7.2 Liikenne

Tieliikenne

Kaakkois-Suomen vilkasliikenteisimmät tiet myötäilevät pääosin Salpausselkä I:n reuna­muodostumaa, jossa myös sijaitsevat Kaakkois-Suomen tärkeimmät pohjavesialueet ( Kuva 78). Valtatie 12 (Vt12) ja valtatie 6 (Vt6) sijoittuvat Salpausselkä I:n reunamuodostumalle (Kouvola-Luumäki-Lappeenranta-Imatra-Parikkala -linjalla) ja siten suurelta osin myös pohjavesialueille. Valtatie 7 (Vt7) kulkee Pyhtäältä Kotkan ja Haminan kautta Virolahden Vaalimaalle ja tielinjaus halkoo muutamia etelärannikon pitkittäisharjumuodostumia. Valtatie 15 (Vt15) kulkee Kotkasta Kouvolan kautta Mikkeliin, ja tielinjaus kulkee muutamien pohjavesialueiden halki, kuten myös valtatie 26 (Vt26) Haminasta Luumäelle sekä valtatie 13 (Vt13) Lappeenrannasta Mikkeliin.

Tieliikenteen aiheuttama pohjavesiriski liittyy tiealueiden talviaikaiseen liukkaudentorjuntaan, vaarallisten aineiden kuljetuksiin (VAK) sekä tieliikenteessä tapahtuviin onnettomuuksiin.

Maanteiden liukkaudentorjunnassa käytetään suolaa, pääasiassa natrium- ja kal­siumkloridia. Suolankäyttöä on voitu vähentää kehittyneempien suolausmenetelmien ja digitalisaation ansi­osta. Uudet talvihoidon toimintalinjaukset astuivat voimaan vuoden 2019 alussa, minkä myötä liukkaudentorjunnan laatuvaatimukset ovat kuitenkin aiemmasta tiukentuneet. Aiempaa kireämmillä liukkaudentorjunnan laatuvaatimuksilla varaudutaan nopeasti muuttuviin sääolosuhteisiin. Hoitoluokkien korotus koskee erityisesti teitä, joilla raskaan liikenteen määrät ovat suuria. Hoitoluokkien korotus on lisännyt ja tulee lisäämään tiesuolan käyttömääriä myös Kaakkois-Suomen tiealueilla. Talvikaudella 2019–2020 Kaakkois-Suomen alueella käytettiin tiesuolaa yhteensä noin 8 600 tonnia. Tiesuolan käyttömäärät Kaakkois-Suomen alueella vuosina 2005–2020 on esitetty kuvassa ( Kuva 77). Eniten suolaa käytetään talvihoitoluokkiin Ise, Is ja I kuuluvilla teillä ( Kuva 78). Väylävirasto ja ELYn Liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualue (L-vastuualue) ovat jatkaneet tiehallinnon aikana käynnistynyttä yhteistyötä ympäristöhallinnon kanssa vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden kehittämiseksi. Kaakkois-Suomen alueella pohjavedelle haitattomampaa kaliumformiaat­tia on käytetty 2000-luvulta lähtien Luumäen Taavetin pohjavesialueella ja vuodesta 2017 lähtien myös Luumäen Rantsilanmäen ja Uron pohjavesialueilla. Kaliumformiaattia käytettiin alueilla talvikaudella 2019–2020 noin 12,4 tonnia.

