4.2.2. Maatalous – esitetyt toimenpiteet, ohjauskeinot ja kustannukset vuosille 2022–2027
Kaakkois-Suomessa maatalouden vesiensuojeluun tarvitaan monipuolisia toimenpiteitä. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta talviaikainen kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutuminen lisääntyy ja siksi tehokkaita maatalouden ympäristönsuojelutoimenpiteitä tulee toteuttaa koko alueella. Peltojen ominaisuuksiin perustuvan kuormitusriskin ja vesistökohtaisen kuormituksen vähennystarpeen perusteella on laadittu Kuva 54, jossa on esitetty alueet, joilla maatalouden vesiensuojeluun ja toimenpiteisiin on erityisen suuri tarve. Kartta perustuu arvioon valuma-alueiden kuormituspotentiaalista (VEMALA) ja vesistöjen tilaan ja riskiarvioon sekä maatalouden aiheuttamaan kuormitukseen alapuolisissa vesistöissä.
Kuva 54. Maatalouden vesiensuojelun painopistealueet.
Maatalouden vesiensuojelun ohjauskeinot
Maatalouden vesiensuojelu on nähtävä laajamittaisena kokonaisuutena, jota on toteutettava yksilöllisesti kunkin tilan tuotannon ja olosuhteiden perusteella ja joka on keskeinen osa taloudellisesti kannattavaa tuotantoa. Parhaat tulokset vesiensuojelun kannalta saavutetaan monilla yhdenaikaisilla normaaliin maataloustuotantoon kytkeytyvillä toimenpiteillä. Useat toimenpiteet voivat samaan aikaan parantaa tilan kannattavuutta ja vähentää ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta. Tilatasolla on parempi toteuttaa paljon pieniä toimenpiteitä kuin vain vähän suuria. Avainasemassa ovat toimenpiteet, joilla parannetaan maan kasvukuntoa ja rakennetta, suunnitellaan lannoitteiden käyttö kasvin tarpeen ja kasvupaikan mukaan sekä vähennetään eroosiota ja suoria valuntoja. Karjatiloilla lannan tehokas varastointi ja käyttö on vesiensuojelun kannalta erittäin tärkeää. Kriittisiin kohteisiin sijoitetuilla suojavyöhykkeillä, kosteikoilla ja laskeutusaltailla voidaan tehostaa vesiensuojelua. Kasvinsuojeluaineita käytetään järkevästi tarpeen mukaan.
Suomessa maatalouden perusedellytys on toimiva peruskuivatus ja toimiva kuivatus mahdollistaa mm. hyvän maan kasvukunnon ylläpitämisen. Peltojen vesitalouden hallinnan tulee perustua riittäviin suunnitelmiin ja luonnonmukaisen peruskuivatuksen periaatteet tulee ottaa käyttöön ojia kaivettaessa. Pellon vesitalouteen voidaan merkittävästi vaikuttaa myös pellon muokkaustavan valinnalla, viljelykasvien valinnalla sekä pellon paikalliskuivatuksen toteuttamistavalla.
Pienvesistrategia tulee ottaa huomioon myös maalouden toimenpiteitä suunniteltaessa. Lisäksi tulee edistää valuma-aluekohtaista, sektoreiden välistä kuivatuksen ja vesiensuojelun suunnittelua.
Maaperän kuivatusta säätelee ensisijaisesti vesilaki. Ojitus vaatii vesilain mukaisen luvan, jos siitä voi aiheutua vesialueen pilaantumista tai muu haitallinen vaikutus vesistössä. Ojitus voi esimerkiksi lisätä ravinnekuormitusta tai aiheuttaa happamoitumista kuivatusvesiä vastaanottavalla vesialueella. Ojituksissa pitää noudattaa varovaisuutta erityisesti happamilla sulfaattimailla, joita sijaitsee myös Kaakkois-Suomessa. Happamista sulfaattimaista ja niiden kuivatuksesta ei Suomessa ole erillistä lainsäädäntöä. Happamilla sulfaattimailla tapahtuvasta ojituksesta on aina tehtävä ojitusilmoitus ELY-keskukseen. Entisen Litorinmeren alueella toimittaessa onkin tärkeää lisätä tietämystä happamien sulfaattimaiden tunnistamisesta, niiden aiheuttamista riskeistä sekä riskien hallintamahdollisuuksista.
Jatkossa mm. yhä suuremmat sadantamäärät tuovat eläintilojen osalta tarpeen säilörehusta, jaloittelualueilta ja tarha-alueilta muodostuvien nesteiden ja valumavesien paremmalle hallinnalle mm. riittävän varastointitilan ja käsittelykapasiteetin varmistamiseksi. Tarvitaan tietoa siitä, millaisia vesien ja nesteiden hallinnan keinoja voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön. Kaakkois-Suomessa on edelleen myös melko paljon pieniä eläisuojia sekä yhä kasvavassa määrin hevostalleja. Pienet eläinsuojat ja hevostallit eivät ole vastaavanlaisen säännöllisen ympäristövalvonnan tai neuvonnan piirissä kuin luvan- ja ilmoituksenvaraiset eläinsuojat. Myös pienillä tiloilla voi olla ympäristövaikutuksia mm. lannan varastoinnin suhteen. Valvovien viranomaisten tueksi tuleekin selvittää ja edistää pienten eläintilojen ja hevostallien ympäristönsuojelumahdollisuuksia ja lannan kierrättämisen mahdollisuuksia esimerkiksi hanketoiminnan kautta.
