4.6.1 Toimenpiteiden toteuma ja vaikutukset vesien tilaan
Vuoksen vesienhoitoalue VHA1
Vuoksen vesistöalueeseen kuuluvalla Ala-Saimaan vesistöalueella toimii kolme kemiallisen metsäteollisuuden sektorille lukeutuvaa jätevedet oman puhdistamon kautta vesistöön laskevaa laitosta (UPM Kymmenen Kaukaan, Metsä-Fibren Joutsenon ja Stora Enson Imatran tehtaat). Lisäksi vesistöalueella toimii Stora Enson Honkalahden saha, jonka aiheuttamalla vesistökuormituksella oli aiemmilla vesienhoitokausilla merkitystä lähinnä fosforipäästöjen osalta. Teollisuussektorin aiheuttamat fosforipäästöt olivat vuonna 2019 yhteensä 31,0 t/a ja typpipäästöt 494 t/a (Kuva 61, Kuva 62).
Vielä 2000-luvun alkupuolella päästöt saatiin vähentymään laitoksilla tehtyjen investointien avulla. Muutaman viime vuoden aikana on ravinnepäästöissä ollut laitoskohtaisesti isojakin vuotuisia vaihteluita.
Kuva 61. Metsäteollisuuden kokonaisfosforipäästöjen kehitys Ala-Saimaan vesistöalueella (t/a) (YLVA-järjestelmä 2020).
Kuva 62. Metsäteollisuuden kokonaistyppipäästöjen kehitys Ala-Saimaan vesistöalueella (t/a) (YLVA-järjestelmä 2020).
Edellisessä vesienhoidon toimenpideohjelmassa ei asetettu prosentuaalisia vähennystavoitteita eri päästöparametreille. Lähtökohtana on kuitenkin pyrkiminen päästöjen vähentämiseen toiminnan jatkuvan parantamisen periaatteen kautta. Viimeisimmän raportoidun viiden vuoden (2015–2019) jakson keskimääräiset fosforipäästöt olivat 3,8 % ja typpipäästöt 4,1 % pienemmät kuin edellisessä toimenpideohjelmassa esitetyn tarkastelujakso (2008-2014) vastaavat päästöt (Kuva 61, Kuva 62).
Edellisen toimenpideohjelman laatimisen aikaan tuotantolaitoksilla pyrittiin vähentämään päästöjä jatkuvan periaatteen mukaisesti ja esim. vedenkulutusta vähentämällä; toisaalta tuotannon kasvattamisen arvioitiin mahdollisesti aiheuttavan päästöjen kasvua. Ympäristölupamääräysten tarkistukset olivat tuolloin vielä kesken.
Viimeisimmän tarkastelujakson aikana kaikki alueen tuotantolaitokset ovat saaneet nykyisen lainsäädännön ja BAT-päätelmien mukaiset ympäristöluvat ja ne ovat myös lainvoimaisia. Lupamääräykset ovat päätelmien mukaiset kaikkien parametrien osalta ja vesipäästöjen raja-arvot ovat osin tiukentuneet. Uutena parametrina on annettu raja-arvot kiintoaineelle. Laitosten toiminta on pääsääntöisesti ollut lupamääräysten mukaista, mutta yksittäisiä kuukausiraja-arvojen ylityksiä on tapahtunut.
Toiminnanharjoittajien antamien selvitysten mukaan alueen tuotantolaitoksilla on tehty investointeja kuormituksen vähentämiseksi edelleen. Kaukaan tehtailla on lisätty puhdistamon esi-ilmastuksen tehoa, minkä lisäksi on investoitu koivusellulinjan pesemöön puhdistamolle menevän kuormituksen vähentämiseksi. Saman integraatin paperitehtaalla on tehty vedenkäytön vähentämisinvestointi, joka toteutetaan sulkemalla vesikiertoa. Joutsenon tehtaalla kuormitus on ollut vakaata, mutta puhdistamolla on ollut yksittäisiä luparajan ylityksiä. Lähivuosien muutoksena on mainittu jälkialtaasta luopuminen ja hulevesille rakennettava selkeytysallas. Imatran tehtailla on sellutehtaan koivupainotteinen ajomalli aiheuttanut tilanteen, jossa puhdistamolle tulevassa jätevedessä on liikaa fosforia suhteessa orgaaniseen kuormaan. Fosforipäästön hallitsemiseksi on käytetty tarvittaessa rinnakkaissaostusta, minkä lisäksi on fosforipohjaisia happopesuaineita korvattu muilla happopesuaineilla. Lisäksi on tehty lukuisia veden käytön vähentämiseen tähtääviä investointeja.
