyn kustannuksista. Toimenpide jaetaan roudattomana kautena tai ympärivuotisesti toiminnassa olevaan pienkemikalointiin.  

Kesä:  

Kymijoen-Suomenlahden alue 20 

Hiitolanjoen vesistöalue          - 

Viipurinlahden jokivesistöt      - 

Vuoksen vesistöalue               - 

Ympärivuotinen: 

Kymijoen-Suomenlahden alue 235 

Hiitolanjoen vesistöalue           - 

Viipurinlahden jokivesistöt       - 

Vuoksen vesistöalue                - 

 

Kemikaloinnin puhdistusprosessiin ja sen rakenteisiin liittyvät tehostamistoimet  

Toimenpiteessä tehostetaan jo olemassa olevaa kemiallista käsittelyä esimerkiksi jälkineutraloinnilla, mikäli alapuolisessa vesistössä esiintyy happamuusongelmia. Joskus tarvitaan myös lisää laskeutustilaa kemiallisessa käsittelyssä syntyvän flokin laskeuttamiseksi. Kehitteillä on myös muita tehostamistoimia esimerkiksi kalvotekniikka ja kontaktisuodatusmenetelmä. Toimenpidettä ei ole arvioitu Kaakkois-Suomen alueelle.   

Yhteenveto turvetuotannon vesiensuojelun ohjauskeinoista ja toimenpiteistä Sijainnin ohjaus on edelleen turvetuotannon vesiensuojelun tärkein ohjauskeino Poikkeuksellisiin sääolosuhteisiin varautumisen merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen myötä Erilaisten vesiensuojelumenetelmien toiminta tulee varmistaa ympäri vuoden ja sen varmistamiseksi velvoitetarkkailujen tulee olla riittävän kattavat Tavoitteena on, että kaikilla Kaakkois-Suomen turvetuotantoalueilla on vähintään BAT:n mukaiset vesiensuojelumenetelmät Turvetuotannon toimenpiteillä tavoitellaan merkittävää humus- ja kiintoainekuormituksen vähenemistä

Alla olevissa taulukoissa on esitetty turvetuotannolle esitettyjen toimenpiteiden määrät ja kustannukset vesienhoitoalueittain (Taulukko 25,Taulukko 26).

Taulukko 25. Turvetuotannolle esitetyt toimenpiteet ja kustannukset VHA1. 

Toimenpide	Yksikkö	Määrä	Investointi-kustannus/ kausi	Käyttö- kustannus/  vuosi	Kokonais- kustannus/  vuosi
Kasvillisuuskenttä/kosteikko, pumppaamalla	ha tuotantoaluetta	103		8 124 €	8 124 €
Kemiallinen käsittely, kesä	ha tuotantoaluetta	34		5 984 €	5 984 e
Kemiallinen käsittely, ympärivuotinen.	ha tuotantoaluetta	390		80 730 €	80 730 €
Ojitettu pintavalutuskenttä pumppaamalla	ha tuotantoaluetta	68		5 576 €	5 576 €
Ojittamaton pintavalutuskenttä, pumppaamalla	ha tuotantoaluetta	220		18 040 €	18 040 €
Turvetuotannon vesiensuojelun perusrakenteet	ha tuotantoaluetta	966		103 584 €	103 584 €
Turvetuotantoalueen virtaaman säätö	ha tuotantoaluetta	816		6 528 €	6 528 €
Kaikki yhteensä		2627		228 566 €	228 566 €

Taulukko 26. Turvetuotannolle esitetyt toimenpiteet ja kustannukset VHA2. 

Toimenpide	Yksikkö	Määrä	Investointi-kustannus/ kausi	Käyttökustannus/  vuosi	Kokonais-kustannus /  vuosi
Kasvillisuuskenttä/kosteikko, ei pumppausta	ha tuotanto-aluetta	20		720 €	720 €
Kasvillisuuskenttä/kosteikko, pumppaamalla	ha tuotanto-aluetta	58		4 756 €	4 756 e
Kemiallinen käsittely, ympärivuotinen.	ha tuotanto-aluetta	230		47 610 €	47 610 €
Ojitettu pintavalutuskenttä pumppaamalla	ha tuotanto-aluetta	738		60 516 €	60 516 r
Ojittamaton pintavalutuskenttä, pumppaamalla	ha tuotanto-aluetta	65		5 330 €	5 330 €
Pienkemikalointi , kesä	ha tuotanto-aluetta	20		2 000 €	2 000 €
Pienkemikalointi , ympärivuotinen	ha tuotanto-aluetta	235		23 500 €	23 500 €
Turvetuotannon vesiensuojelun perusrakenteet	ha tuotanto-aluetta	1441		149 864 €	149 864 €
Turvetuotantoalueen virtaaman säätö	ha tuotanto-aluetta	1366		10 928 €	10 928 €
Kaikki yhteensä		4173		305 224 €	305 224 €