3.1.1 Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja vesienhoito

Ilmastonmuutos vaikuttaa monella tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutukset ovat jo monelta osin havaittavissa, mutta niiden arvioidaan lisääntyvän olennaisesti lähivuosikymmeninä ja erityisesti vuosisadan loppupuolelle edettäessä. Tiedot ilmastonmuutoksen vaikutuksista ovat vielä osin puutteellisia, ja lyhyellä aikavälillä monet muut tekijät ovat selvästi merkittävämpiä vesien tilan kannalta. Etenkin vaikutukset ekologiaan ovat vielä huonosti tunnettuja. Kolmannella suunnittelukaudella on kuitenkin voitu tarkastella ilmastonmuutoksen vaikutuksia alueellisella tasolla ja entistä systemaattisemmin. Näin on ollut mahdollista suunnitella ilmastonmuutoksen haittoja ehkäisevien ja muutokseen sopeumista edistävien toimenpiteiden valintaa alueellisesti sekä tarkastella eri toimenpiteiden ilmastokestävyyttä.

Veden kiertokulussa liikkuvat vesimäärät ja niiden ajallinen vaihtelu ovat keskeisiä vesien ekologisen tilan kannalta. Vesienhoidon yhtenä tavoitteena on tulvien ja kuivuuden haittavaikutusten vähentäminen, mikä on riippuvainen vesimääristä ja niihin kohdistuvista säätelytoimista. EU-tasolla on valmistunut vuonna 2009 ohje ilmastonmuutoksen huomioimisesta vesienhoidon suunnittelussa. Euroopan komission suunnitelmassa (blueprint) Euroopan vesivarojen turvaamiseksi (2012) korostetaan tarvetta parantaa vesiekosysteemien kykyä sopeutua muuttuvaan ilmastoon mm. torjumalla tulvien ja kuivuuden kaltaisia ääri-ilmiöitä ja rajoittamalla niistä aiheutuvia vahinkoja. Mm. kuivuusjaksoja voi esiintyä paikallisesti tai osassa vesistöaluetta.

Toimenpideohjelmassa on pyritty täsmentämään ja hyödyntämään tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista veden kiertokulkuun, vesistön kuormitukseen ja tilaan sekä tilaa parantaviin toimenpiteisiin, ja kytkemään suunnittelua entistä läheisemmin muihin vesien käyttötarkoituksiin ja maankäytön suunnitteluun. Ilmastonmuutoksen tarkastelun aikaskaala on vesienhoitolain ulottuvuutta (2027) pidempi. Suunnitteluohjeistuksessa on esimerkiksi hydrologisia skenaarioita tarkasteltu jaksolle 2040–2069 (noin vuosisadan puoliväli) saakka. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesivaroihin sekä toimenpiteiden ilmastokestävyyttä ja yhteensovittamista tulvariskien hallinnan kanssa on tarkemmin kuvattu teemaa käsittelevässä suunnitteluoppaassa (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas). Siinä kerrotaan kattavasti myös ilmastonmuutokseen sopeutumisesta kansallisella tasolla.

Ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen vesistöihin monella tapaa sekä suorasti että epäsuorasti. Lämpötila kohoaa, sademäärä kasvaa ja lumipeite vähenee. Tämä vaikuttaa pintaveden määrään, laatuun ja biologiaan sekä pohjavesiin. Vaikutusten voimakkuus vaihtelee kuitenkin voimakkaasti eri puolilla Suomea ja erityyppisissä vesistöissä. Lisäksi vaikutuksiin liittyy merkittäviä epävarmuuksia johtuen sekä ilmastonmuutoksen etenemisen vaikeasta ennustettavuudesta että monimutkaisten vaikutusmekanismien ja -ketjujen puutteellisesta tuntemisesta.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset korostuvat pohjoisilla alueilla. Viime vuosisadan aikana vuoden keskilämpötila nousi Suomessa 0,7 ºC. Eniten ovat lämmenneet keväät ja syksyt. Tuoreimpien ilmastoskenaarioiden mukaan keskilämpötila kohoaa Suomessa 1,9–5,6 ºC vuoteen 2100 mennessä. Nousun ennustetaan olevan suurempi kuin maapallolla keskimäärin (Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2022). Talviaikana lämpötilat kohoavat ja hyvin ankarat pakkaset harvinaistuvat. Kesäisin hellejaksot ovat aiempaa yleisempiä ja pidempiä, ja korkeimmat lämpötilat kohoavat. Keskisadannan ennustetaan ilmastoskenaarioiden perusteella lisääntyvän Suomessa 6–18 % vuoteen 2100 mennessä. Rankkasateet kasvavat enemmän kuin keskisadanta. Rankimmat sateet voimistuvat suhteellisesti eniten talvella, mutta suurin osa niistä esiintyy myös jatkossa kesällä. Viimeisimpien tutkimusten mukaan muutoksia on tapahtunut aiemmin arvioitua nopeammin.

Osa muutoksista lämpötilassa, sadannassa ja valunnassa on jo tapahtunut viime vuosien aikana. Talvet ovat aiempaa lauhempia ja sateisempia, mikä pitää maan märkänä ja lumettomana suuremman osan talvikaudesta. Paikallinen vaihtelu on kuitenkin luonnollisesta vaihtelusta johtuen lyhyellä tarkastelujaksolla suurta.