7.3.2 Maa-ainesten ottaminen - esitetyt toimenpiteet, ohjauskeinot ja kustannukset vuosille 2022-2027

Ohjauskeinot:

  • Pohjavesien suojelu maankäytön suunnittelulla (sisältäen mm. maa-ainestenoton yleissuunnittelun).
  • Tehostetaan lupaa edellyttävien toimintojen valvontaa pohjavesialueilla
  • Tehostetaan haitallisten aineiden ja pohjaveden pinnan korkeuden tarkkailua ja seurantaa
  • Edistetään vanhojen maa-ainestenottoalueiden kunnostamista sekä kalliokiviaineksen ja korvaavien ainesten käyttöä.
  • Edistetään maa-ainespankkien (yritystoimintaa, jossa otetaan vastaan kierrätettäväksi erilaisia maa-aineksia) perustamista suurimpien asutuskeskusten läheisyyteen.

Perustoimenpiteet:

Maa-ainesten ottamisesta määrätään maa-ainesten ottoluvissa (maa-aineslaki 555/1981 ja valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta 926/2005). Ympäristönvaikutusten arviointilain (252/2017) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA-menettely) sovelletaan kiven, soran tai hiekan ottoon, kun ottamisalueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä on vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Maa-ai­nesten otosta ja ottamisalueiden jälkihoidosta on olemassa ympäristöministeriön yksityiskohtainen ohjeistus (Ympäristöministeriö 2020).

Maa-ainesten ottolupaa haettaessa esitetään ottamissuunnitelma, jossa huomi­oidaan muun muassa alueen yleiset pohjavesiolot, pohjavesialueen luokitus, ve­denottamot ja suojavyöhykkeet; pohjavedenpinnan ylin luonnontilainen korkeus ja pohjavedenpinnan korkeuden vaihteluiden seuranta; pohjaveden laadun seuranta sekä toimet ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Maa-ainesten otto pohjavesialueilla edellyttää luvan haltijaa järjestämään ottoalu­eille pohjaveden korkeus- ja laatumuutosten seurannan. Seurantajärjestelmä esitetään lupamääräyksissä. Ottotoiminnasta aiheutuvia mahdollisia pohjavesivaikutuksia seurataan maa-ainesten ottajien ja valvontaviranomaisten toimesta koko ottotoi­minnan ajan. Pohjaveden tarkkailu parantaa tietoa alueen pohjavesiolosuhteista ja toiminnan vaikutuksista.

Soranottoa koskevat suojakerrospaksuudet määritellään vedenottamoiden suoja­vyöhykkeiden tai pohjavesialueen suojelusuunnitelmaan mahdollisesti sisällytetyn vyöhykejaon mukaisesti. Vyöhykejaon ulkopuolella tapahtuvassa ottotoiminnassa noudatetaan suojakerrospaksuuksia koskevia vähimmäistavoitteita. Luokitelluilla pohjavesialueilla maa-ainesten ottaminen pohjavedenpinnan alapuolelta tulee ky­seeseen vain erityistapauksissa tai aluehallintoviraston (AVI) luvalla.

Soranottoalueiden jälkihoito on normaalia vaativampaa vedenhankintaa varten tärkeillä pohjavesialueilla. Jälkihoidon toimenpiteillä, kuten alueen siistimisellä, uu­della pintamateriaalilla ja kasvillisuuden palauttamisella lievennetään maa-ainesten oton pohjavesivaikutuksia. Jälkihoidon tason toteutus vaihtelee.

Vesilain nojalla annetut vedenottamoiden suoja-aluepäätökset tulee huomioida maa-ai­nesten otossa. Suoja-aluepäätöksissä on vesilain perusteella annettuja, vedenottamon suoja-alueelle sijoitettavia toimintoja koskevia määräyksiä.

Täydentävät toimenpiteet:

Maa-ainestenottoalueiden kunnostussuunnitelman laatiminen ja kunnostus

Toimenpide käsittää vanhojen ns. ”isännättömien” maa-ainestenottoalueiden kunnostamisen. Vanhoissa maa-ainestenottoluvissa ei aikoinaan ole ollut jälkihoitovelvoitteita.

 Soranottoalueiden kunnostustarpeen arviointi (SOKKA)

Kaakkois-Suomen alueella vanhojen maa-ainestenottoalueiden jälki­hoidon ja kunnostustarpeen arviointi on tehty osana SOKKA-projektia, joka valmistui vuonna 2007 (Nuottimäki 2007).

Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishankkeen (POSKI) päivittäminen

Kaakkois-Suomen alueella pohja­veden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen tähtäävä POSKI-projekti on valmistunut Etelä-Karjalan alueella (Kajoniemi ym. 2008) vuonna 2008 ja Kymenlaakson alueella (Keskitalo (toim.) 2004) vuonna 2004. POSKI-projektin myötä valmistunutta alue-ehdotusta maa-ainesten ottoon soveltumattomista, osittain soveltuvista ja so­veltuvista alueista hyödynnetään maankäytön suunnittelussa, lopullinen alueiden käytön yhteensovittaminen tapahtuu kuitenkin kaavoituksessa ja maa-aineslain mu­kaisessa lupaharkinnassa.

 POSKI-luokitukset ovat edelleen ajantasalla, eikä POSKI-projektin päivitykselle vuosille 2022-2027 nähdä välitöntä tarvetta. Pohjavesialueiden luokituksiin on tullut/tulossa muutoksia, minkä myötä muutamia uusia alueita on noussut pohjavesialueluokitukseen. POSKI-projektin tuloksia voidaan kuitenkin pääosin hyvin hyödyntää edelleen alueella, poikkeuksena kuitenkin uudistuneet pohjavesialueluokitukset ja rajausmuutokset. Uudelleen pohjavesialueluokitukseen nousseet pohjavesialueet sekä mahdolliset E-luokan arvojen lisähuomiointi tulee mahdollisissa maa-aineslupa-asioissa tarkastella nykykäytäntöjen/lainsäädännön ja ajantasaisen pohjavesialueluokituksen mukaisesti, eikä niissä POSKI-projektin tuloksia voida suoraan soveltaa.

 

Maa-ainesten otto -sektorille ei ole suunniteltu täydentäviä toimenpiteitä Kaakkois-Suomessa, vaan maa-ainesten ottoa koskevien ohjauskeinojen ja perustoimenpiteiden katsotaan riittävän.

 

Yhteenveto maa-ainesten ottamisen toimenpiteistä ja ohjauskeinoista

  • Sijainnin ohjaus on maa-ainesten oton tärkein ohjauskeino. Tukena ovat POSKI-projektin alue-ehdotukset maa-aineksen ottoon soveltumattomista, osittain soveltuvista ja soveltuvista alueista sekä pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat sekä vedenottamoiden suoja-aluepäätökset.
  • Voimassa olevien maa-ainesottolupien lupaehtojen valvonta, riittävä pohjaveden seuranta ja jälkihoitotoimenpiteiden toteuttaminen ottotoiminnan päätyttyä.
  • Toiminnassa käytettävien työkoneiden ja polttoainevarastojen riittävä suojaus pohjavesialueilla, huolellinen toiminta sekä varautuminen onnettomuustilanteisiin.
  • Edistetään vanhojen maa-ainestenottoalueiden kunnostamista sekä kalliokiviaineksen ja korvaavien ainesten käyttöä.