Jotta edellä mainitut tavoitteet ja toimenpiteet voivat toteutua, on viljelijöiden, neuvonnan ja viranomaisten osaamista, motivaatiota ja yhteistyötä lisättävä siten, että viljelykäytännöillä samalla parannetaan maatalouden kannattavuutta, vähennetään ympäristökuormitusta ja lisätään luonnon monimuotoisuutta. Tavoitteet tulee ottaa huomioon kaikessa viljelijäneuvonnassa ja esimerkiksi tukivalvonnan yhteydessä tehtävässä opastuksessa. Hankerahoituksella toteutettavissa maatalouden kehittämishankkeissa sekä vesiensuojelu- ja kunnostushankkeissa otetaan aina huomioon kyseiset tavoitteet.
Ilmastonmuutos ja hiilineutraaliin talouteen siirtyminen tulevat vaikuttamaan maatalouteen jo vesienhoidon suunnittelukauden aikana. Maatalouden tuotanto ja vesiensuojelutoimenpiteet tulee yhteensovittaa luonnon monimuotoisuuden lisäksi entistä vahvemmin myös ilmastotoimenpiteiden kanssa. Erityisesti toimenpiteille on tarvetta turvepeltojen osalta ja riskivesistöissä. Maatalouteen ja ympäristönsuojeluun liittyviä tutkimuksia seurataan aktiivisesti ja hyviä käytäntöjä otetaan käyttöön. Vesiensuojeluun liitetään positiivinen, kannustava ja innostava tutkimustietoon perustuva viestintä.
Kuten edellä on kuvattu, maatalouden vesiensuojelun on ensisijaisesti oltava luonteva osa normaalia tuotantoa. Vesienhoidon suunnittelussa toimenpiteet koostuvat perustoimenpiteistä, joilla tarkoitetaan lainsäädännössä asetettuja velvoitteita, ja täydentävistä toimenpiteistä, jotka on toteutettava lainsäädännössä asetettujen velvoitteiden lisäksi vesien tilatavoitteiden saavuttamiseksi. Maatalouden osalta täydentävät toimenpiteet rahoitetaan pääosin maatalouden tukijärjestelmästä.
Maatalouden täydentävien toimenpiteiden vapaaehtoisuuden vuoksi vesiensuojelun toteutuminen on riippuvainen viljelijöiden sitoutumisesta.
Perustoimenpiteet
Maatalouden vesiensuojelun perustoimenpiteitä ovat nitraattiasetuksen mukaiset toimenpiteet, maataloustukiin liittyvien täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset, eläinsuojien ympäristölupien ja ilmoituspäätösten mukaiset toimenpiteet sekä kasvinsuojelulainsäädännön mukaiset toimenpiteet. Vesienhoidossa ei suunnitella perustoimenpiteitä, mutta niiden kustannukset ja vaikutuksia otetaan taustatietona huomioon suunniteltaessa ja mitoitettaessa täydentäviä toimenpiteitä.
EU:n nitraattidirektiiviin mukaiset vaatimukset on pantu toimeen valtioneuvoston asetuksella eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014). Nitraattiasetuksessa säädetään muun muassa lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden varastoinnista, lannoitteiden levityksestä ja levitysajankohdista sekä typpilannoitusmääristä.
Maatalouden täydentävien ehtojen perusteella tukia saavien viljelijöiden on toteutettava viljelyä hyvän maatalouskäytännön mukaan ja huolehdittava siitä, että toiminnassa tulee otettua huomioon erilaisissa säädöksissä annetut määräykset. Vesiensuojelua tukevia toimia ovat esimerkiksi pientareet, suojakaistat ja maaperän kunnosta huolehtiminen, kesantojen hoitaminen ja lannoitusrajoitus, pohjavesien suojelu sekä kasteluveden oton lupamenettely.
Kotieläintalouteen liittyvät määräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin ja -asetukseen (527/2014, 713/2014) sekä valtioneuvoston asetukseen ilmoituksenvaraisista eläinsuojista (128/2019). Eläinsuojalla on oltava ympäristölupa, jos se on tarkoitettu vähintään 300 lypsylehmälle, 500 lihanaudalle tai 600 emolehmälle, yli 40 000 siipikarjamäärälle sekä yli 2000 lihasialle tai 750 emakolle tai näihin verrattavalle eläinmäärälle. Myös edellä mainittua pienemmälle eläinsuojalle on haettava ympäristölupa, jos toiminnasta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa ja käytännössä aina kun on kyseessä uuden eläinsuojan sijoittaminen tai merkittävä laajentaminen tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella. Eläinsuojia koskeva yleinen ilmoitusmenettely astui voimaan 1.2.2019. Eläinsuojan sijoittaminen tai muuttaminen käsitellään ilmoitusmenettelyssä, mikäli eläinsuoja on tarkoitettu alle em. luparajojen oleville eläinmäärille, mutta vähintään 50 lypsylehmälle, 100 lihanaudalle tai 130 emolehmälle, 60 hevoselle tai ponille, 250 uuhelle tai vuohelle, 100 täysikasvuiselle emakolle tai 250 lihasialle sekä vähintään 4 000 munituskanalle tai 10 000 broilerille. Ilmoitusmenettely vastaa pitkälti lupamenettelyä.