Honkalahden sahalta tuleva vesistökuormitus on käytännössä loppunut laitoksella tehdyn kattilainvestoinnin myötä.
Teollisuuden päästöjen suhteellinen merkitys korostuu lähinnä itäisellä Pien-Saimaalla, jonka ekologinen tila on edelleen tyydyttävä. Vuodesta 2004 alkaen tapahtuneen päästöjen vähenemisen on odotettu vaikuttavan edelleen vesistön tilaa parantavasti. Tämä edellyttää alhaisen päästötason vakiintumista.
Hiitolanjoen vesistöalueella teollisuuden aiheuttama kuormitus kohdistuu Hiitolanjoki-Kokkolanjokeen. Vuonna 2014 teollisuuden fosforipäästöt alueella olivat runsaat 1,6 t/a ja typpipäästöt 14,5 t/a (Kuva 63, Kuva 64). Päästöt olivat jossain määrin suuremmat kuin muutamana edellisenä vuonna. Viimeisimmän raportoidun viiden vuoden (2015-2019) jakson keskimääräiset fosforipäästöt olivat 1,7 % ja typpipäästöt 7,3 % pienemmät kuin edellisessä toimenpideohjelmassa esitetyn tarkastelujakson (2008-2014) vastaavat päästöt. Vesienhoidon kannalta merkityksellinen teollinen kuormitus tällä alueella tulee Metsä Boardin Simpeleen tehtaalta.
Kuva 63. Metsäteollisuuden kokonaisfosforipäästöjen kehitys Hiitolanjoen vesistöalueella (t/a) (YLVA-järjestelmä 2020).
Kuva 64. Metsäteollisuuden kokonaistyppipäästöjen kehitys Hiitolanjoen vesistöalueella (t/a) (YLVA-järjestelmä 2020).
Valvontaviranomainen on arvioinut vuonna 2011 annetun Simpeleen tehtaan ympäristöluvan vastaavan BAT-päätelmiä kokonaisuutena arvioiden, joten lupamääräyksiä ei nähty tarpeelliseksi tarkistaa päätelmien voimaantulon perusteella. Siten myös jäteveden päästöraja-arvot on katsottu riittäviksi kuormituksen hallinnan kannalta.
Toiminnanharjoittaja on selvityksessään todennut, että kuormituksen heilahtelu on kasvanut. Asian korjaamiseksi on tuotantolaitoksella meneillään investointi lietteen käsittelyyn.
Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue VHA2
Kymijoen vesistöalueella toimii nykyään kaksi vesienhoidon kannalta merkityksellistä metsäteollisuuslaitosta (UPM-Kymmenen Kymin tehtaat Kuusankoskella ja Stora Enson Anjalankosken tehtaat) Myllykosken tehtaan toiminnan loputtua vuoden 2011 lopulla. Massa- ja paperiteollisuus on maatalouden jälkeen suurin yksittäinen fosforipäästöjen tuottaja sekä maatalouden ja yhdyskuntien jälkeen seuraavaksi suurin typpipäästöjen aiheuttaja. Toimialan aiheuttamat fosforipäästöt vuonna 2019 olivat 5,3 tonnia ja typpipäästöt 149 tonnia (Kuva 65, Kuva 66).
Kuva 65. Metsäteollisuuden kokonaisfosforipäästöjen kehitys Kymijoen vesistöalueella (t/a) (YLVA-järjestelmä 2020).
Kuva 66. Metsäteollisuuden kokonaistyppipäästöjen kehitys Kymijoen vesistöalueella (t/a) (YLVA-järjestelmä 2020).