Valtaosa vaarallisten aineiden maantiekuljetuksista tapahtuu Etelä- ja Länsi-Suo­messa. Yleisimpiä kuljetettavia aineita ovat palavat nesteet. Vaarallisten aineiden maantiekuljetuksien muodostama riski Kaakkois-Suomen alueella on huomattava. Kuljetuksissa tapahtuvat onnetto­muudet ovat hyvin harvinaisia, mutta ne ovat silti jatkuva uhka pohjavesien laadulle. Kemikaalivuotoihin johtaneita tieliikenneonnettomuuksia on 2010-luvulla ollut Kaakkois-Suomessa mm. Kouvolan Utin (suolahappo) ja Iitin (siirtynyt Päijät-Hämeeseen v.2021) Tillolan (bensiinihiilivedyt) pohjavesialueilla. Suurimmat vaarallisten aineiden maantiekuljetusten kokonaismäärät ovat valtatiellä 6 Luumäen ja Lappeen­rannan välillä. Sen lisäksi erilaisia palavia nesteitä ja/tai myrkyllisiä tai syövyttäviä aineita kuljetetaan paljon VT6:lla Kouvolasta länteen ja itään sekä VT7, VT12, VT15 ja VT26:lla.

Vuonna 2017 toteutettiin liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueiden teettämänä selvitys Vaarallisten aineiden kuljetukset Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten alueilla. Selvitys perustui mm. Tilastokeskukselta saatuun tilastoaineistoon vaarallisten aineiden kuljetusvirroista maakuntien välillä viimeisen viiden vuoden ajalla (2011–2015). Tavaramäärät ja -lajit on kohdennettu mallintamalla tieverkolle. Käytössä oli myös yhden merkittävän polttoainekuljettajan (palavat nesteet) vuoden 2016 kaikki kuljetukset postinumeroalueiden tarkkuudella. VAK-kokonaismääriä tarkasteltaessa suurimmat yksittäiset virrat sijoittuivat valtatielle 7 pääkaupunkiseudun itäpuolelle sekä valtatielle 6 Lappeenrannan seudulle. Keskeisiä virtoja suuntautui myös Kotkan, Haminan ja Porvoon satama-alueille sekä valtatielle 4 pohjoisen suuntaan. VAK-luokittain tarkasteltuna kuljetusvirrat olivat paikoin voimakkaasti suuntautuneita eri puolille tarkastelualuetta.

Suurimman pohja­vesiriskin kohteisiin on rakennettu pohjavesisuojauksia (Taulukko 39), joissa on huomioitu myös VAK-onnettomuuksien mahdollisuus. Kaakkois-Suomessa on kuitenkin edelleen vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita, joilla ei ole tiealueen pohjavesisuojauksia, vaikka valtatie sijoittuu vedenottamon välittömään läheisyyteen (esimerkiksi Kouvolan Tornionmäen pohjavesialue).

Kuva 77. Talvisuolan käyttö Kaakkois-Suomen tiealueilla vuosina 2005–2020.

Taulukko 39. Tiealueiden pohjavesisuojaukset Kaakkois-Suomessa.

Rautatieliikenne

Kaakkois-Suomessa rautatie kulkee yhteensä 32 luokitellun pohjavesialueen halki. Päärata sijoittuu tiestön tapaan Salpausselkä I:n reunamuodostumalle ( Kuva 78). Radanpidosta aiheutuva pohjavesiriski liittyy keskeisesti vaarallisten aineiden kuljetuksiin. Riski vaarallisten aineiden kulkeutumisesta maaperään ja edelleen pohjaveteen liittyy lähinnä onnettomuustilanteisiin ja säiliön rikkoutumisen seurauksena tapahtuvaan kemikaalin vuotamiseen ympäristöön. Vakavissa onnettomuustapauksissa (esimerkiksi Etelä-Savossa Mäntyharjulla vuonna 2018 tapahtunut kemikaalionnettomuus (MTBE) Kinnin liikennepaikalla) maaperään ja edelleen pohjaveteen voi päästä suuriakin kemikaalimääriä. Haitallisten kemikaalien kulkeutumista maaperään ja pohjaveteen voi aiheutua myös vähäisien vuotojen seurauksena (ylitäytöt, tihkuvuodot jne.). Tällaisissa tapauksissa päästöt voivat olla vaikeammin havaittavia verrattuna onnettomuustilanteisiin. (Ratahallintokeskus 2008) Merkittävä osa Suomessa rautateitse tapahtuvista vaarallisten aineiden kuljetuksista kohdistuu Kaakkois-Suomeen Vainikkala-Kouvola-Kotka-Hamina -rataosuudelle. Riski kohdistuu myös rautateiden läheisyydessä sijaitseviin vedenottamoihin (Taulukko 40). Vaarallisia aineita sisältävien säiliövaunujen ja säiliökonttien siirto- ja vaihtotyö VAK-ratapihoilla on merkittävintä Kouvolassa, Kotkassa, Haminassa ja Vainikkalassa.

