8.4.1 Pintavedet

Vesienhoidon tavoitteena on estää pintavesien tilan heikkeneminen ja saavuttaa hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Toimenpideohjelmassa esitetyn tilaluokituksen perusteella voidaan todeta, että useilla vesistöillä hyvää tilaa ei saavutettu vuoteen 2015 mennessä ja ympäristötavoitteiden saavuttamisen määräaikaa joudutaan pidentämään vuoteen 2021 tai 2027 ( Kuva 90). Tilatavoitteen määräajan pidentäminen on tarpeen varsinkin Salpausselkien eteläpuolisilla vesistöalueilla ja rannikkoalueilla, joilla ihmistoiminnan vaikutukset ovat Kaakkois-Suomessa merkittävimpiä. 

Riskivesistöt 

Riskivesistöillä ( Kuva 91) tarkoitetaan vesistöjä, joilla tilatavoitteeseen ei arvion mukaan päästä vuoden 2027 loppuun mennessä. Ne ovat pääasiassa erinomaisessa tai hyvässä ekologisessa tilassa olevia vesistöjä, joiden tilaluokan on asiantuntija-arviona arvioitu olevan riskissä heikentyä mm. piste- tai hajakuormituksen takia tai niiden tilassa on havaittavissa lievää huononemista. Kyse on tyypillisesti ekologisessa luokituksessa käytettävissä olevien tulosten perusteella erinomaisen tai hyvän tilan rajoissa olevista vesialueista, joissa jokin tai jotkin luokittelutekijät viittaavat poikkeamaan vertailuarvoista tai aineiston puutteellisuus aiheuttaa merkittävää epävarmuutta tilan arviointiin. Merkittävät muutokset valuma-alueen maankäytössä tai esimerkiksi turvemaiden metsien käytössä voivat johtaa hajakuormituksen kasvuun, jolla on merkitystä varsinkin pienissä latvavesistössä. Suurista vesistöistä esimerkiksi eteläinen Suur-Saimaan tilaluokka on erinomainen laatukriteerien perusteella, mutta riski tilaluokan huononemiselle tulee itäiseltä Pien-Saimaalta siihen kohdistuvasta metsäteollisuusjätevesikuormituksesta. Kuolimon erinomainen tila on puolestaan riskissä valuma-alueelta tapahtuvan huuhtoutumisen takia, mikä näkyy nousevana trendinä orgaanisen aineen pitoisuudessa (humus) ja värissä. Se johtuu mm. ilmastomuutoksen aiheuttamasta humuksen hajoamisen ja valuntojen kasvusta, mutta myös valuma-alueen maankäytöstä. Merkittävää ja pitkään jatkunutta veden humuspitoisuuden nousua on todettu myös Valkealan reitillä ja aiheuttanut lisäkäsittelyn tarvetta sen alaosan vedenhankinnalle. Monet pienet erämaiset järvet karut järvet ovat hyvin herkkiä mahdollisten metsätaloustoimenpiteiden aiheuttamalle kuormitukselle, mikä on johtanut riskiarvioon niiden osalta.  

Kuva 90. Arvio Kaakkois-Suomen pintavesien tilatavoitteen saavuttamisajankohdasta. 

Kuva 91. Riskiarvio ekologisen tilan tavoitteiden saavuttamisesta ja erinomaisen tai hyvän ekologisen tilan heikkenemisestä. 

Tilatavoitteen alentaminen: Haapajärvi ja Rakkolanjoen yläosa 

Vesienhoitoalueella on kaksi vesimuodostumaa, joissa ihmisen toiminnan aiheuttama muutos on ja tulee olemaan niin suuri, että hyvään tilaan ei tulla pääsemään. Muutos on niin pysyvä, ettei ole sellaista tekniikkaa, jolla hyvä tila voitaisiin saavuttaa. Kyseessä ovat Haapajärvi ja Rakkojanjoen yläosa, joita Lappeenrannan kaupungin jätevedet ovat kuormittaneet 1950-luvulta lähtien. Rakkolanjoen yläosasta vedet kulkeutuvat matalaan, luonnostaan runsaskalkkiseksi tyypiteltyyn Haapajärveen. Haapajärvi kuuluu Natura 2000 -verkostoon lintudirektiivin mukaisena erityisenä suojelualueena eli SPA-alueena ja vesienhoidon Natura-erityisaluerekisteriin linnuston ollessa pääasiallinen valintaperuste. Haapajärven linnusto on edustava ja siihen kuuluu useita valtakunnallisesti harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Ulkoisesta kuormituksesta aiheutunut rehevyys on lisännyt olennaisesti linnuston monipuolisuutta, mutta järveä on kunnostettu luontoarvojen säilyttämiseksi, jotta mm. avovesialue säilyisi riittävänä eivätkä ranta-alueet kasvaisi umpeen.  

