3.2.2. Kymijoen ja Suomenlahden vesienhoitoalue (VHA2)

Alla olevassa taulukossa on kuvattu Kymijoen-Suomenlahden luokiteltujen vesimuodostumien luokittumista kuhunkin  ekologiseen luokkaan (Taulukko 9).  

Taulukko 9. Pintavesien ekologinen tila VHA2 

Kymijoki ja sen sivuvedet 

Päijänteestä alkunsa saava Kymijoki virtaa Kaakkois-Suomen alueella suurelta osin rakennettuna. Kymijoen pääuoma ja Kymijoen länsihaarat on nimetty voimakkaasti muutetuksi, joten niiden ekologisen tilan arvio on esitetty tarkemmin osiossa Voimakkaasti muutettujen vesistöjen tila ja niille esitetyt toimenpiteet. Kymijoen jokimuodostumista ainoastaan itäisen päähaaran kautta mereen laskevalla jokiosuudella (Itähaarat-Koskenalus) hydro-morfologinen muuttuneisuus ja sen vaikutukset jokieliöstöön ovat lievempiä eikä vesimuodostumaa ole nimetty voimakkaasti muutetuksi. 

Konnivedestä Vuolenkosken ja Mankalan kautta laskeva jokiosuus ei vedenlaadultaan juurikaan poikkea luonnontilaisista vertailuoloista, mutta rakentaminen ja koskijaksojen peittyminen vedenpinnan nostossa on muuttanut sen ekologista tilaa merkittävästi. Jokiosuudelta ei ole käytettävissä biologista luokitteluaineistoa vaan tila-arvio on tehty fysikaalis-kemiallisen vedenlaadun ja jokiuoman voimakkaasti muutetun vesialueen kriteerit täyttävän rakenteellisen muuttuneisuuden perusteella.  

Kymijokivarren järvillä rehevöitymisen vaikutuksia on ollut todettavissa jo pitkään, vaikka jätevesien suoria vaikutuksia joen yläosalla ei olekaan havaittavissa. Kymijoen läpivirtausjärvien Kirkkojärvi-Pyhäjärven selkävesillä rehevöityminen on näkynyt varsin lievänä vedenlaadussa ja viime vuosien aikana tila näyttäisi seuranta-aineistojen perusteella parantuneen tyydyttävästä hyvään. Elpyminen on ollut todettavissa erityisesti Pyhäjärven syvänteen pohjaeläimistössä ja sinilevähaittojen vähentymisenä. Muutokset luonnontilaan näkyvät selvemmin matalien lahtien tilassa mm. vesikasvillisuuden runsastumisena ja umpeenkasvuna. Valuma-alueelta tuleva hajakuormitus yhdessä heikon veden vaihtuvuuden kanssa on johtanut vesistöjen heikentymiseen, joka näkyy myös biologisissa luokittelumuuttujissa. Tyydyttävään tilaan arvioitiin myös Arrajärven eteläpäähän laskevat humusvetiset pienet järvet, kuten Säyhteen Kotojärvi. Kettujärvellä runsastunut vesikasvillisuus aiheuttaa paikoin umpeenkasvua. Hyvän tilan tavoitteita ei myöskään ole vielä saavutettu Iitin Märkjärvellä, jossa edelleen on todettu pohjanläheisen vesikerroksen happiongelmia ja siitä aiheutuvaa sisäistä kuormitusta. Rehevyyden vaikutukset näkyvät kasviplanktonissa, pohjaläimistössä ja kalastossa. Sen sijaan Märkjärveen laskevan Kotojärven, samoin kuin muidenkin Perä-Mankalan-Sitikkalan alueen järvien tila voitiin arvioida käytettävissä olevan aineiston perusteella olevan hyvä. Konniveteen laskeva Haapajärvi sekä Kimolan alueen Musta-Ruhmas täyttivät erinomaisen ekologisen tilan kriteerit. 