Kasvinsuojelulainsäädännön perusteella vähennetään kasvinsuojeluaineiden ympäristö- ja terveysriskejä. Toimenpiteitä ovat mm. levitysvälineiden testaus, koulutukset ja integroidun torjunnan yleiset periaatteet, joiden avulla pyritään vähentämään kasvinsuojeluaineiden käyttöä hakemalla vaihtoehtoisia keinoja aineiden käytölle.
Täydentävät toimenpiteet
Seuraavassa on esitetty toimenpiteittäin täydentävien toimenpiteiden tavoitemäärät Kaakkois-Suomessa vuoden 2027 loppuun mennessä. Toimenpiteet on mitoitettu vesienhoidon suunnittelun osa-alueittain. ELY-keskusten rajalla olevien vesistöjen toimenpiteet on esitetty vain toisen ELY-keskuksen toimenpideohjelmassa. Kaakkois-Suomen koko peltopinta-ala on noin 127 000 ha. Kaakkois-Suomen vesienhoidon suunnittelussa on käytetty osa-alueiden peltopintoina Kymijoen-Suomenlahden alueen osalta 82400 ha, Hiitolanjoen vesistöalueen osalta 11 300 ha, Viipurinlahden jokivesistöjen osalta 21 200 ha, Vuoksen eteläisen vesistöalueen osalta 16 800 ha ja Uudenmaan alueen (Iitin eteläosa) osalta 9000 ha.
Suojavyöhykkeen on voinut perustaa vesistön tai valtaojan varsille tai jotka rajautuvat ympäristösopimuksella hoidettavaan kosteikkoon sekä Natura 2000 – ja pohjavesialueiden alueiden pelloille. Suojavyöhykkeet ovat monivuotisen nurmikasvillisuuden peittämiä alueita. Suojavyöhykkeille ei saa levittää lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Suojavyöhykkeen kasvusto on korjattava vuosittain niittämällä tai laiduntamalla. Kaakkois-Suomessa oli vuonna 2020 noin 2700 ha maatalouden ympäristösopimuksen piirissä. Vähintään viisivuotisen suojavyöhykkeen tarkoituksena on vähentää pellolta vesistöön kulkeutuvaa eroosio- ja ravinnekuormitusta. Jyrkästi vesistöön viettävillä peltolohkoilla suojavyöhykkeen kasvipeite estää tehokkaasti eroosiota ja vähentää partikkelifosforin huuhtoutumista suojavyöhykealalta. Arvioitu suojavyöhykkeiden kokonaistarve on noin 4600 ha. Vyöhykkeet on suunniteltu 30 metrin levyisiksi sellaisten vesistöjen tai ojien varsille, joilla keskimääräinen kaltevuus on yli 3 % ja maaperä on eroosioherkkää. Toimenpiteessä on huomioitu myös suojavyöhykkeiden ulottaminen tulvanalaisille peltoaloille.
Suojavyöhykkeiden tavoite suunnittelun osa-alueittain (Suunnittelualueiden kuva s. Kuva 4). Suluissa on esitetty luonnonnurmien tavoite tulvanalaisten peltojen osalta:
- Kymijoen-Suomenlahden alue 2154 ha (530 ha)
- Uudenmaan alue 15 ha (10 ha)
- Hiitolanjoen vesistöalue 383 ha (78 ha)
- Viipurinlahden jokivesistöt 1181 ha (146 ha)
- Vuoksen vesistöalue 609 ha (116 ha)
Kosteikolla tarkoitetaan pysyvästi veden osittain peittämää aluetta, joka toimii veden viipymän ollessa riittävä tehokkaanakin kiintoaineksen ja ravinteiden pidättäjänä, eliöstön elinympäristönä ja viljelymaiseman monipuolistajana. Hyvin toimivaan kosteikkoon kuuluu padotun, matalan osan lisäksi mieluiten kosteikon alkupäähän kaivettava, laskeutuneen sedimentin ajoittaisen poiston mahdollistava allasmainen osa sekä rakenteiden säännöllinen hoito ja kunnossapito. Kosteikon pinta-ala tulee olla riittävä suhteessa valuma-alueeseen. Maatalouden ympäristökorvauksen lisäksi kosteikkoja on mahdollista toteuttaa muiden rahoituslähteiden kautta.
Kaakkois-Suomessa maatalouden vesiensuojelukosteikkojen perustaminen on käynnistynyt hyvin Etelä-Karjalassa. Niitä on perustettu mm. Pien-Saimaan, Kivijärven, Haapajärven, Simpelejärven, Immalanjärven ja väliväylän alueille. Kymenlaaksossa ei kosteikkoja ole vastaavasti perustettu. Perustettavien kosteikkopinta-alan tarpeeksi Kaakkois-Suomessa arvioidaan 160 hehtaaria. Jo toteutunut kosteikkoala on noin 100 ha.
