3.2. Pintavesien ekologinen tila

Vesien tila arvioidaan ekologisessa luokittelussa erinomaiseksi, hyväksi, tyydyttäväksi, välttäväksi tai huonoksi. Hyvä tila tarkoittaa, että vesimuodostuma poikkeaa vain vähän luonnontilaisesta. Tyydyttävä tila ilmentää kohtalaista, välttävä suurehkoa ja huono vakavaa poikkeamaa luonnontilasta ( Kuva 21, Liitteet 5-8). Ekologinen tila määräytyy ns. ”one out all out” -periaatteen eli heikoimman ekologisen mittarin mukaan. 

Ekologinen luokittelu tehdään biologisten tekijöiden avulla (Taulukko 7) ottaen huomioon niitä tukevat paineet, kuten vesirakentaminen ja kuormitus sekä fysikaalis-kemialliset tekijät. Järvivesien luokittelussa huomioidaan kasviplanktonin, pohjaeläimistön, vesikasvien ja kalaston lajistokoostumus ja runsaus, esimerkiksi kasviplanktonin biomassa, sinilevien osuus ja pohjaeläinten reheviä/karuja olosuhteita ilmentävien lajien määrä. Virtavesien ekologisessa luokittelussa huomioidaan erilaisilla pinnoilla elävät piilevät, kivikkopohjien pohjaeläimet sekä koskien kalasto. Arvioinnissa on myös huomioitu ihmistoiminnan vaikutukset eli paineet, vesistössä tehdyt rakenteelliset muutokset sekä sedimentissä ja eliöstössä olevat haitalliset aineet. Vaarallisten aineiden asetuksessa (1022/2006 ja asetuksen muutos 868/2010) mainittujen kansallisten aineiden osalta veden ekologinen tila on enintään tyydyttävä, jos yhdenkin aineen pitoisuus ylittää ympäristölaatunormin. Vedessä olevat haitalliset aineet sekä ahvenista mitatut elohopeapitoisuudet vaikuttavat sen sijaan kemialliseen tilaan, joka kuvataan kappaleessa 3.2.2.. 

Jokaiselle vesimuodostumalle määriteltiin vedenlaatuun perustuva fysikaalis-kemiallinen tila ja biologisiin muuttujiin perustuva biologinen tila. Kokonaisluokittelu, eli arvio vesimuodostuman ekologisesta tilasta, määritettiin vedenlaatuluokitukseen perustuvana asiantuntija-arviona, mikäli biologista tietoa ei ollut käytettävissä. Muutoin arvio tehtiin biologisen tiedon ja vedenlaatuaineiston sekä paineiden perusteella. Luokittelu tehtiin laskennallisesti (Ekolas) Suomen ympäristökeskuksen toimesta Hertta-tietojärjestelmän viedyn aineiston pohjalta. Aineistoon kerättiin sekä ympäristöhallinnon seurantatietoja että velvoitetarkkailujen tuloksia. Kerätty taustatieto on peräisin vuosilta 2013–2017, mutta sitä on täydennetty vuoden 2018 biologisella tiedolla. Joissakin tapauksissa luokittelu on tehty myös luokittelujaksoa vanhempien tulosten perusteella, mikäli uudempaa aineistoa ei ole ollut saatavilla ja tilan ei ole arvioitu muuttuneen. Arviossa on otettu huomioon myös kaukokartoituksen perusteella saatu klorofyllitieto ja muu fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu, jolle ei ole asetettu luokkarajoja sekä vesimuodostumaan kohdistuvat paineet. Luokituksen yhteydessä arvioitiin lisäksi erinomaisen ja hyvän tilaluokan vesimuodostumille riski tilaluokan heikkenemiselle. Riskin aiheuttaa mm. muodostumaan kohdistuva piste- tai hajakuormitus tai tilakehityksen suunta huonompaan. Tällä kierroksella on tarkemmin arvioitu myös lähes luonnontilaisiin vesistöihin kohdistuvia riskejä. 

Myös luokitteluaineiston kattavuudesta on tehty arvio. Luokittelu perustuu suppeaan aineistoon järvissä silloin, kun käytettävissä on a-klorofylli, fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu sekä tietoja jostain muusta järvien biologisesta luokittelutekijästä. Jokivesissä fysikaalis-kemiallisen veden laadun lisäksi tietoa tulee olla jostain jokien biologisista laatutekijöistä. Luokitus perustuu laajoihin aineistoihin järvissä silloin, kun käytettävissä on veden laadun lisäksi kasviplanktonin, pohjaeläinten, kalojen ja / tai vesikasvien luokittelutietoja. Jokivesissä laaja luokitteluaineisto edellyttää veden laadun lisäksi tietoja vähintään kahdesta jokien biologisesta laatutekijästä.  