Pyhäjärvestä laskeva Kymijoen pääuoma Voikkaalta Inkeroisiin sekä Kymijoen länsihaarat Tammijärvestä Ahvenkoskelle on patoamisella ja vesistörakentamisella muutettu. Koskialueet ovat suurelta osin perattuja ja padot estävät kalojen nousua.  Inkeroisten alapuolisen uoman (Kymijoen itähaarat-Koskenalus) rakenteelliset muutokset ovat lievempiä, vaikka koskialueiden tulvaperkauksia on aikoinaan sielläkin toteutettu ja Korkeakosken haara käytännössä kokonaan rakennettu. Kymijoen alaosan kalatiet Koivukoskella ja Korkeakoskella parantavat nykyisin vaelluskalojen nousua Kotkan edustalta Anjalaan asti ja mahdollistavat potentiaalisten lisääntymis- ja poikasalueiden käyttöä. Kymijoen itähaarassa vaelluskalojen luonnonlisääntyminen onnistuukin hyvin ja poikastiheydet ovat olleet itähaaran kalateiden seurauksena nousussa myös länsihaarassa. Tärkein Kymijoen vaelluskalalaji on lohi, mutta myös vaellussiikaa, taimenta ja harjusta esiintyy. 

Kuusankosken alapuolisella Kymijoella on valtakunnallisesti tarkasteltuna merkittävä metsäteollisuuden keskittymä ja joki toimii myös alueen yhdyskuntajätevesien purkuvesistönä. Jätevesikuormitus ja sen vaikutus joen vedenlaatuun on kuitenkin vuosikymmenten aikana merkittävästi pienentynyt. Nykyisin metsäteollisuuden jätevesiä johdetaan jokeen Kuusanniemen ja Inkeroisten alueella ja pohjoisen Kymenlaakson yhdyskuntien jätevesien käsittely on keskitetty Kouvolan Mäkikylän puhdistamolle. Joen suuren virtaaman, veden vaihtuvuuden ja sekoittumisen takia nykyinen kuormitus ei merkittävästi heikennä vedenlaatua eivätkä kuormituksen vaikutukset selvästi erotu biologisissa mittareissa, kuten päällyslevissä tai koskipohjaeläimistössä. Hidasta elpymistä näkyy myös pehmeiden pohjien eläimistössä. Häiriöpäästöt ovat aiemmin olleet merkittävä riskitekijä Kymijoella. 

Valuma-alueen hajakuormituksella on selvä vaikutus Kymijoen veden laatuun, joka näkyy erityisesti keväisin ja syksyisin veden sameudessa, kiintoaine- ja ravinnepitoisuuksissa. Joen rehevöityminen näkyy selvemmin jokivarren järvialtaissa, kuten Muhjärvellä ja Tammijärvellä, jotka ovat ekologiselta tilaltaan tyydyttäviä. Kymijokeen laskevien sivu-uomien tilassa näkyvät intensiivisen maatalouden vaikutukset (mm. Sorsajoen, Teutjoen ja Tallusjoen alueet) ja ne ovat välttävässä tilassa. Kouvolassa sijaitseva Sompanen ja matala ja vesikasvillisuudeltaan monimuotoinen Junkkarinjärvi ovat tyydyttävässä tilassa. Hyvin rehevä ja savisamea Teutjärvi on välttävässä tilassa. 