Muita radanpitoon liittyviä toimintoja, joista voi aiheutua pohjaveteen kohdistuvaa riskiä, ovat tankkaus-, huolto- ja korjaamoalueet. Suojaustoimenpiteiden ansiosta näistä aiheutuvaa pohjavesiriskiä voidaan nykyisin kuitenkin pitää vähäisenä.

Mahdollisia riskejä pohjavedelle aiheuttavat myös rata-alueiden varsilla rikka­kasvien- ja vesakontorjuntaan käytetyt kasvinsuojeluaineet. Kemiallinen vesakontorjunta ratapenkereillä on kielletty jo 1970-luvun lopussa. Vesakontorjunta on tehty viimeiset vuosikymmenet mekaanisesti raivausleikkurilla. Radanpidossa pohjavesialueiden ulkopuolella rikkakasvien torjunnassa käytetään kasvinsuojeluaineita, jotka Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on hyväksynyt käytettäväksi myös pohjavesialueilla. Radanpidossa ei ole käytetty kasvinsuojeluaineita pohjavesialueilla vuoden 2007 jälkeen. Kasvinsuojeluainejäämiä havaitaan kuitenkin edelleen pohjavesissä.

Taulukko 40. Transitoradan (Vainikkala-Kouvola-Kotka-Hamina) läheisyydessä (≤ 2000 m) olevat yhdyskuntien pohjavedenottamot Kaakkois-Suomen alueella.

Lentoliikenne

Lentokenttien aiheuttama pohjavesiriski liittyy lähinnä liukkaudentorjunta-aineiden sekä lentokoneiden jäänestokemikaalien käyttöön ja varastointiin. Myös polttoaineiden ja öljyjen käsittelystä ja varastoinnista aiheutuu riski pohjavesille. Kaakkois-Suo­men ELY-keskuksen toimialueella pohjavesialueilla sijaitsevia lentokenttiä/-paikkoja on Lappeenrannassa (Huhtiniemi A:n pohjavesialue), Kouvolassa (Utin ja Selänpään pohjavesialueet), Imatralla (Vesioronkankaan pohjavesialue) ja Pyhtäällä (Korkiaharjun pohjavesialueen välittömässä läheisyydessä) ( Kuva 78). Lappeenrannassa liukkauden torjunnassa on käytetty vuodesta 1997 lähtien kaliumasetaattia (90 % biologisesti hajoava) ja natriumformiaattia (97 % biologisesti hajoava). Myös Utin lentokentällä liukkauden torjunta urealla on lopetettu ja formiaattia on käytetty talvesta 2004-2005 lähtien. Sekä Lap­peenrannan että Utin lentokentillä lentokoneiden jäänestokemikaalina käytetään glykolia.

Vesiliikenne

Vesiliikenneväylien veneliikenteestä aiheutuu pintaveden pilaantumisriskiä. Riski on suurin rantaimeytyslaitosten läheisyydessä, jolloin niillä voi olla suuri merkitys vedenottamon toimintaan. Riski kohdistuu myös tekopohjavesilaitoksiin, jotka käyt­tävät pintavettä tekopohjaveden muodostamiseen.

Kuva 78. Teiden, rautateiden ja lentokenttien sijoittuminen Kaakkois-Suomessa.