Uusien kosteikkojen ja laskeutusaltaiden tavoite suunnittelun osa-alueittain:
- Kymijoen-Suomenlahden alue 80 ha
- Hiitolanjoen vesistöalue 20 ha
- Viipurinlahden jokivesistöt 20 ha
- Vuoksen vesistöalue 40 ha
Ilmastonmuutoksen lisätessä vesisateita ja valuntaa kasvukauden ulkopuolella, peltojen talviaikaisen eroosiontorjunnan tärkeys lisääntyy. Toimenpiteeseen kuuluvat kaikki ympäristökorvausjärjestelmän talviaikaisen kasvipeitteisyyden mukaiset tukikelpoiset toimenpiteet. Näitä ovat monivuotiset mm. viljellyt nurmet ja talven yli säilytettävät yksivuotiset nurmet, ruokohelpi, monivuotiset puutarhakasvit, luonnonhoitopellot, sekä viljan ja öljykasvien sänki tai suorakylvö sänkeen. Toimenpiteeseen lasketaan lisäksi syyskylvöiset viljat ja öljykasvit sekä keväällä korjattava pellava ja hamppu. Myös kevennetty muokkaus vilja-, öljykasvi-, tattari-, siemenmauste-, kuitupellava- ja härkäpapulohkoilla voidaan laskea osittain toimenpiteeksi. Talviaikaista kasvipeitteisyyttä on kuluvalla tukikaudella Kaakkois-Suomessa noin 70 % peltopinta-alasta (n. 99200 ha), aikaisemmalla kaudella vain 30 %. Kun otetaan huomioon kesantojen, luonnonhoitopeltojen ja viherlannoitusalan suuri määrä, oli talviaikaisen kasvipeitteisyyden määrä n. 80% korvauskelpoisesta alasta. Tavoitteeksi asetetaan keskimäärin 85 % peltopinta-alasta, eli n. 120 000 ha. Kasvipeitteiset alueet tulisi sijoittaa erityisesti kaltevimmille pelloille sekä vesistöjen ja valtaojien varsille. Maatalouden vesiensuojelun painopistealueilla talviaikaisen kasvipeitteisyyden piiriin tulisi saada 90 % pelloista.
Talviaikaisen kasvipeitteisyyden tavoite suunnittelun osa-alueittain:
- Kymijoen-Suomenlahden alue 57560 ha
- Uudenmaan alue 950 ha
- Hiitolanjoen vesistöalue 9 600 ha
- Viipurinlahden jokivesistöt 15 900 ha
- Vuoksen vesistöalue 12 635 ha
Ravinteiden käytön hallinta on tärkeä osa maatalouden vesiensuojelua kaikilla peltoalueilla. Peltoja lannoitetaan viljelykasvien kasvutarpeiden mukaisesti ja lannoitus perustuu pellon viljavuustutkimuksiin. Kaakkois-Suomessa peltojen fosforipitoisuudet eivät ole yleensä erityisen korkeita. Korkeiden fosforipitoisuuksien pellot ovat yleensä vanhoja juurikaspeltoja tai karjasuojien lähipeltoja. Viljelystä saadaan yleensä taloudellisestikin paras tulos, kun lannoitus perustuu kohtuulliseen pellon tuottokykyyn perustuvaan sato-odotukseen. Toimenpiteenä arvioidaan ravinteiden käytön hallintaa, mutta lannoitteiden käytön ohella tärkeää on huolehtia maan rakenteesta mm. riittävällä kalkituksella ja varmistamalla kuivatuksen toimivuus. Toimenpiteeseen sitoutuvat kaikki ympäristökorvausjärjestelmään sitoutuvat viljelijät. Tavoitteena on saada toimenpiteen piiriin 100 % peltopinta-alasta, eli n. 127 000 ha. Nykyisessä tukijärjestelmässä toimenpiteen piirissä on noin 124 000 ha.
Täydentäviin toimenpiteisiin aiemmin kuulunut tukijärjestelmän ”Ravinteiden käytön hallinta”-toimenpide poistuu. Sen korvaa perustoimenpiteenä valtioneuvoston asetus, jolla säädellään maaperän fosforilannoitusta. Toimenpide koskee koko maata ja koko peltoalaa.