Erityisen haasteen Kaakkois-Suomen Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella muodostavat Kymijoen pilaantuneet sedimentit. Teollistumishistoriansa aikana Kymijoen varteen on ollut keskittynyt merkittävä määrä metsä- ja kemianteollisuutta. Jokeen on 1900-luvun alkupuolelta alkaen kohdistunut voimakasta jätevesi- ja kemikaalikuormitusta. Vaikka nykyisin kuormitus on pienentynyt merkittävästi, pohjalla esiintyy edelleen monin paikoin mm. elohopeaa ja orgaanisia klooriyhdisteitä. Kymijoen sedimenttien laatua ja haitta-aineiden esiintymistä joen eri osissa on 1990-luvulta alkaen tutkittu useissa hankkeissa ja jokisedimenttien haitta-ainepitoisuudet eri osissa uomaa tunnetaan hyvin. Orgaanisista klooriyhdisteistä merkittävämpiä ovat polyklooratut dibentsodioksiinit (PCDD) ja polyklooratut dibentsofuraanit (PCDF), joita on muodostunut kloorifenolipohjaisen puunsuoja-aineen KY5 valmistuksessa. Elohopeaa on teollisuudessa käytetty mm. limanestoaineena. Elohopeaa esiintyy paikoin Kymijoen petokaloissa kohonneina pitoisuuksina, mutta pitoisuuksissa on todettu yleinen vähenevä suuntaus. Pohjasedimenttien haitalliset aineet huomioidaan ekologisessa luokittelussa ja ne heikentävät osaltaan Kymijoen alaosan tila-arviota tyydyttävään. Eliöihin kertyneet haitalliset aineet vaikuttavat kemiallisen tilan luokitteluun.  

Mäntyharjun reitin alaosa  

Salpausselkien pohjoispuolista järvialuetta luonnehtivat harjualueen karut, luonnontilaiset tai lähes luonnontilaiset vedet. Mäntyharjun reitin alaosan ja reitille laskevista, kookkaammista, kirkasvetisistä ja vähähumuksisista järvistä Vuohijärvi, Karijärvi, Rautjärvi, Niskajärvi ja Suolajärvi sekä Iso-Ruhmas ovat säilyneet vedenlaadultaan pääosin lähes luonnontilaisina ja ne on arvioitu ekologiselta tilaltaan erinomaisiksi. Sama pätee myös useimpiin alueella oleviin Kouvolan Jaalan ja Valkealan seudun pienempiin, karuihin ja kirkasvetisiin järviin, joissa tehostunut maankäyttö ja metsätalous voi kuitenkin aiheuttaa riskin erinomaisen tilan säilymiselle. 

Hajakuormitus ei myöskään ole merkittävästi muuttanut alueen vedenlaadultaan humusleimaisten järvien tilaa. Repovesi on lähes luonnontilainen. Luujärven tila on kohentunut erinomaiseksi mm. aiemman jätevesikuormituksen loputtua. Tihvetjärvellä hajakuormituksen vaikutuksia näkyy erityisesti kasviplanktonissa ja pohjaeläimistössä, mutta järvi on arvioitu hyvään tilaan. Repoveden kansallispuiston ja sen ympäristön pienet vähähumuksiset ja humusjärvet on myös arvioitu tilaltaan erinomaisiksi. Pesäntäjärvi ja Vekaranjärvi ovat hyvässä ekologisessa tilassa.  

Reitin virtavedet ovat järvien tapaan säilyneet vedenlaadultaan lähes moitteettomina. Perkaukset ja muu vesistörakentaminen heikentävät jokien tilaa. 

Valkealan reitti 

Valkealan reitin latvajärvi, Ylä-Kivijärvi, on jaettu kolmeksi vesimuodostumaksi tyypittelyn ja vedenlaadun erojen perusteella. Kivijärven länsiosa on edelleen vedenlaadun ja biologisten mittareiden perusteella erinomainen. Sen sijaan itäosalla on ollut todettavissa pieniä muutoksia sekä pohjoisesta että idästä tulevien humus ja ravinnepitoisten vesien vaikutuksesta ja tila on arvioitu hyväksi. Kivijärven länsi- ja itäosa on arvioitu riskiin Kivijärven pohjois- ja itäpuolelta (Kuuksenenselän ja Jängynjärven alue) puolelta kulkeutuvan kuormituksen takia. 

Pohjoinen Ylä-Kivijärvi on rehevöitynyt valuma-alueelta tulevan hajakuormituksen seurauksena, mikä on näkynyt sekä vedenlaadussa että biologissa mittareissa.  Alueella on esiintynyt myös levähaittoja. Ylä-Kivijärven pohjoisosan tilaa on pyritty parantamaan sekä valuma-alueelle että vesistöön kohdistuvilla kunnostushankkeilla, mutta vesistön toipuminen on ollut hidasta. Uusimpien ja kattavien seuranta-aineistojen perusteella Kivijärven pohjoisosa luokittuu tyydyttävään ekologiseen tilaan ja tila oli parantunut edellisen luokittelujakson välttävästä luokasta. Myös Ylä-Kivijärven Kuuksenenselkään yhteydessä oleva Lemin Lahnajärvi on kohentunut hyvään tilaan.  