Uusimmassa luokittelussa kokonaisfosforin luokka Haapajärvessä on huono (pitoisuus 173 µg/l) ja typen huono (pitoisuus 1966 µg/l). Liukoisen hapen keskiarvo Haapajärvessä on niinkin alhainen kuin 3,5 mg/l ja näkösyvyyden keskiarvo 0,3 m; biologisista muuttujista kasviplankton on välttävän ja huonon tilan rajalla (mm. a-klorofyllin keskiarvo 111 µg/l). Rakkolanjoen yläosan kokonaisfosforin ja -typen pitoisuudet ovat 145 µg/l ja 8143 µg/l, osoittaen molemmat huonoa tilaa. Rakkolanjoen yläosan kalaston tila on välttävä jokikalaindeksillä arvioituna. Rakkolanjoen alaosassa tila on ravinnepitoisuuksien perusteella välttävä (kok. P.: 102 µg/l ja kok. N: 3964 µg/l). Puhdistamon alapuolinen vesistö on siis ylirehevässä, erittäin huonossa tilassa ollen koko Etelä-Karjalan rehevin ja samein vesialue, joka on hieman kohentunut perusteellisen Haapajärven kunnostuksen ja lisäveden johtamisen seurauksena. Kyseisiin toimiin on käytetty 7,2 miljoonaa euroa, vuosittaiset lisäveden johtamisen kustannukset ovat 120 000 euroa, mutta järven tila ei näistäkään toimista huolimatta ole tilaluokaltaan kohentunut. Uuden jätevedenpuhdistamon kustannusarvio on siirtoviemäreineen 70 miljoonaa euroa. 

Hyvän tilan saavuttamisen tekninen mahdottomuus  

Jätevedenpuhdistamo on tullut aikaa sitten käyttöikänsä päähän. Vaasan hallinto-oikeus kumosi vuonna 2019 Etelä-Suomen AVI:n päätöksen uudesta puhdistamosta Lappeenrannan Hyväristönmäelle, mutta korkein hallinto-oikeus palautti vuonna 2021 asian osin uudelleen Vaasan hallinto-oikeuden käsittelyyn. Purkuvesistönä AVIn päätöksessä olisi edelleen pysynyt Rakkolanjoen yläosa. Lappeenrannan lämpövoima OY (vesilaitos) on hakenut valituslupaa kyseiseen päätökseen. Kaavaillun puhdistamon puhdistustehot olisivat merkittävästi nykyistä Toikansuon puhdistamoa paremmat, vertailun vuoksi pitoisuus ja kuormitusluvut on esitetty Taulukko 63. Uuden jätevedenpuhdistamon rakentamista Rakkolanjoen vesistöalueelle pidetään vesienhoidon mukaisena täydentävänä toimenpiteenä. Hyvän tilan tavoitteen saavuttaminen ei olisi kuitenkaan mahdollista, vaikka Lappeenrannan nykyinen jätevesikuormitus lakkaisi kokonaan Rakkolanjokeen ja Haapajärveen kohdistuvan voimakkaan hajakuormituksen vuoksi ja sen lisäksi pitkäaikaisen, voimakkaan yhdyskuntajätevesikuormituksen aiheuttamien pysyvien muutosten takia. Esimerkiksi maatalouden fosforikuormituksen osuus kokonaiskuormituksesta Rakkolanjoessa arvioidaan nykyisin olevan noin 40% (YVA-arviointiselostus 2014). 

Taulukko 63. Lappeenrannan jätevedenpuhdistamon nykyiset ja uudelle puhdistamolle haetut lupaehdot.  

*) = nitrifikaatioaste 

Uuden puhdistamon myötä fosforikuormitus vähenisi viidesosaan nykyisestä ja typpikuormitus vähenisi noin 10% nykyisestä. Fosforin kaavailtu lupaehto 0,1 mg/l tulisi olemaan tiukin Suomessa fosforin pitoisuusluparaja. Selvitysten mukaan on realistista päästä tuohon pitoisuuteen, sillä muualla maailmassa on kokemusta vastaavasta puhdistustehokkuudesta.   

Rakkolanjoen alaosa on tällä hetkellä kohentunut huonosta välttävään tilaan kunnostustoimien ja lisäveden ansiosta.  Sille ei esitetä vesienhoidon alennettua tilatavoitetta, vaan tavoiteaikataulun pidennys vuoden 2027 loppuun. Tavoite on toteuttamiskelpoinen eikä ole vaaraa alaosan tilan huononemisesta, koska vesistöalueella joka tapauksessa on tulossa merkittäviä vesienhoidon toimenpiteitä. Uuden puhdistamon, maataloudessa tehtävien toimenpiteiden sekä lisäveden ansiosta kaikkien näiden vesimuodostumien ekologisen tilan arvioidaan hieman parantuvan. Puhdistettujen jätevesien poistuminen Rakkolanjoesta voisi heikentää Haapajärven hydrologisia olosuhteita kaikkein kuivimmissa tilanteissa. Vesimäärän vähentymisen vaikutuksia kompensoi ja täydentää se, kuinka kauan puhtaampia lisävesiä johdetaan mahdollisen jätevesien johtamisen päättymisen jälkeen. Lisäveden johtaminen (nykyisin kanavasta) on jätevesien johtamiseen liittyvä velvoite.  