Lannan ympäristöystävällinen käyttö on erityisen tärkeää alueilla, joille on keskittynyt karjataloutta. Tällaisia alueita ovat mm. Hiitolanjoen valuma-alue Parikkalassa ja Kivijärven pohjoisosan valuma-alue Savitaipaleella. Myös Lappeenrannan alueella on vahvoja karjatalousalueita. Toimenpiteessä tilalla käytettävä lietelanta, virtsa, lannasta erotettu nestejae tai nestemäinen orgaaninen lannoitevalmiste levitetään sijoittavalla tai multaavalla kalustolla. Kasvuston perustamisen yhteydessä lanta mullataan. Tavoitteena on, että suunnittelualueilla lietelanta ja virtsa sekä muu nestemäinen orgaaninen lannoite levitetään sijoittaen tai mullaten noin 6100 hehtaarin alalle. Tavoitelevitysalat on laskettu LUKE:n ravinnelaskurin lantamäärätietoihin perustuen. Ko. ympäristötuen piirissä oli vuonna 2019 noin 5700 ha. Erityisen tärkeää on vähentää nurmille ja suorakylvöksille tehtävää lietelannan hajalevitystä. Toimenpiteeseen ei sisälly lannan levitysajankohdan määrittäminen, mutta tärkeää on, että mahdollisimman suuri osa lannasta levitetään keväällä tai kasvukauden aikana.
Lannan ympäristöystävällisten levitysmenetelmien tavoite suunnittelun osa-alueittain:
- Kymijoen-Suomenlahden alue 3 000 ha
- Hiitolanjoen vesistöalue 1 500 ha
- Viipurinlahden jokivesistöt 1 350 ha
- Vuoksen vesistöalue 1 350 ha
Peltolohkolle voidaan lisätä orgaanisia aineksia, jotka voivat olla lannoitevalmistelain mukaisia orgaanisia lannoitteita, maanparannusaineita tai kasvualustoja, joissa orgaanisen aineksen osuus on vähintään 20 %, tai toiselta maatilalta hankittua kuivalantaa tai siitä erotettu kuivajaetta. Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrättämisen tarvittavat toimenpidemäärät on arvioitu LUKEN:n ravinnelaskurista saadun suunnittelualueilla muodostuvan kuivalannan ja muun orgaanisen aineksen määrän mukaisesti (pl. puhdistamolietteet). Ko. tukitoimenpiteen kuluvalla kaudella toteutuneita levityshehtaareja on suunniteltu tulevalla kaudella toteutettavaksi 15 % enemmän, yhteensä n. 700 ha. Tähän toimenpiteeseen ei ole laskettu kuitulietteen määriä, koska ne sisältyvät toiseen toimenpiteeseen (ks. uudet vesiensuojelumenetelmät).
Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrättämisen tavoite suunnittelun osa-alueittain:
- Kymijoen-Suomenlahden alue 400 ha
- Hiitolanjoen vesistöalue 150 ha
- Viipurinlahden jokivesistöt 100 ha
- Vuoksen vesistöalue 50 ha
Saneerauskasvien avulla voidaan torjua peltomaasta biologisesti sokerijuurikkaiden, perunan ja vihannesten kasvintuhoojia ja vähentää näin kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Puutarhakasvien vaihtoehtoisessa kasvinsuojelussa käytetään kehittyneitä biologisia ja mekaanisia torjuntamenetelmiä kasvinsuojeluaineiden sijasta. Luonnonmukaisessa tuotannossa ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita. Tavoitteena on saada luomutuotantoon 25 % peltopinta-alasta vuoden 2027 loppuun mennessä, kuluvalla kaudella luku on noin 15 %.
Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen ja luonnonmukaisesti viljellyn peltoalan tavoite osa-alueittain:
- Kymijoen-Suomenlahden alue 19 186 ha
- Uudenmaan alue 317 ha
- Hiitolanjoen vesistöalue 2 822 ha
- Viipurinlahden jokivesistöt 5 300 ha
- Vuoksen vesistöalue 4 212 ha
Luonnonhoitopeltonurmet (LHP-nurmet) ja monimuotoisuuskasvit ovat ekojärjestelmän toimenpiteitä, joiden yhteenlaskettu ala hehtaareina raportoidaan vesienhoidon toimenpiteessä ”luonnonhoitopeltonurmet ja monimuotoisuuskasvit”. LHP-nurmet ovat ko. vuonna tai aiemmin kylvettyjä nurmikasvustoja. Ne voivat olla myös monilajiseksi kehittyneitä luonnonvaraisia heiniä ja ruohovartisia kasveja sisältäviä vanhoja nurmikasvustoja. Käytetyn siemenseoksen painosta enintään 20 % voi olla N2-sitojakasveja. Alalla ei saa käyttää lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita. Kasvusto on säilytettävä 31.8. asti. Monimuotoisuuskasveja ovat pölyttäjä-, maisema-, riista-, niitty- ja peltolintukasvit. Alalla ei saa käyttää lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita. Kasvusto on säilytettävä kukinnan loppuun asti ja joka tapauksessa 30.9. asti. Kasvustoa ei tarvitse niittää, mutta voi niittää niittoa koskevien vaatimusten mukaisesti.
Jos LHP-nurmien tai monimuotoisuuskasvien kasvusto säilytetään kevääseen asti, ala voidaan laskea mukaan talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen, jos tila on valinnut myös tämän ekojärjestelmän toimenpiteen. Luonnonhoitopeltonurmia esitetään käytettäväksi 8 %:lle ja monimuotoisuuskasveja 2 %:lle koko peltopinta-alasta. Molempia suunnataan huonotuottoisille pelloille, esim. joilla peruskuivatus on vaikea toteuttaa.