Idästä Kivijärveen laskevan Jängynjärven alueen ongelmana on maa- ja metsätalouden kuormituksen ohella heikko veden vaihtuvuus sekä vanhemman, jo päättyneen uittotoiminnan ja elintarviketuotannon aiheuttamat vaikutukset. Se näkyy erityisesti Jängynjärvi-Tuuva alueen perukassa olevan Uirinsaaren syvänteen happiongelmina sekä talvi- ja kesäaikaisena sisäkuormituksena. Vaikutukset näkyvät biologiassa ja ekologinen tila on tyydyttävä. Tyydyttävään tilaluokkaan arviotiin myös Kotajärvi, Keskinen ja Salajärvi, mutta Syntymäinen on hyvässä tilassa. 

Kivijärvestä alkava Valkealan reitti on vedenhankintavesistö, jonka vettä käytetään Kouvolan ja koko eteläisen Kymenlaakson tekopohjaveden valmistukseen. Erinomaiseksi luokitellulla Ala-Kivijärvellä hajakuormituksen ja turvetuotannon vaikutuksia ole toistaiseksi ollut todettavissa kuin lahtialueilla. Myös Kelkjärvi on Ala-Kivijärven tulosten perusteella arvioitu ekologiselta tilaltaan erinomaiseksi. Luontaisesti lievästi humuspitoinen Tuohtiainen luokittui erinomaiseen tilaan, joskin sen Inkilänlahdella näkyy ravinne- ja humuspitoisten vesien vaikutuksia. Matalajärven valuma-alueen järvistä pääosa, kuten humusjärvityypin Lennusjärvi ja Mielakka, ovat hyvässä tilassa, mutta itse Matalajärvi on luokiteltu tyydyttäväksi valuma-alueelta tulevan kuormituksen takia. Pastjärvi ja kirkasvetinen Hiijärvi luokittuivat hyväksi ja luonnontilaisen kaltainen Herajärvi erinomaiseksi.  

Kannuskosken alapuoliselle osuudelle laskevia sivuvesiä luonnehtivat humusleimaisuus ja maankäytön aiheuttama lievä muuttuneisuus. Hangasjärven sekä matalan ja runsashumuksisen Suuri-Murtosen tilaan on vaikuttanut merkittävästi valuma-alueelta tuleva kuormitus, turvemaiden kuivatusojitukset ja jossain määrin myös turvetuotanto, ja järvet ovat tyydyttävässä tilassa. Ravinnepitoisuudet ovat edelleen selvästi koholla. Järvissä on esiintynyt myös Gonyostomum semen -limalevän runsastumisesta aiheutuneita haittoja. Vastaavasti myös Saunajoen valuma-alueella olevissa matalissa ja tummavetisissä Tervajärvessä ja Vainolanjärvessä sekä humusjärviin lukeutuvissa Rautjärvessä ja Rättilänjärvessä on todettavissa selviä valuma-alueen ojitusten vaikutuksia, mutta ne ovat hyvässä tilassa.   

Reitin alaosan järvimuodostumista vedenoton perusteella erityisalueeksi määritelty Rapojärvi-Haukkajärvi on edelleen erinomaisessa tilassa. Tarkastelu perustuu suurelta osin vedenottovesistönä toimivan Haukkajärven vedenlaatu- ja biologisiin aineistoihin ja vesimuodostuman tilan on arvioitu olevan riskissä heikentyä. Varsinkin veden humuspitoisuuden lisääntyminen on ollut merkittävää 2000-luvun aikana (Kuva 30).  Lappalanjärvellä ja Käyrälammella on todettavissa vähäisiä kuormitus- ja rehevöitymisvaikutuksia ja ajoittaisia sinilevähaittoja, mutta käytettävissä olevien luokitteluaineistojen perusteella hyvän tilan kriteerit edelleen täyttyvät.  