Taulukko 7. Huomioitavat laatutekijät sisä- ja rannikkovesien ekologisessa luokituksessa. 

Pintavesien ekologinen tila on esitetty liitekartoissa erikseen joille (Liite 5), VHA1:n järville (Liite 6), VHA2:n järville (Liite 7) ja Kaakkois-Suomen rannikkomuodostumille (Liite 8). 

Pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelussa on käytetty ympäristöministeriön ohjetta:  

http://www.ymparisto.fi > Vesi > Vesiensuojelu > Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö > Suunnitteluopas > https://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi/vesiensuojelu/vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/suunnitteluopas 

Kuva 21. Pintavesien ekologinen tila Kaakkois-Suomessa. Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila on kuvattu tarkemmin toimenpideosiossa (Voimakkaasti muutettujen vesistöjen tila ja niille esitetyt toimenpiteet) Tarkemmat luokittelukartat A3-muodossa on esitetty liitteissä 5-8.  

Kaakkois-Suomen alueen pintavesien luontainen tyyppi ja osittain myös nykytila selittyvät suurelta osin alueellisella sijainnilla – Salpausselkien pohjoispuolella ihmistoiminta ja maankäyttö ovat olleet vähemmän intensiivistä, ja vedet ovat tyypillisesti karuja, varsin kirkasvetisiä harjualueen järviä tai reittivesiä. Salpausselkien eteläpuolen vesistöt ovat pääasiassa pienivirtaamisia jokivesistöjä ja pieniä matalia järviä, jossa sekä jokilatvojen turvemaat että jokivarsien savikkoalueet tuovat vaihtelevuutta järvien ja jokien luontaisiin ominaisuuksiin. Maankäyttö on myös paikoin intensiivistä ja vesistöt muuttuneita. 

Rannikkovedet Suomenlahdella on tyypitelty sisäsaaristo- ja ulkosaaristotyyppiin mm. syvyyden, avoimuuden ja veden vaihtuvuuden perusteella. Sisäsaariston ominaisuuksiin vaikuttavat myös alueelle laskevat joet, vaikka jokisuiden vaihettumisvyöhykkeitä ei tyypittelyssä ole erikseen huomioitu. Ulkosaaristossa näkyvät Suomenlahden eri osien tilan muutokset ja ajoittain myös Itämeren pääaltaan vaikutus.    

Kaakkois-Suomen rannikkovesissä tila on edelleen parantunut, joka näkyy sekä ulkosaaristossa että idästä alkaen vähitellen myös sisäsaaristoalueella tilan kohenemisena välttävästä tyydyttävään. 

Sisävesien tilassa ei ole tapahtunut huomattavia muutoksia ensimmäiseen ja toiseen luokittelukierrokseen verrattuna. Muutokset tila-arvioissa johtuvat pääasiassa täydentyneestä luokitteluaineistosta. Vesistöjen tilasta on saatu kattavampi kuva, kun mukaan on otettu pienempiäkin vesistöjä. Valitettavasti joidenkin vesistöjen luokittelun pohjana oleva aineisto on edelleen varsin suppea ja tila-arvio on jouduttu tekemään asiantuntija-arviona (Kuva 22). Kuitenkin muutamissa vesimuodostumissa on todettavissa todellista mittauksiin perustuvaa parantumista, mutta joissakin myös huonontumista.  

Ekologisen tilan selvin parantuminen laajalla aineistolla on tapahtunut Kivijärven pohjoisosassa Kuuksenenselällä, jonka tila on parantunut välttävästä tyydyttävään. Kokonaisfosfori on kavunnut tyydyttävä - hyvä rajalle, typen ollessa selvemmin tyydyttävällä tasolla. Ongelmia on erityisesti alusveden hapessa, ammoniumtypessä ja koko vesimassan värissä sekä näkösyvyyksissä. Vesialueeseen kohdistuva hajakuormitus on kuitenkin edelleen suurta (noin kolminkertaista luonnonhuuhtoumaan verrattuna), ja hyvään tilaan on edelleen matkaa.

Kuva 22. Suurin osa Kaakkois-Suomen vesimuodostumien luokittelusta perustuu laajaan tai suppeaan aineistoon.