Luonnonhoitopeltonurmien ja monimuotoisuuspeltojen tavoite suunnittelun osa-alueittain:
Kymijoen-Suomenlahden alue
- Luonnonhoitopellot 6100 ha
- Monimuotoisuuspellot 1500 ha
Uudenmaan alue
- Luonnonhoitopellot 100 ha
- Monimuotoisuuspellot 25 ha
Hiitolanjoen vesistöalue
- Luonnonhoitopellot 900 ha
- Monimuotoisuuspellot 230 ha
Viipurinlahden jokivesistöt
- Luonnonhoitopellot 1700 ha
- Monimuotoisuuspellot 420 ha
Vuoksen vesistöalue
- Luonnonhoitopellot 1350 ha
- Monimuotoisuuspellot 340 ha
Maatalouden uusien vesiensuojelumenetelmien, kipsin, rakennekalkin ja kuitulietteiden, avulla voidaan vähentää nopeasti maatalouden ravinnepäästöjä vesistöön. Niihin liittyvää tutkimusta ja kokeiluja tehdään vesiensuojelun tehostamisohjelmassa vuosina 2020–2023 lähinnä Saaristomeren valuma-alueella. Toimenpiteet ovat tarpeellisia laajasti myös Kaakkois-Suomen alueella. Kipsi, rakennekalkki ja kuitulietteet vaikuttavat eri tavoilla ja käytettävän materiaalin sopivuus riippuu peltolohkosta. SAVE-kipsihankkeessa tehtyjen mallinnusten perusteella kipsikäsittely voisi soveltua Kaakkois-Suomessa noin 46000 hehtaarille. Kipsiä voidaan käyttää fosforin sitomiseen vain pelloilla, joilla on korkeita fosforilukuja ja käyttöön liittyy muitakin rajoituksia. Kaakkois-Suomessa peltojen fosforiluvut ovat alhaisia, fosforiluku on hyvä tai sitä korkeampi alle 20 %:lla pelloista. Kipsikäsittelyyn soveltuvia peltoja arvioidaan olevan Kymijoen-Suomenlahden ja Viipurinlahteen laskevien suunnittelualueiden alueella 10 % savipeltojen pinta-alasta. Rakennekalkki tuo tiivistyneisiin savimaihin rakennetta ja sillä on myös neutralointikykyä. Kuitulietteet parantavat maan rakennetta, lisäävät multavuutta ja pieneliötoimintaa sekä eräät lietteet lisäävät myös ravinteita maassa. Savimaiden maan rakenteen parantamisen ja multavuuden lisäämisen lisäksi kuitulietteillä voidaan lisätä myös karkeampien maalajien multavuutta (hieta, hiesu, hiue, moreeni). Rakennekalkkia tai kuitulietteitä arvioidaan tarvittavan Kaakkois-Suomessa noin 35 %:lle pelloille, joilla pohjamaa on savi. Toimenpiteiden määrien arvioinnissa rakennekalkin ja kuitulieteen määräksi on arvioitu 17,5 % savimaista molemmille toimenpiteille, mutta käytettävä aine on aina ratkaistava tapauskohtaisesti ja useille pelloille voi käyttää kumpaa tahansa maanparannusainetta. Tämän lisäksi karkeiden maalajien pelloille arvioidaan tarvittavan noin 30 %:lle peltopinta-alasta kuitulietteitä.
Maatalouden uusien vesiensuojelumenetelmien käyttöönotto suunnittelun osa-alueittain:
Kipsi Kuituliete Rakennekalkki
- Kymijoen-Suomenlahden alue 4708 ha 8708 ha 8240 ha
- Uudenmaan alue 74 ha 130 ha 130 ha
- Hiitolanjoen vesistöalue 619 ha 325 ha
- Viipurinlahden jokivesistöt 731 ha 1576 ha 1279 ha
- Vuoksen vesistöalue 1221 ha 981 ha
Luonnonmukaisen peruskuivatuksen päätavoite on ylläpitää peltojen kuivatustilaa, edistää uoman luontaista kehitystä ja monimuotoisuutta sekä vähentää uoman kunnossapitotarvetta ja -kustannuksia. Luonnonmukaisessa peruskuivatuksessa, esimerkiksi kaksitasoisessa poikkileikkauksessa (tulvatasanteellisessa kaivussa), luiskakaltevuus on loivempi, joten uoman penkkojen kasvittuminen on nopeampaa ja niiden eroosioherkkyys pienenee. Kiintoainetta pysäyttävien rakenteiden kuten uoman mutkittelun ja eroosiosuojausten avulla voidaan parantaa myös veden laatua ja tulvatasanteet tasaavat virtaamia. Luonnonmukaisessa peruskuivatuksessa pyritään välttämään uoman pohjan kaivua, jolloin eliöiden elinympäristöt säilyvät. Kun uoman syvyyttä ei lisätä, ei vesi pääse laskemaan alivirtaamien aikaan haitallisen matalalle. Tavoite on, että peruskuivatushankkeita toteutetaan yhteensä 30 kpl kaudella 2022–27.