Vähäisistä vedenlaadun ja jokiuoman rakenteellisista muutoksista huolimatta Valkealan reitti ja Käyräjoki ovat hyvässä tilassa. Veden humuspitoisuus on reitille tulevien sivuvesien takia ollut pitkään kasvussa, joka on näkynyt myös Rapojärvi- Haukkajärven veden laadussa. Rapojärveen laskeva Mankinvirta Auvosenkoski on pohjaeläimistön perusteella jopa erinomaisessa tilassa. Valkealan reitille istutetaan  taimenia virkistyskalastusta varten, mutta myös luonnonlisääntymistä tapahtuu satunnaisesti. Reitillä esiintyy myös harjusta, jonka lisääntymisestä ei  ole näyttöä viime vuosilta.  

Kuva 30. Haukkajärven humuspitoisuutta kuvaavan päällysveden väriluvun ja kemiallisen hapen kulutuksen muutos vuodesta 1984 sekä veden kemiallisen hapenkulutuksen kehitys ylempänä vesistöreitillä sijaitsevalla Lakankosken virtahavaintopaikalla vuodesta 1962.

Rannikkoalueen pienet jokivesistöt 

Itäiseen Suomenlahteen laskevat pienet jokivesistöt poikkeavat valuma-alueen ominaisuuksiltaan ja maankäytöltään Salpausselkien pohjoispuoleisista vesistöistä. Luontaisissa järvityypeissä korostuvat sekä matalat ja runsashumuksiset että toisaalta myös savikkoalueiden runsasravinteiset järvet. Maatalous jokivarsilla on ollut intensiivistä ja suot lähes poikkeuksetta ojitettu metsätalouden tehostamistoimien yhteydessä. Nykyisin myös turvetuotannolla on paikallisesti kuormitusvaikutuksia vesistöihin. 

Virojoen alaosalla maa- ja metsätalouden kuormitus näkyy edelleen selvästi jokiveden laadussa; sekä jokiosuudet että järvet ovat Virojoen alaosalla pääosin tyydyttävässä tilassa. Poikkeuksena on välttävään tilaan arvioitu Onkamaanjoki, jossa valuma-alueelta tulevan kuormituksen vaikutukset näkyvät selvästi sekä vedenlaadussa että biologisissa mittareissa. Onkamaanjärven, Kotijärven ja Vesasen ekologinen tila on tyydyttävä. Vallanjärvi ja Saarasjärvi on vastaavasti luokiteltu hyvään tilaan. Tyydyttäväksi luokitellun Saarasjärvenojan kalasto kuvaa erinomaista tilaa, purossa elää ja lisääntyy alkuperäinen taimenkanta, mutta vedenlaatu on tyydyttävä. Joen alaosan patorakenteet estävät kalojen nousua. Virojoen yläosan ja Ounionjoen tila on hyvä, mutta jokeen kohdistuva kuormitus aiheuttaa riskin hyvän tilan säilymiselle. Virojoen yläosalla on tehty myös virtavesikunnostuksia ja siellä on vahva, luonnollisesti lisääntyvä taimenkanta. Virojärvi ja Ounionjärvi ovat hyvässä tilassa, mutta Kurvinjärvellä on selviä merkkejä yläpuoliselta valuma-alueelta tulevasta kuormituksesta, joka näkyy sekä järven happioloissa ja veden happamuutena että tyydyttävää tilaa ilmentävässä kasviplanktonissa, pohjaeläimistössä ja kalastossa.  