Kymijoen varrella sijaitsevien laitosten keskimääräiset fosforipäästöt vähenivät vuosina 2015-2019 noin 37 % ja typpipäästöt noin 21 % vuosiin 2008-2014 verrattuna. Osa vähennyksestä selittyy edellisen jakson aikana tapahtuneella Myllykosken tehtaan lopettamisella, mutta muutenkin päästöjä on saatu jonkin verran vähennettyä. Alueen laitoksista Kymin tehtaiden jätevesikuormitus on ollut suhteellisen tasaista, eikä luparajojen ylityksiä ole tapahtunut viimeisimmällä tarkastelujaksolla yhtä kiintoaineen kuukausiluparajan ylitystä lukuunottamatta. Sellutehtaan tuotannon lisäykseen on varauduttu nostamalla COD-päästön raja-arvoa muiden parametrien pysyessä ennallaan. Viimeisimpiä investointeja jätevedenpuhdistukseen ovat olleet vuonna 2019 tehdyt jälkiselkeyttimien muutostyöt sekä uusien ilmakompressorien asennukset.
Anjalankosken tehtailla oli mm. fosforin vuosiraja-arvojen ylityksiä vuosina 2017-18. Vuonna 2018 käynnistettiin kehityshanke jätevesiprosessin hallinnan parantamiseksi mallintamalla jätevesiprosessia ja ennakoimalla prosessin ohjaustarpeita. Päästöt ovat olleet alemmalla tasolla kyseisen vuoden jälkeen. Loppuvuodesta 2020 käynnistetään tertiääriflotaatio, jonka avulla pyritään parempaan häiriötilanteiden hallintaan tulevaisuudessa. . Laitoksella on tavallista isommat typpipäästöt johtuen korkean vaaleusasteen mekaanisten massojen valmistuksessa tarvittavista kompleksinmuodostajista (EDTA ja DTPA). Laitoksella selvitetään edelleen mahdollisuuksia korvaavien tuotteiden käytölle.
Kuormituksen voidaan nähdä etenkin fosforipäästön osalta vakiintuneen alemmalle tasolle noin 10 vuoden takaiseen tasoon verrattuna. Jatkossa päästöjen voidaan odottaa vähenevän pitkällä aikavälillä jätevedenpuhdistukseen ja etenkin häiriöiden hallintaan tehtyjen investointien avulla. Tuotantokapasiteetin kasvattamisen ei odoteta vaikuttavan ravinnepäästöjä lisäävästi.
Suomenlahteen jätevetensä purkavat Kotkassa sijaitsevat Kotkamillsin ja Stora Enson Sunilan tehtaat. Näiden lisäksi myös Kymijoen alueen laitokset kuormittavat Suomenlahtea. Suomenlahteen päätyvät metsäteollisuuden fosforipäästöt olivat vuonna 2019 yhteensä n. 13,3 t ja typpipäästöt n.98 t ( Kuva 67, Kuva 68). Suomenlahden alueen teollisuuslaitosten aiheuttama fosforikuormitus väheni vuosien 2015-2019 aikana 1,5 %; typpikuormitus sen sijaan kasvoi noin 20 %.
Kuva 67. Metsäteollisuuden kokonaisfosforipäästöjen kehitys Suomenlahden alueella (t/a) (YLVA-järjestelmä 2020).
Kuva 68. Metsäteollisuuden kokonaistyppipäästöjen kehitys Suomenlahden alueella (t/a) (YLVA-järjestelmä 2020).
Alueen tuotantolaitoksista Kotkamills:llä on todettu kuormitustason yleisesti ottaen nousseen viimeisimmän tarkastelujakson aikana. Tähän johtanut vuonna 2016 toteutettu tuotantolinjan muutos TMP-massasta CTMP-massan tuotantoon sekä kasvaneet tuotantomäärät. Jätevesikuormituksen osalta vuosi 2018 oli erityisen haastava ja luparajaylityksiä tapahtui. Myös vuoden 2019 alku oli haastava, mutta tilanne parani vuoden 2019 loppua kohti. Puhdistamolla on käytössä tertiääriflotaatio, minkä lisäksi puhdistamon hallintaa on pyritty parantamaan esimerkiksi ennakoivalla puhdistamon ajomallilla ja onlinemittauksia lisäämällä.
Sunilan tehtaalla on jätevesikuormitus ollut suhteellisen tasaista viime vuosina. Luparajojen ylityksiä ei ole ollut. Puhdistamolla käytetään ferrisulfaattia fosforipäästön lupaehtoon pääsemiseksi.
