1.11.7 Kunnostus, säännöstely ja vesirakentaminen
Järven kunnostamisella tarkoitetaan järveen kohdistettavia toimia, joilla pyritään parantamaan vedenlaatua ja eliöyhteisöä, vähentämään umpeenkasvua ja/tai nostamaan veden pintaa. Kaakkois-Suomen järvialueilla virinnyt kunnostusaktiivisuus keskittyy parhaillaan rehevöitymishaittojen lievittämiseen ja torjuntaan. Rehevöitymisestä kärsivien vesialueiden kunnostustoimien peruslähtökohtana tulisi olla selkeä, mittaustietoihin perustuva käsitys siitä, että vesialueen sietokyky on ylittynyt tai ylittymässä ravinne- tai kiintoainekuormituksen osalta. Pelkistetymmällä arvioinnilla suoraan järveen kohdistuvat kunnostustoimet ovat perusteltuja silloin, kun järven tila ja eliöyhteisöt ovat muuttuneet selvästi suhteellisen lyhyessä ajassa tai niin paljon, ettei järveä enää voida käyttää totutulla tavalla. Ulkoisen kuormituksen pysyvä alentaminen ja valuma-alueen vesiensuojelutoimien perustuminen luotettaviin kuormitusselvityksiin on tuloksekkain ja pysyvin keino vähentää rehevöitymishaittoja. Järven sisäiset kunnostustoimet kuten tehokalastus, sedimentin tiivistäminen ja puhtaampien vesien virtauksen lisääminen ovat pitkäjänteisen kunnostustyön täydentäviä toimia ulkoisen kuormituksen vähentämiselle. Järven tilan arviointi ja seuranta sekä vedenlaadun että kalaston osalta ovat myös avainasemassa, jotta kunnostusten vaatimien jatkotoimien tarve voidaan arvioida oikein. Suorilla kunnostustoimilla kuten mittavalla särkikalaston vähentämisellä voidaan saavuttaa lyhytaikaisia hyötyjä vedenlaadun ja virkistyskäyttöarvon kohenemisessa, mutta missään tunnetussa tapauksessa ne eivät ole onnistuneet kohentamaan rehevöityneen järven tilaa pysyvästi ilman jatkuvaa kyseisen hoitotoimen ylläpitoa.
Keskivedenkorkeuden nostaminen edellyttää aina vesilain mukaista lupaa, jonka pohjaksi tulee laatia hakemussuunnitelma vaikutusarvioineen. Useissa tapauksissa keskivedenkorkeuden nostaminen edellyttää vesioikeudellisen yhteisön perustamista.
Uusi kalastuslaki (379/2015) astui voimaan 1.1.2016. Sen kantavana ajatuksena on kalojen luontaisen lisääntymiskierron turvaaminen ja ekologisesti kestävä kalavarojen käyttö. Uhanalaisten ja heikentyneiden kalakantojen suojelulle ja pyynnin ajallisille sekä paikallisille rajoittamisille on lakiuudistuksen myötä paremmat edellytykset. Useiden kalojen alamitta- ja rauhoitusaikasäädöksiä on tiukennettu ja kalastuksenvalvonnan keinoja terävöitetty lakiuudistuksessa. Uudessa kalastuslaissa on muun ohella säädetty uusista suurikokoisista kalatalousalueista ja niiden käyttö ja hoitosuunnitelmista sekä vesien ja kalakantojen tilan kuvaamisesta hoitosuunnitelmissa.
Vesien kunnostusstrategian tavoitteena on, että vesienhoitosuunnitelmissa mainittuja kunnostuksia toteutetaan monitavoitteisesti niin, että joissa, järvissä ja rannikkovesissä saavutetaan hyvä ekologinen ja kemiallinen tila, parannetaan vesien käytettävyyttä sekä tuetaan luonnon monimuotoisuutta. Tavoitteena on, että kunnostushankkeiden toteuttajajoukko vahvistuu ja monipuolistuu, kunnostustoimijoiden verkostoitumista tuetaan, ja rahoituksen painopiste siirtyy hyödynsaajille ja haitan aiheuttajille. Valtion roolia kunnostushankkeissa selkeytetään ja valtion osallistumisperusteita koskevaa säädöspohjaa uudistetaan. Strategiassa on myös esitetty valtion rahoittamien hankkeiden priorisoinnissa noudatettavat periaatteet.
Valtioneuvoston hyväksymän kalatiestrategian tärkein tavoite on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen (valtakunnallinen, päivittyvä aineisto virtavesien lohikalakannoista: https://ely.maps.arcgis.com/home/webmap/viewer.html?webmap=9cfa23e60be64398bbb80e5f5385b6d6). Suomenlahdella nousuesteistä ovat kärsineet lohikalojen lisäksi vimpa, toutain ja nahkiainen. Toiminta-ajatuksena on painopisteen siirtäminen istutuksista kalojen luontaisen lisääntymiskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Tuki-istutuksia silti tarvitaan edelleen. Kalojen kulkumahdollisuuksia parannetaan rakennetuissa joissa ja edistetään potentiaalisten lisääntymisalueiden käyttöönottoa esimerkiksi kalateiden, uomien vesittämisen ja perattujen koskien kunnostamisen avulla. Kaakkois-Suomen merkittävät vaellusesteet on esitetty kartalla ( Kuva 17). Kunnostuksissa on syytä kiinnittää huomiota myös pohjan liettymistä aiheuttavan kiintoainekuormituksen vähentämiseen kunnostettavan kohteen valuma-alueella sijaitsevilla maa- ja metsätalousalueilla sekä turvetuotantosoilla. Lisäksi laaditaan tarkempi alueellinen kalatiestrategia, joka on otettu huomioon tässä toimenpideohjelmassa. Vesistöjen säännöstelyjen tarkistamistarpeet liittyvät läheisesti kalojen luontaisen elinkierron palauttamiseen ja ylläpitämiseen.
Pienvesien kunnostusstrategian tavoitteet on huomioitava pienvesiin vaikuttavassa toiminnassa. Tavoitteena on luonnontilaisten pienvesien säilyminen ja arvokkaiden muuttuneiden pienvesien kunnostaminen.
Kuva 17. Merkittävimmät vaellusesteet Kaakkois-Suomessa. Suurin osa kalateistä on pohjapadoiksi muutettuja säännöstelypatoja.