Toimenpideohjelmassa Rakkolanjoen yläosaan ja Haapajärveen kohdistuu perustoimenpiteenä yhdyskuntapuhdistamon osalta Laitosten käyttö ja ylläpito -toimenpide. Täydentäväksi toimenpiteeksi esitetään Laitosten käyttö ja tehostaminen -toimenpidettä, mikä käytännössä tarkoittaa uuden puhdistamon rakentamista. Järven tilan parantamiseksi esitettävä käytön tehostaminen edistäisi myös haitallisten ja vaarallisten aineiden poistumista puhdistetuista jätevesistä. Lisäksi esitetään riskien hallintaa ja häiriötilanteisiin varautumista. Haja- ja sisäisen kuormituksen vähentämiseksi esitetään kaikkiaan yhtätoista maatalouden toimenpidettä ja edelleen järven kunnostamista. Suunnittelualueella laajemmin tehdään toimenpiteitä metsätalouden sekä haja-asutuksen kuormituksen vähentämiseksi. Ihmisen aiheuttama muutos alueen vesistöissä on niin pysyvä, että esitettyjen toimenpiteiden toteutuksesta huolimatta hyvään ekologiseen tilaan ei ole mahdollista päästä pitkälläkään aikajänteellä. Lintuvedeksi Haapajärvi on muodostunut osittain kuormituksen aiheuttaman rehevyyden takia. Haapajärven ja Rakkolanjoen yläosan ekologinen tila on uusimmassa luokittelussa kahden aiemman luokittelun tapaan huono. Tilaa ilmentävät kaikki biologiset sekä fysikaalis-kemialliset laatutekijät (fosfori tyydyttävä, typpi huono). Rakkolanjoen yläosan laatutekijöiden osalta kalaindeksi on välttävä. Hydrologis-morfologinen tila molemmissa muodostumissa on erinomainen. Vesistön tilan parantamiseksi esitetään kaikki toimenpiteet, jotka ovat teknisesti mahdollisia. Kyseisten toimenpiteiden kustannuksia ei pidetä kohtuuttomina.   

Jos Lappeenrannan puhdistettujen jätevesien purkuvesistöä koskeva päätös on lopulta kielteinen, joutuu vesilaitos hakemaan lupaa jätevesien johtamiseen muualle kuin  Rakkolanjoen vesistöön. Jätevesien vaihtoehtoisista purkuvesistöistä on tehty perinpohjainen tarkastelu kahdessakin eri YVA -menettelyssä. Vaihtoehdoista Kaakkois-Suomen ELY-keskus totesi vuonna 2013, että YVA:ssa tarkasteltu vaihtoehto VE1 (Vuoksi) ei ole toteuttamiskelpoinen ja että vaihtoehdot itäiselle Pien-Saimaalle (VE3 ja VE2b) ovat vastoin vesienhoidon tavoitteita. Itäisen Pien-Saimaan ja eteläisen Suur-Saimaan rajalla olevaa vaihtoehtoa (VE2a) ei pidetty toteuttamiskelvottomana. Vuoksi on Suomen ja Venäjän valtioiden välinen rajavesistö, ja Venäjä ei pitänyt mahdollisena jätevesien johtamista Vuokseen mm. Svetogorskin kaupungin vedenoton takia. Vuonna 2013 päättyneen YVA -menettelyn jälkeen vesienhoidon tavoitteiden soveltaminen on tarkentunut tila-arvion laatutekijäkohtaiseksi. Tästä syystä laatutekijäkohtaisia vaikutuksia mainittuihin Saimaan vesimuodostumiin ei arvioitu tarkasti tuolloisessa YVA-menettelyssä. Uuden kuormituksen pitkäaikaisia ekologisia laatutekijäkohtaisia vaikutuksia on lähes mahdotonta arvioida tai mallintaa muuttuvassa hydrologisessa ympäristössä. Eteläisen Suur-Saimaan vesimuodostumassa nykyiset metsäteollisuuden jätevedet leviävät talvisin pohjan myötäisesti vastavirtaan pohjoiseen syvännealueille niin, että esimerkiksi Ilkonselän syvännealueella (60 m) jätevesillä kontaminoitunutta vesikerrosta on pohjasta ylöspäin 40 metrin vesipatsaassa. Vesialueen rikkonaisten pohjanmuotojen, vaihtelevan pohjanlaadun ja jätevesien epätyypillisen virtausten takia uudet jätevedet voivat aiheuttaa muutoksia osassa alueita joihinkin biologisiin laatutekijöihin. Kasviplanktonin osalta eteläisen Suur-Saimaan eteläiset osat ovat rehevämpiä kuin pohjoiset osat ja vaarassa laskea tilaluokalla. Mainituista syistä eteläisen Saimaan metsäteollisuuden ympäristöluvissa fosforin lupaehtoja on kiristetty. Saimaan vesistössä Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan alueella syvännepohjaeläinindeksi ilmaisee tyydyttävää läntisen Pien-Saimaan lisäksi vain niillä alueilla, joihin johdetaan yhdyskuntajätevesiä tai yhdessä niiden kanssa teollisuuden puhdistettuja jätevesiä.  Mahdollisten pitkäaikaisvaikutusten vuoksi yhdyskuntajätevesien johtaminen Saimaalle saattaa laskea rehevyyttä ilmentävien laatutekijöiden luokkaa ja siinä tapauksessa uusien jätevesien johtaminen olisi vesienhoidon tavoitteiden vastaista, eikä vaihtoehto olisi vesienhoidon kannalta merkittävästi parempi kuin nykyinen purkuvesistö. Tehokkaasti puhdistettujen jätevesien purkuvesistön vaihtaminen ei johtaisi tilanteeseen, jossa kuormituksesta aiheutuvia hyötyjä voitaisiin saavuttaa ympäristön kannalta merkittävästi paremmalla keinolla. 