Vehkajoen alaosalta on poistettu nousuesteitä. Intensiivisen maatalouden vaikutukset näkyvät vesistön rehevöitymisenä. Koskialueiden biologiset mittarit ilmentävät pääasiassa hyvää tilaa, mutta kalastossa näkyy muutoksia. Vehkajoen yläosa on tyydyttävässä tilassa. Kannusjärvi on kattavan vedenlaatu- ja biologisen aineiston perusteella, tyydyttävässä tilassa. Myös matala Haapajärvi, Piutulanjärvi ja Vehkjärvi luokittuivat tyydyttäviksi. Pyhältö- ja Salmentojärvi ovat hyvässä tilassa. Erikoisena poikkeamana alueella voidaan pitää Luomijärvi – Valkjärvi - Suuri Merkjärvi -järviryhmää, jossa ekologisen tilan mittarit täyttävät edelleen erinomaisen tilaluokan kriteerit. Metsätalous on järvien valuma-alueen pääasiallisin maankäyttömuoto ja metsätalouden toimenpiteillä on huomattava vaikutus erinomaisen tilan säilymiselle. Merkjärvestä lähtevä Sahaoja luokittuu hyvään tilaan, mutta alempana, Husulanjoen osuudella tila heikkenee valuma-alueelta tulevan maatalouden hajakuormituksen seurauksena välttävään.  

Summanjoen alaosa ja siihen laskeva Sippolanjoki kuuluvat jokityypiltään savikkoalueiden jokiin, joiden ympäristötavoitteet poikkeavat hieman kangasmaiden jokien vastaavista. Jokiin kohdistuva hajakuormitus on sen verran suurta, että jokiosuudet eivät täytä nykytilassaan hyvän tilan tavoitetta: Summanjoen alaosalla koskialueiden pohjaeläimistö, paallyslevät ja kalasto ilmentävät nykyisin hyvää tilaa, mutta vedenlaadun parantuminen edellyttää ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentymistä. Summanjoen alaosa on kunnostettu kokonaisuudessaan ja sieltä on poistettu kaksi nousuestettä. Summanjoen alaosaa hoidetaan taimenen  tuki-istutuksilla, mutta jokeen nousee myös meritaimenta, jonka lisääntymisestä on säännöllistä näyttöä. Poikasmäärät ovat edelleen pieniä, mutta paranemaan päin. Myös vaellussiikaa ja harjusta esiintyy. 

Sippolanjoella vedenlaadun ohella myös biologiset mittarit, päällyslevä- ja pohjaeläinindeksit, olivat tyydyttävässä tilassa. Summanjoen alaosa on kunnostettu ja sinne on tehty taimenen tuki-istutuksia, mutta lisääntyminen on heikkoa ja satunnaista. Myös vaellussiikaa ja harjusta esiintyy. Sippolanjoen latvoilta omaksi jokimuodostumaksi valuma-alueen turvemaavaltaisuuden ja kuormitusvaikutusten takia erotetulla Kiikun-Saveron-Silmunjoella vesistön tilaan vaikuttaa hajakuormituksen ohella myös useiden turvetuotantoalueiden kuivatusvedet. Vuosijaksolla 2012-2017 alueella todettiin selviä happamuusongelmia, jotka muiden todettujen kuormitusvaikutusten ohella johtivat jokiosuuden välttävään tilaan. Summanjoen keskiosa on tyydyttävässä tilassa, mutta yläosan ekologinen tila on kohentunut hyväksi. Joen keskiosat on kunnostettu osittain ja taimenen lisääntymistä on havaittu. Myös taimenen tuki-istutuksia on alueelle tehty. Summanjoen yläosa on sekä täydentyneen biologisen aineiston (päällysleväindeksit ja kalasto) että vedenlaatuarvojen perusteella kokonaisuutena nykyisin hyvässä tilassa (vuoden 2012 jälkeen veden pH-arvotkin säilyneet yli 5,5 tason) ja taimenkanta on elinvoimainen ja lisääntyy luonnollisesti. Jokiuoman morfologista tilaa on mahdollisuus parantaa kunnostuksilla. Summanjoen vesistön järvistä latvaosien Kyynelmyksenjärvi ja Saaramaanjärvi ovat edelleen erinomaisessa tilassa, mutta tilan säilyminen on uhattuna ilman toimenpiteitä. Varsinkin Saaramaanjärvellä talviaikainen veden humuspitoisuus on ollut nousussa ja myös rantavyöhykkeen pohjaeläimistössä on merkkejä muutoksesta. Joen keskiosan Enäjärvi-Sanijärvi sekä alaosan Reitkallin Suurijärvi luokittuivat tyydyttävään tilaan. 