Luonnonmukaisen peruskuivatuksen tavoitemäärä suunnittelun osa-alueittain peltopinta-alaan suhteutettuna:
- Kymijoen-Suomenlahden alue 16 hanketta
- Hiitolanjoen vesistöalue 2 hanketta
- Viipurinlahden jokivesistöt 5 hanketta
- Vuoksen vesistöalue 4 hanketta
Nurmen viljely turvepelloilla vähentää huuhtoumia maaperästä, sillä kasvipeite suojaa eroosiolta ja ehkäisee ravinteiden huuhtoutumista. Yhteensä nurmiviljelykäytössä olevien turvepeltojen pinta-alatavoite vuosille 2022-27 on lähes 5800 hehtaaria.
Jo käytössä olevien turvepeltojen nurmien tavoite suunnittelun osa-alueittain:
- Kymijoen-Suomenlahden alue 2 690 ha
- Uudenmaan alue 34 ha
- Hiitolanjoen vesistöalue 444 ha
- Viipurinlahden jokivesistöt 931 ha
- Vuoksen vesistöalue 1653 ha
Maataloudessa tarvittavien vesiensuojelun ja ravinteiden käytön tehostamisen toimenpiteiden edistäminen edellyttää kattavaa tilakohtaista neuvontaa. Tiloja on Kaakkois-Suomessa noin 3100 kpl. Neuvontaa voidaan tehdä osana tilojen muuta maatalousneuvontaa tai esimerkiksi nykyisenkaltaisen Neuvo2020-järjestelmän kautta ympäristökysymyksiin kohdennettuna neuvontana.
Neuvontaan on otettu mukaan toimenpiteiden väliarvioinnissa seuraavat Neuvo2020-järjestelmän neuvontakokonaisuudet: ravinnetase, vesiensuojelu, ympäristökorvauksen ehdot sekä ympäristösuunnitelma ja vesien ja maaperänsuojelua koskevat neuvonta kokonaisuudet. Kotieläintilojen kohdalla panostetaan erityisesti lannan käytön tehostamiseen. Vuosittaisessa tilakohtaisessa neuvonnassa pyritään selvittämään, miten huuhtoumia voidaan tilakohtaisesti vähentää. Suunnitteluun voi sisältyä esimerkiksi lohkokohtaista lannoituksen ja viljelykäytännön suunnittelua, maan rakenteen parantamisen suunnittelua, ravinnetaselaskentaa sekä suojavyöhyke- ja kosteikkosuunnittelua. Tavoitteena on saada neuvonnan piiriin kaikki Kaakkois-Suomen tilat, siten että suunnittelukauden aikana jokainen tila osallistuisi kolmeen neuvontatilaisuuteen.
Tilakohtaisen neuvonnan tavoite suunnittelun osa-alueittain (hlö/vuosi):
- Kymijoen-Suomenlahden alue 750 neuvottua henkilöä
- Uudenmaan alue 75 neuvotteua henkilöä
- Hiitolanjoen vesistöalue 180 neuvottua henkilöä
- Viipurinlahden jokivesistöt 360 neuvottua henkilöä
- Vuoksen vesistöalue 375 neuvottua henkilöä
Kerääjäkasvien viljely on hiilen sidontaa ja vesiensuojelua edistävä sekä peltomaan rakennetta parantava ympäristösitoumuksen lohkokohtainen toimenpide, jossa viljellään kerääjäkasveja viljelykasvin aluskasvina tai sen sadonkorjuun jälkeen syksyllä erillisten ohjeiden mukaan. Kerääjäkasvi voidaan kylvää viljelykasvin aluskasviksi kylvön yhteydessä tai viljan orasvaiheessa esimerkiksi rikkakasviäestyksen yhteydessä. Kerääjäkasvi voidaan kylvää myös viljelykasvin korjuun tai kesannon jälkeen tai ennen korjuuta, kuitenkin viimeistään 15.8. Kasvuston saa päättää kasvinsuojeluaineilla aikaisintaan 15.9 ja kasvuston saa muokata aikaisintaan 1.10. Aikaisempi päättäminen ja muokkaus on sallittua, jos lohkolle kylvetään syyskylvöinen satokasvi. Kerääjäkasvin kasvuajan on oltava vähintään kuusi viikkoa. Kerääjäkasvi voidaan jättää kasvamaan kevääseen.
Viljelykasvin on oltava yksivuotisena viljeltävä peltoviljelykasvi tai puutarhakasvi, ei kuitenkaan nurmikasvi. Kerääjäkasvi voi olla italianraiheinä tai muu nurmiheinä, apila tai muu nurmipalkokasvi. Kerääjäkasvi voi olla myös usean kasvilajin seos. Yksivuotisilla puutarhakasveilla ja varhaisperunalla kerääjäkasvi voi olla myös hunajakukka, öljyretikka tai muokkausretikka. Viljaa voidaan kylvää kerääjäkasviksi vain lohkolle, jossa on samana vuonna viljelty varhaisperunaa tai varhaisvihanneksia. Viljelykasvin korjuun tai kesannon jälkeen kylvettävää kerääjäkasvia ei saa lannoittaa. Aluskasveilla lannoitus tehdään viljelykasvin mukaisesti. Toimenpiteen mukaista korvausta voidaan maksaa vuosittain enintään 30 prosentille tuensaajan korvauskelpoisesta sitoumusalasta. Tavoitteena on, että 15% kokonaispeltopinta-alasta saataisiin kerääjäkasviviljelyalaksi.