Uuden tilatavoitteen asettaminen 

Vaikka ulkoista kuormitusta saadaan vähennetyksi, on hyvän tilan saavuttaminen yksin sisäisen kuormituksenkin takia mahdotonta jopa siinä tapauksessa, että ulkoinen kuormitus loppuisi kokonaan. Kunnostustoimia voi tehdä vain rajatusti, koska esimerkiksi laajamittaiset ruoppaukset eivät Natura-lintujärvessä ole mahdollisia. Järven tilaa on kuitenkin mahdollista parantaa. Toimenpideohjelmassa esitetään puhdistamon käytön ja ylläpidon lisäksi vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden hallinnan tehostamista sekä riskien hallintaa ja häiriötilanteisiin varautumisen suunnitelmien toimenpiteiden toteuttamista. Muita toimenpiteitä ovat hulevesien hallinnan ja käsittelyn tehostaminen sekä järvikunnostus ja laajasti hajakuormituksen vähentäminen. Toimenpiteet on valittu siten, että saavutetaan paras mahdollinen pintavesimuodostumien tila ottaen huomioon vaikutukset, joita ei ihmisen toiminnan tai pilaantumisen luonteen vuoksi ole kohtuudella voitu välttää. 

Haapajärven ja Rakkolanjoen kokonaistila on ollut huono jo kahdella aiemmalla hoitokaudella. Jätevedenpuhdistamon puhdistustehon parantuminen yhdessä Natura-lintuvesiin soveltuvien kunnostustoimenpiteiden sekä maatalouden ja haja-asutuksen vesiensuojelun kanssa sekä kanavasta johdettavat lisävedet saattavat mahdollistaa tyydyttävän ekologisen tilan saavuttamisen kaikissa osatekijöissä. Biologisten osatekijöiden tilan paraneminen tyydyttäväksi vie luonnonolosuhteista johtuen sen verran aikaa, että muutokset ovat kaikilta osin odotettavissa vasta vuoden 2027 jälkeen. Muutoksia voi olla näkyvissä esimerkiksi ravinteissa ja kasviplanktonissa jo aiemmin, mutta johtuen mm. sedimenttien sisäkuormituspotentiaalista elpyminen vienee aikaa. Tilannetta arvioidaan seuraavan kerran kolmannen hoitokauden loppupuolella. Biologisten tekijöiden (Haapajärvi: kasviplankton ja Rakkolanjoen yläosa: kalasto) sekä myös tila-arviota tukevien kokonaisfosforin ja -typen tavoite asetetaan molemmissa vesimuodostumissa tyydyttäväksi, hydrologis-morfologiset laatutekijät tulevat säilymään erinomaisessa tilassa.  

Tarkkailutietojen perusteella voidaan ennakoida, että Haapajärven alapuolisen vesimuodostuman, Rakkolanjoen alaosan, tilan paraneminen välttävästä tyydyttäväksi ja jopa hyväksi biologisten laatutekijöiden osalta on mahdollista aivan lähivuosina, mutta fysikaalis-kemiallisten tekijöiden osalta vasta uuden puhdistamon toteutuksen myötä.  

Minkään näiden toimenpiteiden ja suunnitelmien alaisten vesimuodostumien tila ei heikkene tässä esitettyjen vesienhoitotoimien johdosta.