Rannikolle ja sen lahtialueille laskevien, pienikokoisten jokien tilassa näkyy myös selvästi maankäytön vaikutus. Pyhtään Siltakylänjoen, Salmilahteen laskevan Nummenjoen ja Virolahden Ravijoen lisäksi tarkasteluun uusina muodostumina olivat tulleet mukaan Virolahden Klamilanlahteen laskeva Pyölinjoki ja Porolahteen laskeva Pihlajanjoki ovat tyydyttävässä tilassa vedenlaatu- ja osin kalastotulosten perusteella. Maa- ja metsätalouden hajakuormituksen ohella jokien veden laadussa näkyy myös Itämeren Litorina-vaiheen aikana rannikkovyöhykkeelle muodostuneiden happamien sulfaattimaakerrostumien vaikutuksia.  

Rannikkovedet 

Itäisen Suomenlahden rannikkovesien erityispiirteinä ovat mataluus, suolaisuuden vaihtelu sekä veden vaihtuvuutta estävät geologiset muodostumat kuten saaret, luodot ja pinnanalaiset matalikot. Jokivesien vaikutus näkyy sisälahdissa sekä Kymijoen jokihaarojen edustalla. Mataluuden ja rikkonaisuuden aiheuttama rajoittunut sekoittuminen avomeren kanssa tekevät rannikkovesialueesta erityisen herkän rehevöitymiselle. 

Rannikkovedet on luokiteltu veden fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien sekä biologisista muuttujista kasviplanktonin biomassan ja a-klorofyllin, rakkolevän kasvusyvyyden ja pohjaeläinyhteisöjen perusteella. 

Suomenlahden rannikkovesillä hyvän tilan tavoite on edelleen varsin kaukana. Itäisellä Suomenlahdella ja Kaakkois-Suomen rannikkovesien tilassa on kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden jaksolla todettavissa vähittäistä kohentumista ja myös vuosien 2012–2017 tarkastelujaksolla muutamalla rannikkomuodostumalla oli tilaluokka parani välttävästä tyydyttävään. Yhdelläkään rannikon osalla ei vielä saavuteta hyvää ekologista tilaa. Sisäsaaristossa on edelleen välttävässä tilassa olevia alueita (Kuva 31).  

Kuva 31. Rannikkovesien ekologisen tilan arviot vuosijaksoina 2000–2007, 2006–2012 ja 2012-2017 

Kotka-Hamina-Virolahti- ja Kotka-Pyhtää -ulkosaaristoalueiden vesimuodostumien tila on parantunut ensimmäiseltä vesienhoidon suunnittelukauden välttävästä tyydyttävään tilaan. Muutosta parempaan on tapahtunut useassa ekologisen tilan laatutekijässä (kasviplankton, rakkolevän kasvusyvyys, pintaveden ravinnepitoisuudet ja näkösyvyys). Myös rannikon pohjaeläimistö on toipumassa syvänteiden laaja-alaisten happikatojen seurauksista ja Kotka-Hamina-Virolahti -ulkosaariston pohjaeläinaineisto ilmensi jo tyydyttävää pohjien tilaa. Suomenlahden rehevyys näyttäisi usean pintaveden laatua kuvaavan mittarin mukaan vähenevän Suomen rannikkovesillä idästä alkaen (Kuva 32). 

Kuva 32. Kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus (µg/l) itäisen Suomenlahden Huovarin Kyvy-8A -seuranta-asemalla loppukesällä vuosina 1993-2020. Kuvassa vuosittaiset keskiarvot ajalta 1.7.- 10.9. (Hertta/Vesla-rekisteri). 