Kerääjäkasvien viljelyn tavoite suunnittelun osa-alueittain:
- Kymijoen-Suomenlahden alue 11500 ha
- Uudenmaan alue 190 ha
- Hiitolanjoen vesistöalue 1700 ha
- Viipurinlahden jokivesistöt 3200 ha
- Vuoksen vesistöalue 2500 ha
Seuraavissa taulukoissa on esitetty maataloudelle esitettyjen toimenpiteiden määrät ja kustannukset vesienhoitoalueittain (Taulukko 20, Taulukko 21).
Taulukko 20. Maataloudelle esitetyt toimenpiteet ja kustannukset VHA1.
|
Toimenpide |
Yksikkö |
Määrä |
Investointi-kustannus /kausi |
Käyttö-kustannus/ vuosi |
Kokonais- kustannus/ vuosi |
|
Kerääjäkasvit |
ha |
7400 |
|
740 100 € |
740 100 € |
|
Maatalouden tilakohtainen neuvonta |
hlö/vuosi |
915 |
|
366 000 € |
366 000 € |
|
Maatalouden suojavyöhykkeet |
ha |
2513 |
|
879 550 € |
879 550 € |
|
Luonnonhoitopeltonurmet ja monimuotoisuuskasvit |
ha |
4940 |
|
928 120 € |
928 120 € |
|
Maatalouden uudet vesiensuojelumenetelmät (kipsi, rakennekalkki ja kuidut) |
ha |
6731 |
1 708 330 € |
0 € |
626 237 € |
|
Jo käytössä olevien turvepeltojen nurmet |
ha |
3028 |
|
1 059 800 € |
1 059 800 € |
|
Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen ja luonnonmukaisesti viljelty pelto |
ha |
12334 |
|
1 973 440 € |
1 973 440 € |
|
Maatalouden kosteikot |
ha |
96 |
1 16 0000 € |
44 160 € |
144 876 € |
|
Lannan ympäristöystävälliset levitysmenetelmät |
sijoitetun lannan levitys-määrä ha |
4200 |
|
147 000 € |
147 000 € |
|
Talviaikainen kasvipeite |
ha |
37001 |
|
1 850 050 € |
1 850 050 € |
|
Luonnonmukainen peruskuivatus (hankelkm) |
hankkeiden lkm |
11 |
412 500 € |
|
35 813 € |
|
Ravinteiden ja orgaanisen aineksen (sis. lanta) kierrättäminen |
ha |
300 |
|
10 500 € |
10 500 € |
|
Kaikki yhteensä |
|
79469 |
3 280 830 € |
7 998 620 € |
8 761 386 € |
Taulukko 21. Maataloudelle esitetyt toimenpiteet ja kustannukset VHA2.
|
Toimenpide |
Yksikkö |
Määrä |
Investointi-kustannus/ kausi |
Käyttö-kustannus/ vuosi |
Kokonais-kustannus / vuosi |
|
Kerääjäkasvit |
ha |
11690 |
|
1 16 9000 € |
1 169 000 € |
|
Maatalouden tilakohtainen neuvonta |
hlö/vuosi |
825 |
|
330 000 € |
330 000 € |
|
Maatalouden suojavyöhykkeet |
ha |
2709 |
|
948 150 € |
948 150 € |
|
Luonnonhoitopeltonurmet ja moni-muotoisuuskasvit |
ha |
7725 |
|
1 446 875 € |
1 446 875 € |
|
Maatalouden uudet vesiensuojelumenetelmät (kipsi, rakennekalkki ja kuidut) |
ha |
21990 |
5 497 500 € |
|
1 005 746 € |
|
Jo käytössä olevien turvepeltojen nurmet |
ha |
2728 |
|
954 800 € |
954 800 € |
|
Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen ja luonnonmukaisesti viljelty pelto |
ha |
19503 |
|
3 120 480 € |
3 120 480 € |
|
Lannan ympäristöystävälliset levitysmenetelmät |
sijoitetun lannan levitysmäärä ha |
3000 |
|
138 000 € |
138 000 € |
|
Maatalouden kosteikot |
ha |
93 |
1 160 000 € |
42 780 € |
143 497 € |
|
Talviaikainen kasvipeite |
ha |
58510 |
|
2 925 500 € |
2 925 500 € |
|
Luonnonmukainen peruskuivatus (hankelkm) |
hankkeiden lkm |
16 |
600 000 € |
|
52 095 € |
|
Ravinteiden ja orgaanisen aineksen (sis. lanta) kierrättäminen |
ha |
400 |
|
14 000 € |
14 000 € |
|
Kaikki yhteensä |
|
129189 |
7 257 500 € |
11 089 585 € |
12 248 143 € |
|
Yhteenveto maatalouden vesiensuojelun ohjauskeinoista ja toimenpiteistä
|