Itäiseen Suomenlahteen suoraan kohdistuvan kuormituksen ohella ulkosaariston tilassa heijastuvat oleellisesti myös Suomenlahden avomerialueella ja sen syvänteissä tapahtuvat muutokset. Itämeren pääaltaalta ajoittain Suomenlahdelle työntyneiden vähähappisten ja runsaasti fosfaattifosforia sisältävien syvävesien vaikutuksia on voitu todeta aina Haapasaaren ja Huovarin intensiiviasemalla asti ( Kuva 33).  

Ulkosaariston tapaan positiivinen kehitys on ollut todettavissa myös sisemmällä rannikkoalueella, jossa elpyminen oli nyt selvästi havaittavissa mm. Virolahden edustan sisäsaariston pohjaeläimistössä.  Myös muiden luokitusmittareiden perusteella vesialueen tila oli parantunut välttävästä tyydyttävään. Virolahti sen sijaan luokiteltiin rehevyyden takia edelleen välttäväksi, mutta esimerkiksi pohjaeläimistössä näkyy muutosta parempaan.  

Haminan edustalla on havaittavissa paranemista ja Haminanlahden ekologinen tila on nyt arvioitu tyydyttäväksi. Uolionselkä-Tammionselkä on tyydyttävässä tilassa, vaikka sisäsaariston eristyneissä syvänteissä ajoittain esiintyy selvää happivajausta ja pienialaisesti loppukesällä jopa pohjanläheisen vesikerroksen hapettomuutta. Summan edusta ja Salminlahti säilyivät rehevyyden takia vielä välttävässä tilassa. 

Kymijoen jokihaarojen kautta tulevien vesien vaikutus näkyy jokisuiden edustan sisälahdilla ja sisäsaaristossa. Talviaikaan vähäravinteiset jokivedet voivat levitä pintavesikerroksessa laajalle, mutta vastaavasti ylivalumakausina valuma-alueelta jokivesien mukana tulevan kiintoaine- ja ravinnekuorman vaikutukset näkyvät selvästi rannikolla.  

Kotkan edustan rannikko luokiteltiin edelleen tyydyttävään tilaan, lukuunottamatta välttävässä tilassa olevaa Sunilanlahtea. Kymijoen kautta tulevien vaikutusten ohella Kotkan edusta - Sunilanlahden alueelle kohdistuu sekä metsäteollisuuden kuormitusta että satama- ja laivaliikenteen vaikutuksia. Alueen kuormitushistoria näkyy myös pohjakerrostumissa. Positiivisena kehityksenä voidaan kuitenkin pitää, että pohjaeläimistössä on näkyvissä paraneva suunta.  

Kymijoen läntisen päähaaran edustan Ahvenkoskenlahti arvioitiin edelleen välttäväksi, mutta rehevöitymisen vaikutukset näyttävät hieman lieventyneen. Kymijoen vesien ohella Ahvenkoskenlähdelle tulee myös Uudenmaan puolelta Taasianjoen kiintoaine- ja ravinnepitoisia vesiä. Purolanlahti sekä muut Pyhtään edustan sisäsaaristoalueet luokiteltiin tyydyttävään tilaan. Siltakylänlahdella näkyy Siltakylänjoen kiintoaine- ja typpipitoisten vesien vaikutus. Kotkan länsipuoleiselta sisäsaaristoalueelta kertyvä luokitteluaineisto on suppeampi eivätkä muutokset eivät ole yhtä luotettavasti arviotavissa kuin Kotkan-Hamina edustalla. 

Kuva 33. Pohjanläheisen vesikerroksen suolapitoisuus (saliniteetti ‰), fosfaattifosforin pitoisuus (µg/l) ja happipitoisuus (mg/l) itäisen Suomenlahden Haapasaaren Kyvy-11 -seuranta-asemalla (syvyys 68 m) vuosina 2000-2020 (Hertta/Vesla-rekisteri). Itämeren pääaltaalta Suomenlahdelle työntyneiden suolapitoisten syvävesien vaikutukset näkyivät vuosien 2017-2019 tuloksissa.